17.04.2006
NO 1 / 09.04.2006 Kesäkuun alussa 1963 ilmoittauduin Mäntsälän tiemestarille. Hän vei minut autollaan Sälinkään tien varteen Lukonmäkeen, jossa murskattiin soraa Lahdentien (silloin vt4, nykyisin mt 140) uudelleen päällystämiseen. Vasta murskaamolla oivalsin, että minä, 19-vuotias kloppi, jouduin esimiesasemaan täysin vieraille ihmisille. Murskaamo työskenteli kahdessa vuorossa, molemmissa aluksi 4 miestä ja työnjohtaja. Aamuvuoro teki kahdeksantuntista päivää arkisin ja lauantaina 5 tuntia. Iltavuoro teki viisi yhdeksäntuntista päivää. Viikkotunteja tuli siis yhteensä 45. Kuormaaja oli koneyrittäjä ja hän teki koko kesän 17-tuntista päivää samoin kuin valmista mursketta siirtävä kuorma-autoilija. Minulle oli hyväksi avuksi toisen vuoron työnjohtaja TN sekä oman vuoroni konevälpän hoitaja, paikallinen seppä VN. Siitä se alkoi työntekijöitä kuunnellen ja omia mielipiteitä salaillen. Asuntona oli mäensyrjässä oleva parakki, jossa taisin olla aluksi ihan yksin. Melko pian siihen ilmestyi kuitenkin päällystystyömaan vastaava mestari TV ja laborantti L. Myöhemmin vielä kaksi konemiestä uuden isomman murskaimen mukana. Pääosan kesästä meitä siis asui viisi miestä kahdeksan hengen parakissa.
NO 2 / 09.04.2006 Työmaapäällikkönä oli vastavalmistunut piirin opistoinsinööri HT. Hän oli koko kesän niin ujo ja hiljainen, että epäilin tuleeko kaverista mitään. Usein hän kävi murskaamolla kävellen ympäriinsä puhumatta kenellekään mitään. Mutta pari vuotta myöhemmin tapasin hänet uudelleen. Nyt ei ollut enää ujoudesta ja hiljaisuudesta tietoakaan. Ääni kuului jo parin sadan metrin päästä, kun hän lähestyi työmaata. Niin sitä tekee helposti vääriä johtopäätöksiä.
NO 3 / 09.04.2006 Hiljaisena kävelin minäkin ympäriinsä. Murskaamolla oli ensimmäisenä välppä ja seula, joka rajasi liian hienon aineksen ja isot kivet (50 cm) pois. Sitten oli peräkkäin kaksi leukamurskainta, joista jälkimmäisessä seula rajasi kelpaavan aineksen (<18 mm) pois. Loppu osa palautui karamurskaimeen, josta kaikki palautui jälkimmäiseen leukamurskaimeen. Siinä oli siis kehä. Valmis kiviaines seulottiin vielä 0-12 ja 12–18 mm lajikkeisiin. Päällystykseen käytettiin vain 0-12 eli karkeampi jäi varastoon ja sitä ei ollut soveliasta tuottaa kovin paljon. Miesten palkka sisälsi aika suuren tuotanto-osan, joten seisokkeihin ei ollut halua.
NO 4 / 09.04.2006 Aikani ihmeteltyäni tulin siihen tulokseen, että murskaimet on säädetty liian ahtaiksi ja siksi kaksi niistä toimi selvästi vajaalla teholla. Aloinkin varovasti ehdotella, että auotaan leukoja. Miehet oli tulla silmille, kun leukojen asennon muuttamiseen menee pari tuntia ja siltä ajalta ei tule tuotantopalkkiota. Pistivät miettimään, mutta aikani perusteltua käytin työnjohto-oikeuttani ja määräsin leukojen avaamisen. Vastenmielisesti ja naristen sen tekivät. Miesten yllätys oli melkoinen, kun tuotanto nousi lähes 50 %. Vuoron vaihtuessa kertoivat ilme mutrussa seuraavalle vuorolle, että poika määräsi avaamaan leuat. Niinpä sain kuulla kunniani myös toiselta vuorolta. Vasta sitten paljastivat tuotannon kasvun. Tapaus antoi uskoa siihen, että ajattelemallakin saa jotain aikaiseksi. Taisin sillä ajatuksella tienata koko kesän palkkani.
NO 5 / 09.04.2006 Parakki elämä oli näin jälkeenpäin ajatellen yllättävän siistiä. Viinaa ei näkynyt lainkaan, paitsi asfalttityömaan valmistujaisjuhlissa ja pitihän minun pudottaa sarvet. Työmaalle tuotiin saunaparakki aika pian, sillä murskaamo pölysi melko lailla. Sain myös puhuttua vesisäiliön, josta lirutimme hiukan vettä hihnalle pölyn vähentämiseksi. Asfalttifirma ei siitä pitänyt, koska he joutuivat kuivattamaan veden kiviaineksesta pois. Ruokailu oli leipää, voita, makkaraa, kahvia ja maitoa. Lämmintä ruokaa söin koko kesänä vain joskus laborantin kanssa, kun kuumensi makkaraa laboratorion kuivausuunissa.
NO 6 / 23.04.2006 Opin myös valtion tavaroiden arvon. Edellä mainittu kastelusysteemi vaati mielestäni parantamista. Siksi päätin naulata puulistan hihnakuljettimen yläpuolelle. Löysässä villapaidassa ei sitä olisi pitänyt tehdä. Vasaranvarsi tarttui hihaan ja vasara irtosi kädestäni pudoten hihnalle. Siitä se kulkeutui murskaimiin ja oli siten entinen vasara. Tästä miehet pelottelivat minua poliisikuulusteluilla ja viran menettämisellä. Minä ihmisiin luottavana tietenkin uskoin. Koko päivän hikoilin asian kanssa ja ennen töiden päättymistä annoin yhdelle työntekijälle tehtäväksi ostaa uuden vasaran paikallisesta kaupasta ennen seuraavan päivän työvuoroa. Ei ostanut. Vasta aamulla sanoivat, että ei yhden vasaran perään kysellä. Olipa löysää touhua verrattuna siihen, että Espalla aikanaan ei saanut uutta lyijykynää, jollei palauttanut vanhaa tynkää.
HJB
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti