HJB / 20.8.2013
Lähetystöissä oli toisinaan hyvinkin värikkäitä persoonia.
Erään pohjalaisen kunnan lähetystö halusi turvesuolle johtavaa tietä
parannettavaksi. Parannettavahan se oli, koska ei vanha kapea tie sopinut
raskaille autoille. Raskaimmat turverekat painoivat kuulemani mukaan jopa 120
tonnia? Suunnittelun piiri oli jo käynnistänyt. Tästä minä muistin, että TeuP:n
arkistossa oli ko. tien parantamisaloite 1930-luvulta. Ehdotin TeuP:lle, että nyt pääset aloitteen
säilytyksestä eroon, kun lähetät sen piiriin suunnitteluasiakirjoihin liitettäväksi.
Näin tehtiin eli asiakirjoissa näkyy nyt, että TVH toteutti parannuksen sen
1930-luvulla tehdyn aloitteen perusteella.
Mutta lähetystöstä jäi erityisesti mieleen sen vetäjä. En
tuntenut häntä etukäteen, mutta myöhemmin tunnistin hänet puoleensa valtuustoon
kuuluvaksi. Lisäksi TV-kamerat löysivät hänet joka ikisessä puoluekokouksessa
uutispätkäänsä. Hän oli sekä esiintymisessään että sanojen valinnassaan persoona.
Muistan miten hän istui minua vastapäätä kapean
neuvottelupöydän ääressä. Hän kiihdytti puhettaan hitaasti ja samaan aikaan
takamus alkoi irrota tuolista. Hänen kasvonsa lähestyivät minun kasvojani.
Joskus taisi lähestyä myös EKsen kasvoja. Hänen puhuessaan myös sylki lensi,
joten minun kasvonikin olivat märät. En kuitenkaan kehdannut pyyhkiä. Kävin
pesulla vasta, kun lähetystö oli poistunut.
Vaikka minä olin lähetystöjen vastaanottajana ”salkun
kantaja”, niin silti aika usein he puhuivat juuri minulle. Olisiko ollut niin,
että he ajattelivat tuon nappulan kuitenkin päättävän asioista eikä tuon
isomman pomon?
Olin jossakin liikenneseminaarissa Kalastajatorpalla, jossa
puhujana kävivät eri puolueiden puheenjohtajat yksi toisensa perään. Minä
istuin aika edessä, mutta aivan toisessa reunassa. Tein ahkerasti
muistiinpanoja eli kirjoitin koko ajan. Tästä tein sen havainnon, että minua
todennäköisesti luultiin median edustajaksi, koska joka kerta kun nostin
katseeni kohti puhujaa, hän katsoi minua suoraan silmiin. Tein johtopäätöksen,
että hän halusi minun uskovan, että puhuu juuri minulle. Ei hänellä ollut
muuten mitään syytä katsella salin toiseen reunaan?
HJB / 14.10.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti