HJB / 20.8.2013
TVH:ssa kävi aikoinaan lähetystöjä hyvinkin paljon. 1960-luvun
lopulla oli erityistä tiejärjestelmän muuttuminen, kun kyläteistä ja
kunnanteistä haluttiin valtion ylläpitämiä paikallisteitä. Näitä asioita
hoiteli yleinen toimisto ja siellä MP ja RR. Me tiestössä kirjoittelimme vain
lausuntoja hankkeista. Eräästä Koillismaan kunnasta tuli joka vuosi kirjelmä,
jossa kunnan valtuusto oli laittanut paikallistieksi halutut tiet kiireellisyysjärjestykseen.
Listassa oli muistaakseni noin 20 tietä. Esitin piirille toivomuksen, että
jospa ottaisitte kuntaan yhteyttä ja kertoisitte, että piirissänne otetaan
yleensä paikallisteiksi pari hanketta vuosittain, joten kunnan lista riittää ainakin
50 vuodeksi. Eli mitä järkeä on riidellä niistä loppupään teiden järjestyksestä
vuosittain. Riittää, kun esitätte kaksi kiireellisintä.
Minä pääsin ottamaan vastaan ensimmäistä lähetystöä vasta,
kun POP lähti Norjaan opiskelemaan ja perin häneltä alueinsinöörin tehtävät.
Eräänä päivänä EKnen pyysi minun tulemaan huoneeseensa kello 10. Oli tulossa
lähetystö Pohjanmaalta eräästä kunnasta. Minä menin ja olin sopivasti käytävässä,
kun näin kolmen miehen marssivan käytävää pitkin kohti. Juha Mieto olisi ollut
heidän rinnallaan pieni mies. Eli noin 2 metrisiä jokainen ja painoa noin 130
kg. Kai siinä käsipäivät käytävässä heitettiin ja miehet marssivat sisään EKsen
huoneeseen. Istuivat pyytämättä neuvottelupöydän ääreen. Me emme ehtineet vielä
istua, kun nyrkki pamahti pöytään ja kovaa. Minä ensimmäisenä vilkaisin, oliko
siinä nyrkissä puukkoa. Minä uskalsin istua, mutta EKnen taisi katsella vähän pidempään.
Minä olin oppinut tuntemaan pohjalaiset jo opiskeluaikoina. Olinhan asunut
vuoden lapualaisen kanssa Lauttasaaressa ja samalla oppinut tuntemaan muutamia
hänen kavereitaan.
Seuraava lause tulikin sitten jo heti nyrkiniskun jälkeen ja
suhteellisen kovalla äänellä. ”Meillä on huonot tiet! Me ei sellaasta pitkään
katella!” Tämän jälkeen alettiin sitten keskustella siitä, mikähän tie mahtaisi
olla kysymyksessä. Ei sitä tietä ihan heti parannettu, mutta kaipa suunnittelu
alkoi aika pian. Jos oikein muistan, niin jotain tehtiin jo 1970-luvulla, mutta
isompi parantaminen taisi tapahtua vasta 1990-luvulla.
EKnen minua jälkeenpäin rahoitteli, että eivät lähetystöt
aina ole näin värikkäitä. Yleisempää on, että puheille tullaan ”hattu kourassa”
-asenteella. Tulihan niitä lähetystöjä sitten myöhemmin tavattua varmaan
satoja. Alueinsinöörin tehtävissäkin kymmeniä. Tosin minä olin lähes
poikkeuksetta avustava ”salkun kantaja”.
HJB / 15.9.2013
PS. Näissä raapusteluissa näyttää kone tekevän jotain, mitä en ymmärrä. Fonttien koot vaihtelevat oudosti ja kappalevälit muuttuvat myös. Mutta haitanneeko tuo ketään? Ehkä toista lukijaa?
PS. Näissä raapusteluissa näyttää kone tekevän jotain, mitä en ymmärrä. Fonttien koot vaihtelevat oudosti ja kappalevälit muuttuvat myös. Mutta haitanneeko tuo ketään? Ehkä toista lukijaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti