HJB / 19.3.2014
Alkaa tuon muistin kanssa olla ongelmia. En muista kaikkia
noin tuhatta tarinaa, joita olen jo muistellut. Siksi olenkin aloittanut
tarinoiden listauksen. Olen päässyt vasta noin muisteluun 15, joten selattavaa
riittää. Onhan näitä tekstejä kohta lähes 200 A4:sta. Tämänkin jutun olen
johonkin kirjoittanut, mutta en muista mihin. Ehkä sitä ei muista lukijakaan?
Eräänä aamuna noin 1980-luvun alussa tuli pääjohtajalta
käsky tulla noin kello 10 istuntosaliin. Tulee lähetystö eräästä kunnasta.
Asiakin selvisi kohtuullisen tarkkaan. Kyse oli erääseen hankkeeseen
liittyvistä tiejärjestelyistä. Soittelin piiriin ja kyselin, mikä on ongelma. Esikuntainsinööri
osasi kertoa, että eräs liittyvä tie menee kovin lähelle ao. henkilön kotia.
Hän haluaa sen toiseen paikkaan. Sain
lupauksen asian selvittämisestä ja tietojen toimittamisesta noin puolen tunnin
sisällä.
Soitto tuli ja kertomus, että suunnitelma on jo uusittu ja
nyt varmaankin miellyttää ko. henkilöä. Sain vielä suunnitelman faksilla.
Minäkin vähän yllätyin, kun suunnitelma oli teetetty konsultilla ja päivätty
samalle päivälle. Mutta otin paperit kainaloon ja istuntosaliin.
Sinne tuli lähetystö, joka paljastui vain yhdeksi
henkilöksi, isohkon firman toimitusjohtajaksi. Hän sitten selvitteli ongelmaa
ja näytti itsellään olevia karttoja tapauksesta. Kieltämättä näytti vähän
pahalta. Taisi sata vuotta vanha koivukujakin kaatua. Annoin hänen vuodattaa
asiansa loppuun asti. Pääjohtaja antoi minulle puheenvuoron ja kysyi, että ei
taida olla ihan sinun asioitasi, kun on suunnittelusta kysymys?
Totesin, että ei ole, mutta haittaako se? Avasin faksin
kartan ja totesin toimarin suunnitelman olevan jo vanhentunut. Konsultti on
laatinut uuden, joka voi sopia maastoon paremmin. Hän katseli paperia vähän aikaa ja totesi,
että tämä vaikuttaa hyvältä, mutta hän ei ole tätä nähnyt. Minä osoitin paperin
alakulmaa ja sanoin, että ei mikään ihme, koska se on tehty tänään. Nyt
ihmetteli sekä pääjohtaja että toimari, miten suunnitelma on minulla, jos se on
tänään tehty 500 kilometrin päässä? Kumpikaan ei ollut kai silloin vielä
kuullut uudesta tiedonsiirtotavasta eli faksista. Taisi se minullekin olla ensimmäinen
kerta, kun sitä käytin.
Asia oli sillä selvä ja sitten juteltiin vähän mukavia ja
toimari lähti tyytyväisenä muihin tapaamisiin.
HJB / 4.4.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti