HJB / 20.8.2013
Tienpidon ohjelmointiin siirryttyäni lähetystökäynnit
koskivat enemmänkin ajoitusta ja rahoitusta, mutta oli joskus edelleen kyse
myös linjauksesta.
Eräänä iltapäivänä tuli joko RaR tai HOu pyytämään minua
peilisaliin. Oli pyyntö tullut IP:ltä. Kysyin tietenkin missä asiassa. Sain
lähtötiedoksi savolaisen kunnan nimen. Nappasin pari mappia mukaan ja marssin
peilisaliin. Nykyisinhän tuo sali on työministerin käytössä.
Siellä oli muutama kunnan mies aika odottavana. Kertoivat
kuitenkin rehellisesti ongelman. Olivat lähteneet Helsinkiin ajamaan kunnan
tieasioita, mutta olivat unohtaneet ottaa selvää, mitä pitäisi ajaa. Nyt heidän
pitäisi saada hankkeet selville, jotta he voisivat kertoa lehdistölle, mitä ovat
saaneet Helsingin matkalla aikaan.
Siinä sitä keskusteltiin ja ehdotin, että eiköhän ole teille
edullista, jos kerrotte niistä hankkeista, jotka meillä on alueellanne
lähiaikoina alkamassa. Kuulosti heidän mielestään hyvältä. Niinpä minä kaivoin työohjelman
esiin ja luettelin sieltä kolme muutaman kuukauden sisällä ko. kunnassa alkavaa
tiehanketta. Varmistin vielä, että tiesivät missä ne kunnassa sijaitsevat. Lähetystö
lähti tyytyväisenä kotiin ja antoivat lehdille lausunnon, että matka oli onnistunut
ja he saivat lupauksen kolmen hankkeen toteuttamisesta.
Tämä oli esimerkki siitä, että lähetystöillä oli joskus
tärkeämpää päästä käymään Helsingissä kuin saada jotain aikaan. Toinen tärkeä
asia oli, että laskut pitää saada kunnan piikkiin.
Tästä oli esimerkkinä yksi pääjohtajan luona käynyt
lähetystö, joka oli vielä peräti noin 10-henkinen. He puhuivat asiansa ja kun
oli lounasaika lähestymässä, niin kysyivät, voivatko he tarjota pääjohtajalle
lounaan. Pääjohtajalla oli sovittu tapaaminen eikä hän ehtinyt mukaan, joten
hän ehdotti minua tilalle. Minäkin jouduin valitettavasti kieltäytymään, koska
minulla oli puoli tuntia aikaa saada jokin muisti ministeriöön. Niinpä minäkin
kieltäydyin. Neuvoin kuitenkin reitin Ratamestariin sopivaksi paikaksi. Käytävässä
sitten kuulin katkeran sävyisen lauseen. ”Mehän joudumme nyt maksamaan lounaan
itse?” Lounaan sai kunnan piikkiin ja silti täydet päivärahat, jos lounaalle
osallistui yksikin vieras.
Samaan epätietoisuuden kategoriaan menee myös erään
ministerin kysely ennen Eduskuntavaaleja. Hänen kyselyynsä vastasi OA enkä
minä. Tämä ministeri oli huomannut, että ääniä saa paljon paremmin, jos
lupaukset eivät ole katteettomia. Niinpä hän kyseli hyvissä ajoin, mitä
hankkeita hänen vaalipiirissään alkaa vielä ennen vaaleja. Hän sai listan.
Niinpä lehdissä alkoi näkyä uutisia siitä, miten hän halusi erityisesti sitä ja
sitä tietä parannettavaksi. Hän tietenkin pääsi läpi.
HJB / 22.9.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti