Tapaaminen nro 68 / 6.9.2012

Paikka: Ravintola Virgin Oil, vastuuhenkilö JN

Aika: 6.9.2012 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, JN ja HJB

Oli jälleen öljymiehen JR:n, sorry JN:n vuoro varata paikka. Hän oli valinnut kuuluisan öljypaikan. Me muistimme melkein kaikki paikan opiskeluajaltamme. Tosin se oli silloin nimeltään BioBio ja ovella luki, että porilaisten tuominen sisään on kielletty. Pihallahan oli silloin kuuluisa perunatori. Erityisesti raumalaisia tuo kyltti miellytti.

Yksi ryhmästämme oli jotenkin löytänyt parempaa tekemistä samalle ajalle, joten meitä oli paikalla vain 7. Meidän ikäluokkamme harvenee. Edellisen tapaamisen jälkeen oli lehdessä, että ystävämme Sven-Åke Blomberg oli myös poistunut. Muistamme hänet. Sven-Åke opiskeli Loviisassa samaan aikaan kuin minä, tosin eri koulussa. Hän oli kämppikseni Lasse Mårtenssonin (ei muusikko) luokkatoveri.

Me totesimme entistä pääjohtajaamme (LW) lainaten, että sodatkin käydään niillä joukoilla, joita on käytettävissä.  Kesän aikana JPOS oli tavannut entisen työtoverin TVH:sta, mutta nimen muistamisen kanssa on tässä iässä joskus vaikeuksia. Hän oli noin puoli tuntia joutunut muistelemaan, ennekuin nimi palautui mieleen. Oli Maija Peltomaa lähettänyt kuitenkin meille terveisiä. Onhan näitä tapauksia, jossa kaupassa on pitänyt vaimolle esitellä entinen työtoveri, mutta esittelepä siinä, kun ei tule nimi mieleen. Kiusallinen tilanne.

JPOS oli taas saanut isoja muikkuja. Näytti myös valokuvia, mutta minusta niissä oli haukia. Kalamiesten jutut ovat kalamiesten juttuja. JPOS kehui myös Visulahden Shelliä ruokapaikkana. Oli kuulemma usein syönyt aurajuustopihvin. Simpukoissa, ABC:llä ja Motoresteissä taitaa olla kyllä valtakunnalliset ruokalistat? Rekkamiehet valittavat, että vaihtelua on vähän. Onhan listalla monta nimeä, mutta kyllä ne pihvit kuitenkin ovat nimestä huolimatta melko saman makuisia. Karsintakursseilta muistan, että TKK:n Pikkulassa oli kuukauden ajan joka päivä eriniminen pihvi, mutta jauhelihapihvi se minusta oli.

Lahdentie on nyt sitten valtion omaisuutta. Julkisuudessa on paljon keskusteltu siitä, oliko tuo yksityisrahoituksella toteuttaminen järkevää. Nelostie Oy:lle hanke oli kannattava. Tj. kehui osaavaa johtoa. Hehän saivat Juhani Ilmosen Uudenmaan piiristä. Jussi sen olisi vetänyt valtion omanakin työnä. Olimme lähes yksimielisiä siitä, että tie olisi ehkä vieläkin rakentamatta, jos siihen ei olisi käytetty yksityisrahoitusmallia. Jos se olisi rakennettu valtion omalla rahoituksella, niin olisiko valtionvelka ylittänyt sen 60 % BKT:stä ja emme olisi päässeet euroon? Eli kyllä meilläkin osattiin piilotella velkoja eikä vain Kreikassa. Itse olen sitä mieltä, että hanke nopeutui sen vuoksi, että yksityisen ei tarvinnut kilpailuttaa töitä valtion hankintalain tapaan. Ilmosella oli mahdollisuus illalla sopia urakoitsijan kanssa, että aloittaako tuon sillan teon huomenna tähän hintaan? Ja työhän alkoi. Tie valmistui vuotta ennakoitua aikaisemmin ja siksi tulorahoituskin alkoi aikaisemmin ja oli vuoden pidempi. Lisäksi liikennemäärät kasvoivat heti maksimituoton rajaan, joten sekin toi rakentajalle tuloja. Varmaan oli kannattava hanke.

