HJB / 21.05.2006
NO 12 / 17.4.2006 Huomasin, että kuopan rintauksesta loppuu alue, josta pintamaa oli poistettu. Kyselin tiemestarilta, mitä tehdään. Hän lupasi hommata puskutraktorin poistamaan pintamaan. Yhtenä iltana hän sitten ilmestyi paikalle ja sanoi puskutraktorin tulevan aamulla. Minä hätäännyin, että alueellahan kasvaa vielä komeaa tukkimetsää ja puut pitäisi hoitaa ensin pois. Tiemestari neuvoi puhdistettavan alueen ja kehotti käskemään puskutraktoria työntämään tukkipuut ensin sivuun myöhemmin pätkittäviksi. Aamulla puskutraktorin kuljettaja ihmetteli suuresti ohjettani ja sanoi tukkipuihin menevän niin paljon hiekkaa, ettei niistä enää ole sahatavaraksi. Mutta teki, kuten oli käsketty. Iltapäivävuoron tullessa töihin sen työnjohtaja TN kyseli, mitä ihmettä on tehty. Kerroin tapahtumat. Hän sanoi metsän olevan paikallisen maanviljelijän omaisuutta. Puhdistetulle alueelle oli suunniteltu kunnan hyppyrimäkeäkin. Hän lähtikin siltä seisomalta maanomistajan luokse ja pian he molemmat olivat ihmettelemässä tapahtunutta. Myöhemmin kuulin, että ongelma oli ratkaistu sitten niin, että tiemestari oli omasta pussistaan maksanut puista reilun hinnan. Opinpahan siitäkin taas jotain eli aina ei pitäisi tehdä kaikkea mitä käsketään.
NO 13 / 09.04.2006 Elokuussa sain tehtäväksi viedä asfalttiasemalta litran bitumipurkin VTT:lle tutkittavaksi. Ihmettelin aikani, että miten vien, kun minulla ei ollut kulkuneuvoa. Mäntsälästä Lukonmäkeenkin liikuin kävellen. Onneksi matkaa ei ollut kuin 5 kilometriä. Minä sain välineeksi ison Sisun kuljettajan kanssa. Taas oli aika ihmetellä, että eikö taksilla tulisi halvemmaksi. Valtiolla ei saa käyttää takseja, oli vastaus. Kuorma-autolla sitten vietiin litra bitumia tielaboratorioon Espooseen. Matka sopi minulle hyvin. Kävin samalla matkalla ylioppilaiden asunnonvälityksessä ja sain osoitteen Rehbinderinkadulta Eirasta. Sieltä löytyi asunto kahdelle, vaikka kaverista ei ollut tietoakaan. Ajattelin kyllä jonkun löytäväni. Ennakon kanssa meinasi tulla ongelma, koska eihän minulla rahaa ollut. Vuokraemännän silmissä arvoni varmaan nousi, kun sanoin hakevani rahat autokuljettajalta. Hänellä onneksi oli tarvittava vajaa 100 markkaa. Sitten paluumatkalla pankkiin, jotta sain maksettua velkani pois.
NO 14 / 17.04.2006 Yhtenä kuumana iltapäivänä asfalttimiehet tulivat kesken päivän asemalle. Oli työmaalla emulsionlevittäjä vaurioitunut kolarissa. Emulsiolla silloin liimattiin uusi asfaltti vanhaan kiinni ja se oli jonkinlaista bitumiliuosta. Kolari oli kuulemma ollut seuraava. Nuori herra oli laittanut amerikanraudan oikein viimeisen päälle myyntikuntoon ja lähtenyt Helsinkiin sitä myymään. Oli vielä ottanut pari nuorehkoa naista myyntimatkalle mukaan. Kuumana kesäpäivänä autossa oli istuttu uimapuvuissa ja ikkunat auki. Työmaan kohdalle tultua kuljettaja oli huomannut liikenteen ohjaajan ja painanut jarrun pohjaan. Auto ei ollut pysähtynyt ennen emulsionlevittäjää vaan törmäsi siihen kevyesti. Mutta sopivasti letkuun, jossa paineellinen emulsio siirtyi levityssuihkuun. Letku katkesi ja sen pää meni kolaroineen auton ikkunasta sisään. Paineellinen letkuhan käyttäytyy kuin koiranhäntä isännän tullessa kotiin. Oli kuulemma auto ja sisällä olleet ihmiset näkemisen arvoisia. Asfalttityömaiden kohdalla kannattaa siis olla hyvin varovainen.
NO 15 / 07.05.2005 Paikallisessa kaupassa oli kerran myyntitykki, joka kauppasi desilitran pulloissa tahranpoistoainetta hintaan noin 10 mk pullo. Ei kaveri tykännyt, kun sanoin meillä olevan samaa ainetta työmaalla kahdensadan litran tynnyreissä hintaan 10 penniä litra. Tunnistin tuotteen hajun perusteella aineeksi, jota laboranttimme käytti asfaltin liuottamiseen. Myyntitykki väitti aineen koostuvan ainakin 20 eri tuotteesta. Kauppias osti kuitenkin 5 pulloa ja sanoi myöhemmin, ettei kehdannut olla ostamatta, koska esittelijä puhdisti hänen housunsa.
HJB
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti