HJB MUISTELEE 59 / TPO:N LAATIMINEN 2

HJB / 2.1.2012

Ensimmäinen ATK-versio taisi olla pelkkä kirjoitusohjelma. Sen hyöty oli siinä, että vanhoja hankkeita ei tarvinnut kirjoittaa uudestaan. Riitti, kun korjasi muuttuneet tiedot. Taisi olla vielä ainakin aluksi niin, että piirit hoitivat asian päällekorjaamalla ja TVH:n ATK-yksikkö tallensi muutokset. Pienestähän kaikki alkaa.

MLe ihmetteli tässä vaiheessa, että miksi tiedot lähetetään VM:ään paperilla, kun he lähettävät ne VTKK:lle tallennettavaksi ja yhdistettäväksi koko maan investointiohjelmaksi. Minä en osannut ATK:ta lainkaan, joten pyysin, että MLe toimisi välikätenä. VTKK:lla taisi jo silloin olla töissä Reijo Vuorikallio, joka oli aikaisemmin ollut tiestön taloudellisessa jaostossa. Löydettiin oikeat henkilöt keskustelemaan asiasta. Niinpä olimme varmaan ensimmäinen virasto, joka toimitti tiedot myös magneettinauhalla. Muistelen, että ATK:yksikömme kävi kuitenkin hakemassa nimen lähetyskirjeeseen tiestöstä. Tällä nimellä sitten vakuutettiin, että nauhalla on TVH:n investoinnit.

Valtion investointiohjelma koottiin siksi, että voitaisiin koordinoida hankkeiden sijoittumista ja ajoittumista. VTKK ajoi tiedoista virasto-, lääni- ja kuntakohtaisia listoja. Saattoi olla vielä muitakin, ainakin summaustasolla. Ei tuo koordinointi oikein onnistunut, kun jokainen virasto piti omasta suunnitelamastaan kiinni. Myöskään kunnat eivät olleet halukkaita esittämään mielipidettä, jossa kuntaan sijoittuva hanke siirtyisi myöhemmäksi. Liekö kukaan edes yrittänyt koordinointia? Asioita pitää tietenkin harkita sen aikaisen ajatusmaailman mukaan. Työllisyyden vuoksi oli ensisijainen tavoite saada valtion hankkeita joka kuntaan. Se oli yksi suurimmista syistä siihen, että hankkeet olivat pieniä ja paikallisia. Suuret hankkeet tahtoivat siirtyä aina tulevaisuuteen, jos niitä ei voinut toteuttaa paloina.

Yksi pahimpia koordinointimokia oli Kymenlaaksossa tapahtunut hankkeiden ajoituksen päällekkäisyys. VR oli pitkään ajanut Juurikorven – Haminan radan parannusta, joka oli käytännössä radan uudelleen rakentamista. TVL ajoi Vt 7:n osuutta Summa – Hamina (?) moottoritieksi. Hallituksen budjettiesityksen tullessa julkiseksi, huomasin molempien isojen hankkeiden olevan alkamassa samaan aikaan. Se tiesi maanrakennusresurssien loppuvan eteläisessä Kymenlaaksossa. Kumpikaan ei ollut valmis siirtämään hankettaan ja niin ne tulivat molemmat hyväksyttyyn työohjelmaan. Muutamaa päivää myöhemmin luin lehdestä, että Inkeroisiin aletaan rakentaa parin viikon päästä yhtä Euroopan suurimmista paperitehtaista. Sen maanrakennustyöt ajoittuivat vielä kolmantena mammuttihankkeena samaan ajan kohtaan.

Kai niitä resursseja sitten kuitenkin löytyi, koska hankkeet kaikki valmistuivat aikataulussa. Liikennelupia voi aina myöntää lisää ja kalustoa saa rahalla. Siihen aikaan maataloudesta siirtyi työvoimaa maanrakennukseen paljon. Myytiin metsää ja ostettiin tilalta lähteville pojille autot ja koneet. Myöhemmin kuulin näiden poikien liiketaloudellisen ajattelun laahanneen hiukan jäljessä. Eli työstä saadut rahat käytettiin elämiseen ja kun kone oli loppuun käytetty, niin käytiin isälle puhumassa, että pitäisi taas myydä metsää. Tosin omakin ajattelu parani vasta 1990-luvun alussa sillä 10 päivän ”ekonomikurssilla”. Olisi sekin kurssi ollut tarpeen jo aikaisemmin.

Kun tietoja kirjoitettiin moneen kertaan, niin tahtoi tulla myös virheitä. Etenkin silloin, kun kirjoittaja käsitteli asioita niitä tuntematta. Numeroiden puhtaaksi kirjoitushan on tällainen tilanne. Meillä ei ollut omissa TPO:ssa kuntakoodia, vaan kunnan nimi oli selväkielisenä. VM:n listaan se piti saada, jotta voidaan tulostaa kuntakohtaisia listoja. Siihen aikaan näitä kuntakoodejakin oli vielä useita. TVH:llakin oli omansa, ainakin yksi ja ennen KELAN koodia. Taisi Mikko Jokinen olla TVH:n koodin luoja. Se oli laadittu jo vuoden 1965 liikennelaskentaa varten. Muistaakseni laskentapisteen numero tuli kolmesta osasta eli piirinumerosta, kuntanumerosta ja pistenumerosta. Turun piirissä oli silloin yli 100 kuntaa, jonka vuoksi piirin pohjoisosalle annettiin numero 03. Myöhemmin tästä alueesta tuli Satakunnan maakunta. Tästä syystä piirinumeroissa ei ollut myöhemmin lainkaan numeroa 03 eli Turku oli 02 ja Häme seuraavana 04.

Näistä kuntanumeroista syntyi yksi huvittamista virheistä. Minä tai joku muu oli meillä kirjoittanut kuntanumerot käsin listaan ja siitä ne oli tallennettu VM:n listoihin ja myöhemmin VTKK:n listoihin ja jaettu kunnille. Etelä-Suomen sanomissa oli sitten etusivun juttu, että valtio siirtää Villähteen – Nastolan tien rakentamista hamaan tulevaisuuteen. Toimittaja sitten soitteli minullekin kysyen, että miksi. Minä muistin ohjelman likimain ulkoa ja totesin heti, että ei sitä mihinkään ole siirretty ja kysyin, mistä tämä käsitys on syntynyt. Sain lähteeksi nämä VM:n listat. Sanoin selvittäväni asian ja soittavani kohta takaisin. Kaivoin VM:n listat esiin ja eihän sitä hanketta siellä Nastolan kohdalla ollut. Meidän listassa oli. VTKK:n koko maan listassa hanke oli ihan oikein ajoitettuna, mutta kuntana taisi olla Kauhajoki. Kuntanumero oli siis väärin. Listasta selvisi, että kuntien numerot taisivat poiketa yhdellä numerolla. Soitin toimittajalle ja kerroin virheen syntyneen meillä TVH:ssa, kun kirjoitimme kuntanumeroita. Hanke, rahat ja vuodet ovat kuitenkin oikein. Seuraavan päivän lehdessä oli vielä isommilla otsikoilla, että TVH siirsi Nastolan rahat Pohjanmaalle. Tekstissä oli virhe kyllä kuvattu asiallisesti, joten en lähtenyt otsikkoa korjaamaan. Taidettiin myöhemmin lisätä tarkkuutta kuntanumeroissa.

Toinen mieleen jäänyt asia näissä VM:n listoissa oli havainto erään kunnan hankkeista. Siellä oli samanarvoisina ja päällekkäin ajoitettuna meidän valtatien parannus noin 30 Mmk:n hankkeena ja paikallisen maatalousoppilaitoksen kanalan katon korjaus 3000 mk. Teki mieli soittaa VM:ään ja kysyä, kumpaa siirretään, kun ovat päällekkäin? Kaikki eivät ymmärrä huumoria, joten jätin soittamatta. Havainto kuitenkin osoitti sen, miten eritasolla virastojen investoinnit liikkuu. Meillä taisi kustannusarvioraja olla julkistamiseen VM:n listoilla olla silloin 300 000 mk.

Rahojen suuruusluokkaan törmäsin myös OM:n työryhmässä, jonka tehtävänä oli miettiä mahdollisia työmaita Ruskon vankisiirtolan työllistämiseksi. Ryhmässä tuli keskustelua määrärahojen muodosta. Budjetissa rahat olivat siihen aikaan kiinteitä, arviomäärärahoja tai siirtomäärärahoja. Kiinteä oli tiukka enimmäismäärä tietylle vuodelle, Arviomäärärahaa voi pakotettuna hiukan ylittää valtioneuvoston päätöksellä, mutta ei siirtää seuraavalle vuodelle. Siirtomäärärahaa ei saanut ylittää, mutta se oli käytettävissä seuraavien 2-3 vuoden aikana. Minä puolustin siirtomäärärahaa, koska se on selvä raami, mutta mahdollistaa töiden siirtämisen tarvittaessa seuraavalle vuodelle eikä siten johda tuhlaamiseen. Muut tuntuivat epäilevän tuota tuhlausajatusta. Kerroin, että arviomäärärahana me pyysimme joka vuosi 50 Mmk lisää, mutta kun raha muuttui siirtomäärärahaksi, jäi 50 Mmk seuraavana vuonna käytettäväksi eli sadan miljoonan säästö. Muut hämmästyneenä kyselivät, miten paljon meillä oikein on rahaa? Meillähän oli kunnossapitorahaa silloin muistaakseni noin 1500 Mmk, joten ei 50 Mmk ollut kuin muutaman päivän kulut. Eli ”säästöstä” varmaan pääosa oli sitä, että siirtovelkoja ei kerätty niin tarkkaan.

Kaikissa virastoissa suhtautuminen KTS:ään ei ollut samanlaista. Tämän huomasin Pohjois-Karjalan työllisyysvierailulla, jonne pääsin TVH:n edustajana pariin kertaan. Muut osallistujat olivat ministeriöiden ylintä johtoa. Kun kunnat siellä esittelivät toiveitaan, niin minä kirjoittelin vuosiluvat ylös ja työnsin paperin LM:n Kalevi Perkolle, joka vastasi, että hanke toteutetaan vuosina xx. Muut ministeriöiden edustajat pyörittelivät vastaustaan kertoen, että jos saisivat poliittisen päätöksen nyt, niin suunnitelmat veisivät pari vuotta ja sitten voisi ajatella rahan pyytämistä tai jos kuitenkin jo tänä vuonna aloitettaisiin, mutta ei se kyllä meidän ohjelmissa ole? Kunnilta tuli selvä vastaus: Pyrkikää samaan kuin TVL. Heillä on selvät suunnitelmat ja niihin voi luottaa. Eihän meidän suunnitelmat oikein täällä etelässä pitänyt, mutta Pohjois-Karjalassa ne pitivät.

HJB /2.2.2012