HJB MUISTELEE 79 / ERIKOISIA TAPAUKSIA 2

Ihmisten tunnistaminen 1 / 10.03.2011

Usein tapaa ihmisen, jonka on tavannut jossakin aikaisemmin, mutta ei muista missä. Kävin usein kopiolaitoksessamme siinä Espan alakerrassa, johon käynti oli suoraan kadulta. Kerran palatessa tuli ulko-ovella vastaan minulle vieras mieshenkilö. Olin ihan varma, että en häntä tuntenut. Hän kuitenkin tervehti ja minä vastasin. Hän kysyi, mitä minulle kuuluu. Minähän päätin olla paljastamatta itseäni, jos vaikka sittenkin olisin unohtanut. Kaveri varmaan huomasi minun olevan vieras henkilö, mutta päätti myös olla paljastamatta itseään. Siinä sitten kaksi toisilleen vierasta keskusteli noin 10 minuuttia kysellen kuulumisia. Minulle ei koskaan paljastunut, kenestä oli kysymys.

Ihmisten tunnistaminen 2 / 10.03.2011

Usein ihmisen tunnistaa vain omassa ympäristössään tutussa tilanteessa. Espalla tuli kerran 1970-luvun lopulla vastaan viimeisen päälle hienosti pukeutunut mieshenkilö, jonka tiesin varmasti tavanneeni, mutta en muistanut kuka. Hänellä oli päällään tumma puku ja ulsteri sekä valkoinen kaulahuivi ja käsineet. Päässä hänellä oli musta Eden-hattu. Olin siihen aikaan jo johdon siivellä vastaanottanut kymmeniä lähetystöjä, joten epäilin kyseessä olevan jonkun poliitikon, mutta kenen? Aivot raksutti ja selvitteli, pitääkö minun tevehtiä vai ei? Päädyin siihen, että hän ei tunnista minua, joten jätän tervehtimättä. Pari kymmentä metriä käveltyäni minulla välähti, kuka hän oli. Hän oli Lauttasaaren Seston kärrypoika, noin 50-vuotias mies. Hän oli vain pukeutunut  totaalisesti eri lailla, kun Seston pihalla.

Ihmisten tunnistaminen 3 / 10.03.2011

Edellisen kanssa samaan sarjaan kuuluu kohtaaminen kolmosen ratikassa joskus talvella 1976. Senaatin torilta kyytiin tuli upeasti pukeutunut mieshenkilö. Yllään hänellä oli ruskea kamelinkarvaulsteri, päässä tulipunainen noin puolen metrin lierillä varustettu hattu ja kaulassa ainakin kolmimetrinen, samanvärinen kaulaliina. Tunnistin henkilön erään kaupungin demaripomoksi ja kaupungissa sijaitsevan tehtaan pääluottamusmieheksi. Ihmettelin aikani, miten demaripoliitikko pukeutuu noin huomiota herättävällä tavalla. Muutaman minuutin myöhemmin huomasin, että olin sotkenut fiktion ja faktan. Televisiosta tuli tuohon aikaan sarja ”Oi kallis kaupunki”, jossa demaripomoa näytteli tamperelainen näyttelijä Pentti Kultala. Se oli hän.

Ihmisten tunnistaminen 4 / 28.03.2011

Eero Mäntyranta kuoli eilen 30.12.2013. Otan osaa. Hän oli suuri hiihtäjä, poromies ja taisi aloittaa leikkipuistokalusteidenkin valmistamisen.

Talvella 1964 Eero Mäntyranta nimettiin mister Seefeld:ksi. Vähän ennen vappua olin palaamassa Eiraan jostakin vähän keskiyön jälkeen. Hotelli Marskin edessä oli kaksi henkilöä keskustelemassa muuten lähes autiolla kadulla. Kun tilanne näytti siltä, että siinä oli jonkinlainen kina käynnissä, menin välittäjäksi. ”Pienessä” jurrissa oleva mieshenkilö oli tiukasti toisen hihassa kiinni. Tilanteen syy selvisi nopeasti. Tämä jurrissa oleva pyysi minua todistamaan, että toinen henkilö oli Eero Mäntyranta, vaikka muuta väitti. Olihan se henkilö ihan Mäntyrannan näköinen. Epäilin kuitenkin tilanteen jatkuvan pitkään, jos vastaan myöntävästi. Niinpä pitkään toista miestä katseltuani totesin, että on kyllä samannäköinen, mutta nenä on erisuuruinen.  Sitä vähän aikaa todistelin ja sitten läksimme kukin omaan suuntaamme. Mahtoiko henkilö olla Eero Mäntyranta? Ainakin häntä kommenttini suuresti huvitti.

HJB / 31.12.2013

Tapaaminen nro 81 / 10.12.2013

Paikka: Ravintola Central, vastuuhenkilö TeuP

Aika: 10.12.2013 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, LAM ja HJB

Ensimmäiset flunssat on todettu ja osittain kai jo podettukin? Piikkien otosta ei ollut puhetta, mutta eiköhän vielä tällä viikolla. Netistä löytyy sopivat ajat.

Ravintola Central on netin mukaan perustettu jo 1896. Omat muistikuvani ovat 1950-luvulta ja vuodelta 1962. Silloin ravintola sijaitsi minusta Aleksin ja Keskuskadun kulmassa, mutta JPOS:n mukaan Skohan talossa (nykyisin paikalla Makkaratalo) Keskuskadun ja Kaivokadun kulmassa. Pitäisi löytää dokumentti. Muuten en anna periksi. Ruoka oli maukasta kuten 50 vuotta sitten.

Maksapihvit olivat kuulemma hyviä. Muistelimme maksan olleen aikoinaan hyvin suosittua ruokaa. Maksalaatikko taitaa olla vieläkin. Broilerinmaksa oli 1970-luvulla halpaa ja maukasta syötävää. Sitä myytiin pakasteena. Nykyisin ei ole juuri näkynyt. Taitaa maksa olla jo osittain rajoitettua syömistä. Mutta onhan niitä muitakin. Valitetaan, että kotimainen kala on kallista eikä käy kaupaksi. Eihän tuo kovin suuri ihme ole, kun lehdissä kirjoitellaan niiden sisältävän raskasmetalleja ja muita vahingollisia aineita, jota rajoittavat syömisen kerran viikkoon tai harvemmin. Pitäisi varmaan pitää rekisteriä syömisistään?

Itsenäisyyspäivän juhlat on vietetty. Tampereen vastaanotolla oli nuorta väkeä. Vain alussa saapui muutama keski-ikäinen. Tämä tuli mieleen siitä, että matkalla junassa se sitten tapahtui. Minulle annettiin ensimmäisen kerran istumapaikka. Antaja oli noin n. 50-vuotias mies. Ensin luulin hänen poistuvan junasta, mutta siihen viereen hän jäi seisomaan. Olin antaa paikan takaisin.

Rautatieasemalla sai taas kävellä Kaisaniemestä keskustaan. Raitiovaunua odotellessa katselin, että julkisivuremonteissa käytetään nykyisin tyylikkäitä peitteitä. Aseman kulmat oli väitetty aseman muotoon sopivaksi. Samoin näytti olevan OP:n talossa Mikonkadun kulmassa. Oli maalattu ikkunat ja fasadit oikeille korkeuksille. Sopii hyvin kaupunkikuvaan. Makkarassa oli upea led-verkko, joka varmaan näyttää pimeällä vielä paremmalta. Myös Stockan valaistus näytti onnistuneelta, erityisesti Wulfin kulman, jossa ikkunoita kiersi led-ketju.

Aluksi muistelimme nuoruuden juttuja, joista kuitenkin sain kiellon kirjoittaa mitään. Nuoruuden tuttavista oli aika moni sortunut alkoholismiin. Samalla tuli muisteltua, johtiko TVH:n hoitoonohjausmalli kenenkään kohdalla hyvään tulokseen. Silloin aikoinaanhan todettiin, että hoitoonohjausmalli oli unohtunut Kellarikrouviin.

Muistelimme myös ketkä kaikki olivat Karjalasta ja erityisesti kannakselta kotoisin. Veikko Vennamon sijoitimme Elisenvaaraan ja Johannes Virolaisen Viipurin maalaiskuntaan. Siellä Kannaksella on kuulemma Putinin entisellä vaimolla komea hotelli. Joku kertoi myös Putinin omaisuuden olevan jo 40 miljardia euroa. On aika hyvin säästetty 1000 euron kuukausipalkasta.

Venäläisten ostamat kiinteistöt puhuttivat myös. Savonrannalla alkaa kuulemma olla jo kohta valtakieli? Huolta herättää erityisesti se, että Venäjän johtohenkilöt ovat useaan kertaan todenneet, että tulevat kaikin keinoin puolustamaan venäläisten oikeuksia ulkomailla. Mitä mahtaa tapahtua, jos joku ei saakaan haluamaansa rakennuslupaa? Toinen huoli tulee sitten näistä kiinteistöistä strategisten paikkojen naapurissa. Kolmas on rikollinen toiminta ja rahan pesu. Kiinteistöjä ostetaan suurilla suunnitelmilla ja sitten haetaan EU-tukea. Projektit vain eivät siitä etene. Kunnat taitaa olla myös höynäytettyjen joukossa? Tosin osaa näitä samoja temppuja ihan kotimaisetkin bisnesmiehet.

Autot levenevät ja pysäköintipaikat ja tallit jäävät pieniksi. Nykyisin suurin osa autojen peltivaurioista taitaa syntyä pysäköintialueilla? Meillä As.oy:n autopaikat ovat talojen välissä olevissa katoksissa. Kutakin autoa varten on varattu vain 2,5 metriä leveyttä. Muilla on kahden auton ”välys” sisäänpääsyä varten, mutta seinäpaikan haltijalla on vain omansa eli kun auto on nykyisin noin 1,80 metriä leveä, niin vapaata tilaa jää vain 35 cm. Siitä tilasta ei huonojalkainen isokokoinen sisään pääse. Pitäisi pysäköidä auto väärin päin. Kaikenlaisia keinoja on käytössä. Tulitikku ikkunatiivisteen väliin oikeaan kohtaan auttaa auton sijoittamista. Nykyisissä autoissa ei myöskään näy etupuskurin paikkaa, joten sen joutuu arvaamaan. Näppäriä tapoja on ripustaa tennispallo niin, että se osuu ikkunaan, kun auto on riittävän pitkällä tallissa. Vanhat muovikanisterit puskurin kohdalle seinänään auttaa myös.

Ikäihmisiä näyttää olevan kovin monen kuntoisia. Jotkut ovat keppikansaa jo viisikymppisinä ja toiset juoksevat maratonia vielä 100-vuotiaana. Hallitus on päättänyt vähentää laitospaikkoja. Logiikka on jäänyt ainakin minulle aukeamatta. On totta, että nykyiin ihmiset ovat parempikuntoisia, mutta eikö kuitenkin ole todennäköistä, että ne viimeiset pari vuotta ollaan tulevaisuudessakin huonokuntoisia ja laitospaikan tarpeessa? Eli vanhusten määrän kasvaessa myös huonokuntoisten määrä kasvaa, tosin viiveellä. Vai onko hallitus valmistelemassa eutanasia-lainsäädäntöä? Silloinhan laitospaikkoja ei tarvita ja säästöä syntyy?

Apteekkioikeudet puhuttivat myös. Nykyisin keskeisten apteekkien oikeuksiaan saaminen on kuin lottovoitto. Ei kuulemma tarvitse muuta tehdä kuin laskea rahoja. Apteekeilla on käytössä muuten jonkinlainen tasausjärjestelmä, jolla maaseudun hiljaisemmatkin apteekit saadaan pysymään pystyssä.

Aikataulun venyttämisestä oli myös puhetta. Komitean jäsenet saavat lisäkorvauksen, jos kokous on vähemmän sopivana aikana. Niinpä ne aina alkavat tai päättyvän niin, että 5 minuuttia osuu tälle ajalle, jolloin korvaus maksetaan. Taitaa nämä vaikutukset ulottua myös valtuustojen toimintaan. Joskus kuulee puhuttavan, että jokaiseen kokoukseen osallistuu sekä varsinainen että varavaltuutettu, jolloin molemmat saavat kokouspalkkion. Varavaltuutetut kuuluvat olevan aika ahkeria. Kyllä niitä jotkut osasivat venyttää virkamatkojakin, jotta sai täyden päivärahan. Muistan itse saaneeni yhden matkalaskun bumerangina, kun matka aika jäi 5 minuuttia alle rajan. Sitä eivät käsittelijät ymmärtäneet, että näinkin voi käydä. Vakuuttelu siitä, että ajat ovat oikein, johti sitten kuitenkin laskun hyväksymiseen.

Maanalainen rakentaminen on nykyisin aika yleistä. Mutta jos ostaa tontin, niin kuinka alas tai ylös oikeus ulottuu? Aikoinaan TVH:ssa keskusteltiin asiasta paljonkin, kun Karhulassa suunniteltiin rakentamista moottoritiekanjonin päälle. Muistan olleeni paikalla, kun V Hakola otti kannan, että tieoikeus ulottuu taivaaseen ja ilman lupaa ei saa yläpuolelle rakentaa. Hänen mielestään lupia ei myöskään pidä antaa, koska niistä syntyy myöhemmin ennalta arvaamattomia seurausvaikutuksia. Nythän on rakennettu jo ainakin Rovaniemellä ja Hämeenlinnassa. Tavallaan on annettu luvat jo aikaisemmin taukopaikoille Tähtinimessä ja Linnatuulessa, joissa kaupat ja kahvilat ovat moottoritien päällä. TeuP kertoi, että myös tien alle rakentaminen vaati aina luvan, esim. vesijohdot yms. TVL tulkitsi myös, että vaikka kaupunki rakensi ja omisti valtion tien ylittävän sillan, niin mainosten sijoittaminen siltaan vaati TVL:n luvan.

Pisa tutkimuskin johti keskusteluun. Oli kuulemma Kouluhallituksen pääjohtaja aikoinaan todennut, että vain 5 % tarvitsee matematiikkaa. Olimme erimieltä. Itse olen sitä mieltä, että matematiikka taitaa olla ainoa oppiaine, joka kehittää loogista ajattelua ja sitä tarvitaan kaikessa. Samoin omasta nuoruudesta muistelimme, että jos oli jossakin muita parempi, niin sai kehuja ja se yllytti pitämään yllä tuota osaamista. Eli kannustava palaute on myös aina tarpeen, oli aine mikä hyvänsä.

Seuraava tapaaminen on 15.1.2014 ja vastuuhenkilö on MLe. Toivottelimme hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta ja kävelimme tuiskuavaan lumisateeseen.

HJB / 11.12.2013

Tapaaminen nro 80 / 26.11.2013

Paikka: Ravintola Lehtovaara, vastuuhenkilö LAM

Aika: 26.11.2013 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ToE, JN, LAM ja HJB

Lehtovaara on Helsingin vanhimpia ravintoloita, netin mukaan nyt jo 96 vuotta, josta 73 vuotta Helsingissä. Ravintola aloitti toimintansa Viipurissa. Jotkut muistivat, että Lehtovaarassa oli pitkään Viipurista tuodut hyvin painavat astiat. Meistä useimmat olivat käyneet ravintolassa aikaisemminkin, minulla tosin ehti vierähtää 51 vuotta edellisestä käynnistä. Ravintola on ollut kalliin paikan maineessa. Eiväthän ne hinnat ihan halpoja ole, mutta kohtuullisia 29 eurolla syö voileipäpöydän lämpimän ruuan ja jälkiruuan. Lisäksi pöydillä on valkoiset liinat ja ruokaliinatkin ovat perinteistä valkoista kangasta.

Ruokajuomaksi aika moni otti Saimaan panimon tummaa Marsalkkaa.  Saimaan panimohan toimii nykyisin entisessä Karjala-oluen tiloissa. Vierailimme siellä noin vuonna 1965 MVR-kerhon maakuntamatkalla. Portilla jo ryhmämme kokenein matkaaja totesi panimomestarille, että olemme vierailleet kaikissa Münchenin pohjoispuolella sijaitsevissa panimoissa, joten emmeköhän siirry nopeinta reittiä edustustiloihin. Aika nopeasti sinne siirryttiinkin. Tarjoiluun oli varattu pari pulloa/hlö olutta. Ne loppuvat melko nopeasti. Jotkut antoivat ymmärtää, että enemmänkin maistuisi. Panimomestari valitti, että kun nuo Alkon tarkastajat ovat niin tarkkoja tuosta tarjoilusta. Tunnettu persoona Susikustaa koputti lusikalla kahvikuppia ja nousi ylös ja lausui: ”Hyvät herrat! Mikäli joukossamme on Alkon tarkastajia, pyydän ystävällisesti poistumaan.” Saimme pari pulloa lisää. Kerroin tämän kerran Alkon tarkastajille. Ei heitä juttu huvittanut lainkaan.

Samalla tuli puhetta myös toisesta pienpanimosta eli Malmgårdista.   Useat pienpanimot tekevät maukkaita oluita. Hovimestarimme epäili, että pienpanimoissa panimomestarit ovat usein melkoisia pellepelottomia, jotka kokeilemalla etsivät hyvät tavat. Malmgård on isoisäni ensimmäisiä työpaikkoja 1922 eli vain 17-vuotiaana. Ohessa kuva todennäköisesti samoista tiloista, jossa nyt valmistetaan olutta. Oli elintarviketyöläisillä tuolloin upeat työasut? Isoäitini teki isänsä kuoleman jälkeen taksvärkkiä Malmgårdille. Olen itsekin vieraillut noissa tiloissa 1940-luvun lopulla.

JN oli ollut ”Konosen” hautajaisissa. Hän kertoi kuulumisia. Sanoi viimeisen kirjan olleen todellinen ”testamentti” eli kirjoitettu viimeiseksi kirjaksi. Tämän tietäen kirja saa erilaisen sisällön. Ikävien uutisten joukkoon kuului myös se, että entinen pääjohtajamme Lasse Weckström oli kuollut. Muutamat olivat olleet Lassen kanssa samalla vuosikurssilla. Lasse oli samalla Keski-Euroopan ekskursiolla minun kanssa vuonna 1966. Olimme tuttuja myös Espalta sekä Lauttasaaresta, jossa asuimme aikoinaan noin 300 metrin etäisyydellä. Muistan Lassen kertoneen, miten he hiekkalaatikolla keskustelivat professorimme Helenelundin kanssa optimaalisesta ”kakkuhiekasta”. Olivathan molemmat silloin geotekniikkoja. Toinen juttu oli, että Lassella oli eteisessään aito 20 pennin pajatso. Nyt se on kuulema tyttären eteisessä.

Matti Raninia muistelimme myös. Hän asui aikoinaan JPOS:n seinänaapurina. Minulle hänen sukunsa oli tuttu, koska eno oli syntymäkuntani kirkkoherra ja perhetuttu. Matin isä oli ollut Kotkassa teatterinjohtaja sodan aikana. Hän oli kai ollut myös koulussa opettajana, koska oli etsinyt vapaaehtoisia vartiointitehtäviin. Pojat olivat kuulemma vartioineet saksalaisten tutkaa, joka sijaitsi jossakin saarilla. Tutka oli silloin yksi sodan suurimpia salaisuuksia.

Me olimme eläneet aikaa, jolloin palkka maksettiin paperipussissa käteen. TFIF:n taloa rakennettaessa olivat perjantaina monet vaimot ilmestyneet työmaalle ja seisseet miehensä vieressä pusseja jaettaessa. Pussit vaihtoivat nopeasti haltijaa maksun jälkeen. Olipa jotkut maanantaiaamuna valitellut, että miksi he eivät olleet saaneet perjantaina palkkapussia. Itse muistan olleeni jakelijana vuonna 1966. Vastaava mestari toi pussit jo aamulla minulle, mutta antoi ukaasin, että ennen iltapäivä kahvia ei niitä saa jakaa. Pitihän minun se kokeilla ja niin yhdelle annoin jo ruokatunnilla. Oli kaveri iltapäivällä nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta, joka sekin oli tuohon aikaan vielä oikeus, jota ei ollut kaikilla. Myöhemmin oli muistaakseni pankkilakko, jolloin palkat eivät siirtyneet tilille. Meillä TVH:ssa tilanne ratkaistiin niin, että rahat sai käydä nostamassa alakerran postipankista. Muistan useammankin herran tokaisseen, että vihdoinkin on rahaa, josta vaimo ei tiedä mitään. Mustion työmaalla mestari jakoi palkan jopa parille sadalle miehelle. Työmaahan oli työttömyystyömaa, jolla oli asuntoalueella omat poliisit ja putkat. Mestarilla oli sihteeri mukana jakamassa palkkoja. Mestari istui kuulema vieressä ase sylissä.

Virka-aseista tuli muutenkin juttua. Tarkastuksessa oli yksi tarkastaja, jolla oli virka-ase vielä eläkkeelle jäädessä 2000-luvun alussa. Tosin syy oli se, että muuten ei olisi pistoolille saanut aseenkantolupaa. Ase oli oma, mutta erityisesti virkakäyttöön. Aikoinaan maanlunastustoimitukset olivat tiukkoja paikkoja. On tainnut useampikin toimitusinsinööri saada puukosta? 1960-luvun lopulla TVH:n toimitusinsinööri kertoi, että erityisesti Pohjanmaalla hän asettaa pistoolin pöydälle näkyvään paikkaan, jotta kokous sujuisi rauhallisesti.

Lunastukset hoidettiin aikanaan vasta kauan tien rakentamisen jälkeen. Maansa menettänyt saattoi saada rahat vasta 20 vuotta myöhemmin. Kyllä siinä pitkäpinnaisenkin tapahtuu kiristymistä. Muistan joskus lukeneeni Iltasanomista, että joku oli saanut valtiolta 3 markkaa ja ihmetelleensä mistä syystä. Oli kuulemma korvaus valtatie kolmen aiheuttamasta melusta hänen nyt omistamalleen tontille. Tie oli tosin rakennettu jo noin 20 vuotta aikaisemmin ja hän oli hankkinut tontin vasta muutama vuosi ennen korvausta. Oli iso asia, kun joskus aikanaan siirryttiin siihen, että pyrittiin vapaaehtoisiin kauppoihin jo ennen työn aloittamista. Emme muistaneet kenen päätöksestä näin tehtiin. Ehdottajia oli varmaan useita. Taidettiin myös maksaa jokin niukka ennakko, jos ei vapaaehtoiseen kauppaan päästy. Loput maksettiin vasta lunastustoimituksen jälkeen.

On muuten myös tärkeää, lunastetaanko alue tiealueeksi vai ostetaanko se tonttina. Jos kyseessä on tontti, jota ei kokonaisuudessaan merkitä tiealueeksi, niin syntyy myöhemmin ongelmia. Jokaisesta tontista on tehtävä vuosittain veroilmoitus? Muistan Vaasalaisten valittaneen, että heiltä menee parilta henkilöltä pari kuukautta, kun he laativat veroilmoituksia. Niitä sitten isolla pakettiautolla kuskattiin verovirastoon. Aikoinaan lunastettiin valtava lukumäärä soranottoalueita, koska hevosilla ei soraa kovin pitkälle kannattanut kuljettaa. Näistä alueista tuli 2000-luvun alussa ongelma, kun kaikki omistukset piti viedä kiinteistörekisteriin. Edullisinta olisi ollut, jos alueet olisivat vähin puhein luovutettu ympäröivän kiinteistön omistajalle, joka oli myös entinen omistaja. Mutta eihän valtion omaisuutta niin vain jaella. Mitenkä lie ratkaistu?

Poliisin vinkkimiehistä käytiin myös keskustelua. Joku oli jo sanonut, että heidän henkensä on nyt käydyn keskustelun jälkeen heikoilla. Lehdissä on jo ollut pari tapausta, jossa joku on päässyt hengestään. Tekstissä on ollut, ettei uhrilla ole ollut mainittavaa rikostaustaa. Liekö ollut vinkkimies? Onko suomessa ollut yhtään rekisteriä, joka ei olisi vuotanut? Samalla voisi heittää Guggenheimista, että onko Suomessa ollut yhtään merkittävää kulttuurilaitosta, joka olisi tullut toimeen ilman veronmaksajien varoja?

Vinkkimiehistä tuli mieleen se, että lähtiessään Vietnamista jenkit unohtivat vinkkimiesten rekisterin sinne ja niin oli voittajilla helppoa noutaa heidät kuulusteluun. Vinkkimiehistä voisi tehdä samanlaisen päätöksen kuin ohjelmien vastaavista toimittajista. Kerran viikossa olisi lehdissä tiedote, että poliisilain mukainen vinkkimiesten luettelo on virka-aikana nähtävissä Suojelupoliisin tiloissa Ratakatu 12.

TV-ohjelmia myös arvosteltiin. Erityisesti kehuttiin tanskalasta Lerkevej-ohjelmaa, joka nähdään kanavalla Fem maanantaisin kello 20 ja uusintana lauantaina kello 17.10 nimellä Naapureita ja salaisuuksia. Ohjelma on välillä ihan vakava ja sitten yhtäkkiä siirrytään mielettömään farssiin.  Areenalla on vielä 5 jaksoa katsottavissa, joista ensimmäinen poistuu tänään keskiviikkona. Eli pikaisesti katsomaan.

Seuraava tapaaminen sovittiin 10.12.2013 kello 12.30 ja vastuuhenkilönä TeuP.

HJB / 27.11.2013

HJB MUISTELEE 78 / LÄHETYSTÖJÄ 4

HJB /22.10.2013

Tehtäviini kuului myös rahoituskehysten määrittely 5-vuotissuunnitelmia ja budjettiakin varten. Minä yritin tehdä siitä pelkkää matematiikkaa, mutta muut eivät olleet samaa mieltä, etenkään poliitikot ja maakunnat. Heidän mielestään oma alue sai aina liian vähän. Pari kertaa asiaan yritettiin vaikuttaa ”raskaimman kautta”. Kerran Eduskunta keskusteli asiasta oikein kunnolla ja toiden kerran Pasilaan ilmaantui oikein ”karvalakkilähetystö”. Tämä ei ollut se kuuluisin Lapin operaatio, jossa Helsinkiin tuli koko junallinen. Nyt tuli vain noin 15 ja kohteena pelkästään TVH.

Minun lähtökohtana oli, että tarve lasketaan pidemmällä tähtäimellä eli tarveselvityksessä, ”449”:ssä, Tienpidon suuntaviivoivassa jne… KTS:n tavoitteena on toteuttaa PTS. Eli kun pohjoiseen ja itään annettiin paljon työllisyysrahaa, niin sitten ei tarvinnut enää myöhemmin antaa budjettirahaa. Eihän töitä kahteen kertaan tarvinnut tehdä. Tämä johti siihen, että näillä alueilla budjettiraha käytettiin vain työllisyysrahoin aloitettujen hankkeiden päällystämiseen kesätöinä, koska työllisyystöitä ei saanut kesällä tehdä. Näillä alueilla rahoitus oli siksi KTS:ssä lähes aina supistuva. Noudatin myös periaatetta, että supistuminen ei saa rakennustöissä olla enempää kuin 5 % vuosittain (vai oliko 10%?). Näin ei organisaatiolle pitänyt tulla pahoja ongelmia.

Lappia ei supistuva rahoitus miellyttänyt. Olihan sielläkin huonoja teitä. Tosin ne olivat melko vähäliikenteisiä, mutta olihan siellä pidemmät etäisyydet. Kun kehyksistä keskusteltiin johdon neuvottelupäivillä, niin seuraavalla viikolla olivat jo poliitikot ja maakunnat asialla. Käytännössä siis jo ennen kehysten lopullista määrittelyä.

Eräänä keväänä pääjohtaja ilmoitti, että huomenna heti aamulla istuntosaliin, tulee vieraita Lapista. Tulihan heitä, jopa noin 15 henkilöä maaherra Oinaan johdolla. Heidän keskeinen asiansa oli, että TVH:n kehysten laskija ei osaa hommiaan. Varmaankin tiesivät, että siellä nurkassa istui hiljaisena miehenä tämä moitteiden kohde, mutta se ei heidän puheitaan häirinnyt. Minä sen parituntisen kuuntelin moitteita, mutta en sanonut sanaakaan, eikä paljon pääjohtajakaan. Lopuksi kuitenkin totesi, että kyllä meillä Tielaitoksessa työt osataan, mutta niukan rahoituksen vuoksi niitä ei riitä joka paikkaan entisessä määrin.

Lähetystö lähti ja pääjohtaja pyysi minua jäämään. Hänen asiansa oli, että kello 11.00 lähdetään Vaakunaan syömään ja Sinä lähdet mukaan. Saat kuulla hämäläisten version samasta asiasta. Siitä sitten seuraavassa osiossa.

HJB /11.11.2013

Tapaaminen nro 79 / 22.10.2013

Paikka: Ravintola Sogno, vastuuhenkilö JPOS

Aika: 22.10.2013 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ToE, JN, LAM ja HJB

Ravintola Sogno on italialaistyyppinen ravintola, joka on entisissä Motin tiloissa. Taso on myös vaihtunut.

Entinen tiestöläinen LAM (vai muistimmeko kaikki väärin?) on jäänyt eläkkeelle ja hänet kutsuttiin mukaan seuraamme keskustelemaan mukavia. Tosin hänellä menee vielä muutama kuukausi huoneen tyhjentämiseen.

Ensimmäinen aiheemme tosin ei ollut mukava. Viime kerralla kehuimme uutta Konosta. Ikäväksemme kuulimme melko pian tapaamisemme jälkeen, että kirjailija oli poistunut. Hän oli useamman tuttu ja muillekin tutuntuttu. Hänen kirjoissaan oli monta tuntemaamme henkilöä. Meillä oli monta hänen kirjaansa mukana tapaamisessa.

Saimaannorpan tuleva talvi voi olla normaalia tiukempi, sillä kalastajamme on nostanut kesän mittaan saalista niin, että Savonlinnan torilla epäiltiin kalanhinnan laskeneen. Näytöiksi kuvia.

Suomalaisesta tavasta rakentaa on keskusteltu paljon, mekin ja nyt taas. Osaamisesta asia ei ole kiinni. Kyse on huolimattomuudesta tai jopa tahallisuudesta. Tarinat kertovat asunnoista, joista on jätetty eristeet kokonaan pois. Olipa eräästä tällaisesta seinästä löytynyt lappu. jossa luki, että ”porvarit palelkoot”. Oman pesän likaamisestahan siinä on kysymys. Eräässä asunnossa on jo kolmannet kuivaustoimenpiteet käynnissä, kun ullakkorakentamisen yhteydessä ei peltikaton saumakohtia viitsitty tehdä kunnolla. Eikä ensimmäiset korjauksetkaan mennyt putkeen. Pari viikkoa kuivauskoneiden keskellä ja katon jatkuvat uudelleen maalaukset eivät asumisviihtyvyyttä lisää. Valvonta on nykyisin olematonta. Työnjohtokin taitaa tehdä vain paperitöitä? Oma asuntoyhtiömme rakennettiin 15–50 cm suunnitelmia alemmalle tasolle, mutta ei sitä rakennusvalvonta mittauksissaan huomannut. Niinpä me saimme maksaa asuntomme puoliksi toiseen kertaan.

Optioista on keskusteltu paljon. Niistä puhutaan kannustavina. Nokialla taisi kannustaa lähtemään talosta heti kun oli rahat taskussa? Optioiden herättämä katkeruus ja kateus voivat olla vähemmän kannustavia. Huhujen mukaan Nokiallakin optiot johtivat alemmalla tasolla kyräilyyn ja kilpailuun siten, että yhteistyö väheni ja niin väheni myös työn tehokkuus, kun ei enää puhallettu yhteenhiileen. Eihän hommista mitään tule jos osa puhaltaa yhteen hiileen, mutta sitten juuri syttymisvaiheessa tulee siihen joku pissimään. Erityistä katkeruutta herätti valtion monopoliyhtiö Fortumin optiot. Fortumin sähkö on ollut paljon muita kalliimpaa, jotta johtajat saisi bonuksensa. Nesteen yläpään porukka oli myös innoissaan, kun saivat liitoksen jälkeen bonukset ilman omia ansioita. Kannustavuus on hyvä, mutta jos se ylittää kohtuuden, niin se toimii itseään vastaan.

Sähköautoista keskusteltiin taas, kunhan vain muistaisi mitä. Päivää myöhemmin muistui. Eli pohdittiin, miksi sähköautoja pitäisi suosia, mutta sähkölämmitys on kaiken pahan alku. Sähkö on joidenkin tietojen mukaan tehokkaampi kuin polttomoottori. Siksi niitä voisi suosia. Sähkön ympäristökuormitus on huono. Siksi sitä ei pitäisi käyttää lämmitykseen. Toisaalta jos puunpoltto on ympäristövaikutuksiltaan parempi, niin onhan sitä autot kulkeneet pilkkeellä jo lähes sata vuotta sitten. Halkokuorma ja hakettaja vain peräkärryyn. Tulisi samalla kotimaista työtäkin. Toisaalta kai siihenkin tuodaan tekijät ulkomailta, koska se olisi varmaan sitä halpatyötä, jota suomalaiset eivät viitsi tehdä.

Autojen hyvyydestä oli myös puhetta ja V8-moottoreista. Aikoinaan ensimmäinen autoni kulutti öljyä noin litran/100km. Takaluukussa piti aina olla öljykannu. Eräs tuttumme oli opiskeluaikoinaan ostanut Buickin, joka myös kulutti paljon öljyä. Hänellä olikin tapana huoltoasemalle mennessä tokaista, että ”täyttäkää öljysäiliö ja tarkistaa bensa”. Öljynkulutus johtui välistä venttiileistä, ainakin minulla.

Oulun seudulla katkeilee hammashihnoja. VW selvittelee, mistä johtuu. Oireet viittaavat päällysteeseen, jossa on käytetty Outokummun ja Raahen kuonajätettä. ELY ja tehtaat kiistävät. Voi tulla Liikennevirastolle iso lasku? On näitä yllätyksiä sattunut kiviaineksen kanssa ennenkin. Muistaakseni jo 1980-luvulla pari tietä hajosi keväällä sulamisvesien aikaan lähes totaalisesti, vaikka kaikki oli tehty ohjeiden mukaan. Syyksi paljastui, että käytetyssä kiviaineessa oli jotain alkuainetta (rikkiä?), joka reagoi keväällä veden kanssa ja muuttui ns. velliksi. Tätä eivät Marschalkokeet ja Los Angelesin luvut paljastaneet. Kaikkia kemiallisia reaktioita ei tunneta. Hammaspyörien kuluminen teräviksi viittaa siihen, että jotain tekemistä taitaa olla tässäkin kemialla? Eiköhän tuo aikanaan selviä?

Muistelimme myös entisiä työtovereita. Monesta kerrottiin juttuja, jotka eivät sovi lasten luettavaksi. Lähdetietojen mukaan ns. Tiitisen listallakin on tuttuja henkilöitä.

Veroparatiiseista keskusteltiin taas. Valtiotahan ovat nykyisin niiden parhaita asiakkaita. Ensin nämä kieroilijat siirtävät rahansa verottajalta turvaan ja sitten valtiot lainaavat ne kunnon korolla toimintansa pyörittämiseen. Erityisesti itäisen alueen maissa monella valtion päämiehellä on mitätön parin tonnin palkka, mutta omaisuutta on miljardeja. Mistähän tuo omaisuus on syntynyt? Eräs pankkimies kertoi aikoinaan, että kun länsi lainasi vasta syntyneelle Venäjälle miljardeja dollareita rahaa, niin neljän päivän päästä Sveitsin pankkeihin ilmestyi vastaavan suuruiset talletukset. Oli rahaliikenne aikoinaan hidasta.

Kreikan ongelmista on puhuttu lähes joka kokouksessa. Nyt siellä lehtitietojen mukaan on jo nähty parin henkilön hymyilevän. Kriisillähän on monia syitä, mutta yhdestä ei ole liikaa puhuttu. Ateena sai vuoden 2000 Olympialaiset ja ”pani silloin parastaan”. Paikat haluttiin komeaan kuntoon ja suunnitelmat olivat sen mukaiset. Rahaa vain kului tuplasti. Ehkä sieltäkin siirtyi osa rahasta Sveitsiin? Joka tapauksessa tässä oli se olki, joka katkaisi kamelin selän eli veloista ei enää selvittykään. Onhan noihin Olympialaisiin käytetty rahaa paljon muuallakin. Voisi olla viisasta ottaa järki käteen? Suomen ei ole syytä noihin ympyröihin pyrkiä. Onhan komeat kisat tietenkin hienoja TV:stä katsella, mutta kyllä niiden pitäisi myös tuottaa ja sille, joka ne maksaa. Eli jos liike-elämä saa tulot, niin sen pitäisi olla myös rahoittajana. Tämä koskee myös Guggenheimia. Onko muuten Suomessa yhtään museota tai taidelaitosta, joka pystyy kattamaan käyttökulunsa? Saa ilmoittautua.

Lopuksi vielä keskusteltiin Kotkasta, uuden jäsenemme entisestä kotikunnasta. Sieltä ei kuulemma ollut 1960-luvulla mitään tarvetta käydä Kouvolassa. Liikenne kulki rannikon suunnassa. Epäilimme, että perinteisesti yhteydet olivat syntyneet vesiteiden varaan ja niiden muuttuminen kestää aikansa. Me 1950-luvulla koulumme käyneet opiskelimme vesireitit tarkkaan, mutta nyt ei Goglekaan niitä enää löydä. Osa epäili, että vesireitit olivat aikoinaan tärkein liikenneväylä ja siksi niitä opetettiin. Teistä ja rautateistä ei puhuttu koulussa mitään. Syyksi epäiltiin, että nehän olivat tuttuja ja kartalla. Tosin osaan minä kyllä tiet vieläkin, malliksi vähän luetteloa: 1, 2, 3, 4, 5, 6 jne..

Meistähän on pari selannut ahkeraan sukuselvityksen vuoksi kirkonkirjoja. Niistä on selvästi havaittavissa, että ei sitä aikoinaan ollut tärkeissäkään asioissa syytä vierailla juuri kotikylää kauempana.

Seuraava tapaaminen on 26.11.2013 kello 12.30 ja vastuuhenkilönä LAM.

HJB / 23.10.2013