Tapaaminen nro 109 / 22.11.2016

          (Jättäkää nuo isot kappalevälit lukematta)
Paikka: Ravintola 11, vastuuhenkilö TeuP

Aika: 22.11.2016 klo 12.30

Läsnä: MLe, TeuP, ToE, JN, LAM, APi ja HJB

Ravintola 11 on entinen Risuhokki tai jotkut myös Kuusihokiksi kutsuvat. Ravintola oli aikoinaan HOK:n 11, ja siitä tuo nimi. Viisi Penniä oli 12.

JPOS joutui tärkeämpiin tehtäviin eli vaimon autokuskiksi, joten siitä vastuuhenkilön vaihto.

Olimme jo aikaisemmin menneen viikon aikana keskustelleet, miten on mahdollista tiivistää kylpyhuoneremontti kerrotalossa 3 kuukaudesta kahteen viikkoon. Me insinöörit kestimme kritiikin ja arvostelijakin luotti siihen, koska uskalsi tulla paikalle. Me tulimme vähän eriaikaan ja siksi keskusteluakin käytiin osittain kahteenkertaan. Myös betonin kovettumisesta on keskusteltu

Prosessikuvaushan on tärkeä asia. Tuli noita töissäkin tehtyä. Ei aina toiminut. Kuvaushan on syytä tehdä hyvin. Osallistujat pitää sitouttaa ja varmistaa osaaminen. Lisäksi on mietittävä myös varahenkilöt, jotta koko prosessi ei kaadu, jos yksi sairastuu. Kun työt osataan, niin homma käy kuin laulaminen eikä rasita. Eli pitäisi olla pidempään yhdessä toimivia työporukoita, jotka voivat luottaa työtovereihin. Eli ei aina onnistu, jos porukka kasataan aamulla työvoimatoimistosta, vaikka olisivat kuinka hyviä ammattilaisia.

API esitteli meille toista tuntia Alliansimallia, jolla on saavutettu hyviä tuloksia, mm. Tampereen tunnelissa, mutta ei ollut käytössä Länsimetrossa (latojan lisäys). Tietoa tuli paljon ja ymmärrettävästi eläkeläisellä oli joskus vaikeuksia pysyä kärryillä. Tiivistetysti allianssi on pitkälle määritelty tuotantosopimus. Osapuolien tavoite on yhteinen. Eli tavoitteena paras tulos, nopeus ja laatu. Tulos käsittää myös rahat. Tähän päästään jos prosessi on kunnossa.

Kumppanuus sovitaan ja sitten yhdessä joko voitetaan tai hävitään. Tilaaja eli asiakas saa lisää arvoa ja toimittaja bonusta. Tai päinvastoin. Johtamisjärjestelmä on tärkeä. Tehdään vain yksimielisiä päätöksiä eikä syytellä eli korkea yhteisvastuu asioista. Suunnittelijan ja rakentajan yhteistyö on tärkeää. Pitää aina miettiä, mikä tuottaa lisäarvoa asiakkaalle, ei itselle. Keskeinen tavoite on siis vähennä hukkaa ja paranna laatua.

Googlamalla ”arvoa rahalle” löytyy useita hyviä tekstejä. Tampereen tulevan raitiotiehankkeen raportti (50 sivua) on osoitteessa

http://www.tampere.fi/tiedostot/a/MSaK39rJT/Arvoa_rahalle_raportti_090916.pdf

Alianssimallissa yleiset sopimusehdot eivät ole voimassa vaan sovitaan omat. Minulle jäi epäselväksi, eikö kumminkin ”vanhoja” tekstejä pitäisi jotenkin hyödyntää, jotta ihan kaikkea ei tarvitsisi sopia uudestaan?

APilla oli kiire muualle, joten jatkoimme keskustelua ilman häntä. Keskustelimme mm. SRV:n synnystä ja vastaus olikin seuraavan päivän Hesarissa. Totesimme, että rakentamisessa on liiaksi voimassa käsitys, että tehdään kuten enenkin. Eli vaaditaan melko isoa ”rakenne- ja asennemuutosta”.

On edelleen liian yleistä se lause, johon törmäsin itse yli 50 vuotta sitten. ”Kuse asiakasta silmään niin paljon kuin pystyt!”. Kun kysyin, että kai siitä pitää olla firmallekin jotain hyötyä, sain vastauksen, ettei tarvitse. Kyseisen pomon ura oli lyhytaikainen, mutta minut se ohjasi valtiolle.

Olemme kuulleet karmeita esimerkkejä suorastaan ”petoksista”. Salaojiin on laitettu vain yhdet putkenpätkät kaivoon, jotta näyttää siltä, että ne on tehty. Tuossa lähialueella on kolmen rivitalon seinän vierustoja avattu nyt puolen vuoden ajan. Puuttuisikohan salaojat? Sama rakentaja ja vastaava kuin meidän yhtiössä. Minä olen itse tarkastanut meidän yhtiömme salaojat painepesurilla eli kyllä ne siellä ovat. Parilla pätkällä on jokin tukos, mutta vesi pääsee kiertotietä pois eikä seiso. tarkistus mittauksissa olemme todenneet, että talomme on rakennettu 15-50 senttiä suunnitelmia matalammalle. Siksi jouduimme ”kengittämään” kaikki talot ja ikävä kyllä takuuajan jälkeen. Siitä tuli noin 30 % lisää hintaa asunnoille.

Hesarin 50-vuotta sitten palstalla oli juttu Ahvenamaan tieyhteyden rakentamisesta. Idea taisi olla V. Salaspuoron vuodelta 1957 ja uuden suunnitelman oli laatinut Jorma Hagelberg. Myöhemmin asiaa piti esillä seutukaavajohtaja Narjus ja DI Lehvonen. Ideoitiin mm rengastietä, joka kulki nimellä Lännen tie.

Matti Grönroos on kirjoittanut asiasta noin puolen sivun jutun, joka löytyy googlella otsikolla: ”Lännentie on toteutumaton tiesuunnitelma kiinteän tieyhteyden luomiseksi Ahvenanmaalle.”

http://www.mattigronroos.fi/Tiet/Lannentie.htm .

Salaspuron nimi tuntui tutulta. Epäilin Suomen parasta kaupunginjohtajaa eli Uudenkaupungin vuonna 1964. Teimme silloin ensimmäisen excursion ja kaupunginjohtaja tarjosi meille noin 20-vuotiaille teekkareille kunnon neljän tunnin päivällisen tykötarpeineen. Ja laulua riitti, myös kaupunginjohtajalta. Ehkä meidän arvostelukriteerimme eivät olleet ihan kurantit, mutta ko henkilö oli mukana, kun kaupunkiin rakennettiin Rikkihapon tehtaat, autotehdas ja oli lähellä myös Nesteen jalostamo Pyhämaalle. Eli hän sai paljon aikaan, joten ei tuo ”Suomen paras” ihan aiheeton ollut. Hän ei ollut kuitenkaan tuo Veikko Torsten J. Salaspuro.

Muistelin myös myöhempää kaupunginjohtajaa, jonka tapasin 1980-luvun lopulla ja hänen ajatuksensa ei silloin mennyt ihan ”putkeen”. Kun yritin etsiä, kuka oli kaupunginjohtajana 1960-luvulla, en tietoa löytänyt. Olisiko nimi ollut Olavi Salanterä? Mäntsälän miehiä kuitenkin.

Seuraava tapaaminen on keskiviikkona 21.12.2016 klo 12.30 ja vastuuhenkilönä Api. TOE tulee vähän myöhässä.

24.11.2016

PS. Teettipä töitä, että sain tämän tallennettua. Ja mistähän nuo isot kappalevälit taas tulevat? Jättäkää ne lukematta!

Ja vielä. Keskustelimme ja kuulimme paljon. Osa jäi kirjoittamatta muistiin. Nyt tuli mieleen vielä Lean-filosofia. Näimme kirjan, jossa ensimmäisenä pisti silmään kannessa oleva lause "Ruotsin myydyin johtamisen opas".