HJB / 05.11.2006
NO 1 / 09.10.2006 Mustiolla odotti toukokuun puolivälissä ”työjohtajan” päivärahallinen vakanssi Virkkalan ja Karjaan välisen kantatien parannustyömaalla. Urakkaan kuului myös Virkkalan – Lohjan vanha tie sekä Karjaa – Pinjainen-osuus. Uudenmaan piiri paranteli lähes kaikki päätiensä kunnossapidon varoin. Niinpä 1960-luvun budjeteista lienee turha etsiä, miten tiet ovat muuttuneet sorateistä öljysorateiksi ja sitten kestopäällysteisiksi. Taisi tapa levitä myös muihin piireihin ja laajeta jopa liiaksikin. Toiminta ei ollut ehkä ihan silloisen talousarviolain mukaista. Investoinnithan piti rahoittaa investointimomenteilta. Tosin nykyäänkin vastaavat työt rahoitetaan toimintamenomomentilta. Vuosikymmenen lopulla tälle ”laittomalle” toiminnalle haettiin jatkoa keksimälle uusi termi, tehostettu kunnossapito. Kunnossapitomääräraha oli arviomääräraha, joten sille voitiin hakea ylityslupaa vuoden lopulla, jos oli tehty liikaa investointeja. Tämän aukon VM tukki vasta 1970-luvulla muuttamalla kunnossapitorahan kiinteäksi. Sitä ei saanut ylittää eikä säästyneet rahat siirtyneet seuraavalle vuodelle. Puhumalla saatiin momentti muuttumaan siirtomäärärahaksi jo yhden vuoden jälkeen.
NO 2 / 09.10.2006 Kantatie oli öljysorapäällysteinen, mutta liikenteen lisäännyttyä tuli tarve kestopäällystää se. Nyrkkisääntönä oli, että öljysora ei kestä eli 1500 hay/vrk. Samalla vähän levitettiin. Toukokuun ajan toimin tiemestarin ohjauksessa. Suunnitelmia en nähnyt, mutta tiemestari antoi ohjeet: Tiehöylä repii ensin öljysoran rikki. Autot ajoivat murskattua kiveä (0 – 100) noin 20 senttiä ja samalla tie muotoiltiin ja levitettiin. Päälle levitettiin mursketta(0 – 18), jolla pinta viimeisteltiin päällystämistä varten. Kasteluauto ajoi vettä ja täryjyrä kulki lähes yötä päivää. Siinä sitä silmä harjaantui nopeasti katselemaan oikeat kaarresäteet ja kallistukset. Apuna oli piirin paras tiehöylän kuljettaja. Aluksi töitä tehtiin yhdessä vuorossa, mutta päällystystyön alkaessa tehtiin kahta vuoroa ja silti pikipojat hengitti koko ajan niskaan. Työvaihe, jossa pinta oli nyrkinkokoista kiveä, herätti autoilijoissa kiihkeitä tunteita. Siihen aikaan ei vielä luettu vieraita kieliä, joten keskisormea ei näytetty, mutta kotoisesti nyrkissä oleva käsi näkyi lähes joka toisesta autosta.
NO 3 / 09.10.2006 Tiemiehen ura oli päättyä työmaalla lyhyeen. Olin keskustelemassa karhun kuskin kanssa oikeasta kallistuksesta karhun ollessa keskellä tietä. Asian selvittyä hyppäsin karhusta alas oikealle puolelle, mutta samalla olikin kuorma-auto ohittamassa karhua oikealta. Jos kuorma-auto ei olisi ajanut luiskaan, olisin jäänyt alle. Karhu veti kuorma-auton ylös ja työ jatkui. Toista kertaa en hypännyt alas katsomatta liikennettä.
NO 4 / 09.10.2006 Työmaa toimi myös työttömyystyömaana. Oulun eteläpuolen työttömiä oli majoitettu pari sataa miestä Tähtelään. Osa rakensi kantatietä 51, osa Barösundin tietä ja osa oli levittämässä ojamassoja kantatiellä 53. Kaivinkone oli kaivanut työmaamme ojat valmiiksi ja nostanut massat metsän puolelle. Aamulla tuotiin kuorma-autoilla noin 50 miestä, jotka levittivät ojamassat lapioilla pitkin metsiä. Ei ollut motivaatio kovin korkealla. Tähtelän tukikohdassa kävin pari kertaa saunassa, kun omalla työmaalla ei ollut pesuvatia kummempia peseytymismahdollisuuksia. Tähtelässä taisi silloin olla tukikohdassa omat poliisitkin.
NO 5 / 09.10.2006 Kesäkuun alussa alkoi päällystystyömaa. Samalla työmaa sai oman vastaavan mestarin (AM). Hän sanoi olevansa soramiehiä, joten kysyi, hoitaisinko minä koko asfalttityömaan valvonnan, kun olin pari vuotta aikaisemmin sivusta asiaa katsellut. Näin sovittiin. Työmaalle tuli myös kolme muuta saman vuosikurssin teekkaria, Erkki Pyyppönen, Seppo Ronni ja Leif Wallen. Keskenämme sovimme, että minä ja SR valvomme koneaseman ja EP ja LW levityspään. Työmaahan toimi kahdessa vuorossa. Lemminkäinen pystytti asfalttiaseman soramontuun ja heidän vastaavana mestarinaan oli Bertel Kallio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti