HJB / 07.05.2006
NO 7 / 09.04.2006 Yhtenä aamuna oli joku autoilija jättänyt yliajamansa jäniksen parakin portaille. Vähän aikaa mietittiin, mutta sitten päätimme toisen konemiehen kanssa, että ei kun syöntiin. Puhuimme siivoojamme sitä valmistamaan. Hän lupasi valmistaa jäniksen kotonaan, joka sijaitsi noin parin sadan metrin päässä. Silloin keitimme myös perunat. Taisi olla koko kesän ainoa kokonainen lämmin ateria työmaalla. Paikallinen kauppa oli noin sadan metrin päässä. NO 8 / 09.04.2006 Asfalttiaseman tuotannon alkaessa huomattiin aika pian, että murskaamon tuotantokyky ei innovaatiostani huolimatta riitä. Niinpä murskaamolle tuotiin vielä iso karamurskain ja sille omat konemiehet. Sitä ei paikallisten hoitoon uskallettu antaa. Lueskelin kesän aikana mekaanisen teknologian tenttiin. Siksi seurailin erityisen kiinnostuneena työvuorossani olevan sepän toimia. Loppukesästä lähti isosta karamurskaimesta yksi ohjauspelti irti. Seppä sattui juuri silloin olemaan poissa. Minä sanoin lukeneeni jokin verran hitsauksesta ja vedin sähköhitsauslaitteen murskaimen viereen, jotta pelti saataisiin kiinni ja työ jatkumaan. Eihän siitä minun hitsauksesta mitään tullut. Kirjanoppinut ei käytännön työtä osannutkaan. Puikko tarttui aina kiinni. Sen verran kuitenkin onnistuin, että pelti pysyi paikallaan ja työ jatkui. Seppä sitten seuraavana päivänä korjasi työn. Sen jälkeen en ole hitsannut. Olen kutsunut aina kummipoikani apuun.
NO 9 / 09.04.2006 Työmaalla minulle myös tarjottiin lahjuksia, jopa kahdesti. Myöhemmin ei kertaakaan, ainakaan Risto Rankamon määritelmän mukaan. Murskaamon teho ei riittänyt vielä uuden karamurskaimen tulon jälkeenkään. Niinpä päätettiin ostaa Tauno Valo Oy:ltä 4000 kuutiota valmista mursketta. Työnjohtajat kuittasivat kuormat vastaanotetuiksi. Yksi autoilijoista tarjosi kuittauksen jälkeen toisessa kädessä uutta kuittia ja toisessa Koskenkorva-pulloa. Minä ohitin tilanteen sanomalla, että vain tuodut kuormat kuitataan. Siihen asia jäi. Toinen tapaus syntyi, kun kesämökkiläinen halusi pari kuormaa mursketta mökkinsä pihaan. Tarjosi vastapalveluksi konjakkipulloa. Ilmoitin, että valtio ei myy omaisuuttaan kuin Eduskunnan päätöksellä. Vielä siinä ehdotettiin, että ei siitä tarvitse kaikille puhua. En langennut. Meillä muuten oli aika tarkka kuorma-autoilija. Hänen kuormillaan mitattiin työn tulos. Niinpä oli jokapäiväinen riita siitä, että hän ajaa liian suurilla kuormilla. Ehkä ajoikin. Hänen oma palkkansa oli myös määrästä riippuvainen.
NO 10 / 17.04.2006 Useana sellaisena viikonloppuna, jolloin oli lauantain töissä, jäin parakkiin koko viikonlopuksi. Lueskelin romaaneita ja joskus tenttiinkin ja tapani mukaan yleensä öisin. Tosin kaasuvalo ei siihen juuri houkutellut. Yhtenä tämmöisen viikonloppuna oli asfalttimiehiltä hävinnyt Petterin (=ka Bedford) ihan uudet renkaat levypyörineen. Siitähän tuli poliisikuulustelu. Minultakin kyseltiin mitä olin nähnyt. Olin minä yhden Petterin nähnyt kuopalla käyvän, mutta oletin sen olevan kuormaajayrittäjän, joka kävi tekemässä koneen huollon. Oli hän käynyt, mutta oli siellä käynyt toinenkin Petteri. Poliisit olivat kuulemma kiertäneet kaikki lähialeen romuttamot ja yhdeltä oli löytynyt vastaavat Petterin renkaat ja oli ollut vielä sopivasti vihreä ruohokin niiden alla. Eivät kuitenkaan pystyneet näyttämään toteen, että ne olisivat olleet asfalttiaseman Petterin renkaat.
NO 11 / 25.04.2006 Veden saunaan ja parakkiin saimme ottaa naapurina olevan sahanomistajan omakotitalon kellarista. Minä yleensä letkulla täytin astiat. Minua huolestutti korvaus vedestä. Eihän ilmaista ole mikään. Kyselyyn omistaja toivoi kuormaa mursketta pihaansa. Laatu jäi sopimatta. Minä välitin toiveen tiemestarille, joka antoikin tehtävän kuorma-auton kuljettajalle. Pihaan vietiin asfalttiaseman uunin kautta seulottua ”hienoa jätettä”, jota voisi varmaan nimittää kivituhkaksi. Sehän ei ollut sahanomistajan mieleen. Hänen mielestään olisi pitänyt viedä karkeaa kivimursketta.
HJB
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti