HELSINKI, TULEVAISUUTENI ….

On kevättalven pakkasaamu. K-juna kolisee Helsingin asemalle. Minä, eläkeikää lähestyvä virkamies, laitan takin niskaan, laukun olalle ja työnnyn ihmisjoukon mukana asemalaiturille.

Strategiaseminaari hotelli Lordissa, aikaa alkuun yli puoli tuntia. Hyvin ehtii kävellä, mikähän olisi paras reitti? Sitten muistan; junalla tultiin myös Paavon kanssa yli 40 vuotta sitten, kävelenpä samaa reittiä.

Silloin oli mukana pakaasit, oltiin tulossa kuukaudeksi karsintakurssille. Minä olin ensimmäistä kertaa pääkaupungissa, Paavoa oli käytetty olympiakisoissa kymmenkunta vuotta aikaisemmin, pikkupoikana. Pakaasit jätimme asemalle säilöön, silloin ihsn ihmisten vahdittaviksi, Nyt on vain kolkkoja rahalokeroita.

Aseman kioskista ostettiin kartta. Sokoksen nurkalla se piti jo kaivaa esiin. Nyt en karttaa tarvitsisi, olin monta vuosikymmentä ollut töissä Helsingissä ja tunsin hyvin kaupungin. Hyvä pohja tosin syntyi jo silloin, kun iltaisin katsottiin kämpillä kartasta jokin alue, jolle lähdettäisiin kävelemään. Karttaa ei mukaan otettu, eihän sentään maalaisilta haluttu näyttää.

Nyt on reitti jo tuttu. Simonkatua nousen Kansakoulukadulle, sitten Malminrinnettä alas Albertinkadulle. Kauppoja on talojen alakerrassa kuten silloinkin. Nyt kaupoissa ei enää myydä maitoa, ei makkaraa eikä lyhyttavaroita. On antiikkia, isojen miesten vaatteita ja kaikenlaista designia, ylellisyyttä arkipäivän sijaan.

Lapinlahdenkadun puistikon varrella ei enää ole sitä ruokapaikkaa, jonka pannupihvien jälkeen oksentelimme illan. Joutikin mennä! Me reagoimme supisuomalaiseen tapaan, emme valittaneet emmekä palanneet.

Albertinkadulla ei enää ole Alkoa, sitä josta sain viinakortin. En tosin heti, vaan vasta parin vuoden jälkeen, kun maaginen 21 tuli täyteen. Tilalla on Valintatalo, jostakin se maito ja makkara on nytkin ostettava.

Albertinkadulta käännyn Lönnrothinkadulle ja Polin tuttu graniittitorni tulee esiin. Vastapäätä ollut baari, jossa aamulla oli tarjolla uutta tuttavuutta, riisiomenapuuroa, on nyt etninen ravintola. Poli on ulkoapäin ennallaan, vain hotellin kyltti on uutta. Polin vieressä on myös tuttu kaarevakattoinen harmaa talo. Silloin se oli asuntola ja karsintakurssien aikainen asuntomme. Nyt huoneet ovat hotellina.

Ensimmäisellä kerralla kuljimme asuntomme ohi, tulimme torille ja näimme telakan laivat ja panimon punatiilisen savupiipun. Kauppahallin vieressä puhelinkopissa tarkistimme sijaintimme ja havaitsimme tulleemme liian pitkälle. Torin varrella oli massiivinen kellertävä rakennus. Teknillinen korkeakoulu ja karsintakurssipaikkamme, valistivat meitä illalla asuntolassa armeijassa tutuiksi tulleet Aimo ja Matti.

Silloin emme vielä tienneet, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pääkaupunkiseudulle juutuimme molemmat, minä valtion virkamieheksi, Paavo poliitikoksi ja pankkimieheksi.

Avaan tutun oven Polille. Nyt ei vastassa ole opiskeluajan punatakkisia portsareita, joita päivisin näki kadulla liikennepoliiseina. Työtoverit toivottavat tervetulleeksi seminaariin ja takaisin nykyhetkeen.

Kirjoitusharjoitus Suvun Tarinat kurssilla Keravan Opistossa