Tapaaminen nro 110 / 21.12.2016

Paikka: Ravintola Ateljee Finne , vastuuhenkilö APi

Aika: 21.11.2016 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, JN, APi ja HJB

Ateljee ravintola on toiminut jo noin 60 vuotta. Omistaja tosin on vaihtunut ja nimikin vähän muuttunut. Noin 8 vuotta sitten tuli mukaan tuo Finne lisäys.

Joulun läheisyys aiheutti vähän osanottaja katoa. Sukua kun pitää tavata ja joitakin vähän laulattaakin. Joulunahan lauletaan paljon. Me emme kuitenkaan laulaneet.

Saimme vieraaksi Rita Piiraisen ja hänen kanssaan meillä oli mahdollisuus keskustella lähivuosien alueellisesta tienpidosta sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa.

Lean kirja vaihtoi lukijaa. JN oli sen nyt lukenut ja MLe otti kirjan mukaansa. APi ja JN taisivat keskustella asiasta enemmänkin.

Tässä iässä alkaa tuo muisti vähän takkuilla. Etenkin nimimuisti. Olisiko Alzheimerin ensi oireita? Muita tuntui huvittavan, kun minä kerroin yöllä valvoneeni pitkään ja muistelleeni minkä nimisiä ihmisiä ASOY:ssä oli 35 vuoden aikana asunut. Tunnustan, että olisi parempiakin aiheita. Siitä tuli mieleen työtoverimme Bertel Lehmusto. Hän kertoi 1970-luvun alussa ruokatunnilta tullessaan tavanneensa Esplanadin puistossa Urho Kekkosen. Bertel oli ollut nuorena maajoukkuetason urheilija. Oli niissä merkeissä tutustunut SUL:n puheenjohtajaan Urho Kekkoseen. Puistossa oli Urkki tunnistanut Bertelin ja tullut juttusille. Olivat siinä sitten muistelleet menneitä. Urkki oli sitten kysynyt, että missä sinä nykyisin vaikuta ja Bertel oli todennut olevansa insinöörinä tuossa TVH:ssa. Oli sitten esittänyt vastakysymyksen, että missä Sinä vaikutat. Oli Urkkia huvittanut. Bertelillä ei ollut muistista kysymys. Oli vain mennyt niin hämilleen, kun tasavallan Presidentti puhutteli puistossa.

Olemme keskustelleet sähköpostilla monesta aiheesta. Meistä ei löydy Helsinki – Tallinna tunnelin tukijoita. Siinä pitänee tehdä samoin kuin aikoinaan Merenkurkun ylityksen kanssa. Eduskuntahan antoi sille 1 miljoonan rahaa suunnitteluun ja rakennustöiden aloittamiseen. Eli tehtiin ihan laillinen päätös hankkeen toteuttamisesta. TVH (MS) teki ylityksestä kunnon selvityksen, jossa todettiin, että kannattavuus on hyvin huono. Sillä selvityksellä sitten Eduskunta perui päätöksensä. Minä tuon selvityksen säilytin ja seuraavan 30 vuoden aikana lähetin siitä kopion ainakin kahdesta asian uudelleen esiin nostaneelle. Keskustelu jäi yleensä siihen eli vanha selvitys puri edelleen.

Toinen keskustelun aihe on ollut erilaiset selvitykset yhteiskäyttöautoista ja vastaavista. Nykyisinhän kehitellään järjestelmää, jossa kuukausimaksulla on liikenneväline aina käytettävissä vakio hintaan. Ei oikein löytynyt sillekään kannatusta. Ikäihmiset ajelevat jo vähemmän ja siksi kuukausihinta ei vastaa käytön määrää. Toinen epäilys liittyi siihen, että kuinka nopeasti tuo kuukausimaksullinen vempele on käytettävissä. Oma auto on pihassa ja yleensä lähtövalmis heti. Mutta ajat muuttuvat. Keskusta-alueella rajoitetaan pysäköintiä kadulla ja pihoissa. Eli autolle pitää olla hallipaikka. Siitä joutuu ensin maksamaan 20000 - 50 000 euroa ja siihen päälle vielä 300 euron kuukausivastike. Siinä oman auton pito tulee kalliiksi.

Muistelimme myös tiestötoimiston perustamista. Meillehän on yhteistä se, että olemme melkein kaikki olleet siellä töissä. Toimistohan syntyi Eero Koljosen sitkeyden ansiosta. Eero oli aikoinaan saanut tehtäväksi koordinoida tiestön kehittymistä. Tarina kertoo, että hän mm. valitsi sihteerinsä kanssa uudet hankkeet budjettiin. Käytännössä tuo tapahtui niin, että Eero ja sihteeri menivät ns. perähioneen komeroon, jossa säilytettiin valmiita tiesuunnitelmia. He valitsivat niistä budjettiin tulevat. Tuo sihteeri oli muuten Saara-Maria Löfberg. Hän oli toimistossa vielä silloin, kun meistä suurin osa aloitti. Saara-Maria vaihtoi sitten työpaikkaa ja avioitui, jolloin uusi sukunimi oli Paakkinen. Hän oli mukana myös politiikassa eli kunnallisneuvos, kansanedustaja ja Eduskunnan varapuhemies.

Eero sitten totesi, että asia on tärkeä ja ansaitsee oman toimiston. Hän kirjoitti oman huoneensa oveen lapun ”Tiestötoimisto”. Taisi johdon käskystä vahtimestarit tuon käydä usein poistamassa, mutta Eero kirjoitti aina uuden. Aikansa tuota lappuleikkiä käytiin ja sitten johto totesi, että antaa sen lapun olla. Seuraavassa organisaatiouudistuksessa toimisto sai sitten oman laatikkonsa.

Mielenkiinnolla kyselimme, miten ELY on käytännössä toiminut. ELY oli TEM:in alainen, mutta hoiteli kai 7 ministeriön alaisia hommia eli kun oli kyseessä vaikka resurssien kohdistaminen, niin oli keskusteltava 7 ministeriön kanssa. LVM oli delegoinut asiat Liikennevirastolle. Muiden ministeriöiden alalla ei ollut ehkä yhtä vahvaa keskusvirastoa? Mutta noissa neuvotteluissa tuli sitten näkyviin, että ministeriöiden edustajilla oli ”isommat napit kauluksessa” ja siksi tienpito jäi ohjauksessa vähän liian vähälle huomiolle.

Tulevassa maakuntahallinnossa voi toistua sama ongelma. Lisäksi tuntematon kuvio on se, että maakuntaan tulee vaaleilla valittu poliittinen ohjaus, joka tuo jotain aivan uutta ja voi syntyä ihan uusia ristiriitoja.

Noista ”kauluksen nappien määrästä” tuli sitten mieleen myös tienpito ja työllisyys. Tienpidon ohjaukseen vaikutti erityisen paljon työohjelma. Siinä valtioneuvosto päätti, miten rahaa käytetään ja montako henkilöä sai olla töissä missäkin kuussa vaikka Römpsänperän rummun rakentamisessa. Työohjelman valmisteli Työministeriö neuvoteltuaan muiden ministeriöiden ja virastojen kanssa. TVH:n osalta neuvottelijat yleensä minä ja OA eli varsin pienillä napeilla varustetut henkilöt. Kävihän noissa neuvotteluissa TVH:n ylin johtokin, mutta yleensä vain kerran. He totesivat, että ei ole järkevää heidän miettiä noita Römpsänperän rummun kuukausittaisia työntekijämääriä. Meidän neuvotteluvalttina olivat ainoastaan järkisyyt. Eli neuvottelut olivat lähinnä vetoamista niihin.

Tienpidon hankkeet olivat muutenkin tärkeitä. Erityisesti muistui mieleen pari hanketta, joissa ministeri vaati kotiseudulleen tienparannusta. Toinen oli vain 50 000 mk:n hanke ja kun vastapainoksi saatiin työllisyysrahaa isoon päätiehankkeeseen, niin suostuimme, vaikka tuo tie ei kovin tärkeä ollutkaan. Hanke toteutettiin ja ministeri valittiin uudelleen Eduskuntaan. Toinen hanke oli parempi, mutta samalla kalliimpi eli muutaman miljoonan hintainen. Siihen emme voineet suostua, koska ei ollut hajukaan siitä, mitä pitäisi tehdä, koska suunnittelua ei ollut vielä aloitettu. Niinpä hanke siirtyi vaalien jälkeen. Tämä ministeri jäi valitsematta seuraavaan Eduskuntaan. Kyllä tienpito on aina ollut tärkeää.

Taas tuli juttua myös kuntien päätöksenteosta. Kunnan johtajien asema on huomattavasti vaikeutunut. Heitä irtisanotaan tai lähtevät muuten aika nopealla aikataululla. Kittilässä on normaalia vaikeampi ongelma. Kunnan johtaja irtisanottiin laittomasti jo vuosia sitten. Hänelle maksettavista korvauksista on riidelty ja päätetty monesti. Taas oli tehty yksi päätös ja se oli riitautettu, koska oli kuulemma laiton. Kittilä taitaa jo olla eronnut Kuntaliitostakin ainoana kuntana.

Toivotimme hyvät joulut ja onnelliset uudet vuodet sekä sovimme, että näin lähelle joulua ei enää tapaamista sovita ja seuraava tapaaminen on 24.1.2017 klo 12.30 ja JPOS huolehtii järjestelyistä.

Autojen käyttövoimasta.

Meitä on kahdeksan entistä työtoveria, joilla on käyttövoimaltaan ainakin neljänlaisia autoja eli täyssähkö, hybridi, kaasu ja bensiini. Tuosta syntyi idea vertailla, mitä hyviä ja huonoja puolia autoissa on. Ensimmäinen havainto oli, että pääasiassa nuo hyvät ja huonot puolet johtuivat autojen iästä eikä käyttövoimasta. Mutta toki niitä erojakin löytyi.

Sähköä käyttävissä on hyvänä puolena erityisesti se, että käyttökustannukset alenee. Kilowattitunnilla ajaa noin 5 km. Sähkö on edullista. Tuosta saa laskutavasta riippuen 1-2 senttiä/km. Bensiinillä hinta on noin 12 senttiä eli lähes 10 kertainen, hybridillä ja kaasulla noin puolet bensiinistä. Tuossa sähkön hinnassa ei ole lautausjärjeslmän hintaa mukana. ”Baarin tolpalta” ladattuna sähkön hinta voi tuplaantua? Latausnopeus on myös vielä hitaahko.

”Tankkauksessa” on myös eroja, ainakin toistaiseksi. Täyssähkön latauspaikkoja joutuu suunnittelemaan ja ehkä myös hitauden vuoksi odottelemaan. Noissa muissa on bensiini ainakin varalla. Kaasun lataamispaikkoja on lähinnä etelä-Suomessa ja niitäkin joutuu suunnittelmaan.

Sähkömoottori ja akut opettavat ennakoivaan ja turvallisempaan ajotapaan, sillä moottorijarrutus johtaa akkujen lautautumiseen ja energia kertyy siten talteen. Se säästää myös jarrupaloja. Tosin sähkömoottorista löytyy vastapainoksi usein myös tehoja ja kiihtyvyyttä, joita taidetaan edelleen arvostaa.

Täyssähköautoissa on kai yleensä ohjaava tietokone ja se on kytketty nettiin, joten auton käyttöjärjestelmä päivittyy jatkuvasti ja on siten ajantasalla kaikkine uusine ominaisuuksineen. Myös kartat, työmaat, ruuhkat ja muut liikennetilanteet päivittyvät ja ovat näytön kautta kuljettajan käyettävissä. Eli kaikki ne asiat, joita vain on tietokoneella ja netissä ja joista on hyötyä. Ohjelmiahan syntyy. Nuo netistä löytyvät tiedot mahdollistavat sitten kaikenlaista informaatiota, kuten edullisimman reitin, perille saapumisajan laskemisen parin minuutin tarkkuudella myös ruuhka-aikana jne.. Mutta nämä asiat ovat tietokoneesta ja nettiyhteydestä kiinni ei käyttövoimasta. Eli varmaan tulossa muihinkin autoihin, mutta hintaa nostaen. Nettiyhteyskin maksaa pari kymppiä kuukaudessa ainakin kotikoneella.

Sähkömoottoria on helpompi hallita tietokoneella. Se reagoi nopeammin ja mahdollistaa paremmin automaattisen ajamisen eli voi noudattaa paremmin esim. turvallista etäisyyttä edelläajavaan ja muita vastaavia ominaisuuksia. Hybridi auto siirtyy myös sähkömoottorilla toimivaksi heti, kun nostaa jalan kaasulta. Sähkömoottori on myös käyttöääneltään hiljaisempi. Hybridillä pääsee omasta pihasta pois ilman pakokaasuja. Latauspistoke tekee hybridistä ”täyssähköauton”, jos vain akkukapasitettii rittää.
Kaasu on myös noin puolet halvempaa kuin bensiini. Tosin kaasun saatavuus on rajoitettu, joten autossa on myös automaattinen bensiinin käytön mahdollisuus. Kaasulla voi ajaa normaalit matkat Etelä-Suomessa. Onhan toimintamatka noin 400 km ja siihen 300 bensiinillä lisää.

Sähköautoja myydään vielä vähän ja hinta on siksi aika korkea. Valmistusmäärien kasvaessa hintakin varmaan alenee. Samoin muutkin ominaisuudet kuten esim akut ja niiden myötä latausvälit. Akkujen uusiminen on varmaan myös aika kallista. Mutta tosiasia lienee tulevaisuudessakin, että mitä enemmän ominaisuuksia sitä kalliimpi hinta. Eli vähän ajavan ei kannata kovin varusteltua autoa hankkia. Pääomakustannukset nousevat silloin kohtuuttomiksi. Itse ajan vähän (1 €/km) ja kiinteät kulut ovat noin 75 %, juoksevat vain 25 % ja niissäkin iso osa huoltoa, joka on kahden vuoden välein.

Tuo tietokone ja nettiyhteys tuo mukanaan myös ongelmia. Etenkin, jos tietoturva ei ole kunnossa. Hakkerointimahdollisuuksista pelotellaan. Applen tietokoneita ei juurikaan hakkeroida ainakaan vielä, joten ehkä ongelma on ratkaistavissa, mutta varmaan vaatii käyttäjältä huolellisuutta. Toisaalta voi tietysti miettiä, jos valmistaja pääsee muuttamaan auton ominaisuuksia, niin kuka siellä on tietokoneella?
Esim. Win 10 tallentui lupaa kysymättä automaattisesti tietokoneelle ja sitten olikin joidenkin ohjelmien kanssa vaikeuksia. Päivitys pari päivää sitten katkaisi kaikki nettiyhteydet. Samat ongelmat voi olla autoissakin?

Yhteenveto Heikki Block

Tapaaminen nro 109 / 22.11.2016

          (Jättäkää nuo isot kappalevälit lukematta)
Paikka: Ravintola 11, vastuuhenkilö TeuP

Aika: 22.11.2016 klo 12.30

Läsnä: MLe, TeuP, ToE, JN, LAM, APi ja HJB

Ravintola 11 on entinen Risuhokki tai jotkut myös Kuusihokiksi kutsuvat. Ravintola oli aikoinaan HOK:n 11, ja siitä tuo nimi. Viisi Penniä oli 12.

JPOS joutui tärkeämpiin tehtäviin eli vaimon autokuskiksi, joten siitä vastuuhenkilön vaihto.

Olimme jo aikaisemmin menneen viikon aikana keskustelleet, miten on mahdollista tiivistää kylpyhuoneremontti kerrotalossa 3 kuukaudesta kahteen viikkoon. Me insinöörit kestimme kritiikin ja arvostelijakin luotti siihen, koska uskalsi tulla paikalle. Me tulimme vähän eriaikaan ja siksi keskusteluakin käytiin osittain kahteenkertaan. Myös betonin kovettumisesta on keskusteltu

Prosessikuvaushan on tärkeä asia. Tuli noita töissäkin tehtyä. Ei aina toiminut. Kuvaushan on syytä tehdä hyvin. Osallistujat pitää sitouttaa ja varmistaa osaaminen. Lisäksi on mietittävä myös varahenkilöt, jotta koko prosessi ei kaadu, jos yksi sairastuu. Kun työt osataan, niin homma käy kuin laulaminen eikä rasita. Eli pitäisi olla pidempään yhdessä toimivia työporukoita, jotka voivat luottaa työtovereihin. Eli ei aina onnistu, jos porukka kasataan aamulla työvoimatoimistosta, vaikka olisivat kuinka hyviä ammattilaisia.

API esitteli meille toista tuntia Alliansimallia, jolla on saavutettu hyviä tuloksia, mm. Tampereen tunnelissa, mutta ei ollut käytössä Länsimetrossa (latojan lisäys). Tietoa tuli paljon ja ymmärrettävästi eläkeläisellä oli joskus vaikeuksia pysyä kärryillä. Tiivistetysti allianssi on pitkälle määritelty tuotantosopimus. Osapuolien tavoite on yhteinen. Eli tavoitteena paras tulos, nopeus ja laatu. Tulos käsittää myös rahat. Tähän päästään jos prosessi on kunnossa.

Kumppanuus sovitaan ja sitten yhdessä joko voitetaan tai hävitään. Tilaaja eli asiakas saa lisää arvoa ja toimittaja bonusta. Tai päinvastoin. Johtamisjärjestelmä on tärkeä. Tehdään vain yksimielisiä päätöksiä eikä syytellä eli korkea yhteisvastuu asioista. Suunnittelijan ja rakentajan yhteistyö on tärkeää. Pitää aina miettiä, mikä tuottaa lisäarvoa asiakkaalle, ei itselle. Keskeinen tavoite on siis vähennä hukkaa ja paranna laatua.

Googlamalla ”arvoa rahalle” löytyy useita hyviä tekstejä. Tampereen tulevan raitiotiehankkeen raportti (50 sivua) on osoitteessa

http://www.tampere.fi/tiedostot/a/MSaK39rJT/Arvoa_rahalle_raportti_090916.pdf

Alianssimallissa yleiset sopimusehdot eivät ole voimassa vaan sovitaan omat. Minulle jäi epäselväksi, eikö kumminkin ”vanhoja” tekstejä pitäisi jotenkin hyödyntää, jotta ihan kaikkea ei tarvitsisi sopia uudestaan?

APilla oli kiire muualle, joten jatkoimme keskustelua ilman häntä. Keskustelimme mm. SRV:n synnystä ja vastaus olikin seuraavan päivän Hesarissa. Totesimme, että rakentamisessa on liiaksi voimassa käsitys, että tehdään kuten enenkin. Eli vaaditaan melko isoa ”rakenne- ja asennemuutosta”.

On edelleen liian yleistä se lause, johon törmäsin itse yli 50 vuotta sitten. ”Kuse asiakasta silmään niin paljon kuin pystyt!”. Kun kysyin, että kai siitä pitää olla firmallekin jotain hyötyä, sain vastauksen, ettei tarvitse. Kyseisen pomon ura oli lyhytaikainen, mutta minut se ohjasi valtiolle.

Olemme kuulleet karmeita esimerkkejä suorastaan ”petoksista”. Salaojiin on laitettu vain yhdet putkenpätkät kaivoon, jotta näyttää siltä, että ne on tehty. Tuossa lähialueella on kolmen rivitalon seinän vierustoja avattu nyt puolen vuoden ajan. Puuttuisikohan salaojat? Sama rakentaja ja vastaava kuin meidän yhtiössä. Minä olen itse tarkastanut meidän yhtiömme salaojat painepesurilla eli kyllä ne siellä ovat. Parilla pätkällä on jokin tukos, mutta vesi pääsee kiertotietä pois eikä seiso. tarkistus mittauksissa olemme todenneet, että talomme on rakennettu 15-50 senttiä suunnitelmia matalammalle. Siksi jouduimme ”kengittämään” kaikki talot ja ikävä kyllä takuuajan jälkeen. Siitä tuli noin 30 % lisää hintaa asunnoille.

Hesarin 50-vuotta sitten palstalla oli juttu Ahvenamaan tieyhteyden rakentamisesta. Idea taisi olla V. Salaspuoron vuodelta 1957 ja uuden suunnitelman oli laatinut Jorma Hagelberg. Myöhemmin asiaa piti esillä seutukaavajohtaja Narjus ja DI Lehvonen. Ideoitiin mm rengastietä, joka kulki nimellä Lännen tie.

Matti Grönroos on kirjoittanut asiasta noin puolen sivun jutun, joka löytyy googlella otsikolla: ”Lännentie on toteutumaton tiesuunnitelma kiinteän tieyhteyden luomiseksi Ahvenanmaalle.”

http://www.mattigronroos.fi/Tiet/Lannentie.htm .

Salaspuron nimi tuntui tutulta. Epäilin Suomen parasta kaupunginjohtajaa eli Uudenkaupungin vuonna 1964. Teimme silloin ensimmäisen excursion ja kaupunginjohtaja tarjosi meille noin 20-vuotiaille teekkareille kunnon neljän tunnin päivällisen tykötarpeineen. Ja laulua riitti, myös kaupunginjohtajalta. Ehkä meidän arvostelukriteerimme eivät olleet ihan kurantit, mutta ko henkilö oli mukana, kun kaupunkiin rakennettiin Rikkihapon tehtaat, autotehdas ja oli lähellä myös Nesteen jalostamo Pyhämaalle. Eli hän sai paljon aikaan, joten ei tuo ”Suomen paras” ihan aiheeton ollut. Hän ei ollut kuitenkaan tuo Veikko Torsten J. Salaspuro.

Muistelin myös myöhempää kaupunginjohtajaa, jonka tapasin 1980-luvun lopulla ja hänen ajatuksensa ei silloin mennyt ihan ”putkeen”. Kun yritin etsiä, kuka oli kaupunginjohtajana 1960-luvulla, en tietoa löytänyt. Olisiko nimi ollut Olavi Salanterä? Mäntsälän miehiä kuitenkin.

Seuraava tapaaminen on keskiviikkona 21.12.2016 klo 12.30 ja vastuuhenkilönä Api. TOE tulee vähän myöhässä.

24.11.2016

PS. Teettipä töitä, että sain tämän tallennettua. Ja mistähän nuo isot kappalevälit taas tulevat? Jättäkää ne lukematta!

Ja vielä. Keskustelimme ja kuulimme paljon. Osa jäi kirjoittamatta muistiin. Nyt tuli mieleen vielä Lean-filosofia. Näimme kirjan, jossa ensimmäisenä pisti silmään kannessa oleva lause "Ruotsin myydyin johtamisen opas".

Tapaaminen nro 108 / 18.10.2016

Paikka: Ravintola Seurahuone, vastuuhenkilö LAM

Aika: 18.10.2016 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, ToE, JN, LAM ja HJB

Laskussa oli ravintolan nimi Le Havre, mutta paikka oli kuitenkin Seurahuone ja sen Turkkilainen kabinetti, jossa oli upseerien kuvia seinällä, jopa pari saksalaistakin. Pääministeri Rangelin kuva kiinnitti jokaisen huomiota kysymyksellä, kuka on tuo Nixonin näköinen mies. Toinen ihmetyksen aihe oli, mitä tuossa seurassa teki Fagerholm? LAM tiesi kertoa, että Seurahuoneella oli joku merkitys sodan aikana saksalaisten esikunnalle.

MLellä oli 100. kerta paikalla. Meitä on siis jo kolme. JPOS:llä tuntui käsi väsyneen muikkuverkkojen nostosta, vaikka hän sanoikin saaneensa vain pari kolme. Mutta painaahan se verkkokin. Onhan noita käsisärkyjä ollut kesän aikana. Jopa niin tuskallisia, että luulin tajun lähtevän. Ihmeekseni tuo särky lakkasi välittömästi, kun nousin seisomaan. Pääsin eroon särystä hankkimalla painonostajan rannetuen. Pari viikkoa sitä pidin, erityisesti öisin ja ongelmat poistuivat. Epäilin kyseessä olevan hiiriliikuttelun aiheuttavan jumin. Kun ranne ei päässyt yöllä taipumamaan, niin kai verikin kiersi paremmin. Nuo tuet ovat kyllä kannatettavia, myös polviin. Tarrakiinnitys on nopea. Tosin kireyden määrittely on sitten vaikeampaa, koska tunne muuttuu ajan kanssa.

Ruokana oli aluksi katkaravuilla maustettua porkkanakeittoa ja pääruokana grillattua lohta ja oliko se nyt piparjuurta? Kuten hyviin tapoihin kuuluu, meille kyllä ruuan sisältö ja valmistustavat esiteltiin, mutta eipä tullut kirjattua ylös. Siinä syötiin jutustelun lomassa ja senkin henkilökunta varmisti, koska ruoka tarjoillaan. useimmissa paikoissa se on tuotu tilaamisen jälkeen. Tosin nyt tuo ruoka oli tilattu etukäteen.

Muistelimme myös Rauni Vornasta, joka oli kirjoittanut Hesariin meidän kaikkien huonokuuloisten puolesta. Rauni oli TVH:n ensimmäinen ”tiedottaja”. Kai se hänen tittelinsä jotenkin tuollainen oli. Muistelimme, miten me tiestöstä ryntäsimme välittömästi hänen puheilleen ja vaadimme kirjoittamisen opetusta. Eli halusimme parantaa omia tekstejämme. Rauni tarttui heti ongelmaamme ja kehotti toimittamaan tekstejä hänelle. Näin tehtiin. Rauni ne luki ja korjasi. Me kyllä ihmeteltiin, että Raunin tekstin sisältö oli juuri päinvastainen kuin olimme tarkoittaneet. Tästä myös sanoimme. Rauni siihen vastasi, että näin sen lukija ymmärtää ja eikö ole tarkoitus, että lukija ymmärtää? Taisi Rauni vähän liioitella, mutta viesti meni perille. Siitä lähtein kiinnitimme enemmän huomiota siihen, miten teksti on ymmärrettävissä ja että sitä ei ainakaan ymmärrettäisi väärin.

Vielä silloin 1960-luvulla puhuttiin usein, että TVH tekee sitä ja tätä, vaikka varsinainen tekijä oli piirikonttori. Rakennehan oli se, että keskushallinto oli TVH, joka yhdessä tiepiinen kanssa muodosti Tie- ja vesirakennuslaitoksen. Yksi merkittävä syy tähän oli se, että TVL:n kaikki autot ja koneet oli rekisteröity TVH:lle eli keskushallintoon ja niiden kyljessä oli kirjaimet TVH. Oikeampi merkintä olisi ollut TVL. Paluu matkalla huomasin, että Helsingin kaupungin ja valtion vastuurajalla oli edelleen merkinnät HKR/Tiehallinto. Tiehallinnon taru taisi päättyä jo vuonna 2009. Nuo maastoon merkinnät ovat nykyisin aika hankalia, kun nimet muuttuvat usein. Noita muutettavia kilpiä saattaa olla 10:ä tuhansia?

Autoista puhuttiin myös. Ihmeteltiin miksi joiden merkkien omistajista on aika ikävä käsitys. BMW-kuskeista on aika ikävä mielikuva. Epäiltiin, että syy löytyy sieltä, että autot ovat tehokkaita ja kalliita. meistä kukaan ei keskustelun jälkeen hanki BMW:n lippistä. Siitä puhe siirtyikin sitten kovaa ajamiseen. Muutamat olivat olleet oululaisen AK:n kyydissä. Hän ajoi kilpaa muuallakin kuin yleisillä teillä. Joku kertoi kauhistelleensa kun hän vapaan nopeuden aikana ohitteli muita siltä puolelta, missä oli tilaa. Eräs työkaveri PM kertoi aikoinaan AK:n ohittaneen Rantsilan suoralla. Vähän matkan päässä hän oli pysäkillä ja halusi keskustella. PM totesi, että nyt ei ehdi, kun hänen pitää olla kokouksessa Jyväskylässä kello 12. AK totesi, että hänelläkin alkaa silloin kokous, mutta Helsingissä. Oululaiset kertoivat olleensa seminaarissa Kuusamossa. Pois lähtiessä oli kaksi autoa ja 8 henkilöä. Jako toteutui niin, että toiseen autoon meni 7 ja toiseen AK yksin.

Oli meistä itse kukin joskus kokeillut kovaa ajoa. Osa jopa jo autokoulussa, kun opettaja oli vanhalla Porintiellä sanonut, että nyt saat ajaa niin kovaa kuin haluat. Oli kuulemma mittari noussut 160 km/H. Itse kokeilin Escortilla ja pääsin 155 km/H, kun aloin epäillä, että auto lähtee lentoon eli kosketus tien pintaan oli olematon. Lisäksi keskustelimme Saksan ja Ranskan ajokulttuurista. Saksassa tulee moottoriteillä katseen olla peileissä enemmän kuin tuulilasissa. Siellä syyllinen on se, joka ei väistä alta pois. Ranskassa taas edellä ajava päättää ajolinjoista ja kaistoista eli takaa tuleva on aina syyllinen. Kulttuuriero naapurimaahan on merkittävä. Eli ulkomailla ajaessa kannattaa varmaan etukäteen selvittää nuo kulttuurierot.

Ensi viikolla tulee 60 vuotta Unkarin kansannoususta. keskustelimme myös siitä, koska on seuraava. Todennäköisesti se aika on pian? Tässä maailmassa alkaa tuo käyttäytymismalli olla se, että valtaapitävät jakavat rahat keskenään ja muille jää murusia. Tästähän syytetään myös Suomen urheilujärjestöjä. Eli rahat kuluu organisaatioihin ja vain pieni osa päätyy varsinaisille urheilijoille. Näin on myös useiden valtioiden hommissa.

Toki Norjan hiihdosta keskusteltiin. Käyttämällä vaimon huulirasvaa peräpukamien voiteluun saa kuulemma kummasti lisää puhtia. Norjalaisten lääkäri oli aikaisemmin tuon lääkettä valmistavan tehtaan tutkimusjohtaja, mutta ei ymmärtänyt sitä, että paketissa doping tarkoittaa kieltoa urheilijan käyttämiseen. Eikä kai urheilijaan osannut lukea? Me emme uskoneet selityksiin. Nyt näytti netissä olevan, että kun suomalaisia testataan kesälläkin kerran kuukaudessa, niin Norjassa ei kertaakaan. Varmaan vielä ilmoitetaan viikkoa aikaisemmin? Itse olen jo pari kymmentä vuotta ihmetellyt sitä, että Norjan huiput sairastuvat aina noin 2 kuukautta ennen kisoja ja ovat sitten kuukauden poissa kisoista ja julkisuudesta. Sairauteen tietenkin annetaan lääkitystä. Nyt jo vaaditaan koko Norjan joukkueen sulkemista kisoista kahdeksi vuodeksi. Näinhän kohdeltiin Venäjää.

USA:n vaalit herättävät mielenkiintoa. Kaksi ehdokasta on, jotka taitaa molemmat olla jo vähän liian vanhojakin. Clintonia pidettiin kuitenkin parempana. Ehkä hän osaa delegoida asiat nuoremmille?

Syyrian tilannettakaan ei ohitettu. Kaiken syy on Saddamin kaataminen ja luottaminen siihen, että demokratia toimii. Mutta onko yhdessäkään islaminuskoisessa maassa valta vaihtunut vaaleilla? Irakista ongelmat ovat sitten levinneet muualle. Valtaan haluavia on enemmän kuin paikkoja. Shiiat ja Sunnit on yksi keskeinen asetelma. Profeetan tappaminen noin 1500 vuotta sitten ei ole vielä unohtunut. Katkeruutta on edelleen.

