Paikka:
Ravintola Elite, vastuuhenkilö JN
Aika:
20.9.2016 klo 12.30
Läsnä:
JPOS, MLe, TeuP, ToE, JN, LAM, APi ja HJB
Taisimme olla Elitessä toista kertaa. Minä olin hyvissä
ajoin ja minut suorastaan imaistiin sisään eli tarjoilija aloitti keskustelun,
kun epäili minun kävelevän ohi. Ympäristö on selvästi normaalia arvokkaampi. Sherryä
tarjottiin alkudrinkiksi. Minä otin tumman oluen.
Tulihan sieltä sitten muutkin. Tuli jälleen kritiikkiä
siitä, että muistiinpanoni eivät vastaa keskustelua. Koska kaikilla meistä
muisti pelaa, niin miksi niitä kaikkia pitäisi kirjoitella. Kirjoitan nytkin tähän
alkuun jotain ihan uutta.
Liikenteen suunnittelu tähtää tulevaisuuteen ainakin 30
vuodeksi. Minä matkustin Eliteen reittioppaan mukaisesti kolmella bussilla.
Matkaan kului noin tunti ja vara-aika päälle eli yhteensä puolitoista tuntia. Omalla
autolla tuon olisi tehnyt vartissa. Busseissa aika ei kulunut vaihtoihin eikä kävelyihin.
Eli julkinen liikenne on hidasta, koska joka pysäkillä pitää pysähtyä. Tietenkin
voisi ajaa pysähtymättä ilman matkustajia? Silloin olisi matkan teko nopeaa
ainakin kuljettajalla.
Varmaan muutama minuutti kului työmaiden vuoksi. Niitä oli poikkeuksellisen
paljon eli lama käytetään hyödyksi. Hankalin osuus taisi olla jokin
viemärityömaa Töölössä, jossa oli vain yksi kaista käytössä ja henkilöohjaus. Muutamat
hätäiset vain yrittivät ohittaa jonon ja tukkivat siten myös vastaantulevan
liikenteen. Siinä sitten odottelivat kaikki. Meitä on moneksi.
Helsingissä sisääntuloteitä suunnitellaan bulevardeiksi.
Havainne kuvissa niillä ollaan yleensä piknikillä. Eli kaupunki on vain
kävelijöitä ja pyöräilijöitä varten. Viihtyisää. Työpaikkoja ja työssäkävijöitä ei varmaan kaupunki tarvitse tai ne
tehdään etätyönä? Me joutilaat varmaan riitämme kaupungille. Mutta kuka maksaa
verot?
Mutta millaista on elämä, jos ei kaupunkiin kuljeteta ruokaa,
ei rakenneta uutta eikä huolleta vanhaa. Kaupoissa myydään paljon muutakin
ihmisten jokapäiväiseen elämään kuuluvaa tarvekalua. Nuo kuljetukset eivät
netin kautta onnistu. Kuljetuksiin ja niihin liittyvään varastointiin tarvitaan
työvoimaa ja taas syntyy liikennettä. Ja kyllä nuo piknikillä olijatkin tarvitsevat
palvelua. Kuljetuksiin tarvitaan teitä ja katuja. Mutta noilla suunnitelmilla
kaupungista tehdään taantuva ja kuoleva ympäristö? Ehkä noilla bulevardeilla
jokainen kasvattaa ruokansa itse?
Vuonna 1966 aloittaneet suunnittelivat kurssinsa 50-vuotisjuhlaa,
me 1962 aloittaneet taas 54-vuotistapaamista. Samalla kuulimme, miten vuonna
1960 aloittaneet olivat vuokranneet raitiovaunun ja ajelivat sillä pitkin kaupunkia.
Oli kuulemma hyviä laulajiakin mukana. Pysäkeiltä otettiin matkustajia, jos
mahtui ja laulu raikui. Samoin olivat osallistuneet Aalto-yliopiston
ensimmäisiin avajaisiin. Tuon kurssitapaamisen järjestäminen ei ole ihan
helppoa, koska kansa on hajonnut ympäri maata. Osoitteiden etsiminen vie
aikansa. Nettiosoitetta ei ihan kaikilla ole. Meitä aloitti noin 93 henkilöä. Elossa
on edelleen 75 henkilöä. Näistä viidellä meillä on vain puhelinosoite. Toimii
se tekstiviestikin. Nyt on 26 ilmoittautunut tuohon kokoukseen eli kolmannes
niistä, jotka ovat elossa.
Keskustelimme myös Venäjän tutkimuksesta. Valmistunut
raportti on saanut kovaa kritiikkiä. Ne pari, jotka olivat raportin lukeneet,
pitivät sitä hyvänä. Ihmettelivät, miksi asioista ei voi puhua suoraan. No
onhan se tuttua eläinmaailmastakin, että jotkut kokevat silmiin katsomisen
hyökkäysuhaksi. Kun ei voi kirjoittaa suoraan, niin aina voi tehdä romaanin,
jonka väittää olevan fiktiota. Olipa tämmöinen mm. Thomas Mannin Utopia. Markku
Kiviseltä on ilmestynyt Venäjää käsittelevä jännityskirja. Fiktiotahan se
tietenkin on.
Koulutuksesta keskusteltiin myös. Kansliapäällikköämme
Juhani Korpelaa pidettiin ihme lukijana. Hän oli siinä todella nopea ja teki
vielä korjauksiakin siinä vauhdissa. Kaikista ei siihen ole. Itse olen todella
hidas lukija. Peruskoulussa pyritään tasa-arvoon. Tasapäisyys on eri asia,
mutta nuo kaksi kohtaa sekoittuu helposti, jos opettajat eivät ole tarkkana. Englannissahan
puuhataan taas erityiskouluja lahjakkaille. Meistä osa oli sitä mieltä, että
lasten pitää olla lapsia eikä oppimisella niin kiire ole. Tämä yhteiskunta vain
on mukana kovassa kilpailussa ja viivyttely on pahasta.
Omista koulumuistoista tuli mieleen mm perunan nostolomat. Yksi
oli veljineen hankkinut sellaisen vielä armeijassa ollessaan. Vahinko vaan,
että äiti oli nostanut perunat jo edellisellä viikolla. Kerättiinhän sitä
koululle sieniä ja marjojakin.
Muistelimme mm Leningradin matkaa, jossa varas oli vienyt kaverilta
kaikki paperit ja sitten ihmeteltiin, miten päästään Suomeen. Kuulimmepa yhden
hyvin ikävän kertomuksen, jossa kaverimme tuttavan hotellihuone oli
tyhjennetty. Tuohan johti rikosilmoitukseen, mutta sen tulos oli yllättävä. Varkauden
kohdetta syytettiinkin nyt siivoojan pahoinpitelystä ja tuomio oli 8 vuotta
Siperiaa. Siivoojalla ei ollut mitään vammoja. Eli nuo kuubalaisten tuomiot Tampereella
ovat tähän verrattuna pieniä. Tuo Siperian matka ei kestänyt ihan kahdeksaa
vuotta, mutta melkein. Olivat kiinalaiset jossakin vaiheessa vallanneet tuon
vankileirin ja niin hän vietti osan ajasta kiinalaisten vankina. Konsulaatti
sai sitten hoidettua vapautuksen ja niin eräänä päivänä tuli työpaikalle puhelu
kaverilleni, että voitko mennä lentokentälle vastaan. Hänen koneensa laskeutuu
ihan kohta. Omaiset olivat kaukana ja vastaanottajaa tarvittiin. Rankka matka.
Kertomus sisälsi paljon muutakin, mutta tässä vain lyhyesti.
Inkeriläisistä keskustelimme myös. Meistä monella oli jokin
omakohtainen muisto, mutta valitettavasti emme tuolloin lapsena ymmärtäneet
mistä kyse emmekä ymmärtäneet myöhemmin vanhemmilta niistä kysellä. Minulla on
muistikuva, että naapurissa asuneet inkeriläiset katosivat yhtenä yönä. Minulle
sanottiin heidän muuttaneen Ruotsiin. Sodan jälkeen oli paljon muitakin
asioita, joista ei lapsille puhuttu. Jotain kuulimme, mutta ovat edelleen sen
verran arkaluontoisia, että en niitä tähän kirjoita. Myös Kuolan suomalaisista
oli juttua. Etsikää netistä.
Unkarin kapinasta tulee kohta 60 vuotta. Sen juhlallisuuksia
valmistellaan. Minä muistelin vuoden 1966 excursiota, jolloin Budapestissä
menimme yhteen kansan kapakkaan. Siellä oli paikalliset häät, mutta meidät
vedettiin sisään. Maksoimme kuitenkin omat tilauksemme eli siellä oli muitakin
kuin hääväkeä. Pöydässämme istui paikallinen mieshenkilö, joka kertoi
osallistuneensa kapinaan. Näytteli haavojaankin. Oli mm. luoti mennyt säärestä
läpi. Siinä illan kuluessa hän osoitti vähän matkan päässä olevaan pöytään,
jossa istui kaksi miestä, joita näytti meidän pöytämme tapahtumat kiinnostavan.
Taisi sanoa, että KGB. Eli hän oli nyt ilmeisesti seurannassa ja saattoi olla
vaikeuksissa, kun keskusteli ulkomaalaisten kanssa. Poislähteissä hän lähti
myös ja niin nousi nuo KGB:n kaveritkin. Meillä oli heti suunnitelma. Kerroimme
kaverille, että kun lähestytään kadun kulmaa, lähdetään juoksemaan. Heti kulman
takana hän piiloutuu ensimmäisen porttikongiin ja me jatkamme juoksuamme ja vedämme
nuo KGB:n pojat peräämme. Näin tehtiin ja ehdimme juuri hotellin ovesta sisään,
kun portsari nosti noille KGB:n pojille käden pystyyn. Huoneeseen tietenkin
äkkiä ja nyt aloimme miettiä, mitä tuli tehdyksi. Samalla käytävästä kuului rytmikkäitä
askelia. Lähetimme sen kaverimme katsomaan, joka ei ollut mukana. Käytävällä
käveli tahdissa kaksi Neuvostoliiton upseeria. Pelko taisi kasvaa, mutta kaipa
he vain asuivat hotellissa.
Antikvariaateissa on myytävänä kaikenlaista. Eräs meistä oli
törmännyt Otto Wille Kuusisen kirjaan, joka oli omistettu Aarne Saariselle. Arvoa
olisi varmaan tulevaisuudessa lisännyt se, että kirjan sivut olivat vielä
avaamatta.
Seuraava tapaaminen on 18.10.2016 ja vastuuhenkilö on LAM.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti