HJB MUISTELEE 15 / MUSTIO KESÄLLÄ 1965 / 4

HJB / 26.12.2006

NO 15 / 09.10.2006 TVH:n vastaava mestari taisi joskus nauttia alkoholiakin. Parina aamuna hän pyysi minua kuskiksi työmaakierrokselle. Hänellä oli uudehko Renault Cordine, joka siihen aikaan taisi olla todellinen ralliauto. Niinpä sitä vapaan nopeuden aikana tuli joskus ajettua aika kovaakin. Piti mestarin oikein toppuutella.

NO 16 / 09.10.2006 Yhtenä iltana kävimme myös Pohjan kunnassa tapaamassa molempien yhteistä tuttavaa, rakennusmestari TV:tä. Minä olin tutustunut häneen Mäntsälässä ja AV oli hänen kanssaan tuttu jo pidemmän ajan ja heillä oli paljon yhteisiä kokemuksia. Näiden veijareiden kokemuksista olisi saanut kyllä useammankin romaanin, jos olisi vain silloin kirjoitellut muistiin, kun he niitä muistelivat.

NO 16 / 09.10.2006 Työmaalla oli myös pohjamestarina Lapista kotoisin oleva vanhempi (noin 60 v) mestari, joka oli ensimmäiseksi autokseen hankkinut Volkswagenin, kuplan. Pääsin hänen kyydissään muutaman kerran viikonlopuksi Helsinkiin. Mieleen on jäänyt hänen rattiin nojaava ajoasentonsa sekä jatkuva ratin vispaaminen. Tarvontielläkin ajettiin hiljaa, mutta silti ratti liikkui kokoajan edestakaisin ja auto käytti koko kaistan leveyden. Hän ilmeisesti halusi varmistaa, ettei ohjauksessa ole klappia.

NO 17 / 09.2006 Kerran pääsin Helsinkiin myös erään Lemminkäisen työntekijän kyydissä. Hän ajoi Tarvontielläkin vain 60 km/H. Jälkeenpäin asiaa ihmettelin Kalliolle. Hän kertoi, että ko. henkilö oli kerran työmaalta illalla palatessaan törmännyt kahteen pikkutyttöön, jotka molemmat kuolivat. Sen jälkeen hän oli tehnyt periaatepäätöksen, että ei koskaan aja yli 60 km/H. Tytöt olivat istuneet sillankaiteella, josta sitten yllättäen olivat hypänneet hänen autonsa eteen, joten törmäys ei ainakaan kokonaan ollut hänen syytänsä. Lapsihan on aina elävä varoitusmerkki. Onnettomuus on kova paikka kaikille osapuolille.

NO 18 / 25.10.2006 Työmaalla oli myös ns. piha-auto. Vastaavalla mestarilla oli yksi kuorma-auto käyttävissä kaikenlaisten pienten asioiden hoitoon. Kuljettaja oli tietenkin luottohenkilö. Auto taisi olla tuntikorvauksella? Näitä tehtäviä oli mm. juomaveden haku toimisto- ja asuinparakkiin. Lisäksi auto hoiti työmaan henkilökuljetuksia. Varmaan olisi ollut halvempaa, että siivoja olisi hakenut vedet kantaen tien toisella puolella olevalta huoltoasemalta. Tämä piha-auto käytäntö taisi jatkua vielä 1970-luvulla. Tietääkseni eräässä tiemestaripiirissä piha-auton tärkein tehtävä oli noutaa tiemestarille päivän juomat. Potkuthan siitä aikanaan seurasi molemmille.

NO 19 / 25.10.2006 Päällystimme myös muutaman kilometrin Lohjan vesitornilta Saukkolaan johtavaa tietä. Päällystys lopetettiin yhteen yksityistien liittymään. Ihmettelin vastaavalle mestarille, miksi lopetetaan juuri tähän. Selitys oli hyvin yksinkertainen. Liittymä johti kunnossapitopäällikön huvilalle. Oli työtä sitten myöhemmin jatkettu, koska ainakin 1970-luvun alkupuolella päällyste ulottui Saukkolaan asti.

NO 20 / 7.11.2006 Karjaa – Pinjainen tieosuus kulki aivan rautatien vieressä. Tosin rautatie oli noin 3 metriä korkeammalla. Pinjaisissa tiestä erosi rautatien yli johtava yksityistie. Pohjatöiden alkaessa tuli yksityistiekunnan puheenjohtaja ehdottamaan, että yksityistiestä päällystetään koko rautatien ja maantien välinen osuus, koska siinä ei suuren kaltevuuden vuoksi sorat pysy, vaan ne tulevat sateen mukana maantielle. Totesin ehdotuksen järkeväksi ja lupasin selvittää asian piiristä. Piiristä sain jyrkän kielteisen vastauksen. Valtion rahoilla ei yksityistietä saa päällystää. Kun päällystyskoneet osuivat ko. liittymän kohdalle, oli valmistuksessa käynyt sellainen ”erehdys”, että massaa tuli pari kuormaa liian kuumana. Eihän niitä voinut levittää valtion tielle. Niinpä Lemminkäinen levitti sen ikään kuin hyvää hyvyyttään yksityistielle. Pari viikkoa myöhemmin tapasin taas yksityistiekunnan puheenjohtajan, joka kysyi paljonko valtio maksaa neliöstä. Sanoin hinnan olevan 3,25 mk/m2. Hän totesi lakonisesti, että heiltä Lemminkäinen laskutti 15 mk, josta tosin 60 % saadaan valtion apua. Eli valtiolle liittymästä kertyi maksua noin 9 markkaa/neliö. En kehdannut sanoa, että lisäksi Lemminkäinen päällysti sen valtion kiviaineksella ja bitumilla. Myöhemminkin olen usein huomannut, että ei ole tärkeää löytää hyvä ja edullinen ratkaisu, vaan joku muu maksamaan.

HJB

TAPAAMISET 2 / päivitetty 13.10.2007

On aika aloittaa uusi tiedosto. Tapaamiset 1 - 10 ovat arkistossa päivitettynä 26.5.2006.

Tapaaminen nro 11
Paikka: Ravintola Kaisaniemi, vastuuhenkilö MLe
Aika: 14.9.2006 klo 11.30-
Läsnä: MLe, TeuP, MP, ELe, TbE ja JPOS

Syyskausi aloitettiin Matin valmistelujen pohjalta Suomen vanhimmassa ravintolassa. HJB oli kuulemma varannut kyseisenä päivänä ilmat kesäasunnon maalausta varten. OK:lle oli tullut viime hetkellä este. Muista jakelulistalla olevista ei ollut kuulunut.

Lounasasiakkaita oli paikalla yllättävän paljon. Ravintolamiljöö oli suhteellisen siisti, vaikka entree vähän nuhruinen. Lounaaksi oli tarjolla seisova pöytä, jossa lämpimäksi ruoaksi paistettuja muikkuja ja/tai poronkäristystä. Ruoka maistui ja sitä oli riittävästi. Puolet osallistujista oli ruokajuomien suhteen vesilinjalla, puolet nauttikeskarista.

Keskustelussa käytiin läpi itse kunkin kesän kuulumiset. Varmaan jokunen juttukin vanhoista hyvistä ajoista kuultiin, mutta tavanomainen määrä jäi HJB:n poissaolon vuoksi kuulematta. Siitä huolimatta lounaasta lienee kaikille jäänyt hauska muisto: oli mukava taas pitkästä aikaa nähdä alte kameraden.

Niin, meinasi unohtua: seuraavan lounaan valmistelu delegoitiin TeuP:lle. Päiväksi sovittiin 17.10.2006.

Lounaan jälkeen kukin hajaantui taholleen. Itse kävelin Matin kanssa Stockalle, mistä Matti osti ison kantamuksellisen englantilaisia oluita lauantaisaunatarkoituksiin (reiluksi kuukaudeksi, 3 isoa ploo per lauantai). Kun oli kaunis päivä, käveltiin sitten Strindbergin terassille. Minulla oli pohjia Tukholman laivalta, jolla olin tullut aamulla, ja lounaalta, niin että jatkoin keskarilinjalla, Matti taas mehulla. Bongailtiin ohikulkijoita, joku huomattavakin, mutta ei nyt muistu enää mieleen. Niin lämmintä ja aurinkoista oli, että hiki tuli - siis syyskuun puolivälissä. Siitä sitten vähitellen lähdettiin kotiin päin.

JPOS

Tapaaminen nro 12

Paikka: Ravintola Motti, vastuuhenkilö TeuP
Aika: 17.10.2006 klo 11.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

Ravintola Motti saattoi olla hiukan muuttunut. Tuskinpa siellä enää pässinkivekset ovat ruokalistalla? Mutta hintataso oli nyt eläkeläisillekin sopiva. Suurin osa taisi syödä peuraa a’la Wallenberg. Olisikohan Wallenbergillä ollut huonot hampaat, kun nimetyt ruuat taitaa olla jauhelihaa? Syödessä ja keskustellessa aika kului nopeasti. Jo tunnin jälkeen tarjoilija alkoi ehdotella poistumista. Syynä eivät olleet ruuan oheistuotteet, vaan alkava yksityistilaisuus.

Gummeruksella oli kirjaesittely. Vasta ulkona huomasin, että kyse oli vanhan RUK-kaverin, Geustin kirjasta. Jäi tapaamatta. Töölöntorinkatu 2 oli 1941–44 Helsingin suojeluskunnan ja Lotta Svärdin toimitalo. Ravintolassakin oli edelleen kuvia Mannerheimistä. Kirja käsitteli talvisodan aikaista Mannerheim-linjaa, joten paikka lienee valittu sen mukaan.

Seuraava paikka sovittiin ja aika on 21.11.2006. Vastuuhenkilönä on HJB. Lisäksi keskusteltiin halukkuudesta tutustua Hakamäentien projektiin, talven aikana ehkä suunnitteluun ja keväällä itse rakentamiseen. Halukkuutta löytyi. Joulukuullekin suunniteltiin tapaamista, mutta ei kuitenkaan jouluaatoksi, koska se on sunnuntai.

Motista lähdimme kävellen kohti keskustaa. Matkalla kritiikkiä saivat kaikki presidenttiemme muistomerkit. Matkalla väki väheni niin, että meitä pääsi Vltavaan vain kolme, jossa jatkoimme muistelua 1960-luvun tiestötoimistosta. Vltava on muuten Moldaun Tshekin kielinen nimi, vaikka nimi muistuttaa Pultavaa. Pultava on pieni Ukrainalainen kaupunki, jossa Kaarle XII hävisi Suuren Pohjansodan (1700 – 21) ratkaisevan taistelun. Ruotsalaiset olivat pitäneet venäläisiä aivan heittosäkkeinä, mutta Pultavassa Venäjä yllättäen vetikin ruotsalaisia turpaan, ja kunnolla. Vaikka sota jatkui vielä 12 vuotta, niin Pultavan tappio johti Ruotsin suurvalta-aseman romahtamiseen ja Venäjän nousemiseen eurooppalaiseksi suurvallaksi.

Maantiedettä sivusi myös kysymys siitä, kuinka suuri välimatka on Emmalla ja Länsiareenalla, yli vai alle 400 m? Kartalta ei riita rateka, sillä pääovien väli lienee yli. mutta lähimpien seinien alle 400 m. Pitäisikö hankkia mittanauha ja käydä mittaamassa?.

HJB

Tapaaminen nro 13

Paikka: Ravintola Perho, vastuuhenkilö HJB
Aika: 21.11.2006 klo 12.00
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB sekä vierailija Kainuusta MLi

Ravintola Perho kuuluu Ravintolakouluun, mistä johtuen salissa oli tarjoilijoita melkein yhtä paljon kuin asiakkaita, joita oli salin täydeltä. Pöytävaraus ei siis ollut ihan aiheeton, vaikka vaihdoimmekin pöytää välillä. Ruoka oli maukasta kotiruokaa ja edullista, mikä selittänee ravintolan suosion. Ravintolan oma olut, nimeltään Perhon Rohkea, oli kotikutoisen maukasta, olemukseltaan sahtimaista ja jälkimaku oli erityisen pitkään (ainakin yli vrk) viipyilevä.

MLi oli saapunut Helsinkiin valmistelemaan Tekniikan Museossa avattavaa näyttelyä, jonka esineistö on noin 90 %:sti MLi:n kokoelmista( http://www.tutka.net/~linkola/ ). Näyttely avataan 18.1.2007 ja avoinna lähes vuoden eli seuraavaan loppiaiseen asti. Tekniikan museo on muutenkin käynnin arvoinen, mutta erityisesti ensi vuonna..

Pitkässä pöydässä vilkkaaseen keskusteluun pystyi osallistumaan aina vain toinen pää. Osansa oli täydellä salilla, mutta ns. valikoiva kuulokin vaikuttaa jo näissä vuosissa. Selväksi kuitenkin tuli, että allekirjoittaneen maine lienee mennyt, koska tietokoneetkin ilmoittavat lähettämieni viestien tulevan epäluotettavasta lähteestä. Tosin seurueessamme ollut entinen tietoturvapäällikkö sai minut rauhoitettua.

Jatkosta sovimme jo että seuraavaksi tapaamme Tapiolassa ja OK kyselee mahdollisuuksia riisipitoisen ravinnon saantiin. Samalla sovimme käynnistä tammikuussa 2007 Tekniikan Museossa ja sieltä löytyy lounaspaikkakin, oliko se Naurava Lohi?

Lounaan jälkeen lähdimme taas kävellen kohti keskustaa. Laulumiesten talolle ei liene näillä taidoilla asiaa? Kampissa oli kuitenkin Bravuuri ja sieltä löytyi makoisaa Lappeenrantalaista olutta. Marsalkka oli hyvää, mutta Voima oli tummaa, ehkä liian sahtimaista. Tosin jälkimaku oli huomattavasti lyhyempi kuin Perhon Rohkeassa. Meitä oli siellä puolet eli OK, TeuP, MP ja HJB, jotka muistelivat monenlaisia asioita. Aikaa kului lähes kolme tuntia.

Tekn.lis. BL:stä mm. sen, että hän oli aikoinaan 1930-luvulla ollut edustustason urheilija ja tutustunut silloin SUL:n puheenjohtaja Urho Kekkoseen. Espalla 1960-luvun lopulla hän oli kohdannut Tasavallan Presidentti Urho Kekkosen, joka oli tunnistanut BL:n ja tullut juttelemaan kysellen mitä hän nyt tekee. BL oli selittänyt olevansa insinöörinä tuossa vieressä olevassa TVH:ssa, mutta esittänyt sitten normaaliin tapaan vastakysymyksen: ”Entäs Sinä? Mitäs Sinä nykyisin teet?”

Lappeenrannan panimosta tuli tietenkin mieleen MVR:n ekskursio, ehkä vuonna 1965 ja sen tapahtumat, joista tässä muutama.

Yövyimme Hotelli Patriassa, jota ei silloin ollut vielä poltettu eikä saneerattu. Meitä majoittui kai toistakymmentä henkeä kellarihuoneeseen. Meistä se ei vastannut hotellihuoneen tasoa, joten valittamaan reseptioniin. Meidät saatiin hiljaiseksi toteamalla, että siellä on nukkunut Tabe Sliorkin.

Viimeisenä päivänä vierailimme Lappeenrannan Panimolla, joka oli juuri alkanut valmistaa Karjala-olutta. Panimolle saavuttaessa bussista laskeutui ensimmäisen Timo T, joka tervehti vastassa ollutta panimomestaria toteamalla, että me olemme kiertäneet kaikki Euroopan panimot Münchenin pohjoispuolella, joten kattilaosaston voi jättää vähemmälle ja voimme siirtyä nopeammin edustustiloihin.

Edustustiloissa sitten huomasimme, että meille oli varattu jokaiselle kaksi pulloa uutta Karjala-olutta (ei muuten ole enää nykyinen samaa laadultaan). Kauankos siinä menee, kun äkkiä juo? Niinpä jotkut vihjailivat panimomestarille, että sopisi varmaan tutkia, miten runsaampi nauttiminen vaikuttaa. Panimomestari totesi kohteliaasti, että on olemassa Alkon tarkastajat, jotka valvovat, ettei edustustiloissa tarjoilla liikaa. Välittömästi kuului, miten lusikalla kilisytettiin lasia ja ystävämme Susi-Kustaa nousi ylös todeten: ”Hyvät Herrat! Mikäli joukossamme on Alkon tarkastajia, pyydän heitä ystävällisesti poistumaan!” Panimomestari poistui ja toi vähän ajan kuluttua neljä koria lisää olutta. Taisi olla ensimmäinen teekkarivierailu ko. panimossa?

HJB

Tapaaminen nro 14

Paikka: Ravintola Chez Tcheng Tapiolassa , vastuuhenkilö OK
Aika: 12.12.2006 klo 12.00
Läsnä: JPOS, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

Tapaamiseen useimmat tulivat omalla autolla ja etsivät siten pidemmän aikaa pysäköintipaikkaa. JPOS onnistui saamaan pihasta, mutta muut kauempaa jopa lähes kilometrin päästä. Tapiolakin alkaa olla jo ruuhkainen. MP tuli Jokeri-linjalla. HJB totesi, ettei YTV:n reittiopas ohjannut lainkaan Jokerille, vaan tarjosi kolmea eri yhteyttä keskustan kautta. Jokeri kai kiertelee sen verran, että yhteys muodostuu pidemmällä matkalla hitaaksi.

Ravintola oli TeuP:lle tuttu jo vuodelta 1965 eli on melko vanha. Jonkun tiedon mukaan nyt on jo suvun kolmas polvi ohjaksissa. Lounaslista oli pitkä ja a’la cartelta olisi löytynyt lisää. Kiinalaiset ruokailutavat tuntien herääti ensin epäilyksen, että kuuluuko lounaaseen kaikki 10 ruokalajia vai vaan yksi. Hinta oli sen verran edullinen, vain 7 euroa, että päättelimme lounaan olevan yhden lajin annos. Luvan otti JPOS.

Taas muisteltiin vanhoja, mm pikku Akua, EKnen:sta, Smith & Polvista ja varastokirjanpitoa. TbE:tä neuvoimme digiboxin hankinnassa. Hän sai varmaankin kuusi erilaista ohjetta.

Seuraavan tapaamisen paikaksi mietitty ravintola on kesäpaikka, joten tammikuussa on tarjoilu turhan hidasta. ELe oli kartoitellut muita mahdollisuuksia, mutta 30-vuotiasta ei taida ihan läheltä löytyä. Valtuutimme Ele:n etsimään sopivan. Tarkoitus on ensin syödä ja sitten siirtyä Tekniikan museoon MLi:n näyttelyyn.

Parin tunnin istumisen jälkeen ensimmäiset ehdottivat laulettavaksi Emma, vaikka oli juotu vain vettä. Niinpä viisi jäsentä siirtyi autoilla Emmaan ja kaksi lähti suoraan kotiin.

HJB

Tapaaminen nro 15
Paikka: Ravintola Helsinge, vastuuhenkilö ELe
Aika: 19.01.2007 klo 12.00
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, Ele, TbE, MLi ja HJB

Ravintolan löytäminen tuotti joillekin ongelmia, sillä se oli juuri avattu ja nimi oli ehkä vaatimattomasti Viikintielle nähtävissä. Kaikki löysivät kuitenkin perille. OK oli etukäteen ilmoittanut olevansa varattu muualle, mutta hänen tilallaan meillä oli vieras Kajaanista. Ruoka oli hyvää. Söimme lähes ruokalistan läpi, tosin kukin eri lajia. Paistettu maksa jopa loppui. Juttu kiersi vanhaan tapaan. Heti kättelyssä saimme takinläpeen ongelman jonka varmaan osa joutuu ratkaisemaan saksilla.

MP esitteli laskelman omasta ympäristökuormastaan. Vuoden aikana hänen toimintansa synnyttää noin 10 tonnia hiilidioksidia. Mitä päästöjen vähentämiseksi voisi tehdä? Suositeltiin kerrostaloon muuttamista. Vielä tehokkaampaa olisi siirtyä suoraan vanhusten asuntolaan hyvin pieniin tiloihin. Toisaalta asian voi hoitaa myös huolehtimalla päästöistä eli istuttamalla noin 30 puuta. Tosin ne pitäisi istuttaa lähelle päiväntasaajaa. Mutta kyllä ne täällä pohjoisessakin auttaa. Voihan Hirvensalmelle istuttaa vaikka tuplamäärän? Jo pari kymmentä vuotta sitten ruotsalaiset tutkijat tulivat siihen tulokseen, että hevoskastanja tienvarressa parin kymmenen metrin välein hoitaa kaikki auton päästöt. JPOS:llä oli myös mapillinen valokuvia Etelä-Amerikan matkalta mukana.

Aterian jälkeen tutustuimme Tekniikan museossa ongelmanäyttelyyn, jossa suurin osa esineistä oli MLi:n kokoelmasta. Allekirjoittanut muuten näytti lippua ostaessaan eläkeläiskortin. Muut saivat alennuksen pelkällä olemuksellaan. MLi on kerännyt esineitä jo pitkään ja hänellä on niitä kaikkiaan yli 5000, joista nyt näyttelyssä on vain noin 1300. Lisäksi hänen kokoelmaansa kuuluu toista tuhatta asiaa käsittelevää kirjaa.

Näyttely on mahtava ja siihen kannattaa tutustua. Näyttely on avoinna noin vuoden ja avajaiset olivat eilen. Avajaisissa oli noin 100 henkeä. Osoitehan on Viikintie 1 eli saari Vanhassa kaupungissa. MLi esitteli meille esineitä ja niiden suunnittelijoita ja tekijöitä. Tekniikan museon muihin osiin tutustuminen jäi nyt väliin eli pitänee käydä myöhemmin uudestaan.

MLi:n kanssa keskustelimme
myös huolestuneena siitä, että miten tällaiset suuren työn vaatineet kokoelmat saadaan säilymään jälkipolville. Laaja kokoelmahan vaatii paljon tilaa ja puusta tarkasti tehdyt esineet myös vakioidun ilman kosteuden. Toivottavasti Matti löytää tähänkin ongelmaan ratkaisun.

Valokuvat otti MLe.

HJB

Tapaaminen nro 16

Paikka: Ravintola Konstan Möljä Hietalahdenkadulla, vastuuhenkilö TbE
Aika: 20.02.2007 klo 12.00
Läsnä: JPOS, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

Tapaamista alusti kohtuullinen pakkanen eli lähes 20 astetta. Pakkasen vuoksi ei tullut mieleenkään odotella ulkona eli heti sisään. Meille olikin varattu sopiva noin 12 hengen kabinetti. Siellä oli sopiva muistella menneitä niin, että kaikki kuulivat ainakin likimain, mistä puhuttiin. Päivän lounas oli hyvä ja hinta kohtuullinen. Paikkaa voi suositella lounaspaikaksi muillekin. Sopivan kabinettitilan vuoksi kävi mielessä jopa ns. vakiopaikan valinta. Siinähän olisi se etu, että jäisi paikan etsintään tarvittava vaiva pois. Samoin voisi ”jäsenmäärää” nostaa, koska ei olisi isompaa vaivaa, vaikka ei aina kaikki olisi paikalla.

JPOS tiesi kertoa, että Tiehallinnossa on taas yksikköjen määrä pöydällä. Yksi vaihtoehto lienee neljän piirin malli. Suunta on varmaan oikea, kunhan se ei karkaa käsistä niin, että portaat todellisuudessa kasvaa. Esimerkiksi läänien määrää supistettaessa jäi entiset yksiköt alayksikköinä elämään ja niin tuli kai käytännössä yksi porras lisää. Sama vaara on sekä Tiehallinnossa että Korkeakoulu-uudistuksessa. Jos nykyisistä rehtoreista tehdään ”linjapäälliköitä” ja samalla perustetaan muutama linja lisää, niin siinähän syntyy yksi uusi organisaatioporras? Tiehallinnon edellinen piirien määrän supistaminen johti ajan kanssa sivukonttorien häviämiseen. Se on henkilöstön kannalta kohtuullista. Viimeiset joutuu sitten joskus kuitenkin aina muuttohommiin.

Ympäristöongelmatkin tulivat taas esiin, kun JPOS oli käynyt kuuntelemassa Shellin tulevaisuustutkijaa. Todettiin, että nyt on pakkanen eikä tuule, joten tuulivoimalla olisi kylmä. Pitää ensin keksi tapa varastoida tuulienergiaa. Bioenergian tekoon kuluu energiaa paljon, joten ei vaikuta mielekkäältä. Sen sijaan metaanin käyttö on vasta alussa, vaikka sen jalostaminen energiaksi jopa puhdistaisi ilmaa. Maalämmön hyväksikäyttö on myös puhdasta aurinkoenergiaa. Keravan kokeilusta ei ole näkynyt vähään aikaan kirjoittelua. MLe voisi kertoa seuraavassa kokouksessa, missä Keravalla nyt mennään. Suomi on paljon jäljessä esimerkiksi Ruotsia, jossa lämpöpumpuilla hoidetaan erityisesti pientalojen lämmitystä. Eikö se voisi toimia isommassakin mittakaavassa?

Saimme myös ajankohtaisen raportin Thaimaan valtapoliittisesta tilanteesta ja vähän tavallisen turistinkin elämästä. Oli kuulemma ollut noin 30 astetta lämmintä eli 50 enemmän kuin täällä.

Hietalahden halliin käytiin tutustumassa. Halli on nykyisin antiikkitavaran kauppana. Olihan siellä tuttuja esineitä ja kovalla hinnalla, kun ajattelee, että samanlaisia on itse heitellyt roskiin. Muutama kirjakin oli samoja kuin omassa hyllyssä. Eli ei sittenkään kannata heittää kaikkia pois. Niistä voi olla vielä iloa jollekin. Bulevardin kautta käveltiin Erottajalle ja samalla päiviteltiin, miten vanha Bulevardia on muutettu joksikin Lapin kodaksi. Stockan kulmalla sitten lähdettiin eri suuntiin.

Seuraava kokous on muuten kaksivuotiskokous. Ensimmäisen kerran ryhmä kokoontui Kosmoksessa 14.03.2005. Mietimme, voisiko asiaa jotenkin juhlistaa? Asia jäi ideoinnin asteelle.

Tapaaminen nro 17

Paikka: Ravintola Rivoli, vastuuhenkilö MP
Aika: 20.03.2007 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

Aikataulun mukaisesti oli kaikki vakiojäsenet paikalla. Emme sortuneet ravintolan erikoisuuksiin, vaan lähes kaikki söivät ns. kotiruoka-annoksen. Hinta oli kohtuullinen ja ruokakin maittavaa. Häränrinta-annos sisälsi höystön lisäksi vähän ruusukaalia ja perunamuhennosta. Oluen hintakin oli kohtuullista ja tarjoiltiin todella pitkästä lasista eli pienempikin annos oli sananmukaisesti pitkä. Ilman erillistä päätöstä pöydän ikkunapuolella istuvat joivat olutta ja toisella puolella istuvat vettä.

Keskustelu kulki muistelujen merkeissä. Useimmat liittyvät niistä nimeltä mainittuihin henkiöihin ja siksi niitä ei tässä ainakaan kakkia viitsi toistaa. Myöhemmin huomasimme, että olihan ne olleet vaalitkin ja sen tulokset analysoitiin lyhyesti. Päädyimme siihen, että tuskin kovin suurta muutosta tulee. Osku Pajamäkeä lienee kiittäminen siitä, että uuteen Eduskuntaan valittiin ennätysmäärä ”ahneen” sukupolven edustajia. Eläkeläisinä toivomme sekä eläketulovähennystä että indeksileikkurin korjaamista. Keskustelussa kuitenkin tuotiin esiin myös se, että rahaa ei voi jakaa, jos sitä ei ole eli tärkeimpiä asioita on huolehtia siitä, että on riittävästi työvoimaa ja heille työpaikkoja.

Ystävämme HOU:n terveiset välitti HJB. Hän myös välitti HOU:n muistelun: Tiehallituksessa oli ehkä 1960-luvulla kesäaika ja yksi kollegion istunto, jossa lomien ja matkojen vuoksi läsnä oli vain sijaisia. Ylivahtimestari Mouhu oli kurkistanut pääjohtajan huoneesta istuntosaliin. PJ:n sihteeri Tesse oli kysynyt, että mitä se Mouhu nyt tekee. Ja vastaus kuului: "Dulkaa kadsomaan, KAIKKI EBÄ BÄDEVIÄ!".

Ravintola oli lounasaikaan melko täynnä. mutta alkoi sitten tyhjentyä. Me olimme viimeiset noin kello 14.30 ja niinpä mekin poistuimme kahtena joukkona. Toinen lähti hyödyntämään Stockan kanta-asiakastarjousta ja toinen Kamppiin oluille. Kampissa jatkoimme vaalien tulosten käsittelyä ja tulevaisuuden ongelmia pohtimista. Yhdessä totesimme, että nykyisin ei enää osata tehdä hyvää liikennesuunnittelua. Suunnitelmat tehdään liiaksi yhdestä näkökulmasta ja siksi kokonaisuus on huono. Lisäksi suunnitelmat ovat lyhytjänteisiä ja korjauksiin joudutaan jo muutaman vuoden sisällä. Kun olisi alun perin tehty kokonaisnäkemyksellä ja riittävän väljästi olisi lopputulos ollut merkittävästi halvempi ja parempi. Olisiko vika liiallisessa erikoistumisessa? Toinen mahdollisuus on, että konsultit eivät käy riittävästi perehtymässä paikallisiin olosuhteisiin vain hoitavat homman ”piirustuslaudalla”.

Fortumin optioitakaan emme unohtaneet. Tosin olimme eri mieltä siitä, mitä tapahtuu, jos valtio alkaa sanella pörssissä olevien osaomistusyhtiöidensä päätöksiä. Vaadimme yhtä jäsentä selvittämään asian veljenpojaltaan, jolla on osaamista ko. alueelta. Jäsenemme kuitenkin epäili, pystyykö hän ymmärtämään asian, vaikka se hänelle selvitettäisiinkin.

Seuraavan kokouksen ajankohtaa valittaessa oli suuri merkitys jäsenemme New Orleansin matkalla. Niinpä sovimme sen pääsiäisen jälkeiselle viikolle, vaikka silloin pitäisi olla kyllä jatkuvasti tavoitettavissa, koska valitaan uuden hallituksen ministereitä.

Tapaaminen nro 18

Paikka: Ravintola Messenius, vastuuhenkilö JPOS
Aika: 12.04.2007 klo 12.30
Läsnä: MLe, TeuP, OK, ELe ja HJB

Kevät on tulossa ja se karsi osanottajamäärää. Kokouksen järjestäjäkin joutui poistumaan kehä III:n ulkopuolelle. Oli kuitenkin puhelimen välityksellä jonkin aikaa läsnä kokouksessa. Soitteli läheltä MLe:n kotipaikkaa. Paikalla oli myös ”työväen presidenttiehdokas”, tosin eri pöydässä.

Keskustelussa todettiin kevään etenevän myös lintujen saapuessa. Lintujen käyttäytymisestä kesti juttua pitkään. Reviirit ovat linnuille jopa vielä tärkeämpiä kuin ennen vanhaan TVH:n toimistoille, vaikka sielläkin joskus ärhäköitiin. Hirvihavainnoista oli myös keskustelua. Samoin todettiin entisen päällikkömme JH:n kirjoitus alhaisista nopeusrajoituksista ja koululaisen vastaus. Keskustelussa päädyimme siihen, että kyllä sitä nukahtaa kovassakin vauhdissa ja silloin jäljet ovat pahempia.

Aamulla oli Hesarissa artikkeli keskustatunnelin hinnan nousemisesta. Kustannusarvioiden pitävyys oli ongelmana myös tiehankkeissa. TeuP oli jyrkästi sitä mieltä, että kyse on huonosta suunnittelusta tai tietoisesta harhauttamisesta. Esisuunnittelussa ei kannata mennä kovin tarkkaan suunnitteluun ja se johtaa myöhemmin väistämättä ainakin pieniin lisätöihin. HJB kertoi esimerkin tarkasta suunnittelusta ja laskennasta. Kempeleen - Kiviniemen moottoriliikennetien kustannusarvio aikanaan melkein kaksinkertaistui. Hankkeelta löytyi yllättäviä pohjavesivuotoja jne. Kai niitä lisätöitä tuli sielläkin. Pentti Meller selitti asiantuntevana kustannusarvion nousua kyseltäessä. Konsultti oli aikoinaan laskenut kustannusarvion hyvinkin tarkkaan yksikkösuoritteista ja -kustannuksista lähtien. Toisaalta, jos olisi käytetty keskushallinnon julkaisua ”Mitä mikin maksaa” ja sen keskiarvohintaa, olisi päästy puolen miljoonan tarkkuudella toteutuneeseen hintaan. Eli kannattaa aina verrata keskiarvotietoihin ja selvittää mahdollisten poikkeamien syyt. MP selvitti aikoinaan kustannusarvioiden nousuja piireittäin. Niissä oli huomattavia eroja ja tiettyä systematiikkaa. Mikkelin piirin kustannusarviot pitivät hyvin. Niinpä Urpo Pynnöseltä kysyttiin neuvoa. Hän kertoi, että heillä lasketaan kustannusarvio hyvin ja sen jälkeen lisätään 30 %. Siinä on sen salaisuus.

Huonosta suunnittelusta on esimerkkinä katujen päällystäminen juuri ennen uusia kaivutöitä. Joukolla ihmettelimme, miten asiaa ei saada koordinoitua niin, että kaivutyöt tehtäisiin kaikki ennen päällystämistä. HJB kertoi esimerkin Oulunkylästä, jossa kaukolämpöputket tuotiin kadulle ennen päällystämistä ja siitähän riita tuli, kun ne häiritsivät asfalttimiesten töitä. Tekivät kuitenkin, vaikka toisesta päästä jo kaivettiin auki. Samaan ongelmaan voisi lisätä väärät työkoneet. Useimmiten vihertyöt tehdään vasta päällystyksen jälkeen. Piikkitalloilla varustetut luiskantasaajat rikkovat vasta tehdyn uuden päällysteen. Sitä sitten paikkaillaan heittämällä lapiollinen ja hakkaamalla vähän päälle. Polkupyörällä ajaessa ne paikat ovat jopa vaarallisia. HJB on viestittänyt MPR:lle eräästä katuosuudesta ja kehottanut ajamaan sen pyörällä. Kypärä pitää tietenkin olla, mutta tässä kohdassa pitää olla leukahihna erityisen kireällä, jotta tekarit eivät tipu.

Seuraavaa kokousta suunnittelimme edelleen Taka-Töölöön tai jopa Meilahteen. MLe lupasi selvitellä paikkaa. Aika olisi 23.5.2007 kello 12.30, jollei myöhemmin toisin ilmoiteta.

Tapaaminen nro 19
Paikka: Ravintola White Lady, vastuuhenkilö MLe
Aika: 23.05.2007 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

Aluksi kuulimme terveiset New Orleansiista ja BadenBadenista. Amerikassa hotelliaamiainen käsittää kolme isoa munkkia sokerivuoressa. Samanlaiset ateriointitavat saattavat olla myös kotona. Tämä näkyy sitten asukkaiden ruumiin rakenteesta. Ei kuulemma ole mitenkään harvinaista, että alle 10-vuotiaat lapset painat lähes 100 kg? BadenBadenissa kuulema edelleen kylvetään. Ranskalaisia näkyy ostoksilla, koska paikkakunta on lähellä Ranskan rajaa.

Alkon myymälöistä kerrottiin useampiakin juttuja. Vielä 60-luvulla sai ostaa juomia vain kortilla, joka oikeutti pääkaupunkiseudulla enintään kolmeen ennalta määriteltyyn myymälään. Ostosmäärät oli rajoitettuja, joten isommissa juhlissa piti porukalla kiertää seutua, jotta sai juhlajuomat hankittua.

Hallitus oli samaan aikaan päättämässä ensi vuoden ja vaalikaudenkin budjetin puitteista. Keijo Himasella oli aamun Hesarissa hyvä kirjoitus. MLe oli jakanut tutkimusselostuksen, jonka mukaan liikkuminen lisääntyy lähinnä vain kaupunkiseuduilla. Siksi investointeja ei ehkä kannata enää tehdä? Tosi lienee, että väestö pakkautuu suurimpiin kaupunkeihin. Siellä investointitarvetta edelleen on. Yksi muuttanut sukupolvi matkustelee myös vanhalle kotiseudulleen? Katainen on korostanut ylikuumenemista. Jos moottori ylikuumenee, niin joko on alennettava kierroksia tai hankittava tehokkaampi moottori. Investoinneissa on mitoitus tehtävä pitkällä aikajänteellä. Esim. vt 3 keskeytettiin aikanaan Hämeenlinnaan ja kalusto laivattiin huutokaupattavaksi Rotterdamiin. Pari kuukautta myöhemmin hallitus muutti mieltään ja jatko sittenkin aloitettiin. Kalusto jouduttiin hankkimaan uudelleen. Sama tilanne voi nyt syntyä tunnelirakentamisessa. Vuosaari ja E18 alkavat valmistua, joten seuraava työmaa pitäisi alkaa aika pian. Lisäksi kehärata ja Espoon metro pitäisi lomittaa.

Kalastuksesta riitti juttua. OK oli maksanut jo 30 vuotta kalastuksenhoitomaksua, mutta ei ollut edes ongella käynyt. Jokohan olisi aika? Hyvää turskavuotta muisteltiin, mutta vuosilukua ei muistettu. Lienee ollut 1982, koska olimme silloin jo Pasilassa. Turskasta saa TbE:n mukaan hyvää graavikalaa, kun sen teurastaa heti ja suolaa muutamaksi päiväksi. On kuulemma lähes siian veroista.

Viron patsaskiistaa emme myöskään ohittaneet. Totesimme kyseessä olevan isomat asiat kuin yhden patsaan. Venäläisten mielestä he vapauttivat Viron ja Virolaisten mielestä he miehittivät. Siinä on melkoinen näkemysero. Kronstadtin tonttikiistaa verrattiin Siperian öljy- ja kaasualueisiin ja pieneksi todettiin. Eikä muuten ole kovin kauan siitä, kun Suomessakin rakennuslaki salli kunnan ottaa haltuunsa 10 % tontista ja vielä sai naapurille lähettää laskun. Yleinen tarve voi antaa oikeuksia kaikenlaiseen. Ei TVH:kaan tainnut aina ihan käypää hintaa korvata? Saatettiin kyllä määritellä käypähinta, mutta jos rahat maksettiin 20 vuoden päästä, oli inflaatio hoitanut asian.

Liikenteen kasvun syynä pidettiin yleensä asutuksen hajoamista. Nykyisinkin näyttää siltä, että asunnot hankitaan aina vain kauempaa. Siitä taas seuraa (aamun Hesari) useamman auton omistaminen ja niillähän pitää sitten myös ajaa. Valtiokin tukee matkavähennyksillä asutuksen hajoamista. Ennen on ollut jopa sääntöjä. että työntekijät eivät saa asua 500 metriä kauempana työpaikasta.

Kiviaineksista ja niiden mittaamisesta keskusteltiin ja muisteltiin taas kerran Roimun kiviluokitusta. Kukaan ei muistanut, millä mitataan kiviaineksen kiillottumista. Kiillottuva kiviaines asfaltissa tekee siitä liukkaan. Meillä onneksi nastarenkaan karheuttavat tien pinnan niin, että kitkarenkaillakin pärjää. JPOS oli ajellut moottoritiellä kitkarenkailla liian hiljaa kulumisen vähentämiseksi ja joutunut siitä syystä poliisin pysäyttämäksi ja puhaltamaan.

Keravalla on järjestelmä, joka ilmoittaa, jos jokin liikennevaloista on pimeänä. Toimiikohan, koska Lahdentien rampin kevyenliikenteen valo oli pari viikkoa pimeänä. HJB siitä ilmoitti Tiehallintoon ja viikon sisällä polttimo vaihtui. Nykyisin taitaa työketju (viestin vastaanotto – keskushallinnon vastuuhenkilö - piirin vastuuhenkilö – piirin tilaaja – Destian vastuuhenkilö – Destian tilaaja – Liikennevalo Oy:n vastuuhenkilö – Liikennevalo Oy:n aluevastaava – työnsuorittaja – viikkotyösuunnitelma) olla niin pitkä, että viikko on kohtuullinen aika? Yleensä todettiin, että järjestelmät voivat olla hienoja, mutta sitten jokin pieni asia johtaa siihen, että se ei toimi. Yksinkertainen on kaunista.

Siinä ohessa kyllä syötiin, Pustanpihviä, kanaa, siikaa ja taisi olla jollakin vielä jotain muuta. Henkilökunta oli poikkeuksellisen ystävällistä.

Koska TeuP ei ehtinyt paikalle, niin seuraavan tapaamisen vastuuhenkilöksi sovittiin HJB ja ajaksi 13.9.2007 kello 12.30. Paikan etsii HJB ja kyselee sitten mielipiteitä. Ehdotuksiakin voi tehdä.

Tapaaminen nro 20
Paikka: Ravintola , vastuuhenkilö HJB
Aika: 13.9.2007 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

Tapaaminen nro 21
Paikka: Ravintola , vastuuhenkilö TeuP
Aika: xx.10.2007 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

Tapaaminen nro 22
Paikka: Ravintola , vastuuhenkilö ELe
Aika: xx.11.2007 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

Tapaaminen nro 23
Paikka: Ravintola , vastuuhenkilö OK
Aika: xx.12.2007 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

Tapaaminen nro 24
Paikka: Ravintola , vastuuhenkilö MP
Aika: xx.01.2008 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

Tapaaminen nro 25
Paikka: Ravintola , vastuuhenkilö TbE
Aika: xx.09.2007 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

HJB MUISTELEE 14 / MUSTIO KESÄLLÄ 1965 / 3

HJB / 03.12.2006

NO 11 / 09.10.2006 TVH oli jäädä pohjatöissä urakoitsijan jalkoihin. Siksi piti saada työmaalle lisää autoja. Kun alueelta ei niitä löytynyt, hankittiin työmaalle luvat neljälle Pohjois-Karjalan autolle, jotka olivat Pyhäselästä. Tämä ei miellyttänyt paikallisia yrittäjiä. Niinpä työmaalla kävi Liikkuvan Poliisin miehet lähes päivittäin (tilauksesta?) tarkistamassa vieraiden autojen liikenneluvat. Nehän olivat kunnossa, mutta kaipa LP:ssä ei tieto siirtynyt, koska aina riitti uusia tarkastajia. Pari viikkoa Pyhäselän autot kontrollia kestivät, mutta totesivat sitten, että ei heitä näköjään tänne haluta. Se johti uuteen autopulaan ja minusta myös muihin ongelmiin.

NO 12 / 09.10.2006 Työmaan suurin virhe minusta tehtiin Meltolan sairaalan kohdalla olevassa mutkassa. Satuin käymään levityspäässä vähän ennen ko. kohdan päällystämistä ja totesin pohjan kaarrekallistuksen muuttuvan yksipuolisesta kaksipuoliseksi väärässä kohdassa eli liian aikaisin. Vastaava mestari kuitenkin totesi, että ei sitä enää ehdi korjata, sillä Lemminkäiselle joudutaan maksamaan korvauksia, jos asfalttityömaa pysähtyy. Korjaamattahan se jäi. Päällystämisen jälkeen kävin ajamassa ko. kohdan vielä vastaavan mestarin autolla ja totesin liian aikaisin tapahtuvan kallistuksen muutoksen aiheuttavan autoon selvän nykäisyn. Eihän se kuivalla kelillä niin paha ollut, mutta liukkaalla vapaan nopeuden aikana kohtalokas. Myöhemmin seurasin lehtijuttuja ja minusta ko. kohdassa myöhemmin kuoli muutama ihminen. Minä epäilen syyksi väärää kallistuksen muutoskohtaa, vaikka lehtijutuissa ei sitä sanottumaan. Siihen aikaan ei tainnut vielä olla tutkijalautakuntaakaan? Minä mielessäni vedän edelleen yhteyden kuolemien ja autojen puutteen välille. Jos pohjatyöt olisivat olleet edes päivän asfaltointia edellä, olisi kohta ehditty korjata. Tosin olisi se pitänyt korjata vaikka pysäyttämällä päällystystyömaa tai jättämällä ko. kohta tilapäisesti päällystämättä. Seuraavan päällystyksen yhteydessä kallistukset varmaankin korjattiin. Ainakaan 1980-luvulla en virhettä enää huomannut.

NO 13 / 09.10.2006 Lemminkäisellä oli myös ajossa pari autoa, joiden liikenneluvat taisivat olla vähän niin ja näin. Autot olivat hyvin vanhoja ja niitä ajoi kaksi nuorta miestä, muistaakseni sukua keskenään. Muodollisesti Lemminkäinen omisti autot, mutta minusta kaikki viittasi siihen, että toinen kuskeista omisti autot. Omille autoille Lemminkäinen ei tarvinnut liikennelupia. Lemminkäinen tuskin olisi pitänyt työmaalla niin huonokuntoisia autoja.

NO 14 / 09.10.2006 Tiemiehen ura oli työmaalla katkolla toiseenkin kertaan. Työmaan autovaaka kalibroitiin käymällä punnitsemassa kuorma Inkoon sataman vaa’alla. Minä olin valvomassa, kun toisella em. huonoista autoista käytiin Inkoossa.. Paluumatkalla juuri ennen Mustiota oli suurehko ja pitkä nousu, jossa oli vielä mutka. Päästyämme lähes mäen päälle kuljettajan piti vaihtaa pienimmälle vaihteelle, mutta ns. hukkasi vaihteen eli ei mennyt päälle. Pienin vaihde ei tainnut silloin olla synkronoitu, joten siinä piti käyttää taitavasti välikaasua. Auto pysähtyi ja kuski painoi jarrua, mutta samalla totesi niiden hävinneen. Niinpä auto lähti rullaamaan takaperin mäkeä alas. Vauhti kiihtyi aina noin 50 km/H ja kuski sanoi vetävänsä metsään. Minä toppuuttelin, että pidä vain tiellä, minä katson, että ei tule perässä ketään. Melkein kilometri siinä taidettiin rullata takaperin, ennen kuin auto pysähtyi pieneen vastamäkeen. Kun käännyin helpottuneena katsomaan kuskia, niin näin ihan omin silmin todellisuudessa, miten hiki lentää. Kaveri oli aivan märkä. Iho työnsi hikeä ulos vauhdilla, jossa taisi olla muutama pisara tuulilasissakin. Kuski myös vapisi melkoisessa horkassa. Siinä sitten rauhoituttiin kymmenisen minuuttia ja sitten mietittiin, miten jatketaan. Suunnittelimme tarkkaan, miten loppumatka pitää ajaa jarruttomalla autolla. Kantatien 53 risteyksen kohdalle mietittiin eri vaihtoehtoja, koska ei tiedetty liikennetilannetta. Minä oivalsin vasta paljon myöhemmin miten vaarallinen tilanne todella oli ollut.

HJB

HJB MUISTELEE 13 / MUSTIO KESÄLLÄ 1965 / 2

HJB / 17.11.2006

NO 6 / 09.10.2006 Majoitustilaksi saimme parakin, joka sijoitettiin aivan Mustion keskustaan rautatien ja kantatien väliin. Myöhemmin toimistotilaksi pystytettiin vielä erillinen toimistoparakki, jossa oli majoitustilat vastaavalle mestarille ja toiselle toimistosihteerille (mies). Naispuolinen toimistosihteeri kävi työssä kodistaan.

NO 7 / 09.10.2006 Ensimmäinen tehtävä oli hankkia valvontaan apua. Siihen aikaan oli koneasemalla laskettava massa-annokset tarkkaan. Ne olivat perustana asfaltin laadulle ja menekille. Massamäärät tosin mitattiin erikseen vaa’alla. Tienpintaan piti saada 120 kg neliölle eikä grammaakaan alle. Toinen tärkeä mitattava asia oli asfaltin lämpötila sekä koneasemalla että tienpäällä. Lisäksi työmaalle tuli laborantti, joka selvitti asfaltin bitumipitoisuuden ja raekoostumuksen. Minä sain tehtäväksi valita työttömistä neljä apulaista. Kävelin kahvitauon aikaan jututtamaan ojamassojen levittäjiä. Kerroin työtehtävät ja kyselin halukkaita. Halukkaita löytyi etenkin vanhemmista miehistä, joille lapion heiluttelu oli jo raskaampaa. Ensimmäinen kysymys oli tietenkin palkka. Enhän minä sitä ollut kysellyt, joten piti käydä neuvottelemassa vastaavan mestarin kanssa. Sain ohjeet, että sama palkka kuin ojamassojen levityksessä, mutta jos ei halukkaita löydy, niin voin luvata pikkusen enemmän. Sopimus syntyi periaatteella pikkusen enemmän. Asia hoidettiin työaikailmoituksissa siten, että palkkalaskelmaan merkittiin vähän enemmän levitettyjä ojamassoja. Eli asfalttityömaan valvonnan kustannuksia merkittiin koko kesän ajan ojamassojen levittämiseksi. Tehty tuntimäärä muutettiin kuutioiksi ja kuutiot markoiksi. Luottamukseni litterointiin oli siksi pitkään heikohko. Muutenkin kerrottiin tarinaa, että tiemestarit aloittivat litteroinnin numerojärjestyksessä ja siirtyivät seuraavaan, kun edellisen budjetti täyttyi. Niinpä he keskenään pystyivät arvioimaan missä mennään, kysymällä, mitä litteraa nyt käytät.

NO 8 / 09.2006 Lemminkäisellä oli levityspäässä työnjohtajana insinöörioppilas Heikkilä, joka oli todella tarkka. Normaalisti asfalttia levitettiin noin 1,5 kg neliölle enemmän kuin on vaatimus, jotta ei tulisi sakotuksen aiheuttavia alituksia. Tämä työnjohtaja teki tulosta 120,3 kg päivästä toiseen. Lemminkäinen säästi siis noin 10000 kg eli kaksi autokuormaa asfalttia joka päivä. Piirissä alettiin epäillä valvonnan laatua ja niinpä loppukesästä aloitettiin tiukka sisäinen tarkastus. Tarkastajaksi tuli nuorempi teekkari OH Koskinen. Hän mittasi työsaumat joka päivältä ja laski uudelleen päiväsaavutukset ja massamenekit. Lisäksi hän kävi mittaamassa poranäytteiden rei’istä päällystepaksuudet. Porauspaikat olivat minun määräämiä eli ei tienpäällä olleiden. Lopputuloksena oli, että filunkia ei ollut tehty. Myöhemmin syksyllä kuulin, että työmaa oli valittu sen vuoden parhaaksi. Ansio siitä kuului suurimmalta osalta Heikkilälle. Osansa saattoi olla myös sillä, että pohjatöihin ostettiin Virkkalasta kiviainesta, joka sisälsi huomattavan määrän kalkkikiveä. Näin pohja kasteltuna ja jyrättynä oli kuin betonia.

NO 9 / 09.10.2006 Työmaalla oli levityspäässä harjoittelemassa työntekoa myös nuori koululainen, myöhemmin vuorineuvos, Heikki Pentti. Epäilen, että Lemminkäisen vastaavamestari oli ns. luottohenkilö, jonka valvontaan 16-vuotias nuorukainen uskallettiin antaa. Muistan Kallion jonkun verran tuskailleen, ettei vaan nuorukaiselle opetettaisi työmaalla huonoja tapoja. Taisi pitää porukalleen eräänkin puhuttelun asiasta.

NO 10 / 09.10.2006 Koneasemalla yksi tärkeimmistä tehtävistä oli käytetyn bitumimäärän valvonta. Urakoitsija toimitti tilaajalle kaksoiskappaleen jokaisesta kuormakirjasta. Näin saatiin työmaalle tulevan bitumin määrä. Säiliöissä oleva bitumimäärä mitattiin määrittelemällä pinnan etäisyys kansiluukusta. SR taisi kehitellä tarkoitukseen oman kaavan ja sille nomogrammin. Lieriösäiliöiden päät olivat kuperat, joten asia ei ollut ihan yksinkertainen. Mielestämme pääsimme aika tarkkaan tulokseen. Tosin OH Koskinen väitti, että säiliöiden lommotkin olisi pitänyt huomioida. Lemminkäinenkin luotti meidän mittauksiin eikä tainnut tehdä enää omia lainkaan. Erotuksena tullut ja jäljellä oleva saatiin kulutus. Sen vertaaminen valmistettuun massaan antoi massan bitumipitoisuuden. Huomioon piti tietenkin ottaa myös hukkaan menneet annokset.

HJB MUISTELEE 12 / MUSTIO KESÄLLÄ 1965 / 1

HJB / 05.11.2006

NO 1 / 09.10.2006 Mustiolla odotti toukokuun puolivälissä ”työjohtajan” päivärahallinen vakanssi Virkkalan ja Karjaan välisen kantatien parannustyömaalla. Urakkaan kuului myös Virkkalan – Lohjan vanha tie sekä Karjaa – Pinjainen-osuus. Uudenmaan piiri paranteli lähes kaikki päätiensä kunnossapidon varoin. Niinpä 1960-luvun budjeteista lienee turha etsiä, miten tiet ovat muuttuneet sorateistä öljysorateiksi ja sitten kestopäällysteisiksi. Taisi tapa levitä myös muihin piireihin ja laajeta jopa liiaksikin. Toiminta ei ollut ehkä ihan silloisen talousarviolain mukaista. Investoinnithan piti rahoittaa investointimomenteilta. Tosin nykyäänkin vastaavat työt rahoitetaan toimintamenomomentilta. Vuosikymmenen lopulla tälle ”laittomalle” toiminnalle haettiin jatkoa keksimälle uusi termi, tehostettu kunnossapito. Kunnossapitomääräraha oli arviomääräraha, joten sille voitiin hakea ylityslupaa vuoden lopulla, jos oli tehty liikaa investointeja. Tämän aukon VM tukki vasta 1970-luvulla muuttamalla kunnossapitorahan kiinteäksi. Sitä ei saanut ylittää eikä säästyneet rahat siirtyneet seuraavalle vuodelle. Puhumalla saatiin momentti muuttumaan siirtomäärärahaksi jo yhden vuoden jälkeen.

NO 2 / 09.10.2006 Kantatie oli öljysorapäällysteinen, mutta liikenteen lisäännyttyä tuli tarve kestopäällystää se. Nyrkkisääntönä oli, että öljysora ei kestä eli 1500 hay/vrk. Samalla vähän levitettiin. Toukokuun ajan toimin tiemestarin ohjauksessa. Suunnitelmia en nähnyt, mutta tiemestari antoi ohjeet: Tiehöylä repii ensin öljysoran rikki. Autot ajoivat murskattua kiveä (0 – 100) noin 20 senttiä ja samalla tie muotoiltiin ja levitettiin. Päälle levitettiin mursketta(0 – 18), jolla pinta viimeisteltiin päällystämistä varten. Kasteluauto ajoi vettä ja täryjyrä kulki lähes yötä päivää. Siinä sitä silmä harjaantui nopeasti katselemaan oikeat kaarresäteet ja kallistukset. Apuna oli piirin paras tiehöylän kuljettaja. Aluksi töitä tehtiin yhdessä vuorossa, mutta päällystystyön alkaessa tehtiin kahta vuoroa ja silti pikipojat hengitti koko ajan niskaan. Työvaihe, jossa pinta oli nyrkinkokoista kiveä, herätti autoilijoissa kiihkeitä tunteita. Siihen aikaan ei vielä luettu vieraita kieliä, joten keskisormea ei näytetty, mutta kotoisesti nyrkissä oleva käsi näkyi lähes joka toisesta autosta.

NO 3 / 09.10.2006 Tiemiehen ura oli päättyä työmaalla lyhyeen. Olin keskustelemassa karhun kuskin kanssa oikeasta kallistuksesta karhun ollessa keskellä tietä. Asian selvittyä hyppäsin karhusta alas oikealle puolelle, mutta samalla olikin kuorma-auto ohittamassa karhua oikealta. Jos kuorma-auto ei olisi ajanut luiskaan, olisin jäänyt alle. Karhu veti kuorma-auton ylös ja työ jatkui. Toista kertaa en hypännyt alas katsomatta liikennettä.

NO 4 / 09.10.2006 Työmaa toimi myös työttömyystyömaana. Oulun eteläpuolen työttömiä oli majoitettu pari sataa miestä Tähtelään. Osa rakensi kantatietä 51, osa Barösundin tietä ja osa oli levittämässä ojamassoja kantatiellä 53. Kaivinkone oli kaivanut työmaamme ojat valmiiksi ja nostanut massat metsän puolelle. Aamulla tuotiin kuorma-autoilla noin 50 miestä, jotka levittivät ojamassat lapioilla pitkin metsiä. Ei ollut motivaatio kovin korkealla. Tähtelän tukikohdassa kävin pari kertaa saunassa, kun omalla työmaalla ei ollut pesuvatia kummempia peseytymismahdollisuuksia. Tähtelässä taisi silloin olla tukikohdassa omat poliisitkin.

NO 5 / 09.10.2006 Kesäkuun alussa alkoi päällystystyömaa. Samalla työmaa sai oman vastaavan mestarin (AM). Hän sanoi olevansa soramiehiä, joten kysyi, hoitaisinko minä koko asfalttityömaan valvonnan, kun olin pari vuotta aikaisemmin sivusta asiaa katsellut. Näin sovittiin. Työmaalle tuli myös kolme muuta saman vuosikurssin teekkaria, Erkki Pyyppönen, Seppo Ronni ja Leif Wallen. Keskenämme sovimme, että minä ja SR valvomme koneaseman ja EP ja LW levityspään. Työmaahan toimi kahdessa vuorossa. Lemminkäinen pystytti asfalttiaseman soramontuun ja heidän vastaavana mestarinaan oli Bertel Kallio.

HJB MUISTELEE 11 / UNKARIN KANSANNOUSU 1956

HJB / 23.10.2006

Tänään tulee kansannoususta kuluneeksi 50 vuotta. Itse kansannoususta en muista juuri mitään, mutta 10 vuotta myöhemmin, kesäkuussa 1966, sain siihen kosketuspinnan rakentajateekkareiden Keski-Euroopan ekskursiolla. Lensimme ensin Muncheniin, josta kiersimme bussilla Prahaan, Budapestiin, Wieniin, Linziin, Salzburgiin ja takaisin Muncheniin, josta taas lentäen Suomeen. Matkalta on paljonkin muistoja, mutta tässä vain yksi.

Budapestissä vietimme iltaa yleensä ravintolassa. Yhtenä iltana meistä 3-4 kaveria osuimme jonkinlaiseen ”kansanravintolaan”, jossa oli menossa häät. Olimme jo ovella kääntymässä muualle, kun ovimies kuitenkin houkutteli meidät sisään. Siinä sitä osallistuttiin häihin ja nautittiin Tokaijia enemmänkin, omaan laskuun kuitenkin. Eräs paikallinen mies seuraili meidän keskusteluamme jonkin aikaa ja tuli sitten samaan pöytään. Hän kertoi elämäntarinaansa, johon liittyi merkittävänä osana kansannousu. Hän esitteli myös jaloissa olevia haavoittumisen jälkiään, jotka olivat enemmän kuin naarmuja. Viiniä nautiskeltiin sen jälkeen yhdessä ja juttua jatkettiin.

Seurueemme herätti kiinnostusta myös eräässä syrjäpöydässä. Vieraamme väitti heidän olevan ”gestapon miehiä”. Hän oli varma, että hänet pidätetään vielä illalla, koska hän on keskustellut ulkomaalaisten kanssa. Viinin voimalla me tietysti päätimme muuttaa tapahtumien kulkua. Päätimme saattaa kaverin pois niin, että ”gestapon miehet” eivät pääse häntä seuraamaan.

Ulos lähtiessämme huomasimme myös seuraajien lähtevän. Sovimme, että kadulla sitten juostaan ja kovaa. Ystävämme ei kuitenkaan ollut parhaita juoksijoita, joten seuraajat eivät jääneet jälkeen. Mepä työnsimme ystävämme kadunkulman jälkeen porttikäytävään ja kehotimme olemaan hiljaa. Itse jatkoimme juoksua aina kadunkulmissa kääntyen. Ilahduimme siitä, että seuraajat pysyivät meidän perässämme. Harhautuksemme oli siis onnistunut.

Seuraava vaihe oli sitten päästä hotelliin seuraajien huomaamatta. Juoksimme ovelle, suoraan ovimiehen ohi sisään ja portaita yläkertaan. Seuraajat olivat kuitenkin myös ovella, mutta ovimies ei heitä päästänyt sisään. Siihen jäivät kinaamaan. Huoneessa sitten alkoi jo ajattelukin toimia ja mietimme, mitä oikein tuli tehtyä. Hetken kuluttua kuului käytävästä rytmikkäät askeleet useampaan kertaan. Päätimme lähettää huoneen neljännen asukkaan, joka ei ollut mukana illanvietossa, käytävään katsomaan, mistä oli kyse. Hän tulikin hetken kuluttua kalpeana takaisin kertoen nähneensä käytävässä kaksi neuvostoliittolaista upseeria kävelemässä tahdissa. Loppu yö menikin sitten hyvin hiljaisena. Tosin jo aamulla aloimme epäillä, että upseerit olivat vain majoittuneet samaan hotelliin. Ystävämme saattoi olla seuraajien vanha tuttu, joten ehkä hän oli myöhemmin kuitenkin kuuluisteluissa.

Vasta viime päivinä minulle on selvinnyt, että kansannousuun osallistuneita teloitettiin Unkarissa vielä 1960-luvulla. Kansannousu oli siellä vielä aika ajankohtainen asia. Istuihan osallistujia vielä 1960-luvullakin vankiloissa. Törttöilymme saattoi olla vakavampaa, mitä silloin ymmärsimme. Luenkin nyt kansannousuun liittyviä asioita ihan uudella tavalla kiinnostuneena.

HJB

HJB MUISTELEE 10 / MIKONKADULLA JOULUNA 1964

HJB / 15.10.2006

NO 1. / 25.05.2006 Joulu-tammikuuksi ei osunut montaa tenttiä, joten päätin mennä töihin. Vesitieosasto oli jo tuttu, joten sieltä löytyi sopivat työt. Parin kuukauden aikana suunnittelin Vihtakannanlahden kanavan (ainakin minulle jäi sellainen kuva). Tärkein työ siinä oli selvittää, mistä ruopataan, paljonko ja minne massat levitetään. Siinä opin myös sen, että vesillä kaarrelevitys tehdään ulkopuolelle, kun se tiellä on sisäpuolella. Laiva on takatuuppari, joten sitä käännettäessä, perä heittää ulos. Myöhemmin keskustelin kanavasta Hannu Terhon kanssa ja hän sanoi kanavan rakennetun juuri niin kuin oli kuvannut. On niitä harvoja asioita, joissa minun työni jälki näkyy? Nykyään yksi läjitysalueista kasvaa jo tukkimetsää.

NO 2. / 25.05.2006 Toisena työnä oli Varkauden kanava. TVH oli suunnitellut kanavan Unnukasta Siitinselälle Taipaleen sulun kautta, mutta teollisuus halusi sen Huruslahden kautta. Teollisuuden ja Varkauden kaupungin intresseissä oli saada Pirtinvirran sillat uusittua valtion kustannuksella (ne olivat silloin, ehkä vieläkin kaupungin katua) ja oma satama tehtaiden viereen. Olivat teettäneet oman suunnitelmankin, jota minut laitettiin tarkastamaan. Piirtelin siis omat poikkileikkaukset ja laskin siirrettävät massat. Aika äkkiä huomasin, että konsultti oli tehnyt työtä käskettynä. Massan siirrot olivat selvästi alimitoitettuja. Kanava oli suunniteltu pystysuorilla seinillä, vaikka maa oli oletettu moreeniksi. Todellisuudessa kallion louhintaa oli paljon enemmän ja kalliossakin piti luiskat olla muistaakseni jotain 5/1. Siis kotiinpäin veto ei ole uusi asia. Kokonaishinta nousi huomattavasti Taipaleen kanavaa suuremmaksi. Taipaleen kanava toteutettiin.

NO 3 / 25.05.2006 Näiden kahden kuukauden aikana tutustuin myös vesitieosaston ja osittain myös vesistöosastonkin henkilökuntaan. Saimaan kanavaa rakennettaessa moni muukin teekkari löysi töitä vesitieosastolta. Mieleen jäi mm. yli-insinööri Jarkko Saisto, joka Saimaan kanavalta tullessaan toi toimistolle aimo annoksen venäläistä kaviaaria. Nuori teekkarikin pääsi sitä ensimmäistä kertaa maistamaan. Kehua piti, vaikka ei ollut minun mieleen. En ole sen jälkeen maistanutkaan. Kerran myöhemmin jouduin syömään lohen mätiä ja blinejä. Silloinkin yritin keskittyä enemmän blineihin sipulin kera.

NO 4/ 25.05.2006 Kanavan suunnitelmilla oli kiire ja siksi Mikonkadulla oli ahdasta. Kuulin mm. kerrottavan, että kun ei ollut kunnon pöytiä, piti keksiä erilaisia virityksiä. Joku oli piirtänyt jotakin yksityiskohtaa eräästä suunnitelamasta. Hän piti alkuperäistä roskiksen päällä, mutta illalla pois lähtiessään unohti sen siihen. Siivooja tulkitsi sen tietenkin roskiin vietäväksi ja niin oli aamulla hävinnyt parikilometriä ainoaa kanavasuunnitelmaa. Silloin vasta kiire tuli, kun se piti suunnitella uudestaan. Sen jälkeen kuulema patistettiin ottamaan aina kopiot ja jättämään alkuperäiset hyvään talteen.

NO 5/ 09.10.2006 Muisteluun 2 viitaten: Monessako paikassa läpikulkevalla päätiellä on edelleen kunnan ylläpitämää katua? Samat paikat lienee olleet ainoat jo lähes 20 vuotta. Minulle tulee mieleen Hamina (vt 7), Lahti (vt 12), Savonlinna (vt 14) ja Varkaus (vt 23). Savonlinnassahan tapahtuu muutos muutaman vuoden sisällä.

HJB

HJB MUISTELEE 9 / MIKKELIN SYVÄVÄYLÄT KESÄLLÄ 1964 / 3

HJB / 25.09.2006

NO 12 / 15.5.2006 Yksi paikallisista työntekijöistä osoittautui varsinaiseksi asentajaksi. Hän korjasi sekä valtion että omat koneensa (kevyt mp) aina pätkällä rautalankaa. Hän oli ollut NO:n tutkimuksilla aikaisemminkin. Hän kuvasi NO:n erittäin tarkaksi mestariksi. Olivat kerran olleet autolla liikkeellä ja kello oli 10.50, kun oltiin paikallisen baarin kohdalla. Kaverit olivat ehdottaneet, että pidetään ruokatunti tässä. NO totesi, että ei ollut vielä ruokatunnin aika ja jatkoi ajamista. Tasan kello 11.00 hän pysäytti keskelle metsää ja totesi, että nyt alkoi ruokatunti. Pari viikkoa myöhemmin olivat samalla porukalla olleet veneellä liikkeellä ja mestari oli ollut saaressa ja kaverit veneessä. Kello 11.01 mestari pyysi kavereita tulemaan rantaan, koska hänen eväänsä olivat veneessä. Kaverit olivat huutaneet takaisin, että tulemme heti, kun ruokatunti päättyy.

NO 13 / 25.05.2006 Kun oli auto käytettävissä, piti joskus iltaisin käydä Mikkelissä. Minä olin kuskina, mutta pari muuta taisi käydä jopa ravintolassa. Kerran kaverit tulivat ravintolasta torilla olevaan autoon, ja heillä tuntui olevan kina käynnissä. Riita oli siitä, kuinka leveä on Mikkelin tori. Minä siihen, että riita on turha. Takakontissa on 50 metrin mitta, joten siitä vain todentamaan. Kaverit lähtivät heti. Itse jäin autoon ja huomasin aika pian, että poliisien Musta Maija kiertää toria uteliaan näköisenä. Kavereiden palatessa autolle, siihen ilmestyivät myös poliisit kysellen, mitä täällä tehdään. Minä selitin erimielisyyden syyn ja sen ratkaisun olevan kyseessä. Olivat uteliaita tietämään, paljonko torin leveys oli.

NO 14 / 15.5.2006 Huvilaympäristössä tapahtui myös kaikenlaista. Eräällä mikkeliläisellä johtajalla oli huvila, jonka pihan läpi meidän tutkimuslinjamme meni. Johtajan nuori rouva vietti kesälomaansa usein huvilalla ja otti laiturilla aurinkoa. Kerran porukka oli ajanut autolla pihaan talon ja laiturin väliin huomaamatta, että rouva oli laiturilla ilman pyyhettäkään. Siinä sitten huudeltiin palvelustyttöä tuomaan äkkiä pyyhettä. Toisella huvilalla taas teini tytär aurinkoa ottaessaan huomasi lähestyvän mittaajan, joka ei huomannut neitoa. Neito lähti juosten kiertämään saunaa, mutta mittaajamme lähti kiertämään toista kautta. Niinpä siinä saunan nurkalla tapahtui törmäys ja mittaajallamme oli alaston neito sylissään.

NO 15 / 15.5.2006 Oikean informaation merkityksestä saimme myös opetuksen. Erään huvilan pihassa oli pussihousuinen isäntä tullut kyselemään, mitä pojat mittailevat. Meidän mittaajamme oli sanonut suunniteltavan kanavaa ja liioitellen sen reunan tulevan tähän melko lähelle rappuja. Seuraavana päivänä sama herra ilmestyi paikalle ja kertoi keskustelleensa asiasta illalla maaherra Kiukkaan kanssa (taisi olla Saimaan kanavan neuvottelukunnan puheenjohtaja jo siihen aikaan) ja saaneensa vakuutuksen, ettei kanava tule hänen rappusilleen.

NO 16 / 25.05.2006 Veneellä tuli liikuttua sinä kesänä paljon. Opimme äkkiä ottamaan huomioon jopa kilometrin pituiset tukkilautat. Työt kannatti suunnitella niin, että tauot pidettiin lautan osuessa kohdalle. Matkustajalaivoista lähti kivat peräaallot, joilla ”ratsastamalla” pääsi veneellä kovaa. Aallossa piti myös pysyä, muuten se tuli omasta perästä sisään. Ulkokaarteen puolelle menemistä piti välttää, sillä matkustajilla oli tapana tulla katselemaan, sukeltaako veneemme. Siinä oli laivan kaatumisen mahdollisuus olemassa, ainakin tällaisen kuivalla paikkakunnalla eläneen mielestä.

HJB MUISTELEE 8 / MIKKELIN SYVÄVÄYLÄT KESÄLLÄ 1964 / 2

HJB /24.07.2006

NO 7 / 15.5.2006 Savolaiseen ajattelutapaan perehdyimme ensimmäiseltä viikonlopulta palatessa, kun siirryimme bussilla Mikkelistä Ristiinaan. Bussin keskinopeus ei varmaan ollut yhtään yli 20 km/H. Totesimme pohjalaisen HR:n kanssa, että Savossa bussitkin ajaa käsijarru päällä, jotta ei kiire pilaa ilmapiiriä. Ristiinan kirkolta Hartikkalaan oli noin 6 km ja sen matkan kävelimme.

NO 8 / 15.5.2006 Kokemuksen jälkeen soitinkin kummisedälleni, joka oli siihen aikaan ns. autojobbari, että katsele minulle sopiva, edullinen kesäauto. Niinpä jo sitten seuraavana viikonloppuna minulla oli 400 markalla (noin kahden viikon bruttopalkka) vuoden 1951 mallia oleva Ford Prefekt. Sopiva auto, lankkulattiakin, joten ei tarvinnut pelätä ruostumista. Suurimpana vikana oli öljyn kulutus. Kesän aikana kulutus oli parhaillaan 1 litra sadalla kilometrillä eli viiden litran öljypänikkä oli aina takaluukussa ja ennen matkaan lähtöä täytettiin moottori. Veivillä lähti käyntiin ja siitä myös huomasi, että yksi sylintereistä ei ottanut vastusta lainkaan. Autossa oli myös vanhan ajan vinkkarit keskitolpassa. Vasen vain jotenkin panttasi ja siksi ainakin kaupunkiajossa tuli tavaksi ennen kääntymistä kopauttaa nyrkillä keskitolppaa. Toinen vika oli se, että moottorijarrutus käynnisti tuulilasin pyyhkijät. Kerran Mikkelissä käydessä paukahti kunnolla ja matkan teko loppui siihen. Auto hinattiin vielä illalla lähimmälle radan vieressä sijainneelle korjaamolle, jossa pyysin korjausta opiskelijahintaan ja räjähtäneen pakoputken varovaista paikkausta. Virranjakajan keskipakosäätimet olivat kuulemma olleet sekaisin. Ja onnistui se pakoputken paikkaus jollakin peltipurkilla, joten hintakin jäi pieneksi. Luulen saaneeni myös opiskelija-alennuksen. Syksyllä viimeisen kerran Vierumäen Eväsmäki piti ajaa ykkösellä ja kytkintä luistattamalla, jotta pääsi mäen päälle asti. Myin auton Myrskylässä 250 markalla ja harmitti kovasti, kun oli tankki melkein täynnä eli neljännes auton hinnasta. Auton ostanut kaveri vaihtoi autoon uudet venttiilit palanneiden tilalle ja kertoi myöhemmin auton toimineen kuin enkeli. Se oli päivän pakkasessa seisomisen jälkeen ainoa auto matkahuollon mäellä, joka lähti välittömästi käyntiin.

NO 9 / 15.5.2006 Toisen kokemuksen savolaisuudesta saimme lupaamastamme heinän korjuusta. Kävimme viikon verran isännältä kysymässä, joko tänään ajetaan heinät sisään, kun ovat rutikuivia ja hyvät säät. Isäntä vastaili aina, että ei tässä kiirettä, maltetaan vielä. Yhtenä iltana sitten päätimme että nyt tapahtuu. Isäntä edelleen pisti hanttiin. Oli ehkä tulossa joku naapuri kyläänkin. Emme antaneet periksi. Sanoimme vain, että näytä pelto ja lato, niin alkaa tapahtua. Niin valjastimme hevosen ja muutamassa tunnissa ajoimme talon heinät sisään, eikä isännän tarvinnut kuin käydä toteamassa asia naapurinsa kanssa.

NO 10 / 15.5.2006 Joskus heinäkuun puolivälissä muutimme parakin kanssa Juurisalmeen, lähes vastarakennetun kaarisillan alle. Juurisalmessa oli edelleen lossituvan sauna meidän käytettävissä. Huvittelimme kiipeilemällä sillan rakenteissa. Saunassa ollessa tuli myös lyötyä vetoa siitä, kuka juoksee alastomana noin 200 metriä pitkän sillan yli. Ne maksavat, jotka eivät juokse. Kaikki juoksivat, tosin pari yritystä keskeytyi, kun ilmestyi auton valot näkyviin.

NO 11 / 15.5.2006 Olimme heinätalkoissa myös yhden työntekijämme kotona. Hän lupasi lämmittää savusaunan talkoiden päätteeksi ja sitten aterian. Töiden jälkeen otimme suunnan kohti Mäntyharjua. Siellä oli pari lyhyttä sarkaa niitettynä meitä varten. Isäntä katseli vähän aikaa työskentelyämme ja lähti sitten juosten kaatamaan lisää heinää. Oli luullut meitä kaupunkilaisiksi, mutta mehän olimme kaikki maalta ja heinäntekoon tottuneita. Samalla ilmestyi pellon ojiin sahtia. Melkein kaikki saimmekin seipäille, mutta siinä vaiheessa, kun seipäitä alkoi kaatua, isäntä totesi sopivaksi komentaa porukan savusaunaan ja sen jälkeen syömään. Kotiin ajoi LL, joka ei osallistunut sahdin juontiin.

HJB MUISTELEE 7 / MIKKELIN SYVÄVÄYLÄT KESÄLLÄ 1964 / 1

HJB / 26.06.2006

NO 1 / 15.5.2006 Kesällä 1964 tutkimme Mikkelin syväväylän rakentamista. Viikon verran piirtelimme Mikonkadulla tutkimuslinjoja Nikolai Wahlmanin, Tenho (?) Suomelan ja Olavi Karlssonin johdolla. Tehtävään kuului kolmen reittiä Louhivedeltä Yövedelle sekä Juurisalmen ja Siikasalmen kohdat. Teekkareita lähti Ristiinaan lisäkseni Lasse Lahtinen, Seppo Vepsäläinen ja Heikki Rautakorpi. Lisäksi työmaalla oli insinöörioppilas Rissanen Kuopiosta ja 4 - 5 paikallista työntekijää ja tietenkin vastaava mestari NO ja hänen apunaan nuorempi mestari K. Mikkelistä tutkimuksen johtoon osallistui myös mm. Hannu Terho. Tarkoituksena oli saada poikkileikkauskuvat massalaskentaa varten eli vaaittiin rannat ja luodattiin vedet noin 100 metrin leveydeltä.

NO 2 / 15.5.2006 Mikkelin vesitietoimiala oli silloin torin laidalla. Sieltä meidät opastettiin illansuussa Pursialaan, jossa nukuimme yhden yön. Aamulla NO nouti meidät kuplallaan ja vei Ristiinaan Hartikkalaan. Sinne pystytettiin parakki Yöveden rannalle melkein maatalon pihapiiriin.. Vesi oli Yövedessä kirkasta, ei keltaista. Näkyvyyttä saattoi olla jopa 10 metriä, joten kelpasi siinä hiekkarannalla uiskennella. Pelloksen tehtaita ei silloin vielä ollut. Maatalon isännän kanssa sovittiin oikeudesta saunan ja PuuC:n käyttöön. Vastapalvelukseksi lupasimme osallistua iltaisin heinätöihin. Käytettävissämme oli myös TVH:n alumiinivene, jossa oli 4 hv:n perämoottori.

NO 3 / 15.5.2006 Heijarikaira, sen käyttö ja kantaminen leppäpusikossa tulivat tutuksi heti toisesta päivästä lähtien. Silloin oivalsin myös kevyenliikenteen väylän minimitason eli kannot on sahattava niin lyhyiksi, etteivät perhekalleudet kolhiinnu. Kairaa kannettaessa opittiin nopeasti, että minimitaso ei riitä. Linjan veto ja prismankäyttö olivat seuraavat opittavat asiat ja seuraavaksi vaaituskoneen käyttö sekä korkeuden että etäisyyden mittaukseen.

NO 4 / 15.5.2006 Ensimmäistä kallion syvyyttä haimme heijarikairalla lähes kaksi viikkoa. Me kairaajat olisimme uskoneet kovanpohjan löytyneen jo ensimmäisenä päivänä, kun kaira eteni pudotussarjalla vain millejä. NO epäili kuitenkin kyseessä olevan vain irtokiven ja määräsi jatkettavaksi. Kun parin viikon hakkaamisen jälkeen vedimme kairan kanget ylös, oli ensimmäinen kanki lähes U:n muotoinen. Seuraavat reiät nakutettiinkin sitten vauhdilla pari tuntia ja reikä. Pehmeämmät paikat kairattiin AtlasCopcon tärykairalla.

NO 5 / 15.5.2005 Aikanaan pääsimme myös luotaushommiin. Minä aina maalla eläneenä pääsin veneen kuljettajaksi. Homma toimi niin, että rannalla oli tutkimuslinja ja siinä kaksi poikittaista linja keppiä. Minä ajoin linjaa pitkin ja HR vaaituskoneella mittasi etäisyyttä linjasta. Käsi heilahti, kun oltiin kohdalla. Siitä sitten mitattiin pohjan syvyys narulla ja laatu 8 metrin painokairan tangolla. Meillehän riitti, että väylällä on vettä vähintään 7 metriä. Narussa meillä oli eriväriset pullon korkit metrin välein, jolloin pystyi heti arviomaan veden syvyyden. Tällöin sain myös opetuksen kalibroinnin tärkeydestä. Olimme mitanneet jo useamman viikon, kun tarkistimme narumme. Sehän oli kutistuvaa tavaraa ja siten viimeiset mittaukset olivat olleet vain kuuteen metriin saakka. Emme uusineet, mutta emme myöskään raportoineet.

NO 6 / 15.5.2006 LL piirteli mittaustuloksista karttoja parakissa. Eräänä iltana hän ilmoitti ongelmastaan. Vaaitusporukka (SV) ilmoitti yhteen pisteeseen + 20 metriä ja luotausporukka – 6 metriä eli 26 metrin ero. Kun näin paikan kartalta, pystyin sanomaan, että siinä on lähes pystysuora kallioseinä ja me luotasimme aivan sen juuresta ja maaporukka varmankin aivan reunalta, joten laita varman päälle + 20 oikeaksi. Vaaituskoneella noin 200 metrin etäisyys ei ehkä ollut ihan metrin tarkka.

HJB

HJB MUISTELEE 6 / MANTSÄLÄ KESÄLLÄ 1963 / 4

HJB / 09.06.2006

NO 16 / 25.05.2006 Asfalttityömaalle tuli vastaavamestari TV, joka oli monia kokenut ja lisäksi hyvä tarinan kertoja. Kesän aikana niitä tuli sitten kuultua aika paljon, sillä parakissa ei ollut edes radiota. Ensimmäinen hänen juttunsa oli ilmoittautuminen tiemestarille. TV oli mennyt parin viikon parransänki kasvoilla normaaliin öljykankaiseen tuulitakkiin ja risaiseen lippalakkiin pukeutuneena tiemestarin toimistoon ja ovelta esittäytynyt toimiston naisille: ”Minä olen rakennusmestari TV. Mitä mieltä rouvat ovat Kiinan tilanteesta?” Sen jälkeen hän oli jäänyt odottamaan vastausta. Kiinassa taisi olla silloinkin jokin tapainen vallankumous ajankohtainen? Olivat rouvat olleet hiljaa pitkään.

NO 17 / 17.04.2006 TV oli ollut aikoinaan vastaavana mestarina rakentamassa Lahdentietä (nykyistä mt 140). Hän kertoi nuorelle teekkarille hyvin yksityiskohtaisesti mm., miten oli perustettu Kuusijärven pohjoispuolella oleva suonkohta. Perustustapana oli ollut ns. tukkiarina. Tukkeja oli ensin ladottu ristiin kai useampi kerros. Sen jälkeen oli kerätty päälle paksusti havuja ja sitten ajettu soraa niin paljon, että arina oli painunut veden alle, jotta puut eivät lahoa. Saattaa arina toimia vieläkin noin 50 vuoden jälkeen?

NO 18 /25.05.2006 Lahden tien työmaalla työskenteli myös Katajanokalta siirrettyjä vankeja, joiden työhalut eivät olleet aina ihan parasta luokkaa. Elämä siirtotyömaalla oli kuitenkin suhteellisen vapaata. Ongelmaksi muodostui se, että joka aamu ilmoittautui paljon sairaiksi. Heidät vietiin tutkittavaksi Keravan kauppalanlääkärille. Tämä taas ei pitänyt lainkaan siitä, että joutui tutkimaan terveitä miehiä ja kauppalan oma väki sai istua jonossa. Hän soitti TV:lle ja kehotti pitämään miehet työmaalla. TV oli todennut, ettei hän voi estää miehiä ilmoittautumasta sairaaksi. Siihen heillä oli täysi oikeus. TV kehotti kirjoittamaan jokaiselle ”terveelle” miehelle paperin, jossa vanki todetaan raskaisiin töihin sopimattomaksi. Kauppalan lääkäri oli epäillyt, että sittenhän täällä vasta jonot on. Ei kun kirjoitat vaan, oli TV:n ohje. Seuraavana päivänä lääkäriltä tuli iloisia miehiä näyttämään saamaansa todistusta. TV oli siihen todennut, että tällä työmaalla ei ole kuin raskaita töitä, joten nyt hänen on kyllä lähetettävä teidät takaisin Katajanokan pimeisiin selleihin lukkojen taakse. Siihen loppui lääkärillä käynnit. Katajanokan sellit tuli katsottua itsekin 1990-luvulla, tosin Valtionhallinnon tarkastajien vierailun yhteydessä. Eivät olleet houkuttelevia.

NO 19 / 17.04.2006 Jollakin työmaalla TV:llä oli ollut poikkeuksellisen hankala luottamusmies. Työmaa seisoi vähän väliä jonkin vähämerkityksellisen asian vuoksi. Aikansa mietittyään TV oli kutsunut luottamusmiehen luokseen keskustelemaan. TV oli todennut hänelle, että kun täällä nyt on näin paljon ongelmia ja sinä olet tuollainen aktiivinen mies, niin mitä jos tehdään sinusta päätoiminen ongelmien etsijä eli lopetat varsinaisen työnteon kokonaan ja kävelet työmaalla vain ongelmia kartoittamassa. Luottamusmies hyväksyi tämän innoissaan. Seuraavalla viikolla luottamusmies oli jo jättänyt saappaat pois ja tuli töihin pikkukengissä. Sitä seuraavalla viikolla hänellä oli puku päällä ja solmio kaulassa. Se oli porukalle liikaa ja niin vaihtui työmaan luottamusmies. Näin pääsi TV hankalasta henkilöstä eroon.

NO 20 / 17.04.2006 Vielä 1950-luvulla sorakuomat luotiin käsin. Kuopalla oli noin kuuden miehen porukka, joka heitti sorat kuormaan, jotka tosin olivat silloin vain parin kolmen kuution luokkaa. Itsekin kuormauksen kokeneena tiedän, että se ei ole kaikkein hauskinta hommaa, etenkin jos on kivistä soraa. Yksi tällainen porukka oli sitten heittäytynyt lähes mitään tekemättömäksi. TV:llä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta irtisanomiseen. Niinpä hän sitten otti luottamusmiehen mukaansa ja mentiin kuopalle. Miehet heittelivät aluksi aika tiuhaan, kun oli mestari katsomassa. TV kuitenkin toppuutteli ja tarjosi kaikille tupakat eli välillä huilattiinkin. Taas heiteltiin ja Tv tarjosi toisetkin tupakat. Kuormaukseen kului aikaa noin 30 minuuttia ja auto lähti tyhjentämään kuormaa penkalle. TV kyseli oliko työtahti ollut nyt sopiva? Miehet yhteen ääneen kiittelivät, että oikeinkin sopiva. Nyt TV esitti laskelman, että 30 minuuttia kuormaus, 10 minuuttia kuorman vientiin eli 40 minuutin välein kuorma. Sehän tekee 8 tunnissa peräti 12 kuormaa työpäivässä. Miten te olette tähän asti saaneet kuormatuksi vain neljä kuormaa päivässä. Olette laiskotelleet, joka miehelle lopputili toimistolta tänään. Luottamusmiehellä ei ollut kuulemma mitään sanottavaa.

NO 21 / 17.04.2006 Yhtenä iltana tieltä tullessaan TV oli pahantuulinen. Oli piiri-insinööri TTTM käynyt työmaalla eikä ollut tavannut vastaavaa mestaria. Oli jättänyt sapekkaat terveiset, että mestarin pitää olla työmaalla. TV kirjoitti illalla lyhyen kirjeen ja näytti sen minullekin. Sen sisältö oli likimain seuraava. Herra piiri-insinööri. Olitte tänään käynyt työmaallani ja moittinut minua, kun en ollut paikalla. Esitän kunnioittavasti, että työmaalleni palkataan minulle sijainen siksi aikaa, kun käyn metsässä paskalla. Jos sattuu vaikka herroja käymään. Minulle jäi kuva, että hän myös lähetti kirjeen. Sijaista ei kuitenkaan palkattu

NO 22 / 17.04.2006 TV kertoi myös kaveristaan rakennusmestari AM:stä, joka oli hengeltään TV:n kaltainen. Kumpikin oli omapäinen eivätkä he olleet piirikonttorin suosiossa. Silloin oli tapana rangaista rakennusmestareita komentamalla heidät piirikonttorille, jolloin he jäivät ilman päivärahaa. TV ja AM olivat saaneet tällaisen komennuksen yhtä aikaa jonkin omapäisyyden seurauksena. Olivat mestarit lyöneet vetoa siitä, kuinka kauan heitä piirikonttorilla siedetään ja käyttäytyivät siellä sitten sen mukaan. Kolme päivää oli kuulemma ollut tarpeeksi. Minä olin muuten vuonna 1965 AM:n työmaalla, mutta siitä myöhemmin.

HJB

HJB MUISTELEE 5 / MÄNTSÄLÄ KESÄLLÄ 1963 / 3

HJB / 21.05.2006

NO 12 / 17.4.2006 Huomasin, että kuopan rintauksesta loppuu alue, josta pintamaa oli poistettu. Kyselin tiemestarilta, mitä tehdään. Hän lupasi hommata puskutraktorin poistamaan pintamaan. Yhtenä iltana hän sitten ilmestyi paikalle ja sanoi puskutraktorin tulevan aamulla. Minä hätäännyin, että alueellahan kasvaa vielä komeaa tukkimetsää ja puut pitäisi hoitaa ensin pois. Tiemestari neuvoi puhdistettavan alueen ja kehotti käskemään puskutraktoria työntämään tukkipuut ensin sivuun myöhemmin pätkittäviksi. Aamulla puskutraktorin kuljettaja ihmetteli suuresti ohjettani ja sanoi tukkipuihin menevän niin paljon hiekkaa, ettei niistä enää ole sahatavaraksi. Mutta teki, kuten oli käsketty. Iltapäivävuoron tullessa töihin sen työnjohtaja TN kyseli, mitä ihmettä on tehty. Kerroin tapahtumat. Hän sanoi metsän olevan paikallisen maanviljelijän omaisuutta. Puhdistetulle alueelle oli suunniteltu kunnan hyppyrimäkeäkin. Hän lähtikin siltä seisomalta maanomistajan luokse ja pian he molemmat olivat ihmettelemässä tapahtunutta. Myöhemmin kuulin, että ongelma oli ratkaistu sitten niin, että tiemestari oli omasta pussistaan maksanut puista reilun hinnan. Opinpahan siitäkin taas jotain eli aina ei pitäisi tehdä kaikkea mitä käsketään.

NO 13 / 09.04.2006 Elokuussa sain tehtäväksi viedä asfalttiasemalta litran bitumipurkin VTT:lle tutkittavaksi. Ihmettelin aikani, että miten vien, kun minulla ei ollut kulkuneuvoa. Mäntsälästä Lukonmäkeenkin liikuin kävellen. Onneksi matkaa ei ollut kuin 5 kilometriä. Minä sain välineeksi ison Sisun kuljettajan kanssa. Taas oli aika ihmetellä, että eikö taksilla tulisi halvemmaksi. Valtiolla ei saa käyttää takseja, oli vastaus. Kuorma-autolla sitten vietiin litra bitumia tielaboratorioon Espooseen. Matka sopi minulle hyvin. Kävin samalla matkalla ylioppilaiden asunnonvälityksessä ja sain osoitteen Rehbinderinkadulta Eirasta. Sieltä löytyi asunto kahdelle, vaikka kaverista ei ollut tietoakaan. Ajattelin kyllä jonkun löytäväni. Ennakon kanssa meinasi tulla ongelma, koska eihän minulla rahaa ollut. Vuokraemännän silmissä arvoni varmaan nousi, kun sanoin hakevani rahat autokuljettajalta. Hänellä onneksi oli tarvittava vajaa 100 markkaa. Sitten paluumatkalla pankkiin, jotta sain maksettua velkani pois.

NO 14 / 17.04.2006 Yhtenä kuumana iltapäivänä asfalttimiehet tulivat kesken päivän asemalle. Oli työmaalla emulsionlevittäjä vaurioitunut kolarissa. Emulsiolla silloin liimattiin uusi asfaltti vanhaan kiinni ja se oli jonkinlaista bitumiliuosta. Kolari oli kuulemma ollut seuraava. Nuori herra oli laittanut amerikanraudan oikein viimeisen päälle myyntikuntoon ja lähtenyt Helsinkiin sitä myymään. Oli vielä ottanut pari nuorehkoa naista myyntimatkalle mukaan. Kuumana kesäpäivänä autossa oli istuttu uimapuvuissa ja ikkunat auki. Työmaan kohdalle tultua kuljettaja oli huomannut liikenteen ohjaajan ja painanut jarrun pohjaan. Auto ei ollut pysähtynyt ennen emulsionlevittäjää vaan törmäsi siihen kevyesti. Mutta sopivasti letkuun, jossa paineellinen emulsio siirtyi levityssuihkuun. Letku katkesi ja sen pää meni kolaroineen auton ikkunasta sisään. Paineellinen letkuhan käyttäytyy kuin koiranhäntä isännän tullessa kotiin. Oli kuulemma auto ja sisällä olleet ihmiset näkemisen arvoisia. Asfalttityömaiden kohdalla kannattaa siis olla hyvin varovainen.

NO 15 / 07.05.2005 Paikallisessa kaupassa oli kerran myyntitykki, joka kauppasi desilitran pulloissa tahranpoistoainetta hintaan noin 10 mk pullo. Ei kaveri tykännyt, kun sanoin meillä olevan samaa ainetta työmaalla kahdensadan litran tynnyreissä hintaan 10 penniä litra. Tunnistin tuotteen hajun perusteella aineeksi, jota laboranttimme käytti asfaltin liuottamiseen. Myyntitykki väitti aineen koostuvan ainakin 20 eri tuotteesta. Kauppias osti kuitenkin 5 pulloa ja sanoi myöhemmin, ettei kehdannut olla ostamatta, koska esittelijä puhdisti hänen housunsa.

HJB

Tapaamiset / päivitetty 26.5.2006

HJB / 14.3.2006 / päivitetty 26.5.2006 (vanha löytyy maaliskuulta, mutta tuhoan sen pois)

JPOS ehdotteli jo vuoden 2004 puolella, että kehittelisimme yhdessä jotain menneisyyteen sidoksissa olevaa ja ehdotti tapaamista lounaalla. MLen läksiäisissä 8.3.2005 JPOS sitten kysyi sähköpostiosoitteita ja lupasi toimia kokoonkutsujana.

Seuraavassa on muistiin merkittynä jotakin. Lähes vuoden myöhässä muisti voi kyllä joiltakin osin pettää, etenkin jos en ollut edes paikalla. Korjataan, jos on virheitä.

Tapaaminen nro 1

Paikka Kosmos

Aika 28.4.2005 kello 12.00

Paikalla JPOS, MLe, TeuP ja HJB.

Söimme neljän ruokalajin lounaan ja muistelimme vanhoja Tiestötoimiston aikoja.

Tapaaminen nro 2

Paikka Keilaniemi

Aika 26.5.2005 kello 12.00

Paikalla JPOS, MLe, TeuP, ELe ja HJB.

Keilaniemeen mentiin muistelemaan vanhoja koulutustilaisuuksia. Mattihan oli siellä jopa töissä. Lounaan jälkeen katseltiin ensin vähän ympäristöä ja sitten kävelimme hotelli Dipoliin. Matkalla tapasimme Antti Talvitien. Antti piti meitä huru-ukkoina, kun emme jatkaneet työntekoa. Hän itse ajatteli pysyvänsä työelämässä vielä pitkää. Ennen lopettamista kävimme katselemassa vielä itse Dipolinkin.

Tapaaminen nro 3

Paikka Sea Horse

Aika 21.9.2005

Paikalla JPOS, MLe, TeuP, MaP ja ELe.

Silakat olivat kuulemma hyviä.

Tapaaminen nro 4

Paikka Elite

Aika 26.10.2005

Paikalla JPOS, TeuP, MaP, ELe, OK ja HJB.

OK kutsuttiin mukaan entisenä tiestötoimistolaisena. Meistä suurin osa oli samassa aluejaostossa 1960-luvulla, ennekuin OK siirtyi Espoon kaupungille. Lounaan jälkeen kävelimme Museokadun kautta Taidehallille ja siitä Kampin uudelle linja-autoasemalle, jossa tiukkasimme OK kantaa Espoon metroon.

Tapaaminen nro 5

Paikka Manala

Aika 22.11.2005

Paikalla JPOS, MLe, ELe, TeuP, MaP, ja HJB.

Ruoka-annokset olivat isoja ja edullisia. Parhaiten muistiin jäi MaP:n saama ilmainen konjakki. Tarjoilija unohti sen ja toi sitten puoli tuntia myöhässä eikä kehdannut enää laskuttaa. Kävelimme keskustaan. Seuraavan päivän lehdessä oli, että keskustan ilma oli ollut huonointa pitkään aikaan. Me emme olleet syyllisiä.

Tapaaminen nro 6

Paikka Kappeli

Aika 11.1.2006

Paikalla JPOS, MLe, MaP, ELe, OK, TeuP ja HJB.

Lounaan jälkeen katselimme vanhaa työpaikkaamme Eteläesplanadi 4:ää ja MLe otti valokuviakin. Mahtoiko onnistua, kun oli aina jokin auto edessä? Myöhemmin selvisi, että maa oli tärähdellyt niin paljon, että kuvista tuli epätarkkoja.

Tapaaminen nro 7

Paikka Vanhan Tanssikellari

Aika 14.2.2006

Paikalla JPOS, MLe, MaP, ELe, TeuP, ToE ja HJB.

Emme kuitenkaan tanssahdelleet, vaan söimme lounaan. Paikka ei ollut meille enää kovin tuttu, koska melkein jokainen oli joutunut etsimään sisäänpääsyä.

Tapaaminen nro 8

Paikka Salve
Aika 21.3.2006
Paikalla JPOS, MLe, MaP, ELe, TeuP, ToE, OK ja HJB.

Salve oli vanha merimieskapakka Hietalahden rannassa. Sana meidän saapumisesta lienee kiirinyt, koska paikka oli lähes täynnä. Meillehän oli pöydät varattu. Lounas keskusteluineen kesti pari tuntia, jonka jälkeen osa joukosta siirtyi Espalle opettelemaan tämän blogin käyttöä. Isokallion verkkoon ei kuitenkaan onnistuttu pääsemään, joten hukkaan meni? Illalla tekstitv:ssä kerrottiin taas Helsingin ilman olleen erityisen huonoa. Vieläkään en tunnusta, että olisimme syyllisiä, vaikka korrelaatiota alkaa löytyä.

Tapaaminen nro 9
Paikka Katajanokan Kasino
Aika 20.4.2006
Paikalla JPOS, MLe, ELe, TeuP, ToE, OK ja HJB.

Kokoonnuimme perinteisessä jääkärikabinetissa eli puitteet olivat komeat. Keskustelimme taas vanhoista asioista ja siitä, kuinka paljon on korrektia kirjoittaa niistä blogiin. Vaikka blogi ei aivan avoin olekaan, niin jokin raja muisteluilla on syytä pitää. Eihän ole tarkoitus ketään loukata. Toisaalta värikkäistä persoonista olisi tietenkin hyvä jäädä myös värikkäitä muistoja. JPOS ehdotteli kovasti nakkikioskille menoa tapaamisen jälkeen, mutta jäipä menemättä. Ei ollut Katajanokalta vielä kaikki jäät lähteneet, mutta tunneista lienee kiinni. Ei ollut myöskään kaikki kadut vielä putsattu, joten voi olla, että taas kirjoitellaan huonosta ilman laadusta.

Tapaaminen nro 10
Paikka: Vuoli-projektin toimisto.
Aika 16.5.2006 kello 11.30
Paikalla: JPOS, MLe, MaP, ELe, TeuP, OK, RW, HeP ja HJB.

Aloitimme lounaalla entisessä Unitas-opistossa, joka oli nyt uudella nimellä Kokoushotelli NN?? eli ikä tekee tehtävänsä enkä kirjoittanut nimeä ylös. Ruoka seisovasta pöydästä oli jopa parempaa kuin ennen omistajan vaihdosta. Lounaalla olivat mukana vielä virassa olevat HeP ja RW. Lounaan jälkeen siirryimme Aurinkolahden asuntoalueella kierroksen tekemällä Vuoli-projektin toimistolle. RW esitteli meille Vuosaaren sataman suunnittelun ja rakentamisen historiaa, itse rakentamista ja tulevaa toimintaa. RW piti huolen myös siitä, että ymmärsimme vesipallon tärkeyden. Perustiedot projektista löytyvät sen internet sivulta http://www.vuosaarensatama.fi , joten en niin tässä toista. RW tosin kertoi projektista paljon sellaista, jota ei ehkä koskaan paperille tai nettiin laiteta. Esittelyn jälkeen kiersimme sataman alueella katsellen eri rakenteita ja rakennusvaiheita. Lopputoteamuksena oli, että banaanit saadaan purettua laivasta tulevaisuudessakin, joten ei syytä huoleen.

Tapaaminen nro 11
Paikka
Aika
Paikalla
Syyskuussa yritämme kokoontua uudelleen. MLe katselee sovittua paikkaa ja ehdottelee aikaa joskus elokuun puolella