Tapaaminen nro 78/ 25.9.2013

Paikka: Ravintola Haukilahden Paviljonki, vastuuhenkilö ToE

Aika: 25.9.2013 klo 12.30

Läsnä: MLe, TeuP, MP, ToE, JN ja HJB

Venähti vähän nämä muistiinpanot, mutta sehän vain lisää sivulla kävijöiden määrä. Eli nytkin tuplaantui eli taloustieteilijöiden tapaa käyttäen kasvu oli 100 %.

(Tässä piti olla kuva, jossa kävijöiden määrä on noussut yhdestä kahteen, mutta en sitä onnistunut tähän sovittamaan)

Tapaaminen oli sovittu Haukilahden Paviljonkiin, joka Espoon Merenkävijöiden satamassa oleva ravintola. Väkeä oli paljon. Oli samoja isoja johtajia kuin aikaisemminkin samoissa paikoissa. Jos tulee vielä useampi tapaamiskerta samaan paikkaan, niin pitää kysyä mukaan rinkiin. 

 

 Ravintola oli muuten lähellä TeuP:n entistä asuntoa. Hän kertoi asuneensa lahden toisella puolella, jossa hänellä oli veneelle oma ranta laituri ja siinä venepaikka. Pihaan näkyi myös Haukilahden vesitorni, jossa olimme Pentti Hautalan vieraana. Tuossa välissä asui aikoinaan myös työtoverimme MK, nykyinen MS sekä pomomme ETP.

 

Maakasvillisuudessa oli jo syksyn ruskan merkit. Kaulukset olivat pystyssä ja niskat kyyryssä. Joillakin olki aika kylmät kädet, kun käteltiin.

 

 Meitä oli paikalla 6. JPOS:lle tuli viime hetkellä ”pakottava ja väistämätön” meno. Epäilimme, että joku tarjosi lounaan. Ei hinta paha ollut täälläkään. Lounaan sai alle kympillä. Kahvikupin tosin joutui ostamaan erikseen ja se maksoi kolmanneksen lounaasta ja tarjottiin vielä lasista, joka poltti sormia.

Keskustelimme siitä, miten virkamies seuraa omia tekemisiään, mutta olen unohtanut mistä keskusteltiin. Toki meillä kaikilla on omat onnistuneet työt mielessä. Ehkä se liittyi jonkun muistelmiin? Ainakin Kalle Isokallion uusin kirja tuli ryhmässä kehuttua. Hän kirjoittaa hyvin ajankohtaisista asioista ja pisteliäästi. Mikä on sen hauskempaa kuin valtaapitävien mollaaminen? Myös ystävämme Pasanen on kirjoittanut uuden Konos-kirjan ja sekin todettiin hyväksi, jopa Pasasen parhaaksi.

Ajankohtaisuuksista mekin keskustelimme. Joku kuuntelee meitä, koska samat jutut ovat nyt loppuviikosta olleet lehdissä. Mm Ehrnrotin Luxemburgin tilille olivat ilmestyneet yllättävät 10 milj€. Ehrnrotin mukaan ne eivät olleet hänen rahojaan. Haiskahtaa rahanpesulta. Ehrnrotin pitäisikin nyt kiireesti tehdä tutkintapyyntö, jotta ei itse joutuisi epäillyksi. Samalla voisi tehdä tutkimuspyynnön identiteetin varastamisesta. Onhan näitä rahoja aikaisemminkin ilmestynyt väärälle tilille, mm. veronpalautuksia ja ainakin yksi kirjallisuusapuraha. Usein näissä tapauksissa on ollut kiire käyttää rahat pois. Mm kirjailija, jolle apurahaa ei ollut tarkoitettu vaan toiselle samannimiselle, käytti rahat ja taisi saada syytteen petoksesta. Olisi kuulemma pitänyt ymmärtää, että ei hänen kirjansa ollut apurahan arvoinen.

Kokoonnutaanko missään, ettei puhuttaisi Elopin sopimuksesta? Siitä mekin. Olimme yksimielisiä siitä, että jos meidän kanssamme tehtäisiin sopimus, että meille lankea lähes 20 M€, jos firma myydään, niin kyllähän siinä töitä tehtäisiin myynnin eteen aika rajusti. Me kaikki koimme aikoinaan sekä tavoitejohtamisen että tulosjohtamisen. TVH:ssa eräs insinööri totesikin, että kyllä insinööri osaa taaksepäin laskemisen. Lisäksi meille opetettiin differentiaalilaskentaa, jolla pystyi määrittelemään, missä saa pienimmällä muutoksella aikaan isoimman vaikutuksen. Ja kyllä näitä temppuja käytettiinkin.

Windows sai Elopin ja minä viruksen. Pari päivää aikaisemmin ilmestyi ruutuun välkkyvä teksti: ”Windows kaatuu! Paina OK!”. (OK ei tarkoita ryhmämme jäsentä.) Ei näyttänyt Windowsin tekstiltä joten suljin koko välilehden. Myöhempien kyselyjen perusteella tämä tunnetaan viruksena ”Windows kaatuu”. Eli oli sen tyyppinen, että hätäinen painaa OK:ta ja silloin virus on koneella. Siitä taitaa olla aika vaikeaa päästä eroon?

Muistelimme myös vanhoja autojamme. Vielä 1970-luvulla piti auton pakoputki vaihtaa parin kolmen vuoden välein. Nyt ne taitaa kestää jo auton iän? Osittain voi vaikuttaa katalysaattorikin, koska se kai ottaa pahimmat lämmöt pois? Ehkä materiaalitkin ovat parantuneet.

Kahveja maksaessamme MLe huomasi oudon 2 €:n kolikon. Epäilimme ensin sen olevan Liettuan, joka liittyi euroon pari kuukautta sitten, mutta pöydässä tarkemmin tutkiessamme huomasimme, että ei ollut. Oli suomalainen kolikko, joka oli lyöty Valtiopäivien 150-vuotisjuhlien kunniaksi. Samalla muistui mieleen, että uusi vitonen on ollut kierrossa jo useamman kuukauden. Jotkut olivat nähneet, jotkut ei. Ehkä kortilla maksamisella on siihen osuutensa.

Hallitus kaipaa vakautta kehitykseen, tosin ei nykyiseen suuntaan. Totesimme, että diktatuuri on yleensä aluksi hyvin vakaa. Jos on valistunut diktaattori, joka ajaa kansan hyvää, niin voi olla pidempäänkin. Mutta kuitenkin aina tulee hetki, jossa joku ei ole tyytyväinen ja silloin alkaa diktatuurin alasajo. Suomessa on tilanne nyt se, että hallituksella on kiire. Se on tehnyt paljon periaatepäätöksiä, mutta jos ei toteuttaminen tämän syksyn aikana ala, niin on syytä hajottaa hallitus ja pitää uudet vaalit. Tai ehkä olisi vielä parempi, jos epämiellyttävät päätökset hoitaisi virkamieshallitus? Oikeastaan jo nyt ollaan niin lähellä vaaleja, että epämiellyttävien päätösten teko on vaikeaa, ensi vuonna se on jo mahdotonta. Mutta valtakunnalla ei ole aikaa odottaa vuoden 2015 vaaleihin. Päätöksiä pitää syntyä äkkiä. Puheet ensi vuoden kehysriihestä pitäisi jo unohtaa. Siinä riihessä ei tehdä enää muita kuin menoja lisääviä päätöksiä, mikä voi olla tuhoisaa.

Mannerheimiä oli arvosteltu kovasti edellisen illan TV-keskustelussa. Seuraavan päivän lehdessä oli Raimo Ilaskiven kirjoitus. Me olimme aika lailla samaa mieltä. Veikko Huovinen sanoi aikoinaan, että ”jälkiviisaalla silmä on somassa paikassa, se katsoo taaksepäin”. Näin oli ohjelmassakin. Lisäksi kritiikkiä esittivät nuoret, joilta puuttui sotakokemus. Meidän joukkomme piti voittona sitä, että itsenäisyys säilyi. Kuka meistä on erehtymätön? Mikä oli Mannerheimin terveydentila Kannaksen murtumisen aikoihin? Kerrottiinko Mannerheimille kaikki tiedot? On esitetty väitteitä, että Mannerheimiä ei haluttu rasittaa kaikilla tiedoilla ja siksi päätöksiä tekivät ehkä muut? Taas tuli esiin myös se, miten Mannerheim määräsi huoltotien Leningradiin pidettäväksi auki. Laatokan rannalla olevia miehiä kiellettiin ampumasta jäällä meneviä tarvikekuljetuksia.

Asfalttikartellista ei ole kai vielä viimeisiä sanoja sanottu. Itse muistelin, että vuonna 1966 päällystettiin teitä taatusti tappiolla. Silloin huhuttiin, että isot firmat olivat sopineet, että joka viides vuosi tarjotaan niin halvalla, että pienet toimijat eivät saa töitä ja ajautuvat konkurssiin ja sitten ostetaan heiltä kalusto halvalla. POP hommasi aikoinaan Lemminkäisen Tanskaan töihin, koska siellä oli hintataso ihan hurja. Tanskalaiset eivät tästä pitäneet, vaan seuraavana vuonna Interbetoni tuli Suomeen. TeuP muisteli, että tiemerkinnät tarjottiin lähes puoleen hintaan. Silloin keskusteltiin siitä, voiko selvästi tappiollisen tarjouksen hyväksyä. ETP:n päätös oli, että siitä vaan, koska kyllä heidän lompakkonsa sen kestää. Olivat tanskalaisetkin asiasta tietoisia, koska normaaliin tapaan, ainuttakaan lisätyötä ei tehty. Ne jouduttiin sitten teettämään suomalaisilla ja kohtuullisen kovaan hintaan. Jäivätpä rahat Suomeen. Taisi 1970-luvulla käydä Suomessa myös jugoslaavit kokeilemassa tien päällystämistä. Pieleen meni. Ehkä ei laadultaan, mutta työntekijät näkivät nälkää. Taisi silloinkin paikalliset auttajat tarjota ruuat, kuten Thaimaan marjanpoimijoille. Eivät tulleet enää seuraavana vuonna.

Nykyisin useimmilla on jo kaksi vempelettä sähköpostien lukemiseen. Ihmeteltiin sitä, miksi viestit eivät poistu molemmista, kun ne tosista poistaa? Syy taitaa olla siinä, että saapuvat viestit tallentuvat omalle laitteelle eli ne on poistettava laitekohtaisesti. Lähtevät viestit tallentuvat operaattorin muistiin ja ne pystyy poistamaan kerralla. Olisiko tässä selitys?

Sovimme, että seuraavan tapaamisen hoitaa JPOS. Häneltä oli siihen saatu kirjallinen lupaus. Ajaksi sovittiin 22.10.2013.

HJB / 29.9.2013