Kreikastakin oli taas puhetta. Meistä kukaan ei muistanut, että joskus olisi kerrottu Kreikan tehneen jotakin taloutensa korjaamiseksi. Uutiset on aina otsikoitu, että hallitus on sopinut toimenpiteistä. Pessimistisimmät olivat sitä mieltä, että ei Kreikka aio käytännössä mitään tehdäkkään. Aikanaan vain todetaan, että ”emme maksa velkoja”. Voisi media joksu kertoa, mitä on todella tehty eikä vain mitä on sovittu.

JN oli käynyt Unkarissa pullottamassa viiniviljelmänsä viime vuoden sadon. Tämän vuoden sato ei taida vielä olla käymässä. Oli myös rakentanut ranchille suomalaisen saunan. Ei ollut kuitenkaan rakentanut kuparilauteita, kuten sotakorvauslaivojen saunaan aikoinaan vaadittiin. Tarvikkeet olivat kulkeneet unkarilaisten työmiesten pakettiautossa paluukuormana edullisesti. Opiskeluaikana olimme unkarissa katselleet, että tilaamalla viisi pulloa viiniä pääsi edullisempaan hintaan kuin tilaamalla yhden kerrallaan. Vasta laskua maksaessa selvisi, että puttones ei tarkoitakaan pulloa, vaan viinin laatua. JN meitä opasti, että puttones tarkoittaa, montako repullista parempaa rypälettä on viiniin käytetty. Mitä enemmän on puttoneita, sitä enemmän on jalompia rypäleitä. Saimme oppitunnin viininvalmistuksesta muutenkin. Viinin käyminen tapetaan rikillä. Nyt rikin hinta varmaan laskee, kun laivojen on poistettava rikki polttoaineestaan. Toivottavasti vastaavasti viinin hinta laskee? Ei se silloin niin huono juttu ole.

Professori Asko Korpela oli OK:n tuttuja. Hän oli opettamassa meille kansantalouden sidonnaisuuksia 1990-luvulla. Silloinkin oli lama-aika. Hän näki silloin ratkaisuna kotimaisen kysynnän lisäämisen. Näytti sen vaikutuksen oikein kehittämällään tietokoneohjelmalla. Insinöörinä piti varmistaa häneltä, mitä se käytännössä tarkoittaa eli kysyin että kotiin mennessä tavarat kaatopaikalle ja uutta ostamaan? Juuri sitä, oli hänen vastauksensa.

Esko Seppänen on kirjoittanut kirjan, jossa käsitellään mm. maailman johtavien talousihmisten sidonnaisuuksia. Niitä on kuulemma yllättävän paljon ja piiri on kovin pieni. On kuulemma paljon juutalaisia joukossa.  Oli JPOS ollut kylmäkkönä kirjan julkistamistilaisuudessa.

Seuraava tapaaminen on 4.10.2012 ja vastuuhenkilönä on MLe.

Tähän perään lisään mainoksen, vuodelta 1956, joka löytyi vanhojen papereiden joukosta. Eli silloin julkaistiin Mitä-Missä-Milloin-Autokirja. Kirjaa päivitettiin myöhemmin. Mainoksessa oli hyviä ohjeita autoilijoille. Eivät ole pahitteeksi nykyisinkään, vaikka aika ja autot ovat paljon muuttuneet. Kirjoittelin joskus aikaisemmin tuon ajan automatkailusta, miten matka Kuusamoon kesti lähes 10 päivää ja keskinopeus oli vain noin 40 km tunnissa. Ohessa ovat mainoksen molemmat puolet.

  

HJB / 7.9.2012