HJB MUISTELEE 86/ TIENPIDON RAHOITUKSESTA 2

HJB / 8.4.2014

Hesarissa oli luettelo Suomen suurimmista mokista. Ei mainittu tienpitoa. Ehkä ei ollut syytäkään, vaikka kyllähän mekin niitä virheitä tehtiin. Aina ne eivät kuitenkaan olleet meidän syytä. Muutama iso hanke rakennettiin liian aikaisin. Liikennemäärät eivät olleet kovin suuria. Nykyisillä liikennemäärillä ja periaatteilla niitä teitä ei vieläkään rakennettaisi. Mutta pitihän poliitikkojen ajella kotiin komeasti.

Olivatko sitten työllisyystyöt suuri virhe? Paljon niillä toteutettiin ihan järkeviä kohteita, mutta oli siellä joukossa sitten liikenteellisesti aika huonojakin hankkeita. Työllisyystöiden kohdentamisessa oli yksi tärkeimmistä kriteereistä kunnan työllisyysprosentti. Sitten etsittiin vasta sopivaa työmaata. Kyllähän siellä työmaalla työllistettiinkin, mutta aika vähän työttömiä, koska työt tehtiin koneilla eikä lapiolla enää 1970-luvulla. Mutta työmaan tulo kuntaan tiesi paikkakunnalle tuloja ja siten katkaisi syntyvää kierrettä. Jos tietöitä ei olisi tehty, niin olisiko syntynyt rauhattomuutta? Vai olisiko kunnat ajatuneet tilanteeseen, jossa kuntarakenneuudistus olisi ollut pakko tehdä jo 30 vuotta sitten? Kyllä me tiepuolella näitä asioita mietittiin, mutta ei kantti riittänyt nousta kunnon vastarintaan. Olisihan siinä varmaan valtio säästänyt ja paljon.

Noissa suurissa mokissa oli yksi yhteinen piirre. Kaikissa oli käytetty rahaa johonkin, joka sitten osoittautui virheratkaisuksi Ja rahat meni. Joukossa ei ollut yhtään mokaa, jossa rahaa jätettiin käyttämättä. Niitä on varmaan yhtä paljon ja yhtä isoja.

Öljykriisin jälkeen hallitus antoi ohjeet, että tienpidossa pitää keskittyä liikenneturvallisuuteen ja lopettaa rakentaminen kokonaan. Eihän se ihan niin mennyt, mutta inflaatio oli jopa 25 % vuodessa (bitumin ja tieöljynhinta), joten rahojen reaaliarvo aleni nopeasti. Tehtiin sitten vähemmän ja yritettiin kehittää menetelmiä, joilla selvittäisiin vähemmällä rahalla. Yksi merkittävä keksintö oli urapaikkaus. Taisi kehittäjänä olla Uudenmaan piirin asfalttiasema? Pian sitä yrittivät muutkin. Erityisesti on mieleen jäänyt valtatie 3:n urapaikkaukset, jotka menivät pieleen. Massaa käytettiin ehkä liikaa ja liian hienoa. Seurauksena olivat paikat, jotka olivat muusta päällysteestä koholla ja liukkaitta, etenkin sateella. Kuolemaan johtaneita onnettomuuksia tapahtui useita, Moottoripyöräilijöitä taisi kuolla kolme.

Lehdistön kirjoitteluun heräsi hallituskin. Pääministeri Sorsa oli hallituksen istunnossa tiukannut, miten tähän on tultu? Oli kai liikenneministeri vastannut, että rahan puutteessa ja heittänyt pallon valtiovarainministerille. Hän taas oli tokaissut, että tienpitoon on annettu se, mitä on pyydetty. Tämä tokaisu kävi ns. kunnian päälle. Eihän se ihan väärä tokaisu ollut, mutta kun TVH teki ohjelmansa annettuihin rahoituskehyksiin, niin oli väärin syyttää meitä. Toki olimme joka käänteessä valittaneet rahan vähyyttä, mutta budjettiesityksissä lähdettiin siitä, että jos karsittava on, niin meillä siihen on paras asiantuntemus. Emme halunneet, että ainakaan VM karsii budjetista puolet pois. Muut virastot taisivat tehdä aina ylimitoitetut budjettiesitykset?

Minähän siitä aloin tekemään selvitystä. Pystyin osoittamaan, että noin 20 vuoteen emme olleet tehneet yhtään budjettiesitystä, josta VM ei olisi karsinut ainakin yhtä miljoonaa. Niinpä lopetin muistioni kysymykseen: ”Olisiko meidän pitänyt tehdä huuhaa budjetteja, joista VM olisi sitten voinut karsia enemmän? Ja ei kun jakoon. Lehdistölle en lähettänyt, koska tiesin, että julkisuudella ei saa aikaan kuin suuren riidan.

Tilannehan johti sitten melko suureen rahoituksen lisäämiseen. Lisärahat käytettiin erityisesti päällysteiden uusimiseen. Noin viidessä vuodessa saatiin päällysteet kohtuulliseen kuntoon, nykymittareilla jopa loistavaan kuntoon.

Nyt on tilanne vähän samantyyppinen kuin öljykriisin jälkeen. Toimintaa supistetaan, kun ei ole rahaa. Varmaan tehdään samanlaisia virheitäkin. Eikö 1970-luvulla inflaatio lisännyt valtion verotuloja niin, että rahaa oli vaikka mihin? Tosin sitä ei käytetty tienpitoon, vaan kaikkeen muuhun. Viennin kilpailukyky hoidettiin sitten devalvaatioilla. Säästäjät maksoivat viulut.

Eli kun nyt supistetaan taas rajusti toimintaa, niin veikkaan, että vuosikymmenen lopulla joku pääministeri esittää taas tuon Kalevi Sorsan kysymyksen. Eli se mitä opitaan, se myös unohtuu, kun sukupolvi vaihtuu.

HJB / 10.4.2014

Tapaaminen nro 85 / 7.4.2014

Paikka: Ravintola White Lady, vastuuhenkilö HJB

Aika: 7.4.2014 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, ToE, JN, LAM ja HJB

White Ladyssä olimme kai jo neljättä kertaa. Paikka on sopiva, erityisesti sen Erkkeri-kabinetti, johon mahtuu pyöreän pöydän ääreen noin 9 henkilöä. Siinä kaikki kuulee, mitä toiset puhuu, ainakin teoriassa. Nyt olimme saaneet vieraaksemme PaVe:n, joka viettää viimeisiä lomiaan ennen eläköitymistä. Siitä tuli mieleen tuo laulu pikku-Akusta, jota opiskeluaikoina lauloimme usein.

Pikku-Aku tunnettiin myös TVH:ssa kunnossapitotoimiston yli-insinöörinä eli toimistopäällikkönä. Hänen nimiinsä on kirjattu vanhan tielain paikallistie pykälä. Aku kirjoitti insinöörin tapaan kaavan, jolla lasketaan kunkin kunnan osuus paikallistein kunnossapitokustannuksista. Eihän juristit kaavaa lakiin hyväksyneet, vaan kirjoittivat sen auki sanalliseksi tekstiksi (§ 87). Näin kolmen rivin kaavasta tuli seuraava teksti (oikoluku herjasi, että liian monta alisteista lausetta):

”87§

Kunnan suoritettavaa korvausta määrättäessä katsotaan peruskorvaukseksi 30 prosenttia teiden tekemisen ja 40 prosenttia niiden kunnossapidon kustannuksista, ja peruskorvausta alennetaan tai korotetaan 86 §:ssä tarkoitettua luokituta vastaavasti sekä sen mukaan, suuriko kunnassa olevien maanteiden osuus on sen alueella olevien maanteiden ja paikallisteiden yhteenlasketusta pituudesta ja paljonko kunnassa on paikallisteitä asukasta kohden, seuraavien perusteiden mukaan:

1) Peruskorvausta alennetaan tai korotetaan eri luokkiin kuuluvien kuntien osalta suhteellisesti niin, että alimmassa luokassa alennus on 25 prosenttia ja ylimmässä korotus 2 prosenttia.

2) Jos se luku, joka osoittaa, montako prosenttia kunnan alueella olevista yleisistä ‹teistä› on maanteitä, on suurempi kuin vastaavaa suhdetta asianomaisessa tie- ja vesirakennuspiirissä osoittava prosenttiluku, korotetaan 1 kohdan mukaan määrättyä korvausta prosenttimäärällä, joka vastaa puolta mainittujen kahden prosenttiluvun erotuksesta. Jos luku on pienempi, korvausta alennetaan puolta sanottujen prosenttilukujen erotuksesta vastaavalla prosenttimäärällä.

3) Edellä 2 kohdan mukaan laskettu korvausmäärä tasoitetaan maalaiskuntien osalta edelleen siten, että se, milloin paikallisteitä kunnassa on asukasta kohden suhteellisesti vähemmän kuin keskimäärin maan kaikissa maalaiskunnissa, kerrotaan luvulla, joka saadaan, kun lukuun 0.7s lisätään neljännes siitä osamäärästä, mikä syntyy jaettaessa paikallisteiden pituutta asukasta kohden kaikissa maalaiskunnissa osoittava luku vastaavaa keskimäärä kunnassa osoittavalla luvulla ja, milloin paikallisteitä kunnassa on asukasta kohden enemmän kuin keskimäärin maalaiskunnissa, luvulla, joka saadaan, kun lukuun 0.50 lisätään puolet edellä mainitusta osamäärästä. Tässä mainittu tasoitus toimitetaan myös kaupunkien ja kauppaloiden osalta, ja otetaan tällöin suhdelukuina huomioon paikallisteiden pituus asukasta kohden toisaalta maan kaikissa kaupungeissa ja kauppaloissa sekä toisaalta asianomaisessa kaupungissa tai kauppalassa. suurempaa tasoituskerrointa kuin 1.25 älköön käytettäkö. ”

Insinöörithän sitä sitten joutuivat soveltamaan ja se johti siihen, että oli kirjoitettava teksti takaisin kaavan muotoon, jotta sen ymmärsi.

Hammaslääkäreistä keskustelimme myös. MLe oli käynyt samalla hammaslääkärillä peräti lähes 50 vuotta. Olivat molemmat valmistuneet samaan aikaan, mutta yrittäjä työskenteli vähän pidempään. JPOS oli vähän myöhässä, kun oli ostanut pöydän omien sanojensa mukaan Bukowskilta, vaikka me kyllä epäilimme omaa hovihankkijaamme Ikeaa?

Katupölyä on nyt siivottu kiitettävällä ahkeruudella. Silti siitä on aiheutunut monelle hengitysongelmia. Siitä muistui edellisen tapaamisen ajalta havainto Pakilasta, jossa kaupunki oli ottanut kadut kyllä hoitoonsa, mutta sitten merkinnyt liikennemerkillä, että ”Ei talvihoitoa”. Paikalliset tulkitsivat sen koskevan vain jalkakäytävää. Minusta siinä ei ollut sanaa jalkakäytävä? Ihmetystä herätti myös se, että merkki oli vain yhteen suuntaan. Minusta jalkakäytävät ovat kaksisuuntaisia. Kiinteistöjen hoitomaksut olivat kyllä koko tien leveydeltä. Osaa se kaupunkikin bisneksen teon ja ottaa riskejä.

Matkalaskut käsiteltiin myös. Niissä piti aikoinaan olla tarkkana. Pomomme ETP oli koulutuksessa Keilaniemessä. Hän laskutti päivärahat. KP ei laskua hyväksynyt, koska hänen mielestään Espalta ei ollut sinne vaadittavaa 10 kilometriä. Erimielisyys meni niin pitkälle, että sisäisestä tarkastuksesta lähti kaksi henkilö virka-autolla mittaamaan matkaa. KP tuli naama virneessä sanomaan, että matka on vain 9,8 km. ETP kysyi, että kai tarkastus ajoi julkisen liikenteen reittiä? Ratikka kun kiertää Helenankadun ja Senaatintorin kautta ja siitä tulee ainakin 300 metriä lisää. KP maksoi laskun. ETP piti tarkasti huolen meidän matkalaskuistamme. Vaati erityisesti sitä, että kaikki on laskutettava mikä kuuluu. Pari kertaa tuli erimielisyyttä siitä, että minä laskutin matkan 11 H 55 min. ETP vaati pidempää aikaa, koska matka alkaa sisästä ja päättyy kotioven sulkemiseen eli meni varmasti ainakin 12 H 1 min, mikä oikeuttaa täyteen päivärahaan.

Itselle kävi myös niin, että olimme MLe:n kanssa lähdössä Turkuun ja minun autolla. Sovimme, että noudan hänet Pasilan asemalta. KP ei suostunut maksamaan oman auton käyttöä matkalta koti Pasila, koska se oli minun normaali työmatka. Ei auttanut, että en käynyt virastotalon tontilla, koska otin MLe:n kyytiin Messukeskuksen kulmalta. Samaan aikaan oli toinen vastaava tapaus, jossa ARP oli lähtenyt yhteismatkalle bussilla ja bussi lähti virastotalon edestä. KP ei maksanut myöskään tästä koti Pasila osuutta. Ammattijärjestö vei molemmat tapaukset työtuomioistuimeen ja voitti jutun. KP ei kuitenkaan koskaan maksanut tuota matkaa. Mutta en minäkään enää sopinut hakevani ketään Pasilan asemalta. Hain Tikkurilasta tai Helsingistä. Tosin siitä tuli noin 10 km ylimääräistä, mutta ainakin KP maksoi.

LAM oli käynyt opettelemassa muistin harjoittamista. Tosin ei tainnut muistaa missä? Sanoi kuitenkin metodien toimivan. LAM kertoi joskus 1970-luvulla tunnetusta juristista Hannu Klami. Hänellä oli kyky muistaa minuutin katselun jälkeen puhelin luettelon koko sivu. Häneltä sai kysyä joko mikä numero tai mikä nimi. Eli selvästi valokuvamuisti.

Liikenneministeriö on teettänyt selvityksen organisaatiouudistuksen onnistumisesta. Tutkimus löytyy LVM:n sivulta osoitteesta: http://www.lvm.fi/julkaisu/4386730/liikenneviraston-arviointi-virastouudistuksen-nakokulmasta .

Muutamat meistä jopa luki selvityksen. Yleishuomio oli, että konsultti on nähnyt paljon vaivaa sen eteen, miten sanoa kohteliaasti, että kaikki on mennyt päin P:tä. Samansuuntaisia huhuja on kuulunut muualtakin. Useat pitävät liian monimutkaisena ohjauskuviota, jossa ovat mukana TVM, LVM, Liikennevirasto ja varsinaisena tilaajana ELY-keskus. Ja onhan siellä jossakin se varsinainen työn tekijä. Ei tahdo oikein yhteistyö toimia. Samoin jo aikoinaan epäiltiin sitä, miten Trafin asiantuntemus riittää tienpidossa, kun sinne ei siirtynyt kuin yksi asiantuntija ja sekin erikoiskuljetuslupien käsittelijä. Trafi ei ole tainnut palkata yhtään tienpidon osaajaa myöhemminkään? Näissä uudistuksissa on yleistä myös se, että ensiksi suunnittelija petaa itselleen hyvän viran ja pyrkii samaan sille paljon valtaa. Työ jatkuu vielä niin, että eri virastonkin aloittavat taistelun vallasta osaamisesta riippumatta. Eihän siitä hyvää tule. Myöskään alueelliset yksiköt eivät ole toteutuneet suunnittelulla tavalla. Henkilöstö ei ole valmis siirtymään maakuntiin ja uusia ei voi palkat, kun pitää säästää.

Tuottaja-tilaaja asetelmasta keskusteltiin myös. Liikennevirastosta alkaa olla asiantuntemus kadonnut, vaikka kaikki henkilöt ovat asiantuntijan tittelillä. Nyt ollaan jo niin pitkällä, että palkataan konsultti selvittämään, mitä pitäisi tilata. Yleisön osastoja lukiessa jää välttämättä vaikutelma, että isännätön raha ja tilaaja on usein huono yhdistelmä.

ERVA päätöstä pidettiin yleensä hyvänä. Tosin siitähän on vielä suuri osa miettimättä. Mutta jo se, että ERVA vastaa siitä, että joka paikassa on palvelut saatavissa, on hyvä. Jos johonkin ei saada uusia lääkäreitä, niin ERVA lähettää asialle pari keikkahenkilöä ja homma hoituu edes jotenkin. Eli tasataan ongelma laajemmalle alueelle, jolloin haitat eivät ole niin suuret. Kyllähän tuonkin päätöksen voi vielä sössiä.

Nythän on taas kaikki uudistettavana. Ministeriöt pistetään yhteen. Tosin joku on jo sanonut, että se merkitsee sitä, että on yhteiset vahtimestaripalvelut. Alueellisia yksiköitä ollaan kuulemma taas ryhmittelemässä uudestaan. Joku johtajistamme taisi 1990-luvulla käyttää ilmaisua, että varikset on pidettävä lennossa. Olisi tietysti hyvä, jos joku joskus ehtisi tekemään vähän niitä töitäkin. Meidän porukalla ei ollut uskoa jatkuviin organisaatiouudistuksiin. Toki uudistua pitää, mutta joskus olisi hyvä ajatella niitä töitäkin.

Hallitus päätti karsia perustienpidosta 100 M€. Ihmettelimme, että Liikennevirasto on esittänyt vain pohdiskelua siitä, miten se tehdään. Taitaa olla kuri niin kova, että jokainen ajattelee oman virkansa säilymistä. Muistaakseni jo yli 10 vuotta sitten annettiin ymmärtää, että LVM hoitaa julkisuuden ja viraston on syytä keskittyä töihinsä. Asiasta lisää kahdessa erillisessä muistelee -tekstissä.

Seuraava tapaaminen on 15.5.2014 kello 12.30 ja JN on vastuuhenkilö.

HJB / 9.4.2014

HJB MUISTELEE 85 / TIENPIDON RAHOITUKSESTA 1

HJB / 8.4.2014

Hallitus teki säästöpäätöksiä vuodelle 2015. Niistä on kirjoitettu runsaasti lehdistössä. Käsitteet ovat mukavasti sekaisin. Lapsilisistä tinkiminen kuulemma lisää valtion tuloja. Menot ovat siis muuttuneet tuloiksi ja velat saataviksi. Samoin sekoitetaan käsitteet antaminen ja ottaminen. Jos jollekin annetaan vähemmän, niin se on nykyisin ottamista. Pelataan etumerkeillä, kuten matematiikassa niitä kuitenkaan näyttämättä. Joka tapauksessa lehdistön mukaan perustienpitoa vähennetään 100 M€.

En ole ihan nykypäivän tilanteesta perillä, mutta karkeasti ottaen perustienpitoon käytetään tänä vuonna 559 M€ (Eduskunnan hyväksymä budjetti). Siitä lienee noin 400 M€ sidottu kunnossapito urakoihin, joissa taitaa nykyisin olla jo 7-vuotiset sopimukset? Muutama päättyy varmaan vuonna 2015, mutta voidaanko niistä kovin paljon tinkiä? Ei ole tasa-arvoa, jos vanhoissa urakoissa saa olla tiellä lunta muutama sentti, mutta uusissa puhutaan puolesta metristä? Vähän kärjistäen.

Mihin menee sitten tuo loppu 160 M€? Valtaosin se käytetään kai päällysteiden uusimiseen? Niissähän on jo nyt raju jälkeen jäämä. Paikatuilta teiltä lähtee päällyste levyinä. Teräväreunainen kuoppa rikkoo ainakin alumiinivanteet, jos kuoppaa ei huomaa. Raskaan liikenteen painorajoja nostettiin, jolloin siltojen korjausta pitäisi kiihdyttää. Liikenneturvallisuus vaatii myös parannustoimenpiteitä. Ja aina joku tiekin pitäisi parantaa. Noissakin töissä on sidonnaisuuksia eli kaikki ei ole karsittavissa. On mielenkiintoista nähdä, miten noin 100 M€:sta vähennetään 100 M€? Tulee mieleen VM:n kansliapäällikön ohje noin 1970-luvulta, jolloin oli samanlaisia ongelmia. Hän kehotti laittamaan puomit tienpäähän!

Olinpa noita karsintoja tekemässä joskus itsekin. Lopetin vuonna 1991. Silloin oli tienpitoon käytettävissä 6000 Mmk, josta perustienpitoon 4000 Mmk ja kehittämiseen 2000 Mmk. Tuo raja on sittemmin muuttunut eli voisi laskea, että nykyjaolla perustienpitoon oli noin 5000 Mmk ja hankkeisiin noin 1000 Mmk. Nuo summat saadaan tämän päivän hintatasoon jakamalla neljällä (tilastokeskus). Eli silloin oli perustienpitoon noin 1250 M€. Rahoja on supistettu enemmän kuin puolet. 

Kilpailuttamisella piti säästää 30 %, mutta silti jää vielä reaalista vähennystä. Tuossa kilpailuttamisessakin on osittain kyse laadusta. Eli yleisesti rakentamisen laadusta valitetaan. Eikä syyttä. Tosin suurimmat rakennusliikeet vakuuttavat, että mitään ongelmaa ei ole. Taitaa olla samoin kuin alkoholismissa, että ongeman ratkaisu alkaa tunnustamisesta? Mutta kun kaikki, mitä ei huomata, jätetään tekemättä tai laadusta tingitään laatujärjestelmistä huolimatta, niin suttahan siinä tulee. Tästä syytetään insinöörejä, mutta eivät juristit ja ekonomitkaan ihan syyttömiä ole. Eivätkä myöskään varsinaiset työntekijät, vaikka rakennusliiton puheenjohtaja päinvastaista väittää?

On oikein katsella kulutusta, silloin kun säästetään. Investoinneista tinkiminen on tulevaisuudesta luopumista. Toki investointienkin pitää olla uutta hyvää luovia ja riittävän paljon, jotta ne ovat kannattavia. Perustienpidosta 100 M€ karsiminen tuo taatusti ongelmia. Liikennevirasto uskoo vielä, että tuo säästö on kertaluoteinen. Niin varmaan se on kertaluonteinen, mutta pysyvä. Nykyisessä rahoitustilanteessa on turha odottaa rahoituksen lisääntymistä tuosta alle 500 M€:n jäävästä luvusta. Velkaa toki riittää, joten on niitä vähennyksiä tehtävä jostakin myös myöhemmin. Siinä mielessä säästö on kauan pysyvää? Autoilijat maksavat rikkoutuvat autot. Ihmishenkien maksajat on jo sitten vaikeampi kohdentaa. Joka tapauksessa kuolleet työikäiset ovat pois tuotannosta.

Minä voisin lyödä vetoa, että kuulemme kohta ehdotuksen, että yleistä tieverkkoa supistettaan noin 25000 kilometrillä. Eli kaikki ne yleiset tiet, joilla on liikennettä alle 200 ajoneuvoa/vrk, muutetaan yksityisteiksi. Ehkä avataan uudestaan yksityistieavustukset, mutta se on murto-osa siitä, mitä teiden ylläpito maksaa yleisenä tienä. Yksi edellisistä pääjohtajista tämän ehdotuksen taisi jo vajaa 10 vuotta sitten tehdäkin?

Laskin myös 1980-luvulla, mitä noiden teiden ylläpito maksaa. Laskelma oli karkea, mutta kuitenkin riittävän tarkka. Muistinvaraisesti ja nykyrahaksi muutettuna tulos oli jotakuinkin seuraava. Moottoritiet maksavat valtiolle noin 7 senttiä/ajoneuvokilometri. Luvussa on investointi, korot ja ylläpito. Mutta nuo vähäliikenteiset yhdystiet maksavat noin 70 senttiä/ajoneuvokilometri. Moottoritiet ovat siis varsin edullisia, koska niillä on paljon liikennettä eli ne ovat tehokkaassa käytössä. Minä muuten tein laskelman parissa tunnissa, mutta jos Liikennevirasto tekee nyt saman, niin siihen palkataan konsultti ja se maksaa noin 200000 €.

HJB / 8.4.2014

PS. Taas ilmestyi jostakin noita tyhjiä rivejä?

HJB MUISTELEE 84 / LÄHETYSTÖJÄ 8

 HJB / 19.3.2014

Alkaa tuon muistin kanssa olla ongelmia. En muista kaikkia noin tuhatta tarinaa, joita olen jo muistellut. Siksi olenkin aloittanut tarinoiden listauksen. Olen päässyt vasta noin muisteluun 15, joten selattavaa riittää. Onhan näitä tekstejä kohta lähes 200 A4:sta. Tämänkin jutun olen johonkin kirjoittanut, mutta en muista mihin. Ehkä sitä ei muista lukijakaan?

Eräänä aamuna noin 1980-luvun alussa tuli pääjohtajalta käsky tulla noin kello 10 istuntosaliin. Tulee lähetystö eräästä kunnasta. Asiakin selvisi kohtuullisen tarkkaan. Kyse oli erääseen hankkeeseen liittyvistä tiejärjestelyistä. Soittelin piiriin ja kyselin, mikä on ongelma. Esikuntainsinööri osasi kertoa, että eräs liittyvä tie menee kovin lähelle ao. henkilön kotia. Hän haluaa sen toiseen paikkaan.  Sain lupauksen asian selvittämisestä ja tietojen toimittamisesta noin puolen tunnin sisällä.

Soitto tuli ja kertomus, että suunnitelma on jo uusittu ja nyt varmaankin miellyttää ko. henkilöä. Sain vielä suunnitelman faksilla. Minäkin vähän yllätyin, kun suunnitelma oli teetetty konsultilla ja päivätty samalle päivälle. Mutta otin paperit kainaloon ja istuntosaliin.

Sinne tuli lähetystö, joka paljastui vain yhdeksi henkilöksi, isohkon firman toimitusjohtajaksi. Hän sitten selvitteli ongelmaa ja näytti itsellään olevia karttoja tapauksesta. Kieltämättä näytti vähän pahalta. Taisi sata vuotta vanha koivukujakin kaatua. Annoin hänen vuodattaa asiansa loppuun asti. Pääjohtaja antoi minulle puheenvuoron ja kysyi, että ei taida olla ihan sinun asioitasi, kun on suunnittelusta kysymys?

Totesin, että ei ole, mutta haittaako se? Avasin faksin kartan ja totesin toimarin suunnitelman olevan jo vanhentunut. Konsultti on laatinut uuden, joka voi sopia maastoon paremmin.  Hän katseli paperia vähän aikaa ja totesi, että tämä vaikuttaa hyvältä, mutta hän ei ole tätä nähnyt. Minä osoitin paperin alakulmaa ja sanoin, että ei mikään ihme, koska se on tehty tänään. Nyt ihmetteli sekä pääjohtaja että toimari, miten suunnitelma on minulla, jos se on tänään tehty 500 kilometrin päässä? Kumpikaan ei ollut kai silloin vielä kuullut uudesta tiedonsiirtotavasta eli faksista. Taisi se minullekin olla ensimmäinen kerta, kun sitä käytin.

Asia oli sillä selvä ja sitten juteltiin vähän mukavia ja toimari lähti tyytyväisenä muihin tapaamisiin.

HJB / 4.4.2014