HJB / 8.4.2014
Hallitus teki säästöpäätöksiä vuodelle 2015. Niistä on
kirjoitettu runsaasti lehdistössä. Käsitteet ovat mukavasti sekaisin. Lapsilisistä
tinkiminen kuulemma lisää valtion tuloja. Menot ovat siis muuttuneet tuloiksi
ja velat saataviksi. Samoin sekoitetaan käsitteet antaminen ja ottaminen. Jos
jollekin annetaan vähemmän, niin se on nykyisin ottamista. Pelataan etumerkeillä, kuten matematiikassa niitä kuitenkaan näyttämättä. Joka tapauksessa
lehdistön mukaan perustienpitoa vähennetään 100 M€.
En ole ihan nykypäivän tilanteesta perillä, mutta karkeasti
ottaen perustienpitoon käytetään tänä vuonna 559 M€ (Eduskunnan hyväksymä budjetti).
Siitä lienee noin 400 M€ sidottu kunnossapito urakoihin, joissa taitaa nykyisin
olla jo 7-vuotiset sopimukset? Muutama päättyy varmaan vuonna 2015, mutta voidaanko
niistä kovin paljon tinkiä? Ei ole tasa-arvoa, jos vanhoissa urakoissa saa olla
tiellä lunta muutama sentti, mutta uusissa puhutaan puolesta metristä? Vähän
kärjistäen.
Mihin menee sitten tuo loppu 160 M€? Valtaosin se käytetään
kai päällysteiden uusimiseen? Niissähän on jo nyt raju jälkeen jäämä.
Paikatuilta teiltä lähtee päällyste levyinä. Teräväreunainen kuoppa rikkoo ainakin
alumiinivanteet, jos kuoppaa ei huomaa. Raskaan liikenteen painorajoja
nostettiin, jolloin siltojen korjausta pitäisi kiihdyttää. Liikenneturvallisuus
vaatii myös parannustoimenpiteitä. Ja aina joku tiekin pitäisi parantaa.
Noissakin töissä on sidonnaisuuksia eli kaikki ei ole karsittavissa. On mielenkiintoista
nähdä, miten noin 100 M€:sta vähennetään 100 M€? Tulee mieleen VM:n kansliapäällikön
ohje noin 1970-luvulta, jolloin oli samanlaisia ongelmia. Hän kehotti laittamaan
puomit tienpäähän!
Olinpa noita karsintoja tekemässä joskus itsekin. Lopetin
vuonna 1991. Silloin oli tienpitoon käytettävissä 6000 Mmk, josta
perustienpitoon 4000 Mmk ja kehittämiseen 2000 Mmk. Tuo raja on sittemmin
muuttunut eli voisi laskea, että nykyjaolla perustienpitoon oli noin 5000 Mmk
ja hankkeisiin noin 1000 Mmk. Nuo summat saadaan tämän päivän hintatasoon
jakamalla neljällä (tilastokeskus). Eli silloin oli perustienpitoon noin 1250
M€. Rahoja on supistettu enemmän kuin puolet.
Kilpailuttamisella piti säästää 30 %, mutta silti jää vielä reaalista vähennystä. Tuossa kilpailuttamisessakin on osittain kyse laadusta. Eli yleisesti rakentamisen laadusta valitetaan. Eikä syyttä. Tosin suurimmat rakennusliikeet vakuuttavat, että mitään ongelmaa ei ole. Taitaa olla samoin kuin alkoholismissa, että ongeman ratkaisu alkaa tunnustamisesta? Mutta kun kaikki, mitä ei huomata, jätetään tekemättä tai laadusta tingitään laatujärjestelmistä huolimatta, niin suttahan siinä tulee. Tästä syytetään insinöörejä, mutta eivät juristit ja ekonomitkaan ihan syyttömiä ole. Eivätkä myöskään varsinaiset työntekijät, vaikka rakennusliiton puheenjohtaja päinvastaista väittää?
Kilpailuttamisella piti säästää 30 %, mutta silti jää vielä reaalista vähennystä. Tuossa kilpailuttamisessakin on osittain kyse laadusta. Eli yleisesti rakentamisen laadusta valitetaan. Eikä syyttä. Tosin suurimmat rakennusliikeet vakuuttavat, että mitään ongelmaa ei ole. Taitaa olla samoin kuin alkoholismissa, että ongeman ratkaisu alkaa tunnustamisesta? Mutta kun kaikki, mitä ei huomata, jätetään tekemättä tai laadusta tingitään laatujärjestelmistä huolimatta, niin suttahan siinä tulee. Tästä syytetään insinöörejä, mutta eivät juristit ja ekonomitkaan ihan syyttömiä ole. Eivätkä myöskään varsinaiset työntekijät, vaikka rakennusliiton puheenjohtaja päinvastaista väittää?
On oikein katsella kulutusta, silloin kun säästetään. Investoinneista
tinkiminen on tulevaisuudesta luopumista. Toki investointienkin pitää olla
uutta hyvää luovia ja riittävän paljon, jotta ne ovat kannattavia. Perustienpidosta 100 M€ karsiminen tuo taatusti ongelmia. Liikennevirasto uskoo vielä, että tuo säästö
on kertaluoteinen. Niin varmaan se on kertaluonteinen, mutta pysyvä. Nykyisessä rahoitustilanteessa on
turha odottaa rahoituksen lisääntymistä tuosta alle 500 M€:n jäävästä luvusta. Velkaa toki riittää, joten on niitä vähennyksiä tehtävä jostakin myös myöhemmin. Siinä
mielessä säästö on kauan pysyvää? Autoilijat maksavat rikkoutuvat autot. Ihmishenkien
maksajat on jo sitten vaikeampi kohdentaa. Joka tapauksessa kuolleet työikäiset
ovat pois tuotannosta.
Minä voisin lyödä vetoa, että kuulemme kohta ehdotuksen,
että yleistä tieverkkoa supistettaan noin 25000 kilometrillä. Eli kaikki ne
yleiset tiet, joilla on liikennettä alle 200 ajoneuvoa/vrk, muutetaan yksityisteiksi.
Ehkä avataan uudestaan yksityistieavustukset, mutta se on murto-osa siitä, mitä
teiden ylläpito maksaa yleisenä tienä. Yksi edellisistä pääjohtajista tämän
ehdotuksen taisi jo vajaa 10 vuotta sitten tehdäkin?
Laskin myös 1980-luvulla, mitä noiden teiden ylläpito
maksaa. Laskelma oli karkea, mutta kuitenkin riittävän tarkka. Muistinvaraisesti ja nykyrahaksi
muutettuna tulos oli jotakuinkin seuraava. Moottoritiet maksavat valtiolle noin
7 senttiä/ajoneuvokilometri. Luvussa on investointi, korot ja ylläpito. Mutta nuo vähäliikenteiset yhdystiet maksavat noin
70 senttiä/ajoneuvokilometri. Moottoritiet ovat siis varsin edullisia, koska
niillä on paljon liikennettä eli ne ovat tehokkaassa käytössä. Minä muuten tein
laskelman parissa tunnissa, mutta jos Liikennevirasto tekee nyt saman, niin
siihen palkataan konsultti ja se maksaa noin 200000 €.
HJB / 8.4.2014
PS. Taas ilmestyi jostakin noita tyhjiä rivejä?
PS. Taas ilmestyi jostakin noita tyhjiä rivejä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti