HJB / 10.1.2014
Ihmisillä on käsitteistä hyvin erilaisia mielikuvia. Lähes jokainen
adjektiivi tulkitaan erilailla. Useimmiten tulkitaan myös substantiivit. Tänä
muisteluun herätti keskustelu Kollajan altaan rakentamisen uudelleen aloittamisesta.
Noin vuonna 1970 meillä oli tiestössä käsiteltävänä
tieyhteyden aikaan toteuttaminen Kollajan kylään. Meillä oli silloin
alueinsinöörijärjestelmä, jossa JPOS hoiti U-, T- ja H-piirejä. Itä-Suomi eli
Ky-, M-, Ku- ja PK-piirit olivat OK:lla. K-S-, V- ja K-P-piirit olivat POP:lla.
Pohjois-Suomi eli O-, Ka- ja L-piiri olivat TeuP:lla. Aikaa on kulunut yli 40
vuotta, joten muistissa voi olla aukkoja. En varmaan enää muista ihan kaikkia
ilmeitä ja adjektiivejä, mutta likimain muistelot ovat oikeita.
Ii-joen takana oli Kollajanniemen kylä, johon ei ollut
tieyhteyttä, mutta sellaista tietenkin tarvittiin. Alueinsinööreillä oli tapana
käydä tutustumassa suurimpiin hankkeisiin ennen lausunnon kirjoittamista. Niinpä
TeuP päätti eräällä piirikierroksella tutustua myös Kollajanniemen olosuhteisiin.
Palattuaan me muutkin saimme kuulla tapahtumista. Valtatieltä 20 oli jonkinlainen
tienalku joen eteläpuolella olevaan Kollajan kylään. Siitä sitten piti jatkaa
kävellen muutama kilometri, jotta päästiin Ii-joen rantaan. Tästä veneellä yli
Kollajanniemeen.
Olihan tuo paikka Helsingistä katsoen aika ”korvessa”. Ei
kylään voinut viedä mitään isompia tavaroita kuin talvella, jolloin pääsi
kulkemaan jäätä pitkin, jos osasi varoa sulia paikkoja. Kylässä ei tuolloin
tainnut olla vielä edes sähköä. TeuP oli ihmetellyt, miten siellä yleensä voi
elää. Hän oli mm. kysynyt, miten täällä saa vapaa-ajan kulumaan? Taisivat ensin
ihmetellä, mitä se sellainen vapaa-aika on? Löytyihän siihen sitten yhteinen
käsite. Paikalliset totesivat, että he rentoutuvat lähtemällä korpeen. Heillä
oli noin 10 km:n päässä metsästysmaja, jossa oli rauhallista rentoutua arjen
kiireistä. Korvessa asuminenkin on hyvin suhteellinen käsite. Nykyisin Kollajanniemeen
johtaa Petäjäkankaan tie, joka on toteutettu pääosin Iijoen pohjoispuolelle.
Ruuhka on myös käsite, joka mielletään erilailla. Itse
muistelen kerran olleeni ruuhkassa. Taisi olla Suomen 60:s itsenäisyyspäivä
vuonna 1977, jolloin pidettiin Katajanokalta komea ilotulitus. Sitä mainostettiin
paljon etukäteen. Ajattelemattomuuttani lähdin tapahtumaan omalla autolla ja
ajoissa, jotta löytyisi parkkipaikka Tähtitorninmäeltä. Löytyihän se.
Ilotulitus oli komea. Se päättyi noin kello 21, jolloin laskin, että nyt ehtii
vielä katsomaan saman myöhäisuutisista. Mutta omalla autolla oli tullut
muitakin. Matka Tähtitorninmäeltä Lauttasaareen oli noin 6 km, mutta kesti
silloin lähes kaksi tuntia. Yritin kyllä ”taktikoida suunnittelemalla reitin
niin, että tulin jokaiseen risteykseen etuajo-oikeutetusta suunnasta. Niin olivat
ajatelleet muutkin.
OK oli eräässä piirissä perehtymismatkalla ja yksi
hankkeista oli muistaakseni keskustan ohikulkutie. Keskustassa oli ruuhkia ja
ohikulkevan liikenteen olosuhteet eivät tyydyttäneet liikennettä. Maakuntakierroksella
aikaa kului hiukan liikaa ja niinpä OK isäntineen saapui keskustaan vasta kello
16.15. Keskuskadulla ei ollut yhtä ainutta autoa, jolloin paikallinen
suunnittelupäällikkö totesi, että ruuhka ehti jo mennä. Tästä meille syntyi
käsite, että ns. 4:n ruuhka tarkoittaa sitä, että on neljä autoa peräkkäin.
Itse törmäsin vastaavaan vielä 1980-luvulla. Eräässä
kaupungissa vaadittiin samaan tapaan ohikulkutietä, koska kaupungin keskusta
ruuhkautui. Olimme bussilla liikkeellä ja näimme, miten paikallisesta tehtaan
portista purkautui satoja työntekijöitä kello 16. Kaupunginjohtaja päätti, että
kierrämme keskustassa yhden korttelin, jolloin pääsemme katsomaan ruuhkaa
sivusta päin. Kortteli kierrettiin ja tulimme pääkadun risteykseen. Ei näkynyt
yhtään autoa missään. Kaupunginjohtaja joutui toteamaan, että nyt se ruuhka
ehti jo mennä ohi. Meidän korttelinkierto ei varmaan kestänyt kuin 5 minuuttia.
Minä en tuota ohikulkutietä sitten kannattanut, mutta toteutettiin se
kuitenkin. Oli ”raskaat” voimat sitä ajamassa. Eli ruuhka on käsite, joka tulkitaan
erilailla paikasta riippuen.
Helsinkiin puuhataan ruuhkamaksuja, jotta saataisiin
yksityisliikenne vähenemään ja siten ilman laatu paremmaksi. Hitaan liikenteen
aikana toki tuhlaantuu paljon vapaa aikaa. Itse epäilen, että jos päätiet
puomitetaan käy kuten Oslossa. Maksuja kiertävät siirtyvät käyttämään pieniä
asuinkatuja, jos vain läpi pääsee. Tämä näkyy jo nyt omalla asuinalueella,
jossa pääkadulle on asetettu läpiajokielto ja näin toivotaan liikenteen
kiertävän pari kilometriä vielä isompien katujen kautta. Mutta läpiajokielto
koskee vain tuota pääkatua. Niinpä se on kierrettävissä ajamalla asuntokatujen
kautta. Osa ajaa nyt kiellosta huolimatta ja vähän tunnollisemmat kiertää
asuntokatujen kautta.
Ruuhkien poistaminen saattaisi pitää isompia firmoja
keskustassa? Eli jos isot pomot joutuvat istumaan autossaan liian kauan, niin
he siirtävät pääkonttorin Kehä III:n ulkopuolelle. Ei sitä syyksi sanota, mutta
siellä se taustalla on. Entisessä kotikylässäni oli venefirma, jonka johtaja
asui Helsingissä. Aikansa toimittuaan ja kun tiet saatiin parannettua, hän
ilmoitti, että vanhojen teiden parantaminen paikalleen ei ollut riittävä
toimenpide. Tiet jäivät niin mutkaisiksi, että veneet vaurioituvat
kuljetuksissa. Jos veneet on sidottu kuormassa lain mukaan, niin eivät taatusti
vaurioidu. Kyllä firman siirto johtui siitä, että johtaja itse kyllästyi
ajamaan mutkaisia teitä pitkin.
HJB / 10.1.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti