HJB MUISTELEE 66 / TULO- JA MENOARVIO 2

HJB / 10.9.2012

Organisaattiouudistuksessa 1975 perustettiin talousosasto ja sinne taloustoimisto. Samalla budjetin kokoaminenkin siirtyi taloustoimistolle. Budjettijaostossa sitä hoiti Risto Leskinen. Ohjelmoinnin osuus oli likimain entisenlainen, mutta hankepuolen vastuu kyllä käytännössä kasvoi. Budjetin prosessihan oli ajallisesti silloin likimain seuraava. Helikuussa piirit tekivät esityksensä, maaliskuussa TVH omansa, huhtikuussa oli LVM:n vuoro ja toukokuussa VvM:n käsittely. Kesäkuussa sitten LVM ja VvM keskustelivat keskenään. Heinäuun lopulla oli budjettiriihi ja syyskuun alussa budjetti annettiin Eduskunnalle.

Poliitikoilla oli tapana käydä budjettiriihessä omaa peliään. Jotain ehkä poistettiin, jotta saatiin rahaa ”omille” hankkeille. Budjettiriihi oli yleensä heinäkuun 20-25 päivän nurkilla. Tämä johti siihen, että minunkin oli ajoitettava kesälomani sen mukaan eli pari viikkoa heinäkuun alussa ja pari viikkoa elokuussa. Siinä välissä piti olla pari viikkoa passissa vastaamassa kysymyksiin ja tekemässä viimeiset korjaukset.

Yleensä tiehankkeista riideltiin viimeiseen asti ja vielä yöllä. Aluksi EWK hoiti yölliset puhelinkeskustelut, mutta hänen kyllästyttyään LVM:lle annettiin minun kotinumero. Toisaalta kyse oli yksityiskohtaisten tietojen antamisesta, mikä edellytti hankkeiden ja muutosten vaikutusten tarkkaa tuntemista. Minä siksi kannoin papereita yöksi kotiin. Muutaman kerran tuli noin kello 04 yöllä keskusteltua budjetista Mikko Talvitien ja ehkä Juhani Korpelankin kanssa. Hankkeitahan niiden keskustelujen perusteella vaihdettiin.

Muutama ministeri on erityisesti jäänyt mieleen budjetin käsittelystä. Eräs heistä oli sitä mieltä, että ei Etelä-Suomessa tarvita teitä ja siksi kaikki alkavat hankkeet tulee aloittaa aluepoliiitisin perustein. Hän oli soittanut Martti Niskalalle ja kertonut vaatimuksen tulleen VvM:ltä. Hän käski lähettää pojan kuulemaan ohjeita. Minähän sinne menin. Minä kuuntelin, kun ministeri hymyssä suin antoi ohjeita. Esitin kyllä poikkeavia mielipiteitä, mutta eivät ne vedonneet. Niinpä palasin uuden hankelistan kanssa Espalle. Uudet hankkeet osuivat yllättävästi ministerin omalle kotiseudulle. Olipa mukana hanke, jota TVH oli pitkään vastustanut. Uusi tie olisi mennyt ministerin omistamien maa-alueiden läpi ja mahdollistanut niiden käyttämisen matkailuun. Sillä aikaa EWK oli keskustellut asiasta VvM:n kanssa. Vaatimus oli heillä aivan uutta. Havainnot kerrottiin myös Niskalalle. Hän ymmärsi heti mistä oli kysymys ja soitti ministerille haukkuen hänet pystyyn. Uusia hankkeita ei budjettiin tullut ja etelän hankket säilyivät.

Vuonna 1976 syntyi Vaasassa tilanne, jossa työnjohtajia alkoi olla enenmmän kuin työntekijöitä. Tilanteen syy taisi olla tyehtosopimuksessa, jossa todettiin, että kaikista vähintään 2 vuotta palvelleista tulee tehdä työjohtajia. Joka tapauksessa siitä syntyi ongelmia. Niitä ratkottiin monella tasolla. Muistan olleeni läsnä kokouksessa, jossa oli valtion eläkepuolen ylin johto. Siellä mietittiin, että miten muutetaan eläkelakeja, jotta työnjohtajien asiat saataisiin hoidettua. Muistelen pysäyttäneeni suunnittelmat toteamalla, että ette kai ihan tosissane suunnittelu noin 50 henkilön takia eläkelakien muuttamista? Kai niihin nyt vähän paremmat perusteet pitäisi olla? Eläkeratkaisuun ei sitten enää palattu. En kuitenkaan päässyt asiasta eroon.

Me yritmmie hoittaa asiaa osittain budjetin kautta. Budjetissa oli tosin paljon muitakin ongelmia. Johto päätti ottaa yhteyden suoraan ministeri Hjerppeen. Minä sain tehtäväksi laatia muistion ja käydä esittelemässä sen Hjerpelle. Ajan kanssa oli vaikeuksia, kunnes joku muisti, että hallintojohtja Salmella on aika ministerin tapaamiseen. Niinpä minä kysyin, voinko tulla mukaan ja sehän sopi. Minulle oli yllätys, kun ministerin huoneen eteisessä huomasin, että ajan olivatkin varanneet VaTy:n henkilöt työnjohtajaongelmasta keskustelemiseen ja me olimme tilaisuudessa vain asiantuntijoina. Budjettihan oli tuohon aikaan vielä erittäin salainen ja sen palajastaminen oli likimain valtiopetos. Siinä sitä sitten keskusteltiin työnjohtajaongelmasta.

Yhtäkkiä Salmi totesi, että minulla on asiasta muistio. Olihan minulla muistio, mutta se oli budjetista eikä työnjohtajaongelmasta. Minä ojensin muistion Hjerpelle ja valitin, että minulla ei ole useampaa mukana. Niinpä aloin esitellä muistiota tyyliin ”siinä ensimäisellä sivulla on asiasta kokonaiskuva” ja lisäsin aina väliin jonkin lauseen työnjohtajista. Hjerppe katseli ihmeissään vuoroon minua ja muistiota, mutta ei sanonut mitään. Muutaman lauseen luettuaan, hän ymmärsi, miksi ja mitä olin puhumassa. Taisi tilanne häntä huvittaakin, mutta kumpikaan emme paljastaneet, mistä muistiossa oli kysymys. Yksi VaTy:n lähetystössä olleista muutti 6 vuotta myöhemmin samaab rivitaloyhtiöön. Hän muisti minut, mutta minä en muistanut häntä liki 10-henkisestä lähetystöstä. Kysyin häneltä, huomasiko hän tilaisuudessa mitään ihmeellistä. Ei ollut huomannut. Eli sain onnistuneesti kuvattua ministerille budjetin laadinnan ongelmat ja hän niitä sitten hoitelikin mhadollisuuksien mukaan minun muistioni mukaan. Eli asia hoidettiin, vaikka tilaisuus oli ihan väärä.

Kolmas on Pekka Vennamo 1980-luvun lopulta. SMP oli lähettänyt noin 40 hankkeen listan, jotka pitää saada budjettiin. Suurin osa oli paikallisten ongelmien ratkomista, kuten Pihtiputaan postin eteen neljä pysäköintitaskua ja vähäliikenteisiä paikallisteitä. Minä taas tein muistion ja lähdin esittelmään sitä kansliapäällikölle. Yhtään hanketta en puoltanut, mutta en kyllä jyrkästi kieltänytkään. Kerroin vain faktoja, joista mielipiteeni kyllä selvisi. Korpela sanoi hänellä olevan aika ministerille 10 minuutin päästä, joten pyysi minut mukaan. Hän selasi muistioni ja huomasi myös, että hankkeet eivät olleet valtakunnan tärkeimpiä. Niinpä hän kysyi minulta, mitka ovat kaksi parasta ja minähän sanoin listasta ainoat seudulliset tiet. Vennamon luona asiasta sitten keskusteltiin ja hänkin totesi, ettei näitä kaikkia voida toteuttaa, mutta jos toteutettaisiin kaksi, niin mitkä ne ovat? Korpela osasi välittömästi sanoa oikeat hankkeet.

HJB /10.9.2012