Ihmisten tunnistaminen 1 / 10.03.2011
Usein tapaa
ihmisen, jonka on tavannut jossakin aikaisemmin, mutta ei muista missä. Kävin
usein kopiolaitoksessamme siinä Espan alakerrassa, johon käynti oli suoraan
kadulta. Kerran palatessa tuli ulko-ovella vastaan minulle vieras mieshenkilö.
Olin ihan varma, että en häntä tuntenut. Hän kuitenkin tervehti ja minä
vastasin. Hän kysyi, mitä minulle kuuluu. Minähän päätin olla paljastamatta
itseäni, jos vaikka sittenkin olisin unohtanut. Kaveri varmaan huomasi minun
olevan vieras henkilö, mutta päätti myös olla paljastamatta itseään. Siinä
sitten kaksi toisilleen vierasta keskusteli noin 10 minuuttia kysellen
kuulumisia. Minulle ei koskaan paljastunut, kenestä oli kysymys.
Ihmisten tunnistaminen 2 / 10.03.2011
Usein ihmisen
tunnistaa vain omassa ympäristössään tutussa tilanteessa. Espalla tuli kerran
1970-luvun lopulla vastaan viimeisen päälle hienosti pukeutunut mieshenkilö,
jonka tiesin varmasti tavanneeni, mutta en muistanut kuka. Hänellä oli päällään
tumma puku ja ulsteri sekä valkoinen kaulahuivi ja käsineet. Päässä hänellä oli
musta Eden-hattu. Olin siihen aikaan jo johdon siivellä vastaanottanut kymmeniä
lähetystöjä, joten epäilin kyseessä olevan jonkun poliitikon, mutta kenen?
Aivot raksutti ja selvitteli, pitääkö minun tevehtiä vai ei? Päädyin siihen,
että hän ei tunnista minua, joten jätän tervehtimättä. Pari kymmentä metriä
käveltyäni minulla välähti, kuka hän oli. Hän oli Lauttasaaren Seston
kärrypoika, noin 50-vuotias mies. Hän oli vain pukeutunut totaalisesti eri lailla, kun Seston pihalla.
Ihmisten tunnistaminen 3 / 10.03.2011
Edellisen
kanssa samaan sarjaan kuuluu kohtaaminen kolmosen ratikassa joskus talvella
1976. Senaatin torilta kyytiin tuli upeasti pukeutunut mieshenkilö. Yllään
hänellä oli ruskea kamelinkarvaulsteri, päässä tulipunainen noin puolen metrin
lierillä varustettu hattu ja kaulassa ainakin kolmimetrinen, samanvärinen
kaulaliina. Tunnistin henkilön erään kaupungin demaripomoksi ja kaupungissa
sijaitsevan tehtaan pääluottamusmieheksi. Ihmettelin aikani, miten demaripoliitikko
pukeutuu noin huomiota herättävällä tavalla. Muutaman minuutin myöhemmin
huomasin, että olin sotkenut fiktion ja faktan. Televisiosta tuli tuohon aikaan
sarja ”Oi kallis kaupunki”, jossa demaripomoa näytteli tamperelainen näyttelijä
Pentti Kultala. Se oli hän.
Ihmisten tunnistaminen 4 / 28.03.2011
Eero
Mäntyranta kuoli eilen 30.12.2013. Otan osaa. Hän oli suuri hiihtäjä, poromies
ja taisi aloittaa leikkipuistokalusteidenkin valmistamisen.
Talvella 1964
Eero Mäntyranta nimettiin mister Seefeld:ksi. Vähän ennen vappua olin palaamassa
Eiraan jostakin vähän keskiyön jälkeen. Hotelli Marskin edessä oli kaksi henkilöä
keskustelemassa muuten lähes autiolla kadulla. Kun tilanne näytti siltä, että
siinä oli jonkinlainen kina käynnissä, menin välittäjäksi. ”Pienessä” jurrissa
oleva mieshenkilö oli tiukasti toisen hihassa kiinni. Tilanteen syy selvisi
nopeasti. Tämä jurrissa oleva pyysi minua todistamaan, että toinen henkilö oli
Eero Mäntyranta, vaikka muuta väitti. Olihan se henkilö ihan Mäntyrannan
näköinen. Epäilin kuitenkin tilanteen jatkuvan pitkään, jos vastaan myöntävästi.
Niinpä pitkään toista miestä katseltuani totesin, että on kyllä samannäköinen,
mutta nenä on erisuuruinen. Sitä vähän
aikaa todistelin ja sitten läksimme kukin omaan suuntaamme. Mahtoiko henkilö
olla Eero Mäntyranta? Ainakin häntä kommenttini suuresti huvitti.
HJB /
31.12.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti