Tapaaminen nro 23 / 13.12.2007

Paikka: Ravintola Knossos, vastuuhenkilö ELe
Aika: 13.12.2007 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ELe, TbE ja HJB

Ravintola Knossos ( http://www.knossos.fi/ ) on Hietalahden hallissa ja meille oli varattu kabinetti sen kellarista. Vaikka ravintola ei ollutkaan aivan 40 vuotta vanha, niin rakennus oli sitäkin vanhempi. Vieraaksemme olimme saaneet teekkari Pipsa Eklundin, joka kertoi meille diplomityötään sivuten tieliikenteen hinnoittelusta. Pipsa saa dipl.ins. -paperit maanantaina, mistä me sydämellisesti onnittelemme. Kuulimme myös, että nykyisillä teekkareilla ei ole työn saanti yhtä selvää kuin meillä.

Aluksi muistelimme legendaarista bussikuskia, ”Fangiota”, joka ajoi Hietalahdentorilta Otaniemeen ainakin vielä 1960 luvulla. ”Fangio” teki useamman kerran sen, että jos käveli vähänkin hitaammin lafkan portista auton suuntaan, niin hän pisti ovet kiinni juuri nenän edestä ja lähti renkaat savuten. Matkan hän paineli kaimansa, argentiinalaisen mersu-kuskin tapaan ja tiettävästi hänelle jäi ennätys torin ja Otaniemen väliltä. Tarina tosin kertoo, että sillä matkalla oli turha yrittää välipysäkeillä saada autoa pysähtymään.

Kerran bussissa oli ollut invalidi, joka taisi pitää vähän normaalia suurempaa ääntä. ”Fangio” oli muutaman kerran varoitellut ja kun se ei tehonnut, hän pysäytti bussin ja heitti invalidin ulos, kainalosauvat lensivät perässä. Jorvaksen tien, joka siihen aikaan oli vielä kaksikaistainen soratie, aamuruuhkassa joku valitti sisälle tulevasta kärystä. ”Fangio” vauhtia (noin 90 km/H) hiljentämättä kurkotti taaksepäin ja avasi kattoluukun. Otaniemen pysäkiltä hän lähti kerran kesällä vauhdilla. Jo huoltorakennuksen mutkassa amerikkalainen naisturisti putosi penkiltä. Hän nousi ylös, vilkaisi ”Fangion” olan yli mittaristoa ja ilmoitti koko bussille ”hundred miles”.

Edelleen muistelimme itse korkeakoulua, sen ruokalaa ”Pikkulaa sekä myös lähellä sijainnutta Mannalaa, jossa useimmat olivat syöneet nakit muusilla ja punajuurella. Nykyiset teekkarit eivät saa enää samanlaista kahden viikon pikakurssia lyijykynän teroittamisesta, kuten me. Muistimme myös matematiikan opettajamme Harri Rikkosen sekä mekaniikan professorimme Sten Einar Stenijin, jolta allekirjoittanut sai dipl.ins.:n paperit hänen ollessaan rehtorina. Haku oli henkilökohtainen ja hän keskusteli jokaisen kanssa noin 10-15 minuuttia. ”Steppi-Einarilla” oli huhun mukaan vaatimuksena, että suulliseen tenttiin pitää tulla tumma puku päällä. Huhu oli niin tehokas, että ainakin siinä tentisää, jossa minä olin, jokaisella oli tumma puku. Tarina kertoo, että joku oli kerran tullut tenttiin suoraan TF:n vuosijuhlasta frakkissa ja ”vauhdissa”, jolloin ”steppi-Einari” oli kutsunut ko. ”herrasmiehen” heti erikseen saamaan merkinnät ilman kuulustelua.

Kuulemastamme esityksestä muutamia muistiinpanoja:

Tieliikenteen hinnoittelussa käytetään termejä jonkin verran vaihtelevalla tavalla. Suomessa kuitenkin sillä tarkoitetaan vero- ja maksupolitiikkaa. EU käyttää hintasanaa samassa merkityksessä kuin Suomessa maksua. Veroa kerätään päätöksellä, mutta maksun pitää Suomessa perustua aina kustannuksiin. Suomessa maksu-sana on määritelty maksuperustelaissa ja siksi esim. ratamaksu oli aikoinaan muutettava rataveroksi. peruskysymykset hinnoittelussa ovat: kuka maksaa, mistä maksaa, millä perustein maksaa ja paljonko maksaa.

Valtiotieteilijät painottavat puheissaan rahan keräämistä fiskaalisiin tarkoituksiin ja insinöörit taas enemmän maksua ohjaamistarkoituksiin. Pohjoismaista Norja painottaa rahan keräämistä, mutta Ruotsissa paino on liikenteeseen vaikuttamisessa. EU:lla on tavoitteena maksujen saaminen käyttöperusteiseksi. EU on määritellyt myös ehtoja, joista yksi on tasapuolisuus. Sen mukaan ei saa luoda järjestelmiä, jotka estäisivät muiden maiden ajoneuvoilla liikkumisen, esim. kiinteät laitteet, jotka eivät toimi muualla tai sitten pitää olla korvaava järjestelmä.

Hinnoittelua säätelevät monet sopimukset (Wien, Suomi-Venäjä, jonka voimassaolosta ei ole varmuutta, sekä Suomen oma lainsäädäntö). Jonkin asteinen hinnoittelu on EU:n alueella käytössä kaikissa muissa maissa, paitsi Suomessa, Baltiassa ja Maltalla. Hinnoittelu voi olla alueellista tai tieosittaista. Vaihtelee tietenkin ajoneuvojen ominaisuuksien mukaan (esim. pituus, saasteet, paino). Sveitsissä peritään henkilöautoilta vinjettimaksu moottoriteillä, raskaalla liikenteellä koko verkolla. Taisi olla satelliittiseurantaan perustuva laite, joka otetaan autoon rajalla ja luovutetaan poistuttaessa. Viikonloppuisin taisi olla raskaanliikenteen ajokielto.

Ruotsi suunnittelee ottavansa maksun yli 3,5 tonnin ajoneuvoille käyttöön vuonna 2012. Hinta vaihtelisi välillä 6 snt/km – 23 snt/km. Vastaavalla hinnoittelulla esim. Helsinki – Lahti väli olisi isolla rekalla noin 23 euroa eli siitä tulisi noin 0,5 snt/”nakkikilo”). Lontoossa on maksu nyt 8 puntaa päivässä kello 7 – 18 välisellä ajalla. Tämä on vähentänyt liikennettä merkittävästi samoin kuin Tukholman tietullit. Vähenemä taisi olla noin 30 %. Vähenemästä noin kolmannes on siirtynyt julkisiin kulkuvälineisiin. Muu osa lienee sitten suunnannut matkansa muualle tai jättää ne tekemättä. Suomessa varmaan työsuhdeautoilla ajettaisiin kuten ennenkin? Ehkä niiden määrä vielä kasvaisi?

Saimme vielä nähdä taulukon, jossa oli yksi arvio tieliikenteen menojen jakaumasta tienpidon tuotteittain kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin. Meille oli esityksessä paljon uutta tietoa ja varmasti sen sulattelu kestää joulukinkkua kauemmin.

Keskustelu jatkui edelleen ja totesimme mm. Sulevi Lylyn autokantaennusteen vuodelta 1964 toteutuneen suhteellisen hyvin. Öljykriisit ja lamat ovat vähän käyrää heitelleet, mutta kehityspolulle lienee aina palattu. Löyly-Jussin oli joku tavannut ja muistelimme hänen aloittaneen liikennetaloudellisen koulutuksen Korkeakoulussa.

Joulukalenteri tulee nykyisin ainakin viideltä kanavalta. Me alamme olla siinä iässä, että katsominen on taas kiinnostavaa. Parhaaksi totesimme SUB:lta (noin kello 17.30) tulevan Jukka Virtasen Lumiukkokalenterin.

Seuraava tapaaminen on 17.01.2008 ja vastuuhenkilönä on TbE, koska OK ei ollut esteen vuoksi paikalla.

Matkalla keskustaan poikkesimme vielä Vanhan Polin ala-aulassa, mutta edelleenkään se ei taida sopia tapaamispaikaksemme?

HJB / 14.12.2007

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006

- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007 (lisätty valokuva)

- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

HJB MUISTELEE 25 / KESÄLLÄ 1966 LEMMINKÄISELLÄ / 7

HJB / 07.12.2007

NO 29 / 01.10.2007 Isoilla johtajilla on omat kiireensä. Niin oli tälläkin tiellä. Eräs joutui isolla amerikkalaisella autollaan odottelemaan, kun jyräkuski tiivisti keskisaumaa eli koko tie oli tukossa. Ei herra ymmärtänyt, että sauma pitää jyrätä useampaan kertaan kylmältä puolelta, vaan taisi pitää tointa tahallisena kiusan tekona. Niinpä hän kiihdytty vasta valetun asfaltin kautta ohi niin, että kivet lentelivät ja asfalttiin tuli muutaman sentin urat. Toinen, se kiivasluonteisempi, jyräkuskeista oli juuri sillä hetkellä saumamiestä auttamassa ja nappasi levittäjän perästä rautalapion ja se lensi kaaressa kohti autoa. Onneksi kiihdytys oli niin voimakas, että lapio putosi auton taakse eikä mennyt takaikkunasta sisään. Eipä pysähtynyt herra valittamaan. Me jouduimme päällystämään ko. kohdan uudestaan eli ylimääräisiä heittojahan siihen tuli.

NO 30 / 01.10.2007 Päällysteen piti päättyä pari sataa metriä Svinösundin sillan jälkeen. Olin käynyt etukäteen katsomassa, että sillalla oli 10 tonnin painorajoitus. Ilmoitin koneasemalle, että painorajoituksen vuoksi meille saa lähettää vain pieniä autoja. Tosin niidenkin kokonaispaino oli noin 14 tonnia. Tekiköhän kuormanlähettäjä kiusaa vai mistä lie ollut kyse, mutta puhelun jälkeen kaikki Lemminkäisen ajossa olleet 10-pyörät (noin 25 tonnia) olivat Svinosundissa jonossa. Seuraavaksi totesimme, että levittäjä ei mahdu sillan kaiteiden välistä. Siitä oli purettava kaikki levikkeet pois ja liitettävä ne sillan jälkeen uudelleen. Aikaa tuhrautui ja elokuun lopun ilta pimeni. Viimeiset kuormat levitettiin vasta lähempänä puolta yötä. Ystävälliset asukkaat sillan läheisyydessä tosin toivat meille mehua, kahvia ja pullaa eli huolto pelasi.

NO 31 / 03.12.2007 Siitä tuli pitkä päivä. Kello taisi olla lähempänä 02, kun pääsin nukkumaan. Seuraavana aamuna piti aloittaa Mankkaalla Pohjan torilta Niittykumpuun johtavan tien päällystys (nykyisin Kalevalan ja Koivu-Mankkaantietä.) Vastaava oli hankkinut uuden levittäjän kuskin meille, mutta koneet olivat taas valmiina aloittamaan kello 7.00. Pätkä oli taas juuri sen pituinen, ettei työtä riittänyt kahdeksi päiväksi, joten päätettiin hoitaa koko tie saman päivän aikana.

NO 32 / 03.12.2007 Hommat eteni hyvin aina iltapäivään asti, kunnes vastaava taas ilmestyi työmaalle. Hän ilmoitti, että kello 15 (?) on Orionin tehtaan vihkiäiset ja paikalle saapuu Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen. Silloin pitää olla reitti päällystetty ja koneet pois tieltä. Eikö sitäkin olisi voinut ilmoittaa jo aamulla, niin olisimme aloittaneet Niittykummun päästä, josta suunnasta saattue saapui. Ehkä asiaa ei turvallisuussyistä kerrottu aikaisemmin? Koneet siirrettiin nopeasti Niittykumpuun ja siitä sitten suurimmalla levitysnopeudella kohti Orionin liittymää. Me saimme tulokaistan valmiiksi noin tuntia ennen, joten jäi vähän jäähtymisaikaakin. Sitten koneet takasin Mankkaan päähän ja olimme sen Koivumäen takana piilossa, kun saattue saapui. Viimeinen poliisiauto oli vielä risteyksessä, kun me jo tunkeuduimme päällystämään paluureittiä Presidentille. Juhlat taisi kestää muutaman tunnin, koska me saimme paluureitinkin kuntoon ajoissa. Sitten siirryttiin taas sinne Mankkaan päähän pois Presidentin paluumatkan tieltä.

NO 33 / 03.12.2007 Taas tuli päivästä pitkä. Taisi kello olla jälleen lähempänä 03:a, kun menin nukkumaan. Tämä viikko taisi olla juuri se, jolloin laskin työtunteja kertyneen viidessä päivässä yhteensä 94 tuntia eli keskimäärin 19 tuntia päivässä. Aamulla oltiin taas aloittamassa Valkjärventiellä, joka silloin alkoi Kehä I:ltä ja päättyi Grilli Toron lähelle. Vettä satoi lähes koko päivän aivan kaatamalla. Kuuma asfaltti höyrysi niin, että näkyvyys työmaalla oli vain pari metriä. Kehotin porukkaa erityiseen varovaisuuteen. Vastaavalle mestarille sanoinkin, että nyt tulee asfaltista aika harvaa, joten eiköhän olisi syytä lopettaa. Koska työ oli tappiollista jo muutenkin, niin vastaus oli, että niin kauan tehdään, kun tilaaja sallii. Tilaaja ei määrännyt lopettamaan, joten koko pätkä tehtiin. Sade jäähdytti myös asfaltin nopeasti, joten pääsimme päällystämään toisen kaistan heti perään ilman turhia odotteluja.

HJB

Tapaaminen nro 22 / 15.11.2007

Paikka: Ravintola Park Hotell, vastuuhenkilö MP
Aika: 15.11.2007 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

Vaihteeksi kokoonnuimme ydinkeskustan ulkopuolella viihtyisän Puu-Käpylän vieressä. Linkki hotellin sivuille on: http://www.parkhotelkapyla.fi/. Vieraan saaminen tapaamiseen meni valitettavasti yhteensattumien vuoksi ohi. Siitä huolimatta keskustelun aihetta riitti monesta asiasta.

JPOS oli tuskaillut sekä auton, kameran että tietokoneen kanssa. Ryhmä antoi varmaan hyviäkin neuvoja. Tästä keskustelu siirtyikin internetin hallintaan, jossa ryhmäläisillä oli enemmän tai vähemmän puutteita. Mietittiin jopa oman kurssin järjestämistä. Osa totesi kuitenkin hallitsevansa asiaa omiin tarpeisiin riittävästi. Mahdollisia kursseja keksittiin monia. Tosin niistä useat ovat liian perusteellisia ja kestävät kauan. Työväenopiston kurssit olisi yksi mahdollisuus. HOK-ELANTO järjestää jäsenilleen mm. seniorikurssia. Osoite sivulle on: http://www.hok-elanto.fi/kurssit/kurssit.html . Ensi kevään kurssit julkaistaan joulukuun lopulla. Yksi mahdollisuus olisi varata Tiehallinnon ATK-luokka (jos onnistuu?), mutta löytyykö halukkaita ja opettaja? Taisi jäädä asia vähän avoimeksi?

Tietokoneen roskaposti ja virukset olivat oma keskustelunsa. Miksi jotkut saavat valtavasti roskapostia ja toiset eivät lainkaan. Esim. HJB ilmoitti, että hän ei ole vielä koskaan saanut yhtä ainutta roskapostia. Ehkä kyse on siitä, millä sivuilla seikkailee?

Autovero uusittiin ja siinä toisilla oli onnea, toisilla ei. Ystävämme sai peräänajosta korvauksen vanhan veron mukaan, mutta onnistui siirtämään uuden auton luovutusta, joten maksaa sen uuden veron mukaan. JPOS harkitsi ajavansa vanhalla vielä muutaman vuoden, ainakin kunnes käyttömaksut uusitaan. Tosin vanhassa autossa pitää varautua suurehkoihin korjauskuluihin. Mutta teräksen hankinta ei enää saastuta, kuten uusissa autoissa. Yleisesti ottaen vanhan tavaran loppuun käyttäminen on ekologista.

Tiehallinnon tapahtumista siirryttiin muistelmaan vanhoja. Muisteltiin, miten 1970-luvulla haluttiin parantaa virkamieskieltä. Rauni V suostuikin meidän opettajaksi. Malliksi hän oli kirjoittanut yhden meidän tekstimme uusiksi. Mehän sitä tietysti kritisoitiin, koska tekstin ajatus oli muuttunut ihan toiseksi. Tekiköhän Rauni sen tahallaan? Joka tapauksessa opimme sen, että viestinnässä on tärkeää, että kirjoittaja ja lukija ymmärtävät asian samalla tavalla. Väärin ymmärtämisestä on tässä maailmassa aiheutunut paljon lisätyötä ja murhetta.

Tavoitejohtamisen alkutaipaleelta muisteltiin sitä. miten eräs osastoistamme kirjoitti kaikki tavoitteet muotoon ”pyritään” ja raportoi ne sitten aikanaan ”pyrittiin”. Tulosjohtamisen aikoina oli edelleen ongelmia mittareiden kanssa. Keskustelua käytiin mm. siitä, voiko tavoite olla sellainen, johon on itsellä vain pienet vaikutusmahdollisuudet? HEVA-vähennyksethän olivat aikoinaan tällaisia. Myöhemmin toimenpiteisiin perustuva laskenta todettiin paremmaksi. Liikenneturvallisuushan on tärkeä asia, eikä pitäisi todeta käsiensä olevan puhtaat, jos joukko toimenpiteitä on tehty. Kyllä se pitää ottaa huomioon muissakin asioissa, vaikka niistä ei HEVA-vähennyksiä synnykään. Insinööreillä on tapa keskittyä laskemaan asiat Excelillä, joskus jopa takaperin. Tavoite sinällään on arvokas, jos mittarit eivät ihan kaikkea kuvaakaan.

Saimme myös terveisiä PTL:n Tanskan kokouksesta. meille luvattiin jopa komeita valokuvia, mutta ei ole vielä näkynyt. Tanskalaiset kuulemma polttavat tupakkaa edelleen ja juovat myös olutta. Siellä ruokapöydässä ei kysytä kuka ottaa olutta, vaan kuka ei ota.

Keskustelua riitti myös tasa-arvosta, Jokelasta, nahkurin orresta jne… Oheisen kuvan MLe otti vasta TbE:n poistuttua.

Seuraava kokous sovittiin 13.12.2007 ja vastuuhenkilönä on Ele.

Edellisen tapaamisen jälkeen meistä puolet siirtyi jatkamaan kokousta Vanhan Kuppilaan, jossa aikaa kuluikin pari kolme tuntia. Nyt sen sijaan lähdimme raittiin ilman linjalle tutustumaan Taivaskallioon, josta MLe otti erillisenä tiedostona olevia kuvia. Wikipedia tietää Taivaskalliosta seuraavaa:

”Taivaskallio (ruots. Himmelsberget) on puiston ja pienen asuinalueen kattava alue Helsingin Käpylässä Pohjolankadun, Panuntien, pääradan ja Käpyläntien rajaamalla alueella. Taivaskalliota kutsutaan usein puhekielessä nimillä Taiski tai Taivari, riippuen sukupolvesta. Pinnanmuodoltaan se on korkea kukkula (lähes 60 metriä) jolta erityisesti laskiaisena lasketaan mäkeä sankoin joukoin. Ennen Malminkartanon ja Paloheinän jätemäkien rakentamista Taivaskallio oli Helsingin korkein maastonkohta.

Taivaskalliota halkoo etelä-pohjoissuunnassa Pekka Jokipaltion tie, joka kallion laella tosin on korkeintaan pyörätie. Tie on nimetty toisen maailmansodan loppupuolella Helsingin ilmatorjunnan päällikkönä toimineen 1. ilmatorjuntarykmentin everstin Pekka Jokipaltion mukaan. Taivaskalliolla toimi sotien aikana, vuosina 1939–44 raskas ilmatorjuntapatteri Taivas. Muistona tästä kallion laella on useita vanhoja ilmatorjunta-asemia ja yksi sinetöity ilmatorjuntatykki (76-millinen ruotsalainen Bofors). Tykkiin on kiinnitetty metallinen muistolaatta, josta käy ilmi, että muistotykin on paikalle asettanut 29.5.1983 Hel.ITR:n Kilta ry eli Helsingin Ilmatorjuntarykmentin asevelijärjestö.

Erityisesti kesäviikonloppuisin Taivaskalliolla on usein päivää paistattelevia perheitä ja nuoria. Puisto sulkee sisäänsä rauhaisan idyllin, vaikka kallion laelta voi nähdä aina Helsingin keskustaan asti.”

Puu-Käpylä on tunnettua aluetta, mutta varsin viihtyisää on myös Itä-Käpylä. jota kutsuttaneen myös Taivaskallioksi. Kävelimme alueen katuja Oulunkylään, jossa espoolaiset päättivät tutustua Jokerilinjaan ja me muut hyppäsimme eri juniin.

HJB / 18.11.2007

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006 ja

- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007 (lisätty valokuva)

- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

Kuvia lounaalta 071115

Tapaaminen nro 21 / 16.10.2007

Paikka: Ravintola Kellarikrouvi, vastuuhenkilö TeuP
Aika: 16.10.2007 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

TeuP oli hankkinut paikalle vierailevan tähden eli MO:n LVM:stä. MO tunsi meidät melkein kaikki vanhastaan, mutta yhteinen tausta Tiestötoimistosta oli tarpeen selittää. Alkupuheissa muisteltiin muutenkin ”Koljosen toimistoa”. MO selvitti meille lyhyesti LVM:n nykyisiä tehtäviä ja me kyselimme lisää. Seuraavassa muistelen eräitä keskusteltuja aiheita lyhyesti.

Meidän aikanamme LVM koostui pääosin entisistä VR:n työntekijöistä, juristeista. Nyt näyttää henkilöstössä olevan paljon entisiä TVH-laisia, mm. koko johtoryhmä. LVM:n organisaatio on uusittu 1.7.2007 ja nyt on suunnittelun alla ns. väylävirasto. Asia tosin etenee hitaasti ja nyt on painopiste yhteistyön lisäämisellä ja tapojen yhtenäistämisessä.

Ympäristökysymykset ovat koko maailmassa hyvin esillä ja niin myös LVM:ssä. Ympäristön painoarvo LVM:ssäkin kasvaa koko ajan ja siten myös siihen käytettävä työpanos. Onhan liikenne yksi suurimpia kasvihuonepäästöjen aikaansaajia ja lisäksi sen osuus on edelleen kasvava, vaikka muut ovat ehkä jo vähän vähentäneetkin. Autojen uusiutuminen on hidasta, vaikka uusia veroratkaisuja tehdäänkin. Päästöt tulevat näyttelemään huomattavaa osaa autojen verouudistuksessa.

Kuorma-autot ajavat nykyisin ns. rajoitinta vastaan, joka on säädetty 90 km/H. Raja on säädetty EU direktiivillä ja sen kansallinen alentaminen ei taida onnistua. Suomen alentamisesitys ei ole mennyt EU:ssa läpi. Suomessa voisi kuitenkin sakottaa heti 80 km/H ylityksestä. On laskettu, että kuorma-autojen nopeuden alentaminen 90 => 80 km/H pudottaisi polttoaineen kulutusta peräti 20 %. Samalla putoaisi tietenkin päästöt, jotka ovat lähes suoraan verrannollisia kulutukseen. Ihmettelyä herättikin, miksi isännät antavat autojen ajaa ”ylinopeudella”, kun se ei ole taloudellista. Henkilöautojen kulutus ei laske yhtä paljon. On laskettu, että pudotus 100 => 80 km/H alentaisi kulutusta 0,3 litraa. Omien kokemusteni mukaan ainakin hetkellinen kulutus putoaa kyllä lähemmäs litran tasaisella maalla ajettuna. Ehkä johtuu korkeammasta autosta, jossa ilman vastu on suurempi.

Biopolttoaineet ovat tulossa. Nyrkkisääntönä on, että metsästä tuotettu biopolttoaine on kannattavaa, pellolta ei. Samalla saimme tiedon, että hakkuutähteissä lannoittavin osa on neulaset ja ne jäävät joka tapauksessa metsään eli risujen poisvienti ei lisää lannoitustarvetta kovin paljon.

Liikennepoliittinen selonteko on tekeillä ja valmistunee ensi kesällä. Julkiseksi tullee kuitenkin vasta hallituksen annettua sen Eduskunnalle syksyllä (oma arvio). Liikenneverkkojen rahoitustarve on edelleen haastava. Sitä se on ollut jo 50 vuotta. Kun kuuntelee 1960-luvun puheita, niin niitä ei juuri erota nykyisistä. Väylät ovat hajoamassa, ovat mutkaisia, mäkisiä ja kapeita, eivätkä vastaa kysyntään. Infravelka on noin 1,5 Mrd€. Teiden kunto kokonaisuutena on hyvä, mutta ratojen heikko. Vähäliikenteisille radoille ei ole tehty investointeja eikä niille ole oikein kysyntääkään, joten lakkauttaminen uhkaa. Pääratojen yksiraiteisilla osuuksilla taas on vielä lisäksi kapasiteettiongelma, jonka poistaminen edellyttää toisen raiteen rakentamista ja se maksaa paljon. Samalla kapasiteetti nousee noin nelinkertaiseksi. Eli on sama harppausongelma kuin kaksikaistaisesta nelikaistaiseksi tieksi. Investoinnin jälkeen on siis pitkään ”vajaa käyttöä”. Kapasiteettiongelman vuoksi tavaraliikenteen siirtäminen teiltä rautateille ei onnistu, koska kysynnältään sopivilla yhteysväleillä rautatiet ovat täynnä.

Julkisen liikenteen osuuden lisäysmahdollisuuksia mietittiin. Suurten investointien uskottiin muuttavan suhteita, esim. Länsimetron. Espoolaiset jäsenet ilmoittivat olevansa samaa mieltä eli Länsimetro vähentää julkista liikennettä, kun bussimatkustajista osa siirtyy metroon ja osa henkilöautoihin. Eli olimme sittenkin eri mieltä. Oikoratahan on kasvattanut VR:n henkilösuoritetta, mutta onko osuus muuttunut. Tästä muistuu mieleeni Elsan suunnittelun aikaan oululaisen Martti Hannulan ajatukset. Hän oli sitä mieltä, että Elsa-radan rakentaminen tekee Lohja – Turku moottoritien erittäin kiireelliseksi, koska alueen toiminnot lisääntyvät radan vuoksi ja siitä syntyvästä liikenteestä vain hyvin pieni osa käyttää rataa (taas oma lisäys). Sama efekti tapahtuu varmaan muissakin suurissa joukkoliikenteen investoinneissa. Eli onko muita mahdollisuuksia kuin rokottaa rahalla yksilöllistä liikennettä? Tässä vaiheessa vieraamme oli jo poistunut kiireellisempiin virkatehtäviin.

JPOS lähetti meille matkakertomuksen Pariisin opintomatkasta. Sen lopussa oli pari kappaletta ranskaa, joita JPOS oli sanomansa mukaan epäonnistuneesti muokannut uudelleen, kun oli tekstiä hävinnyt tai jotain vastaavaa. Keskustelu johti laajempaankin kielten osaamista koskevaan keskusteluun. Siitä siirryimme sitten luontevasti keskustelemaan odotettavissa olevaan muistelmateokseen. TeuP oli käynyt vierailulla entisen esimiehensä KH:n luona ja nähnyt valtavan mappirivistön, joista on muistelmat syntymässä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan.

Ympäristökysymykset ja energian säästö olivat uudestaan yleisellä tasolla keskustelun alaisena. Nyt puhuttiin mm. energian säästölampuista, joista Kaleva oli tehnyt oman tutkimuksensa. Eivät kuulema valmistajien lupaukset valotehoista ja kestoiästä oikein tahdo pitää paikkaansa. HJB:n kokemusten mukaan asiaan vaikuttaa todella monta asiaa, joten oikea lamppu oikeaan paikkaan on ensimmäinen edellytys. Varmaan laadussakin on eroja.

Monissa asioissa tehdään taloudellisia laskelmia, mutta useimmiten niiden perusteet jätetään kertomatta. Siksi laskelmien lopputuloksiin ei aina luoteta. Ihminenhän ei luota laskelmiin, joita hän ei ymmärrä. Asia tuli esiin, kun muisteltiin niitä monia TVH:n matemaatikkoja, jotka esittivät meille käytettäväksi differentiaaleja, integraaleja ja translogfunktioita. Me kun samaan aikaan käytimme vielä 1970-luvun alussa niitä Orginal Ordnerin ”piikkisikoja”. Vain muutamilla oli sähköiset Facit-koneet. Ne saivat pyöriessään muutaman läheisen työpöydän tärisemään. Huonekavereiden oli jakolaskun ajan pidettävä työssään tauko. Ensimmäiset taskulaskimet tulivat, mutta niitä ei saanut hankkia, koska ostot maksettiin hankintarahoista. Sen sijaan Facit-koneita huollettiin joka vuosi tuplahinnalla, koska huoltoon käytettiin eri momenttia.

Kustannusarvioiden pitävyydestäkin oli vielä uudestaan juttua. Tiehallinnolla on kuulemma oma ryhmä asiaa selvittämässä LVM:n selvitysmiehen lisäksi. Edellisen tapaamisen keskustelumme lienee levinnyt heidän käyttöönsä. Yksinkertaisia perusasioitahan siinä oli.

Kellarikrouvi todettiin uudistuneeksi. Sitä oli laajennettu huomattavasti. Me epäilimme, että TVH:n hoitoonohjausmalli jäi aikoinaan Kellarikrouviin, kun sitä ei Pasilasta löytynyt? Ei kuitenkaan katsottu aiheelliseksi kysyä henkilökunnalta, koska he olivat sen verran nuorta, etteivät olleet vielä syntyneetkään muuton aikana vuonna 1982.

Tieseniorit nimi on virallisen eläkeläisorganisaatio käytössä, joten meidän pitänee kehitellä jokin uusi. Dieseniorit? Tiestöseniorit? Joku muu? Jorisijoiksi emme tunnustaudu.

MP etsii sopivan paikan seuraavaan tapaamiseen (ehdotuksiakin tehtiin). Päiväksi sovittiin 15.11.2007 kello 12.30. Olisi näköjään sittenkin ollut ELe:n vuoro.

Ja ne vanhat muistiinpanot löytyvät
- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006 ja
- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007
- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

HJB/20.10.2007

HELSINKI, TULEVAISUUTENI ….

On kevättalven pakkasaamu. K-juna kolisee Helsingin asemalle. Minä, eläkeikää lähestyvä virkamies, laitan takin niskaan, laukun olalle ja työnnyn ihmisjoukon mukana asemalaiturille.

Strategiaseminaari hotelli Lordissa, aikaa alkuun yli puoli tuntia. Hyvin ehtii kävellä, mikähän olisi paras reitti? Sitten muistan; junalla tultiin myös Paavon kanssa yli 40 vuotta sitten, kävelenpä samaa reittiä.

Silloin oli mukana pakaasit, oltiin tulossa kuukaudeksi karsintakurssille. Minä olin ensimmäistä kertaa pääkaupungissa, Paavoa oli käytetty olympiakisoissa kymmenkunta vuotta aikaisemmin, pikkupoikana. Pakaasit jätimme asemalle säilöön, silloin ihsn ihmisten vahdittaviksi, Nyt on vain kolkkoja rahalokeroita.

Aseman kioskista ostettiin kartta. Sokoksen nurkalla se piti jo kaivaa esiin. Nyt en karttaa tarvitsisi, olin monta vuosikymmentä ollut töissä Helsingissä ja tunsin hyvin kaupungin. Hyvä pohja tosin syntyi jo silloin, kun iltaisin katsottiin kämpillä kartasta jokin alue, jolle lähdettäisiin kävelemään. Karttaa ei mukaan otettu, eihän sentään maalaisilta haluttu näyttää.

Nyt on reitti jo tuttu. Simonkatua nousen Kansakoulukadulle, sitten Malminrinnettä alas Albertinkadulle. Kauppoja on talojen alakerrassa kuten silloinkin. Nyt kaupoissa ei enää myydä maitoa, ei makkaraa eikä lyhyttavaroita. On antiikkia, isojen miesten vaatteita ja kaikenlaista designia, ylellisyyttä arkipäivän sijaan.

Lapinlahdenkadun puistikon varrella ei enää ole sitä ruokapaikkaa, jonka pannupihvien jälkeen oksentelimme illan. Joutikin mennä! Me reagoimme supisuomalaiseen tapaan, emme valittaneet emmekä palanneet.

Albertinkadulla ei enää ole Alkoa, sitä josta sain viinakortin. En tosin heti, vaan vasta parin vuoden jälkeen, kun maaginen 21 tuli täyteen. Tilalla on Valintatalo, jostakin se maito ja makkara on nytkin ostettava.

Albertinkadulta käännyn Lönnrothinkadulle ja Polin tuttu graniittitorni tulee esiin. Vastapäätä ollut baari, jossa aamulla oli tarjolla uutta tuttavuutta, riisiomenapuuroa, on nyt etninen ravintola. Poli on ulkoapäin ennallaan, vain hotellin kyltti on uutta. Polin vieressä on myös tuttu kaarevakattoinen harmaa talo. Silloin se oli asuntola ja karsintakurssien aikainen asuntomme. Nyt huoneet ovat hotellina.

Ensimmäisellä kerralla kuljimme asuntomme ohi, tulimme torille ja näimme telakan laivat ja panimon punatiilisen savupiipun. Kauppahallin vieressä puhelinkopissa tarkistimme sijaintimme ja havaitsimme tulleemme liian pitkälle. Torin varrella oli massiivinen kellertävä rakennus. Teknillinen korkeakoulu ja karsintakurssipaikkamme, valistivat meitä illalla asuntolassa armeijassa tutuiksi tulleet Aimo ja Matti.

Silloin emme vielä tienneet, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pääkaupunkiseudulle juutuimme molemmat, minä valtion virkamieheksi, Paavo poliitikoksi ja pankkimieheksi.

Avaan tutun oven Polille. Nyt ei vastassa ole opiskeluajan punatakkisia portsareita, joita päivisin näki kadulla liikennepoliiseina. Työtoverit toivottavat tervetulleeksi seminaariin ja takaisin nykyhetkeen.

Kirjoitusharjoitus Suvun Tarinat kurssilla Keravan Opistossa

HJB MUISTELEE 24 / KESÄLLÄ 1966 LEMMINKÄISELLÄ / 6

HJB / 14.10.2007

NO 24 / 01.10.2007 Hiekkaharjussa huomasin viimeisestä kuormasta jäävän käyttämättä lähes puolet, joten kehotin autoa viemään sen takaisin Maantiekylään, jossa Lemminkäinen pengersi tonttia tulevia laajennuksia varten. Levittäjän kuski ehti hätiin ja pyysi tyhjentämään vain kaikki, jotta ei jää varmasti puuttumaan. Ihmettelin, että mehän joudumme sitten lapioimaan kaukalon tyhjäksi. Kuski sanoi vetävänsä loput rakenteilla olevalle Valkoisenlähteentielle täytteeksi. Sinisilmäisenä uskoin ja jätin kuskin yksin hoitamaan levittäjän tyhjennystä. Seuraavana aamuna oli osoitteena Suvisaaristontie Espoossa. Siellä oli määrä olla aamulla kello 7.

NO 25 / 01.10.2007 Aamulla olin ensimmäisen kuorman kanssa Espoossa kello 7 ja niin oli levittäjäkin. Ensimmäiseksi totesin, että tilaaja on tehnyt pohjan tasarakeisesta hiekasta, joka ei tiivisty lainkaan. Riitahan siitä tuli. Aloitimme kuitenkin levityksen, mutta eipä se onnistunut. Kumipyörälevittäjä kaivoi kuopat pohjaan ja siitä se sitten nousi vain hinaamalla. Usean yrityksen ja kovan huudon jälkeen pidimme tunnin tauon, jona aikana tilaaja toi suhteutettua tavaraa päälle ja sai pohjasta vähän kovemman. Koneasemalta lähetettiin kuitenkin toista kymmentä autoa työmaalle ja niinpä siinä sitten oli jonoa kuin Vaalimaalla konsanaan. Odotusaikoja tuli reippaanlaisesti.

NO 26 / 01.10.2007 Päivä oli kuuma ja minulla meni työaika siihen, kun juoksin pitkin autojonoa kuittaamassa kuormia saapuneeksi. En aamupäivällä ehtinyt edes kaupassa käymään, joten juotavaa ei ollut. Niinpä otin yhdestä kuorma-autosta kiitollisena vastaan lonkeropullon, jonka kippasin yhdellä kulauksella ja jatkoin juosten matkaa. Seuraavan kerran auton ohi mennessäni ihmettelin hytissä istuvien kuskien kiinnostusta ja naurahtelua. Pitihän sen syy kysyä. Ihmettelivät, kun en huomannut mitään. Lonkero pullossa oli ollut puolet koskista. Kyllä minä vähän olin ihmetellytkin, että kihahtipa nopeasti, mutta pistin sen janon syyksi.

NO 27 / 01.10.2007 Iltapäivällä ilmestyi työmaalle vastaava mestarikin. Ohi juostessa kerroin päivän ongelmista. Takaisin tullessa huomasin levittäjän kuskin vaihtuneen. Ihmettelyyni vastaava totesi, että kuski oli ollut humalassa ja hän irtisanoi kaverin sekä määräsi saumamiehen uudeksi levittäjän kuskiksi. Saumamies oli sanonut seuranneensa kuskin toimintaa sen verran, että saa koneen liikkeelle. Minä vähän narisin ammattitaitoa vaativasta työstä, mutta pitihän ne kymmenen kuormaa jotenkin saada purettua. Uusia ei työmaalle enää tilattu. Vasta koneita pestessä saumamies kertoi minulle, että levittäjän kuski oli illalla vienyt loput asfaltit kaverinsa pihaan Tikkurilassa ja saanut palkkioksi kaksi pulloa koskista. Nehän oli siinä yön ja aamupäivän aikana menneet, enkä minä ollut huomannut mitään.

NO 28 / 01.10.2007 Suvisaaristo oli 1960-luvulla vielä pääosin kesämökkialuetta. Soukan rakentaminenkin taisi olla vielä kaavoitusvaiheessa. Iivisniemessä oli jo joitakin rakennuksia. Työmaalla jouduin ensimmäisen kerran lehdistön haastattelemaksi. Asialla oli silloinen iltapäivälehti NyaPressen. Onneksi haastattelija puhui suomea. Mutta sain kuvani lehteen, taisi olla ihan etusivullakin yksi. Juttu oli ihan asiallinen normaaleine virheineen eli massan lämpötila taisi olla väärin tai jotain sen kaltaista. Lehti oli myynnissä tietenkin vain päivän. enkä minä sitä ehtinyt mistään ostamaan. Vasta lauantaina kävin Hblan pääkonttorissa kyselemässä, löytyisikö vielä yhtä myymätöntä lehteä. Löytyihän se eli tallessa on vieläkin jossakin.

HJB

Tapaaminen nro 20 / 13.09.2007

Tapaaminen nro 20

Paikka: Ravintola Jailbird, vastuuhenkilö HJB
Aika: 13.9.2007 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, OK, ELe, TbE ja HJB

Edellisten tapaamisten yhteenvedon löytäminen tuottaa jo ongelmia, koska ne ovat viime vuoden arkistossa. Ehkä on sopivaa tästä lähtien taltioida tapaamiskirjaukset kertatiedostoina?

- Tapaamiset 1 (1 – 10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006 ja

- Tapaamiset 2 (11 – 19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007 (lisätty valokuva)

Sellaiset ravintolat, jotka olivat toiminnassa jo 40 vuotta sitten alkavat olla kortilla, ainakin kohtuuhintaiset. Nyt valittu Jailbird on uusi, mutta paikalla on perinteitä aina 1800-luvulta asti veden ja leivän tarjoajana. Paikan tarjoiluista ovat nauttineet mm Presidentti Ryti ja Kenraali Airo. Kävimme tutustumassa myös ns. pyttyyn eli eristysselliin. HJB oli vieraillut paikalla jo 1990-luvulla ja silloin eristyssellejä pidettiin myös ”pelkääjien” säilytyspaikkana. Ko. käynniltä muistuu mieleen mm. vankilan johtajan toteamus tavoitteesta, että mahdollisimman pieni määrä asiakkaista palaisi uudelleen, kun suuri osa vapautuvista ”varastaa auton jo heti portilta”. Motivaatio tavoitteen saavuttamiseksi ei ollut uskon puutteen vuoksi kovin korkealla. Nykyisellä hotellilla ja ravintolalla tavoite lienee päinvastainen.

Ravintola oli kellarikerroksessa ja meille oli varattu oluthuone, koska olin pyytänyt ”vaikkukorville” sopivaa keskustelutilaa. Tosin meidät jo parin tunnin jälkeen häädettiin, koska tiloissa alkoi yksityistilaisuus. Kalterit ikkunoissa oli säilytetty. Ruoka oli hintaansa nähden kohtuullista. Tosin ruokalista oli ihan eri, mitä netistä olimme lukeneet ja ovella taisi olla vielä kolmas versio. Oli joku kuulemma mokannut. Emme siis saaneet sipulihärkää, jota useimmat olivat varautuneet syömään. Oli tyydyttävä pastoihin ja kinkkukiusaukseen. Tosin ravintolassa oli sitä sipulihärkääkin tarjolla, koska kuulin sitä koskevan keittiöön menneen tilauksen. Hinta varmaan oli vain toinen kuin listalla.

Me kävimmekin pitkän keskustelun siitä, mitä tarkoittaa laatu, laatujärjestelmä ja sen riittävyys tilausten valvonnassa. Tiehallinnosta oli eräillä kokemuksia siitä, miten oli auditoitu tuottajan laatujärjestelmä, mutta sen noudattamista ei enää valvottu mitenkään. Ilman minkäänlaista valvontaa tehdään mitä sattuu. Muistuupa taas omalta urakoitsija-ajalta vastaavan toteamus, että ”kuset tilaaja silmään niin paljon kuin ehdit”. Muuttuvatko sitä ihmisen tavat nopeastikin? Tulimme siihen tulokseen, että laatujärjestelmän noudattamista pitää seurata ja poikkeamien pitää johtaa ankariin sanktioihin, jopa kilpailusta sulkemiseen tai ainakin ”tallipisteiden menetykseen”..

Golfin pelaaminen sateella on kuulemma erityisen palkitsevaa. Eräs seurueestamme oli edellisenä päivänä pelannut vaakasuorassa sateessa ja menettänyt ison sateenvarjonsa totaaliseen hajoamiseen. Siitä tuli nykytaidetta. Oli kuulemma kummasti muuttanut mielialaa vähäksi aikaa. Konsertteihin pääsee eläkealennuksilla ja jos vielä ostaa sarjalipun, niin hinta edelleen laskee.

Autojen vakuutuksista syntyi keskustelu, kun yhden jäsenemme perää oli ronkittu niin pahasti, että auto meni superlunastukseen. Vakuutusyhtiöt eivät muuten kovin hanakasta kerro uusista vakuutuksistaan, koska niiden hinnat ovat vanhoja alhaisemmat. Kannattaa siis aika ajoin käydä tarkistuttamassa ja jopa kilpailuttaa. Esim. itse sain sekä Kaskon että liikennevakuutuksen yhteishintaan halvemmalla kuin vanhan liikennevakuutuksen. Esim. Pohjolan vakuutuksen hinnan voi laskea netissä osoitteessa http://www.pohjola.fi/YKY/Vakuutus/_Lomakkeet/MittaturvaLaskuri/ . Muilla yhtiöllä lienee samanlaiset laskurit?

Hakamäen tiehen oli JPOS käynyt perehtymässä. Ei ole kuulemma kovin erikoinen hanke. Työmaalla rakentajat varmaan esittelevät asioita kuutioperusteisesti eikä niinkään liikenteen kannalta? Varmaankin kyse on siitä, mitä haluaa nähdä. Onhan hankkeessa monta vaativaa kohdetta. Erityisen vaativaa lienee liikenteen hallinta. Jotta historia ei unohtuisi, niin jonkun olisi syytä kerätä menneet tapahtumat yhteen aina Smith & Polvisen liikenneputkesta lähtien. Pasilan orsihan sisältää monia eri vaiheita. Hankkeen suunnitteluun lienee käytetty rahaa yhtä paljon kuin nyt toteuttamiseen? Näinhän pääkaupunkiseudulla usein tapahtuu, kun vatvotaan vaihtoehtojen kanssa ja hankkeet siirtyy ja suunnitelmat vanhenee.

Kustannusarvioiden pitävyydestä on keskusteltu koko kesän ja LVM pani selvitysmiehenkin asialle. Syitä on varmaan useampia, mutta ehkä ne kuitenkin kaikki ovat jotenkin riippuvaisia osaamisesta ja kokonaisuuksien hallinnasta. Ihan yksinkertaisesti ajateltuna kyse on keskustelumme mukaan seuraavista asioista:

1. Pitää tietää, mitä tilataan ja mihin olosuhteisiin. Suunnitelmien pitää siis olla hyviä. Menneinä vuosina oli yleisesti tapana, että lisätöitä ilmestyi runsaasti töiden jo alettua. Maaperä pitää tuntea niin, ettei tule yllätyksiä.

2. Nykyisin on tapana antaa urakoitsijalle mahdollisuus omiin ratkaisuihin rakennussuunnittelussa. Siinä on siirretty työtä ja samalla riskiä urakoitsijalle. Hävinneet kilpailijat tekevät nyt enemmän tuottamatonta työtä. Tulee varmaan hyötyä, mutta niin tulee kustannuksiakin.

3. Suunnitelman suoritteet kertaa yksikkökustannukset eivät tuota lopullista kustannusarviota. Pikkutarkka laskenta voi viedä pieleen. Aikoinaan Oulu - Kiviniemessä kävi näin, kun kustannusarvio tuplaantui. Keskiarvohinta hinta olisi tuottanut miljoonan tarkkuudella toteutuneet kustannukset. Suoritteitakin tulee yleensä laskennallista määrää enemmän.

4. Kaikki kustannukset on otettava huomioon. Urakoitsija ottaa riskejä ja hinnoittelee ne tarjoukseen. Riskien jako on nykyisin aivan toinen kuin menneisyydessä, joten yksikköhintoihin riski ei sellaisenaan varmaankaan sisälly. Yleensä pitäisi jäädä vähän katettakin. Kate vaihtelee kilpailutilanteen mukaan.

5. Hinnat pitää laskea toteuttamisajankohdan mukaan eli hankkeen siirtyessä myös kustannukset kasvaa ainakin inflaation verran. Lisäksi kustannuksia laskettaessa ei riitä toteutumatiedot vaan niitä pitää ennustaa. Asfalttipäällyste tehdään viimeiseksi, joten sen hinta pitää ennustaa jopa viiden vuoden päähän? Öljyn hinta heittelee nykyisin jo päivittäin, joten helppo tehtävä ei ole. Myös muiden raaka-aineiden hinnoissa on isoja vaihteluita.

6. Kilpailutilanne vaikuttaa myös. Isot kokonaisuudet sisältäen suunnittelun vähentää tarjoajia. Eihän Suomessa kovin montaa isoa rakentajaa ole? Mitä vähemmän tarjoajia on, sitä vähemmän on kilpailua? Aikoinaan Haukiperän sillan kustannusarvio oli laskettu noin 3 Mmk:aan. Tarjoukset olivat 8 – 12 Mmk. Urakoitsijoilla oli paljon töitä, joten silta ei kiinnostanut. Tarjous piti kuitenkin jättää, jotta nimi ei unohdu. Oli sitä kai teräksen hintakin silloin korkealla. Hanketta siirrettiin pari vuotta ja lopulliset kustannukset olivat suunnitelman mukaiset, tosin inflaatio korjattuina eli noin 4 Mmk.

7. Jos markkinatilanne on ylikuumentunut, kannattaa töitä siirtää. Jos kuitenkin samaan aikaan on paljon tekemättömiä töitä, niin pitääkö markkinoiden pullonkauloille tehdä jotakin? Pelkkä odottaminen ei riitä. Erityisesti henkilöresursseissa niukkuus varmaan kasvaa, kun suuret ikäluokat lähtevät eläkkeelle. Raaka-aineidenkin kysyntä tulevaisuudessa varmaan kasvaa, kun Kiinan ja Intian bruttokansantuote on rajussa kasvussa. Niissä suuruusluokissa ei muutama laivalasti tunnu missään.

8. Viimeiseksi sitten tulee se tarkoituksenhakuisuus. Kukaan ei tunnusta, mutta aina on pelaajia, jotka hoitavat työn alkuun pienellä kustannusarviolla ja luottavat siihen, että kyllä lisää rahaa saadaan, kun se aika tulee. päinvastaisesta esimerkistä käy ystävämme UPi, joka 1970-luvulla kertoi aina lasketun kustannusarvion 1,3:lla, jotta sai sen pitämään. Ja piti myös, yleensä toteutumat olivat alemmat. Tämä ei saa kuitenkaan johtaa ”kaikki käytetään” työskentelyyn.

Tapaamisiin olisi ehkä tulossa uusiakin jäseniä, mutta jos määrä kasvaa, niin järjestelyjen ongelmat kasvavat. Kynnysrahan vaatiminen ei saanut kannatusta, joten sovittiin toistaiseksi jatkettavan samalla kokoonpanolla. Vierailijoita voisi joskus kutsua?

Seuraava tapaaminen sovittiin 16.10.2007 kello 12.30 ja TeuP etsii sopivan paikan. Ehdotuksia taidettiin tehdä useampiakin.

HJB / 17.09.2007

HJB MUISTELEE 23 / KESÄLLÄ 1966 LEMMINKÄISELLÄ / 5

HJB / 10.09.2007

NO 18 / 27.03.2007 Me siirryimme Myllymäestä Tikkurilaan, jossa päällystimme likimain nykyiset Talvikkitien, Hiekkaharjuntien, Urheilutien ja Talkootien, jotka olivat silloin vielä kapeita paikallisteitä. Aamulla poliisiaseman nurkalta aloitettaessa työmaalle oli tuotu Lemminkäisen ensimmäinen kumipyörälevittäjä. Joku siinä levittäjän kuskille näytti tärkeimmät vimpaimet ja sitten vain työhön käsiksi. Ei siinä sen suurempaa perehdyttämistä. Päivän mittaan taisi käydä paikalla koko asfalttipuolen kerma. Aluksi tahtoi vähän sutia eli liikkeelle lähdössä oli pehmeällä sora-alustalla vaikeuksia.

NO 19 / 01.04.2007 Tiet olivat hyvin kapeita ja siksi päätimme sulkea liikenteeltä aina sen pätkän, jota päällystimme. Eräs autoilija ei tätä hyväksynyt. Hän halusi oikaista välttämättä uutta päällystettä vaurioittaen. Auto oli tehokas amerikkalainen. Kun liikenteenohjaaja ei väistänyt, niin autoilija ajoi renkaat sutien päälle. Onneksi ei liikenteenohjaaja loukkaantunut pahemmin, vaikka konepellin kautta katuun lensikin. Kehotin menemään poliisiasemalle tekemään tutkintapyynnön. En kuullut, miten asiaa selvitettiin eteenpäin.

NO 20 / 01.04.2007 Myös tällä omakotialueella oli paljon liittymiä. Siksi työ oli hidasta. Levittäjän pysäyttäminen tiesi aina myös muita ongelmia, koska liikkeellelähtö pehmeällä alustalla aiheutti epätasaisuutta. Lisäksi joka taloon meni ilmassa sähkö ja puhelinjohtoja, jotka eivät olleet säädetyssä korkeudessa. Pari puhelinjohtoa katkaisimme, kun niihin ajettiin kippipystyssä. Minä vain soittelin puhelinlaitokselle, että taas meni johto. Sieltä aina kyseltiin, mikä on puhelinnumero, mutta enhän minä sitä tiennyt. Kehotin heitä toimimaan osoitteen perusteella tai soittamaan ko. kiinteistöön.

NO 21 / 13.06.2007 Yleisöpuhelimen kanssa oli täälläkin ongelmia. Hiekkaharjuun osui samaan aikaan Risto Jarvan elokuvaryhmä, joka filmasi Työmiehen päiväkirjaa. Niinpä siinä sitten aina hätisteltiin toisiamme pois puhelinkopista kiireeseen vedoten. Saimme myös työmme näkymään filmissä, tosin filmin kannalta huonolla tavalla. Tarkkaavainen katsoja huomaa, että filmin alussa henkilöt kävelevät Hiekkaharjuntietä asemalle, jossa on vasta tehty asfaltti. Filmin lopulla sama tie esiintyy sorapäällysteisenä, eikä kyse ole takautumasta.

NO 22 / 10.09.2007 Hiekkaharjun Elannon kohdalla tilaaja tuli minuuttia aikaisemmin sanomaan, että kaupan eteen pitäisi tehdä sadevesi kouru. Totesin, että ei meillä nyt ole enää aikaa hankkia kakkosnelosia, jotta kouru syntyisi. Valvoja kehoitti ottamaan läheisen tontin lautatapulista. Kieltäydyin. Jäi kouru tekemättä ja niinpä vedet tieltä loiskuivat myöhemmin Elannon ikkunaan.

NO 23 / 10.09.2007 Toinen moka syntyi, kun kaikki kadun kaivonkannet ja palopostit oli jätetty vanhalle korkeudelle, vaikka pohjia oli nostettu noin viisi senttiä. Mehän vedimme asfalttia pohjien päälle. Palokunta nosti siitä ensimmäisenä metelin. Totesin vain pohjien korkeuden olevan Tielaitoksen vastuulla. Kaivojen löytämisessä ja auki piikkaamisessa olikin sitten paljon työtä. Tosin ei meillä. Loppupätkällä sitten merkkasimme kaivot tienviereen, joka helpotti löytämistä.

HJB

Ajatuksia liikennepoliittiseen selontekoon

LVM on ryhtynyt valmistelemaan liikennepoliittista selontekoa, josta tiedote .

LVM on sitä varten pyytänyt näkemyksiä siitä, miten liikennejärjestelmää tulisi konkreettisesti kehittää tällä hallituskaudella hallitusohjelman ja Liikenne 2030 – strategian tavoitteiden saavuttamiseksi.

Selonteko on tärkeä koko hallituskautta ohjaava dokumentti, joten on tärkeätä tuoda esiin asiat, oiden toivotaan olevan siinä otettuna huomioon.

Senioreiden kannanottoja
Matti
Liikennejärjestelmän lähtökohtana ihmisten liikkumistarpeet.
- Ihmisille, asuinaluiell, yrityksille tukea oman liikkumisensa suunnitteluun mobility management-periaatetta kehittäen
Liikenneturvallisuus
- ei hötkyillä yksittäsiten onnettomuuksien mukaan, vähenentään pitkäjänteisesti riskitekijöitä
- Liikkujiin vaikuttaminen, onnettomuuksien aiheuttajien konsultointi
- rahoitus varmistetaan pitkäjänteisesti eikä tingitä muiden asioiden vuoksi
Nykyisen liikennejärjestelmän ylläpito
- varmistetaan ensin, vasta sitten kehittämisinvestointeja
- viritetään nykyistä kapasiteettia ennen uuden rakentamista
Vähäliikenteinen tieverkko
- uusia yhteistyömalleja yhdistäen yksityisteiden tarpeeseen sovitettu standardi sekä viranomaisten ja urakoitsijoiden asiantuntemus
- ihmisille laillinen mahdollisuus toistensa kuljettamiseen korvausta vastaan
Yhteys maankäyttöön
- liikennejärjestelmä valmiina asutus- ja toimipaikkarakentamisen tahdissa
Julkinen liikenne
- liityntäliikenteelle palvelutasoa, lämmitetyt/katetut ja turvalliset paikat
- kimppakyytijärjestelyt, oppia USA:sta
- tehokas bussijärjestelmä raideliikennettä odotettaessa tai jopa korvaajana (vrt Ottawan bussimetro)
Rahoitus
- henkilöautojen verotukseen vain autovero ja polttoainevero
- verotus jaetaan haittaveroihin ja väylämaksuun, joka ohjataan liikennejärjestelmälle
- lisäksi ruuhkaveroja suurimmilla kaupunkiseuduilla, tuotto liikennejärjestelmään
- raskaalle likenteelle täsmäverotusta tarvittaessa

Juha

Mikä siinä lienee, kun nämä asiat ei nykyään enää tunnu kiehtovan. Lillukan varsia niiden kahdentoista*) ison asian rinnalla, joihin ihmiskunnan pitäisi ratkaisu keksiä!?
*)
1.. Tuhoamme kiihtyvällä vauhdilla luonnon elinympäristöjä
2.. Tuhoamme kalakannat
3.. Tuhoamme luonnonvarisia lajeja, populaatioita ja geneettistä monimuotoisuutta -> ravintoketjut katkeavat yms.
4.. Veden ja tuulen aiheuttama eroosio
5.. Öljyn, maakaasun ja kivihiilen varannot riittävät muutamiksi kymmeniksi vuosiksi.
6.. Makean veden ehtyminen
7.. Maan yhteyttämiskyvystä puolet 2050, loput luonnonvaraisten kasvien käyttöön.
8.. Teollisuuden päästöt
9.. Tulokaslajit
10.. Ilmaston lämpeneminen
11.. Väestön kasvu
12.. Luonnonvarojen kulutus / henkilö

Teuvo
Toisin esille jo aiemmin esittämäni linjanvedon: tavarat kiskoilla ja henkilöt kumipyörillä.
En pidä pitkän matkan rekkaliikennettä järkevänä erityisesti turvallisuuden kannalta. Muistissa Konginkangas ja monet muut. Kyllä rautateitä pitää pystyä kehittämään niin että ne pärjäävät taloudellisuudessa ja joustavuudessa riittävästi. Lyhyen matkan jakeluliikenne on tietysti kumipyörähommaa.

Kaupungissakin on viileää ja sateista. Juha otti asiaan ihan oikein globaalin näkökulman. Ehkä ne on hyvä selonteon alussa huomioida ja miettiä, miten ne vaikuttaa itse selontekoon? Kuitenkin niillä lillukan varsilla itse selonteko tullee tehdyksi. En lukenut LVM:n sivuja, mutta Matin vastausten perusteella esitän muutaman ajatuksen.
Liikkujissa eläkeläisten osuus korostuu. Eläkeläiset ovat ehkä muuten tarkempia, mutta huomiovirheitä tulee. Eevalle jo 10 vuotta sitten korostin sitä, että liikenneympäristön pitää olla selkeä ja helposti tajuttavissa. Tämä sopinee eritysisti myös nuorelle polvelle, joka ajelee enempiä ajattelematta. Se myös merkitsee, että ei pidä lähteä tekemään laajoja erilaisten ratkaisujen kokeiluja vaan enemmän ajattelua ja sitten toteutukseen. Jos ratkaisuja vaihdetaan joka vuosi, niin sekavahan siitä järjestelmästä tulee.
Pitkäjänteisyys on hyvä asia, mutta kyllä minusta voi vähän suhdanteitakin ottaa huomioon hankkeiden aloituksessa. Jos hanke on aloitettu, niin sitten ei pidä viivytellä. Liikenteen työnaikaiset haittakustannukset voivat olla joskus jopa samaa suuruusluokkaa kuin itse investointi.
Nykyisen väylän virittäminen voi olla kallista, jos uusi väylä tulee pian. Siksi taloudellisten laskelmien käyttö ja erityisesti laskennan osaaminen on tärkeää. Laskelmia pitää myös arvostaa. Turhaahan niiden teko on, jos ei ole vaikutusta.
Vähäliikenteisten väylien tason pitäisi olla tarpeen mukainen. Tarve tulee paremmin rinnastettua kustannuksiin, jos "käyttäjä maksaa" periaate on lähellä. Siksi vähäliikenteisten vastuuta pitäisi olla enemmän lähialueella (yksityinen, kunta, maakunta). Julkisen liikenteen järjestäminen maaseudulla tulee olemaan haasteellista, kun autottomien määrä vähenee. Rutsissahan kai suunniteltiin jopa autolla ajoluvan sallimista alhaisella nopeudella nuoremmille (15 - 16 v) kodin ja koulun välillä. Mopoautollahan se jo olisi, mutta maksaa paljon.
Liikennesuunnittelu on erityisen tärkeä osa kaavoitusta. Esim. Jätkäsaaren autoton kaupunginosa on iso suunnitteluriski. On paljon esimerkkejä, joissa ensin rakennetaan ja sitten valitetaan olosuhteita. Esim Myrskylässä rakennettiin 6 omakotitaloa valtion tien viereen kuivakuorikerroksen päälle. Alla on 40 metriä liejua. Näin maaperätutkimuksen tulokset joskus 70-luvulla. Minä neuvoin kaikkia tuttavia pysymään ko taloista kaukana. Nyt asukkaat valittavat tien aiheuttamasta tärinästä ja melusta. Samalle kohdalle rakennettiin 80-luvulla töyssy, mutta kun silloisista taloista putoili taulut seiniltä, niin töyssy purettiin. Jonkin laiset epätasaisuudet siihen kuitenkin jäi. Olisikohan ko kohta nupukiveä, kuten kirkon kohdalla, josta töyssy myös purettiin, kun kirkko oli hajota.
USA.n kimppakyytejä en tunne, mutta Hummer-kuljetuksia ei Suomessa tarvita?
Veroista olen Matin kanssa samaa mieltä. Yksinkertainen on kaunista. Keräyskustannukset ei saa muodostua suuriksi, esim väylä ja ruuhkamaksuissa. Tosin onhan niillä ohjausvaikutusta haittamaksuperiaatteellakin.. Siinä mielessä auto- ja polttoaineen vero olisivat riittäviä. Ajoneuvoverokin (käyttömaksu) on turha ja hallinta maksaa. Tai sitten perinnän voisi jotenkin yhdistää katsastukseen.
Minä myös ehdotan, että katsastamaton ja rekisteristä poistettu auto ei saa seistä julkisella alueella eli jos maksut on esim. kuukauden myöhässä, niin ajoneuvon saa siirtää ilman erillisiä kehoituksia ja kustannukset omistajalle.
Tierahasto voisi olla myös hyvä. EK saisi päättää hankkeista vaikka nykyiseen tapaan ja siirtää rahat Tierahastoon. Tiehallinnon tehtävän olisi sitten hoitaa toteutus ilman tiukkaa vuosikehystä ja byrokratiaa. Asiaa pitäisi tosin kehitellä, koska se sisltää myös paljon ansoja. Poliitikollehan oli ainakin ennen tärkeintä saada hanke alkuun, valmistuminen ei enää niin kiinnostanut.
Väyläkohtaisissa maksuissa kiinnostaa aina sen maksun kiertäminen. Vaikka kiertäjiä ei oli paljon, voi niistä syntyä yllättäviä ongelmia. Kotikadulla olen useamman kerran huomannut, että nuoriso ajaa mielellään 60 km/H jalkakäytävällä, koska ajoradalla on töyssyjä. Tyrkkää siin pihapensaiden välistä nokkaa väylälle?

HJB MUISTELEE 22 / KESÄLLÄ 1966 LEMMINKÄISELLÄ / 4

HJB / 10.06.2007

NO 14 / 27.03.2007 TVL ei pysynyt pohjatöissä meidän vauhdissa, joten muistaakseni Vapaalan jälkeen tuli tauko. Meidät ohjattiin Myllymäen koululle Kehä III:n ja vt 3 liittymän lähelle. Koulua rakentanut urakoitsija oli tehnyt konkurssin ja pihatyöt olivat jääneet kesken. Meidän tehtävämme oli päällystää noin 100 metriä kanttiinsa oleva koulun piha. Siinä suunnittelin, missä suunnassa aletaan massaa levittää, kun paikalle ilmestyi arkkitehti, joka ilmoitti, että koko piha on 10 cm liian korkealla. Siihen pysähtyi päällystystyöt. Onneksi vastaavamestari sattui paikalle ja rauhoitteli, että nyt ei kannata pojat hätäillä. Täällä ollaan tuntipalkalla konkurssipesän laskuun. Meidän porukka ei ollut samaa mieltä, koska se tiesi tuotantopalkkioiden jäävän palkasta pois eli palkka puolittui.

NO 15 / 27.03.2007 Ensimmäinen päivä meni seinän vierustoja lapiolla putsatessa. Sieltä kaivettiin se 10 cm pois. Seuraavaksi päiväksi ilmestyi työmaalle alusterällä varustettu traktori ilman kuljettajaa. Minä olin ajellut traktorilla ennekin, joten ei kun pukille. Höylääminen vaatii ammattitaitoa, joten opetteluksihan se päivä meni. Seuraavaksi päiväksi löytyi onneksi osaava kuljettajakin. Niin siinä saatiin koko piha madallettua ja massat työnnettyä sivuun kasaksi. Piha oli laaja ja pudotusta toiseen reunaan oli vain 0,5 metriä eli kaltevuus oli 0,5 %. Yritin arkkitehdille vakuuttaa, että lätäköitä pihalle jää, mutta hän ei suostunut isompaan kallistukseen. Niinpä sitä minä sitten silmällä ohjasin traktoria höyläämään pihan mahdollisimman suoraksi.

NO 16 / 27.03.2007 Seinän vierustat päällystimme käsin. Minä näytin mallia, miten isokuuppaisella viljalapiolla levitetään asfalttia. Kaverit ravistelivat päätään ja totesivat, että kyllä on koulu pilannut hyvän työmiehen. Aikanaan päästiin vetämään levittäjällä itse kenttääkin. Minusta näytti siltä, ettei kenttään pahoja kuoppia päässyt syntymään. Tarkastusta edeltävänä yönä oli kuitenkin satanut ja olihan siellä yksi lätäkkö keskellä pihaa. Minä löysin jostakin 5 tuuman naulan ja sillä kävin tekemässä reiän asfalttiin. Koska alla oli karkea sepeli, niin vedet hävisivät kohtalaisen äkkiä eikä reikää huomannut, jos ei osannut etsiä. Vastaanottaja hyväksyi pihan ja kiitteli hyvin onnistuneesta kallistuksen säädöstä. Meille tuli lähtö TVH:n työmaalle ja taloja kiertävät käytävät jäivät toisen porukan tehtäväksi. Myöhemmin kuulin, että niissä oli töpeksitty oikein kunnolla. Vaikka kyse oli vain parin metrin levyisistä käytävistä, oli niiden kallistus onnistuttu tekemään seinään päin. Lemminkäinen joutui ne kaikki purkamaan ja tekemään uudestaan.

NO 17 / 10.06.2007 Kävin viime viikolla fillarilla katsomassa, miltä koulun piha nyt näyttää. Sinne oli rakennettu jotain istutuksia ja niiden puutkin olivat jo kohtuullisen kokoisia. Mutta asfaltti? Taisi olla edelleen sitä 40 vuotta sitten tehtyä? Se oli aivan palasina ja oli siellä paljon painumiakin, joten nyt on jo lätäköitä enemmän. Mutta hyvin on kestänyt, kun ei ole 40 vuoteen tarvinnut uusia. Piha on nyt niin ränsistyneen näköinen, että Vantaan olisi syytä jotakin sille tehdä vai onko koulu menossa jo lakkautukseen? Onhan rakennuskin 40 vuotta ollut käytössä.

HJB

HJB MUISTELEE 21 / KESÄLLÄ 1966 LEMMINKÄISELLÄ / 3

HJB / 21.05.2007

NO 10 / 27.03.2007 Katariinan tie tuli päällystetyksi ja oli aika siirtyä seuraavaan paikkaan. Työmaiden järjestystä en ehkä muista, mutta seuraava taisi olla Konalan suoralla pientareen päällystys. Aloitimme Kaupin tien risteyksessä ja lopetimme mäenpäälle, jossa oli joku Kirjapaino. Muistan sen siitä, että kävin sieltä muutaman kerran soittamassa koneasemalle. Yhteyden pito levityspään ja koneaseman välillä toimi pääasiassa massa-autojen avulla. Se oli kuitenkin hidas, joten jos levityspäässä oli ongelmia, niin saattoi olla jo 10 autoa matkalla, ennen kuin pysäyttävä viesti oli koneasemalla.

NO 11 / 27.03.2007 Vapaalantie oli silloin vielä paikallistie ja seuraava kohde. Alue oli silloin lähes yksinomaan omakotialuetta. Liittymiä oli lähes 10 metrin välein ja jokaisen liittymän kohdalla omistaja vaatimassa pitkää lippaa ja jopa valmiina maksamaan, mutta eihän sitä oikein valtion ja yksityisten hommia voinut sekoittaa. Etenkin kun pienellä porukalla oli stressi päällä koko ajan. Joskus tuli vähän ylimääräistä tehtyäkin, ettei laatoituksen ja asfaltin väliin jäänyt sorapätkää. Kahvia oli runsaasti tarjolla ja kyllähän sitä janoonsa joikin. Muilla oli yleensä eväät mukana, mutta minulla ei. Kun majoituspaikassa ei ollut säilytystilaa, niin tuli edettyä koko kesä kaupasta suuhun. Työmaalla kävin yleensä ostamassa kaupasta palan makkaraa ja muutaman pullon pilsneriä, joita sitten lipittelin janooni pitkin päivää. Oli meillä työmaalla kyllä juomiseksi vesikanisterikin, mutta eipä pelkkä vesi monellekaan maistunut. Vastaava mestari toi myös suolapilleripurkin, mutta muut eivät niitä suostuneet syömään. Minä kuitenkin söin. Näin sain janon tunteen jotenkin pidettyä aisoissa.

NO 12 / 27.03.2007 Vapaalantiellä pysähtyi työmaalle kerran myös Valion kylmäkuljetusauto. Kuljettaja ilmoitti kylmälaitteistonsa hajonneen ja jäätelöjen sulavan. Niinpä hän antoi kuormasta meille laatikollisen tuutteja. Oli siinä varmaan noin 100 kpl. Minä niitä jaoin joka miehelle 3-4 kappaletta, mutta sitten jäi vielä useita kymmeniä. Asfaltin levityshän kiinnostaa lapsia, joten niitä siinä pyöri aika monta. Niinpä valitsin joukosta isoimman ja sanoin, että tehkääpä tasajako lopuille. Jäätelöt hävisivät parempiin suihin hyvin äkkiä.

NO 13 / 27.03.2007 Vapaalantietä taidettiin päällystää pari päivää. Yleensä kesän ongelmana olivat lyhyet tien pätkät. Työmaata ei kannattanut siirtää kesken päivää, joten piti aina laskeskella, kuinka työn pätkittää. Jos tuli ongelmia, niin se tiesi pitkiä päiviä myöhemmin. Toisena aamuna oli Porintien, joksi silloin nykyistä Vihdintietä kutsuttiin, kevyenliikenteen teräksinen ylikulkusilta siirretty tiensivuun. Oli yöllä kuorma-auto kuljettanut kaivinkonetta ja kuljettaja unohtanut kuormansa korkeuden. Kaivinkone tarttui siltaan kiinni ja veti sen mukanaan pudottaen hytin päälle. Kuljettaja oli turmassa kuollut.

HJB

HJB MUISTELEE 20 / KESÄLLÄ 1966 LEMMINKÄISELLÄ / 2

HJB / 28.04.2007

NO 4 / 05.03.2007 Varsin oudon kuvan sain yksityisen puolen liiketoiminnan tavoista, kun vastaava mestari kehotti ”kusemaan TVH:ta silmään niin paljon kuin ehdin”. Kysymykseeni, että kai siitä pitää olla jotakin hyötyä Lemminkäisellekin, sain selkeän vastauksen: ”Ei tarvitse.” Tämä mestari poistui Lemminkäisen palveluksesta aika nopeasti, kai jo sen kesän jälkeen. En minä tuota ohjetta kuitenkaan noudattanut. Ei sopinut minun moraaliini. Tosin porukan pienuus johti työvirheisiin, jotka kyllä parhaani mukaan salasin.

NO 5 / 05.03.2007 Minulle tuotti ongelmia erityisesti levittäjän perän säädön yhdistäminen työn johtamiseen. Epäilen massan lähettäjän olleen kimpassa autoilijoiden kanssa, koska heti aamulla levityspäähän ilmestyi 10 auton jono. Asemalla ei maksettu odottamisesta, mutta tienpäällä maksettiin. Massahan lähti aamulla nopeasti, koska sitä oli yön aikana valmistettu siiloon. Siinä sitten piti kuitata kuormia saapuneeksi ja laskea odotusaikoja samalla, kun olisi pitänyt säätää levittäjän perä oikeaan korkeuteen. Tämä johti siihen, että massaa meni alussa joko liikaa tai liian vähän. Lähellä Katariinan sairaalaa aloitimme kuperan tömpyrän alta. Huomasin kuormien riittävän liian pitkälle eli syntyi liian ohutta laattaa. Kävin jatkuvasti nostamassa perää. Uskoin saavani nopeasti menekin sopimuksen mukaiseksi. Mutta minut yllätti tieto, että koneasema on rikki ja siilot tyhjät, joten massan tulo loppui niihin 10 kuormaan. Nopean laskelman mukaan minulla oli puolikuormaa liikaa massaa levitettävänä enkä ehdi millään nostaa perää enää riittävästi. Huomasin lähellä yksityistien liittymän, jossa pohja oli jätetty liian alas. Niinpä päätin käyttää puoli kuormaa siihen. Tuli siisti liittymä, mutta asfalttia taisi olla 30 cm paksuudelta. Saumoista laskettuna sen päivän menekki kuitenkin täytti normit. Pomolle kerroin asian, mutta en valvojille, jotka eivät juuri silloin olleet työmaalla. Koepalojen otossa pidin huolen siitä, että ko. osuudelta niitä ei porattu. Samanlainen tapaus sattui myöhemmin Viikissä nykyisen Gardenian kohdalla, jossa päällystettiin Viikin suoran jatketta noin 300 metriä BSK:lla 150 kg/neliö.

NO 6 / 05.03.2007 Työmaalla tuli myös selväksi nimien ja viitoituksen täsmällisyyden merkitys. Katariinan tie oli silloin viitoitettu Kehä III:lta (Pakkalan liittymä) Seutulaan johtavaksi tieksi. Olihan Seutulan kylä tien päässä. Lentoasemaa nimitettiin silloin myös Seutulaksi. Niinpä työmaalla oli joka päivä useita hätäisiä autoilijoita kyselemässä, missä on lentokenttä, kun kone lähtee ihan pian. Yleensä kuului painokelvotonta tekstiä, kun vastasimme, että sinne johtaa ihan toiset tiet ja matkaa on lähes 10 kilometriä.

NO 7 / 27.03.2007 Myöhempi pomoni ETP oli käynyt jo Mustion työmaalla, mutta meitä ei ollut esitelty. Eräänä aamuna työmaalle ilmestyi musta auto, josta ulos astuva mies huusi kuin sireeni. Vaati työmaan johtoa selvittämään välittömästi, miksi työmaalla ajetaan niin suurilla nopeuksilla, että sora lentää uudelle päällysteelle. Minä sieltä noin 100 metrin päästä huusin yhtä kovaa, että ne ovat noita keltaisia autoja, joiden kyljessä on kirjaimet TVH, enkä minä niitä saa hiljentämään vauhtiaan. Samalla sieltä tulikin yksi TVH:n autoista ja tietenkin kovaa, koska heillä oli kiire päästä pohjatöissä pois levittäjän alta. ETP:n huuto loppui siihen.

NO 8 / 27.03.2007 Massa-autot saivat jossakin vaiheessa päähänsä kilpailla siitä, kuka tuo suurimman kuorman työmaalle. Telirakenteiset 10-pyörät olivat tietenkin etulyöntiasemassa. Kisa loppui siihen, kun yksi ns. renkikuljettajista toi pienellä Bedfordilla peräti 17 tonnia, vaikka auton kantavuus oli vain 5 tonnia. Kaveri ajoi kyllä hiljaa, mutta jo kaukaa näki, että nyt ei ole asiat oikein. Auto muistutti jotenkin vääräsääristä buldoggia. Kuorma kuitenkin laitettiin purkuun, mutta ennen kipin nosto alkoi, ilmoitin että kukaan ei sitten ole 10 metriä lähempänä ja levittäjän kuskin määräsin suojautumaan. Enkä ihan turhaan, sillä kun kippi oli noussut vain muutaman sentin, kun alkoi pultin pätkiä lennellä. Lapiollahan se kuorma piti sitten tyhjentää. Taisi auton runkokin vääntyä. Rengin työsuhde päättyi siihen kuormaan.

NO 9 /Tälläkin työmaalla päällystämisen päätepiste osui yllättävään yksityistien liittymään. Taas piti ihmetellä, kenenkähän talo se tuolla on. Selvisihän se kysymällä. Viitta Königstedt ei minulle silloin vielä sanonut mitään. Tosin jotain osasin epäillä, koska ko. yksityistie taisi olla jo aikaisemmin päällystetty. Pihaan asti emme menneet, mutta onhan paikka myöhemmin tullut TV:n välityksellä jotenkin tutuksi.

HJB

HJB MUISTELEE 19 / KESÄLLÄ 1966 LEMMINKÄISELLÄ / 1

HJB / 27.03.2007

NO 1 / 17.01.2007 Asessori Miesmaan ansiosta (?) teekkareilta vietiin aikanaan päivärahat, joten yksityinen puolikin alkoi kiinnostaa. Kun kutsu Lemminkäisen palvelukseen tuli, suostuin ilman laajempia pohdintoja. Koska kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa olimme Keski-Euroopassa opintomatkalla, sovin aloittavani työt vasta puolesta kuusta. Sunnuntai-iltana saavuin kotiin Myrskylään ja pakkasin tavarat maanantai-aamun aikaista lähtöä varten. Noin kello 9 olin sitten Lemminkäisen pääkonttorissa Hakaniemenkatu 2 ilmoittautumassa palvelukseen. Konttorilla otettiin perustiedot ja sitten Maantiekylään koneasemalle. Sieltä löytyisi myös mahdollisesti yöpaikka. Ensimmäinen työkohde oli Seutulan kylään johtavan Katariinan tien päällystäminen. Puolilta päiviltä ehdin jo työmaalle. Vastaava mestari oli nuorehko bisnesmies, joka perustikin myöhemmin oman firman. Levitystyömaata veti insinöörioppilas, joka opetti minua sen iltapäivän ja sai vielä houkutelluksi illalla Zillertaliin, jossa pääsin vertaamaan paikkaa pari iltaa aikaisemmin koettuun Munchenin Hofbrauhausiin. Tiistai-aamuna olinkin sitten jo omillani eli opiston kaveri lähti jonnekin muualle.

NO 2 / 18.01.2007 Yöpaikka löytyi Lemminkäisen betonilaattatehtaan puusepänverstaan päädystä. Samaan koppiin oli jo aikaisemmin majoittunut saksalainen betonitehtaan harjoittelija, joka oli likimain minun ikäiseni. Taisi olla sieltä demokraattisesta osasta. Hän ei pitänyt lainkaan siitä, että sai seuraa. Ehkä sotkin hänen sosiaalisen seuraelämänsä? Suhteet paranivat, kun kävi ilmi, että minä osasin jonkin verran saksaa. Tulihan sitä sitten kesän aikana jonkin verran puhuttua. Tosin yhtä aikaa olimme hereillä varsin harvoin. Olinhan minä koulussa sujuvasti kuunnellut 7 vuotta. Sain myös avaimet betonitehtaalle, jonka sosiaalitiloissa pystyin käymään iltaisin suihkussa. Puusepän verstaasta johtuen yökopissa oli koko ajan vahva purun haju. Herätys oli aamulla kello 6. Puoli tuntia myöhemmin piti olla jo koneasemalla, josta ensimmäisellä massa-autolla matkasin työmaalle. Muut työntekijät tulivat omilla autoillaan. Yksi tuli Rekolasta, yksi jostakin Länsi-Espoosta ja yksi Pihlajamäestä. Levittäjän kuskin asuinpaikkaa en muista.

NO 3 / 05.03.2007 Piirin valvojina oli vastavalmistunut rakennusmestari ja kaksi opiskelijaa. Molemmat opiskelijat ovat edelleen Tiehallinnossa, toinen asiantuntijapalveluissa ja toinen Hämeen piirissä. Minun tehtäviini kuului levityspään hoitaminen ja palkkalistojen täyttäminen. Levityspää ei ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Meitä oli siellä keskimäärin vain viisi henkeä, joskus vain neljä. Levittäjän kuskin lisäksi oli saumamies ja kaksi jyrän kuskia. Ryhmästä puuttui siis perämies ja kaksi lapiomiestä. Näiden työt jäivät siis pääasiassa minulle ryhmän johtamisen lisäksi. Enhän minä neljän miehen töihin pystynyt. Työmäärää lisäsi vielä se, että toimittiin koko kesä taajama-alueella, jossa oli liittymiä noin 20 metrin välein. Lapiotyötä oli siis vähintään kymmenkertainen määrä maaseutuolosuhteisiin verrattuna. Toinen jyräkuskeista hoitikin sitten osan lapiotöistä, saumaliiman levityksen ja linjalangan vedon. Työt tehtiin siis selvästi työehtosopimusta rikkovalla henkilökunnalla. Se tosin selvisi minulle vasta myöhemmin. Syynä pieneen porukkaan oli se, että sinä vuonna oli ns. tappovuosi. Isot firmat ottivat työt niin halvalla, ettei pienimmille jäänyt mitään. Niitä sitten osteltiin halvalla pois kilpailemasta. Tämäkin paljastui minulle, kun laskin palkkoja. Levityspään palkat ja massan kuljetuskustannukset veivät koko tulon. Massan valmistukseen, koneiden poistoihin ja katteeseen ei jäänyt mitään. Selvästi suunnitellusti tappiollista toimintaa, joten kulut piti saada minimiin.

HJB

HJB MUISTELEE 18 / ERIKOISIA TAPAUKSIA 1

HJB / 04.03.2007

Nakkikioskilla 1960-luvulla / 08.05.2006

Vuoden 1964 vappuna puolen yön jälkeen maistui porilainen muillekin kuin minulle. Lasipalatsin nakkikioskilla oli ainakin 30 henkilön jono ja lisää tuli kaiken aikaa. Minä olin jo edennyt jonossa kolmanneksi. Ensimmäisenä ollut herrasmies oli annoksensa saanut ja maksamisen yhteydessä erehtyi sanomaan myyjälle muutaman ylimääräisen sanan, mikä ei toisena ollutta miellyttänyt ja hän tiuskaisi, että ”Lopeta se jaarittelu”. Herrasmies vain vilkaisi oikean olkapäänsä yli ja sanoi myyjälle: ”Ja sitten vielä sata porilaista.” Samalla hän kaivoi lompakostaan satamarkkasen (a’ hinta oli siihen aikaan 1 mk, 100 mk opiskelijan kuukausivuokra), jonka myyjä laittoi kassaan ja aloitti ilmeettömänä porilaisten teon. Toisena ollut henkilö ei annostaan saanut. Sen sijaan me muut jonossa olijat saimme ilmaiset porilaiset.

”Lepakkomies” ja rouva bussissa / 08.05.2006

Noin vuoden 1970 paikkeilla oli ns. Lepakkoluola Porkkalan kadulla vielä toiminnassa ja sen asukkaita oli usein Lauttasaaren bussissa nro 20. Bussit olivat töiden päättyessä täysiä. Joskus Erottajalla sai odottaa parikin vuoroa ennen kuin edes mahtui sisään. Oikealla ensimmäinen penkki oli bussin pituussuunnassa. Miesten housuissa oli silloin vielä valinnan varaa, joko vetoketjulla tai napeilla. Verkkokassi oli suurta muotia, muovikassi oli vasta tulossa. Tällä ensimmäisellä penkillä istui nukahtanut ”lepakkomies”, jolla oli napitettavat housut ja ainakin yksi nappi avoinna. Sen tosin huomasi vasta sitten, kun bussiin astui tyylikäs ostoksilta palaava rouva verkkokasseineen. Totta kai verkkokassin silmukka kiertyi avoimen napin ympärille. Rouvan kiskaisut vain pahensi tilannetta. Hän yritti parhaansa mukaan saada kassin irti sormeilemalla miehen halkeinta. Tässä vaiheessa jo koko bussillinen ihmisiä seisoi, istumapaikat mukaan lukien, ja seurasi tilannetta suu virneessä. Rouva tunsi tilanteen kiusalliseksi, ainakin punoituksesta päätellen. Hän luovutti, keräsi ostoksensa kassista syliin ja jätti verkkokassin roikkumaan miehen halkeimeen. Lepakkomieskin taisi ihmetellä bussin hilpeää tunnelmaa, koska avasi silmänsä. Hän huomasi verkkokassin, jonka työnsi halkeimesta sisään, laittoi napin kiinni ja jatkoi torkkumistaan vielä parin pysäkkivälin verran.

”Lepakkomies 2” bussissa / 08.05.2006

Bussin jonottaminen erottajalla ei ollut kaikkein miellyttävintä ajanvietettä. Kerran olimme jonottaneet jo parikymmentä minuuttia, ennekuin pääsimme sisään. Bussi ahdettiin ihan täyteen. Ennen lähtöä kuului keskibussista rouvan äänellä huuto: ”Kuljettaja täällä haisee”. Sama toistui vielä uudestaan. Siinä vaiheessa yhdeltä penkiltä ”Lepakkomies” ilmoitti poistuvansa bussista rauhan saavuttamiseksi. Kuljettaja laski hänet keskiovesta ulos. Jälleen kuului huuto: ”Haisee vieläkin”. Tähän kuljettaja vastasi: ”Kaikki ulos. Bussi lähtee pesuun.” Silloin vasta mekkala alkoi. Myös huutanut rouva ilmoitti, ettei nyt niin paljoa haise. Kuljettaja oli päätöksensä tehnyt ja bussi tyhjennettiin. Me odotimme uudet 20 minuuttia, ennen kuin mahduimme uuteen bussiin.

HJB

HJB MUISTELEE 17 / SUU- JA SORKKATAUTI 1959 SEKÄ LIIKENNESAARTO

HJB / 03.01.2007

Kävin oppikouluni Loviisassa asuen ruotsinkielisessä perheessä ns. puolihoidossa. Käytännössä maanantaiaamuna matkustettiin Loviisaan ja lauantai-iltapäivällä kotiin. Meitä asui Gislominkadulla omakotitalon vinttihuoneessa ensin kolme, joista kaksi minua vähän vanhempaa kävivät ruotsinkielistä koulua. Olin lähes ummikko suomalainen, joten ensimmäiset viikot olivat 10-vuotiaalle kova kokemus. Myöhemmin meitä asui vain kaksi ja molemmat suomenkielisiä.

Marraskuussa 1959 kotini oli Elimäellä, jossa puhkesi suu- ja sorkkatautiepidemia. Tautihan on vakava ja herkästi leviävä, joten siihen suhtauduttiin sen mukaan. Aika pian laaja alue (osia ainakin Elimäestä, Ruotsinpyhtäästä ja Anjalasta?) julistettiin karanteeniin eli alueelta ei saanut poistua ilman viranomaisen lupaa ja desinfiointia. Niinpä sitten ei pitkään aikaan matkustettu kotiin lainkaan, koska sieltä ei olisi päässyt pois. Koululaisellehan se olisi kyllä sopinut. Jouluksi sain kuitenkin luvan kotiutua. Niinpä aaton aattona lähdettiin täydessä bussissa kohti Elimäkeä.

Yllätys oli melkoinen, kun Ruotsinpyhtäällä Ruukin kartanon pihalla oli poliisi pysäyttämässä ja ilmoitti, että alueelle ei ole asiaa. Siinä sitten kinattiin jonkin aikaa ja poliisi ilmoitti, että desinfioinnin jälkeen saamme jatkaa matkaa. Bussi lähti heti jatkamaan ilman desinfiointia, mutta ilman meitä noin 10 koululaista. Minä muuten taisin olla porukan vanhimpia. Poliisi ilmoitti, että koko porukka saunaan, jossa pitää olla kaikkiaan noin puolituntia, vaatteet ja matkatavarat myös.

Meidät ohjattiin Ruukin kartanon saunaan, jossa oli eri sauna naisille ja miehille. Saunan lämpötila oli noin 70–80 astetta. Nuoremmat painuivat suoraan saunaan ulsterit päällä. Minä kuitenkin riisuuduin alusvaatteisilleni. Saunaan mennessä kehotin myös nuorempia riisuuntumaan, koska muuten vaatteet hiostuvat ja voi tulla ulkona kylmä, koska jouduimme odottamaan seuraavaa bussia pari tuntia. Matkalaukuissa oli kaikilla tietenkin joululahjat perheen jäsenille, useimmille varmaan suklaalevy. Minä kehotinkin kaikkia jättämään matkalaukut lattialle, jotta ne eivät sula. Samalla keskustelimme siitä, mikä logiikka on desinfioida alueelle meneviä.

No tulihan sitä saunottua ja sitten oli tarkoitus odotella pukuhuoneessa seuraavaa bussia, mutta meidätpä ajettiin osittain märkinä pakkaseen, koska saunaan oli tulossa uusia ihmisiä. Kävelimme sulkupuomille, jossa poliisit olivat vahdissa, pari kopissa ja pari ulkona. Nyt alkoi sitten tapahtuman mielenkiintoisin vaihe. Mukana oli erään tunnetun mannekiinimme pikkusisko SSS, silloin noin 13-vuotias. Hän ei myöskään ymmärtänyt poliisien logiikkaa meidän saunottamisessa. SSS aloitti poliisien moittimisen ensin varovaisemmin, mutta sitten yhä tiukempaa ja härskimpää kritiikkiä esittäen. Poliisit olivat ihan hiljaa. Aina kun yhden mitta tuli täyteen hän meni koppiin ja sieltä tuli uusi poliisi tilalle. SSS jatkoi poliisien arvostelua koko kahden tunnin ajan hetkeksikään keskeyttämättä. Teksti ei ollut pyhäkouluun sopivaa, vaikka ei varsinaista kiroilua sisältänytkään. Poliisella ei varmaan sen jälkeen ollut tarvetta Mensan testiin Minä en ole koskaan kuullut poliisia haukuttavan niin pahasti. Hekin varmasti ymmärsivät tekstin tulevan aiheesta, koska heidän pinnansa kesti. Oli varmaan tullut ylhäältä käsky saunottaa kaikki kulkusuunnasta riippumatta. Vaikka me muut yritimme rauhoitella SSS:ää, ei hän lopettanut.

Seuraavalla bussilla sitten pääsimme jatkamaan matkaa, mutta sen bussin matkustajia ei enää saunotettu. Siitä SSS piti vielä erillisen saarnan. Asiakaspalaute toimi siis jo 1950-luvulla, jopa tehosi suhteellisen nopeasti. Kotona odotti sitten toinen yllätys. Koko kotipiha oli aivan valkoisena kalkista, jolla desinfioitiin jalkineet ja pihalla käyvät kulkuneuvot. Saunaan jouduin uudestaan ja silläkin oli koko sauna täynnä työvaatteita. Oli kuulemma sauna ollut lämpimänä jo lähes kuukauden yhtä mittaan. Joululoman aikana taudin sitten todettiin olevan ohi ja karanteeni purettiin, joten takaisin kouluun voitiin palata normaalisti. En muista, että vastaavaa karanteenia olisi sen jälkeen Suomessa toteutettu. Pienempiä yhden maatilan kattavia on ollut.

HJB

Alikulku crossareille ja graffiteille

Lahdentiellä on Keravan entisen kaatopaikan, tulevan logistiikkakeskuksen kohdalla alikulku.





Nykyisin se palvelee lähinnä maastomoottoripyöräilyä.















Siellä ovat myös seinätaiteilijat vierailleet, tyhjentäneet kunnioitettavan määrän
suihkepulloja ja saaneet aikaan näyttäviä graffitteja.









Keravan logistiikkakeskuksen suunnittelun yhdessä vaiheessa alikulun kautta ajateltiin johtaa liikenne Vanhalle Lahdentielle. Uusimmissa suunnitelmissa Keravan liittymää laajennetaan etelään ja liikenne pääsee suoraan moottoritielle.

Korson eteläpuolella löytyy myös käyttämätön ylikulkusilta. Sinne voisi pyöräillä kesällä.