Laurilla on mökillä ihan oma tieongelma, jota yritettiin jo ratkaista ulkopuolisin voimin. taisi vain luottamus ulkopuoliseen kokea muutaman lauseen vuoksi kovia?

Seuraava tapaaminen sovittiin 22.11.2016 kello 12.30 ja vastuuhenkilönä on JPOS.

19.10.2016

Tapaaminen nro 107 / 20.9.2016

 Paikka: Ravintola Elite, vastuuhenkilö JN

Aika: 20.9.2016 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, ToE, JN, LAM, APi ja HJB

Taisimme olla Elitessä toista kertaa. Minä olin hyvissä ajoin ja minut suorastaan imaistiin sisään eli tarjoilija aloitti keskustelun, kun epäili minun kävelevän ohi. Ympäristö on selvästi normaalia arvokkaampi. Sherryä tarjottiin alkudrinkiksi. Minä otin tumman oluen.

Tulihan sieltä sitten muutkin. Tuli jälleen kritiikkiä siitä, että muistiinpanoni eivät vastaa keskustelua. Koska kaikilla meistä muisti pelaa, niin miksi niitä kaikkia pitäisi kirjoitella. Kirjoitan nytkin tähän alkuun jotain ihan uutta.

Liikenteen suunnittelu tähtää tulevaisuuteen ainakin 30 vuodeksi. Minä matkustin Eliteen reittioppaan mukaisesti kolmella bussilla. Matkaan kului noin tunti ja vara-aika päälle eli yhteensä puolitoista tuntia. Omalla autolla tuon olisi tehnyt vartissa.  Busseissa aika ei kulunut vaihtoihin eikä kävelyihin. Eli julkinen liikenne on hidasta, koska joka pysäkillä pitää pysähtyä. Tietenkin voisi ajaa pysähtymättä ilman matkustajia? Silloin olisi matkan teko nopeaa ainakin kuljettajalla.

Varmaan muutama minuutti kului työmaiden vuoksi. Niitä oli poikkeuksellisen paljon eli lama käytetään hyödyksi. Hankalin osuus taisi olla jokin viemärityömaa Töölössä, jossa oli vain yksi kaista käytössä ja henkilöohjaus. Muutamat hätäiset vain yrittivät ohittaa jonon ja tukkivat siten myös vastaantulevan liikenteen. Siinä sitten odottelivat kaikki. Meitä on moneksi.

Helsingissä sisääntuloteitä suunnitellaan bulevardeiksi. Havainne kuvissa niillä ollaan yleensä piknikillä. Eli kaupunki on vain kävelijöitä ja pyöräilijöitä varten. Viihtyisää. Työpaikkoja ja työssäkävijöitä ei varmaan kaupunki tarvitse tai ne tehdään etätyönä? Me joutilaat varmaan riitämme kaupungille. Mutta kuka maksaa verot?

Mutta millaista on elämä, jos ei kaupunkiin kuljeteta ruokaa, ei rakenneta uutta eikä huolleta vanhaa. Kaupoissa myydään paljon muutakin ihmisten jokapäiväiseen elämään kuuluvaa tarvekalua. Nuo kuljetukset eivät netin kautta onnistu. Kuljetuksiin ja niihin liittyvään varastointiin tarvitaan työvoimaa ja taas syntyy liikennettä. Ja kyllä nuo piknikillä olijatkin tarvitsevat palvelua. Kuljetuksiin tarvitaan teitä ja katuja. Mutta noilla suunnitelmilla kaupungista tehdään taantuva ja kuoleva ympäristö? Ehkä noilla bulevardeilla jokainen kasvattaa ruokansa itse?

Vuonna 1966 aloittaneet suunnittelivat kurssinsa 50-vuotisjuhlaa, me 1962 aloittaneet taas 54-vuotistapaamista. Samalla kuulimme, miten vuonna 1960 aloittaneet olivat vuokranneet raitiovaunun ja ajelivat sillä pitkin kaupunkia. Oli kuulemma hyviä laulajiakin mukana. Pysäkeiltä otettiin matkustajia, jos mahtui ja laulu raikui. Samoin olivat osallistuneet Aalto-yliopiston ensimmäisiin avajaisiin. Tuon kurssitapaamisen järjestäminen ei ole ihan helppoa, koska kansa on hajonnut ympäri maata. Osoitteiden etsiminen vie aikansa. Nettiosoitetta ei ihan kaikilla ole. Meitä aloitti noin 93 henkilöä. Elossa on edelleen 75 henkilöä. Näistä viidellä meillä on vain puhelinosoite. Toimii se tekstiviestikin. Nyt on 26 ilmoittautunut tuohon kokoukseen eli kolmannes niistä, jotka ovat elossa.

Keskustelimme myös Venäjän tutkimuksesta. Valmistunut raportti on saanut kovaa kritiikkiä. Ne pari, jotka olivat raportin lukeneet, pitivät sitä hyvänä. Ihmettelivät, miksi asioista ei voi puhua suoraan. No onhan se tuttua eläinmaailmastakin, että jotkut kokevat silmiin katsomisen hyökkäysuhaksi. Kun ei voi kirjoittaa suoraan, niin aina voi tehdä romaanin, jonka väittää olevan fiktiota. Olipa tämmöinen mm. Thomas Mannin Utopia. Markku Kiviseltä on ilmestynyt Venäjää käsittelevä jännityskirja. Fiktiotahan se tietenkin on.

Koulutuksesta keskusteltiin myös. Kansliapäällikköämme Juhani Korpelaa pidettiin ihme lukijana. Hän oli siinä todella nopea ja teki vielä korjauksiakin siinä vauhdissa. Kaikista ei siihen ole. Itse olen todella hidas lukija. Peruskoulussa pyritään tasa-arvoon. Tasapäisyys on eri asia, mutta nuo kaksi kohtaa sekoittuu helposti, jos opettajat eivät ole tarkkana. Englannissahan puuhataan taas erityiskouluja lahjakkaille. Meistä osa oli sitä mieltä, että lasten pitää olla lapsia eikä oppimisella niin kiire ole. Tämä yhteiskunta vain on mukana kovassa kilpailussa ja viivyttely on pahasta.

Omista koulumuistoista tuli mieleen mm perunan nostolomat. Yksi oli veljineen hankkinut sellaisen vielä armeijassa ollessaan. Vahinko vaan, että äiti oli nostanut perunat jo edellisellä viikolla. Kerättiinhän sitä koululle sieniä ja marjojakin.

Muistelimme mm Leningradin matkaa, jossa varas oli vienyt kaverilta kaikki paperit ja sitten ihmeteltiin, miten päästään Suomeen. Kuulimmepa yhden hyvin ikävän kertomuksen, jossa kaverimme tuttavan hotellihuone oli tyhjennetty. Tuohan johti rikosilmoitukseen, mutta sen tulos oli yllättävä. Varkauden kohdetta syytettiinkin nyt siivoojan pahoinpitelystä ja tuomio oli 8 vuotta Siperiaa. Siivoojalla ei ollut mitään vammoja. Eli nuo kuubalaisten tuomiot Tampereella ovat tähän verrattuna pieniä. Tuo Siperian matka ei kestänyt ihan kahdeksaa vuotta, mutta melkein. Olivat kiinalaiset jossakin vaiheessa vallanneet tuon vankileirin ja niin hän vietti osan ajasta kiinalaisten vankina. Konsulaatti sai sitten hoidettua vapautuksen ja niin eräänä päivänä tuli työpaikalle puhelu kaverilleni, että voitko mennä lentokentälle vastaan. Hänen koneensa laskeutuu ihan kohta. Omaiset olivat kaukana ja vastaanottajaa tarvittiin. Rankka matka. Kertomus sisälsi paljon muutakin, mutta tässä vain lyhyesti.

Inkeriläisistä keskustelimme myös. Meistä monella oli jokin omakohtainen muisto, mutta valitettavasti emme tuolloin lapsena ymmärtäneet mistä kyse emmekä ymmärtäneet myöhemmin vanhemmilta niistä kysellä. Minulla on muistikuva, että naapurissa asuneet inkeriläiset katosivat yhtenä yönä. Minulle sanottiin heidän muuttaneen Ruotsiin. Sodan jälkeen oli paljon muitakin asioita, joista ei lapsille puhuttu. Jotain kuulimme, mutta ovat edelleen sen verran arkaluontoisia, että en niitä tähän kirjoita. Myös Kuolan suomalaisista oli juttua. Etsikää netistä.

Unkarin kapinasta tulee kohta 60 vuotta. Sen juhlallisuuksia valmistellaan. Minä muistelin vuoden 1966 excursiota, jolloin Budapestissä menimme yhteen kansan kapakkaan. Siellä oli paikalliset häät, mutta meidät vedettiin sisään. Maksoimme kuitenkin omat tilauksemme eli siellä oli muitakin kuin hääväkeä. Pöydässämme istui paikallinen mieshenkilö, joka kertoi osallistuneensa kapinaan. Näytteli haavojaankin. Oli mm. luoti mennyt säärestä läpi. Siinä illan kuluessa hän osoitti vähän matkan päässä olevaan pöytään, jossa istui kaksi miestä, joita näytti meidän pöytämme tapahtumat kiinnostavan. Taisi sanoa, että KGB. Eli hän oli nyt ilmeisesti seurannassa ja saattoi olla vaikeuksissa, kun keskusteli ulkomaalaisten kanssa. Poislähteissä hän lähti myös ja niin nousi nuo KGB:n kaveritkin. Meillä oli heti suunnitelma. Kerroimme kaverille, että kun lähestytään kadun kulmaa, lähdetään juoksemaan. Heti kulman takana hän piiloutuu ensimmäisen porttikongiin ja me jatkamme juoksuamme ja vedämme nuo KGB:n pojat peräämme. Näin tehtiin ja ehdimme juuri hotellin ovesta sisään, kun portsari nosti noille KGB:n pojille käden pystyyn. Huoneeseen tietenkin äkkiä ja nyt aloimme miettiä, mitä tuli tehdyksi. Samalla käytävästä kuului rytmikkäitä askelia. Lähetimme sen kaverimme katsomaan, joka ei ollut mukana. Käytävällä käveli tahdissa kaksi Neuvostoliiton upseeria. Pelko taisi kasvaa, mutta kaipa he vain asuivat hotellissa.

Antikvariaateissa on myytävänä kaikenlaista. Eräs meistä oli törmännyt Otto Wille Kuusisen kirjaan, joka oli omistettu Aarne Saariselle. Arvoa olisi varmaan tulevaisuudessa lisännyt se, että kirjan sivut olivat vielä avaamatta.

Seuraava tapaaminen on 18.10.2016 ja vastuuhenkilö on LAM.