HJB / 27.03.2007
NO 1 / 17.01.2007 Asessori Miesmaan ansiosta (?) teekkareilta vietiin aikanaan päivärahat, joten yksityinen puolikin alkoi kiinnostaa. Kun kutsu Lemminkäisen palvelukseen tuli, suostuin ilman laajempia pohdintoja. Koska kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa olimme Keski-Euroopassa opintomatkalla, sovin aloittavani työt vasta puolesta kuusta. Sunnuntai-iltana saavuin kotiin Myrskylään ja pakkasin tavarat maanantai-aamun aikaista lähtöä varten. Noin kello 9 olin sitten Lemminkäisen pääkonttorissa Hakaniemenkatu 2 ilmoittautumassa palvelukseen. Konttorilla otettiin perustiedot ja sitten Maantiekylään koneasemalle. Sieltä löytyisi myös mahdollisesti yöpaikka. Ensimmäinen työkohde oli Seutulan kylään johtavan Katariinan tien päällystäminen. Puolilta päiviltä ehdin jo työmaalle. Vastaava mestari oli nuorehko bisnesmies, joka perustikin myöhemmin oman firman. Levitystyömaata veti insinöörioppilas, joka opetti minua sen iltapäivän ja sai vielä houkutelluksi illalla Zillertaliin, jossa pääsin vertaamaan paikkaa pari iltaa aikaisemmin koettuun Munchenin Hofbrauhausiin. Tiistai-aamuna olinkin sitten jo omillani eli opiston kaveri lähti jonnekin muualle.
NO 2 / 18.01.2007 Yöpaikka löytyi Lemminkäisen betonilaattatehtaan puusepänverstaan päädystä. Samaan koppiin oli jo aikaisemmin majoittunut saksalainen betonitehtaan harjoittelija, joka oli likimain minun ikäiseni. Taisi olla sieltä demokraattisesta osasta. Hän ei pitänyt lainkaan siitä, että sai seuraa. Ehkä sotkin hänen sosiaalisen seuraelämänsä? Suhteet paranivat, kun kävi ilmi, että minä osasin jonkin verran saksaa. Tulihan sitä sitten kesän aikana jonkin verran puhuttua. Tosin yhtä aikaa olimme hereillä varsin harvoin. Olinhan minä koulussa sujuvasti kuunnellut 7 vuotta. Sain myös avaimet betonitehtaalle, jonka sosiaalitiloissa pystyin käymään iltaisin suihkussa. Puusepän verstaasta johtuen yökopissa oli koko ajan vahva purun haju. Herätys oli aamulla kello 6. Puoli tuntia myöhemmin piti olla jo koneasemalla, josta ensimmäisellä massa-autolla matkasin työmaalle. Muut työntekijät tulivat omilla autoillaan. Yksi tuli Rekolasta, yksi jostakin Länsi-Espoosta ja yksi Pihlajamäestä. Levittäjän kuskin asuinpaikkaa en muista.
NO 3 / 05.03.2007 Piirin valvojina oli vastavalmistunut rakennusmestari ja kaksi opiskelijaa. Molemmat opiskelijat ovat edelleen Tiehallinnossa, toinen asiantuntijapalveluissa ja toinen Hämeen piirissä. Minun tehtäviini kuului levityspään hoitaminen ja palkkalistojen täyttäminen. Levityspää ei ollutkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Meitä oli siellä keskimäärin vain viisi henkeä, joskus vain neljä. Levittäjän kuskin lisäksi oli saumamies ja kaksi jyrän kuskia. Ryhmästä puuttui siis perämies ja kaksi lapiomiestä. Näiden työt jäivät siis pääasiassa minulle ryhmän johtamisen lisäksi. Enhän minä neljän miehen töihin pystynyt. Työmäärää lisäsi vielä se, että toimittiin koko kesä taajama-alueella, jossa oli liittymiä noin 20 metrin välein. Lapiotyötä oli siis vähintään kymmenkertainen määrä maaseutuolosuhteisiin verrattuna. Toinen jyräkuskeista hoitikin sitten osan lapiotöistä, saumaliiman levityksen ja linjalangan vedon. Työt tehtiin siis selvästi työehtosopimusta rikkovalla henkilökunnalla. Se tosin selvisi minulle vasta myöhemmin. Syynä pieneen porukkaan oli se, että sinä vuonna oli ns. tappovuosi. Isot firmat ottivat työt niin halvalla, ettei pienimmille jäänyt mitään. Niitä sitten osteltiin halvalla pois kilpailemasta. Tämäkin paljastui minulle, kun laskin palkkoja. Levityspään palkat ja massan kuljetuskustannukset veivät koko tulon. Massan valmistukseen, koneiden poistoihin ja katteeseen ei jäänyt mitään. Selvästi suunnitellusti tappiollista toimintaa, joten kulut piti saada minimiin.
HJB
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti