Paikka:
Ravintola Stockmannin vintti, vastuuhenkilö MP
Aika:
16.2.2012 klo 12.30
Läsnä:
MLe, TeuP, MP, ToE, JN ja HJB
Stockmann
täytti 150 vuotta 3.2.2012 ja siksi Argoshallissa oli näyttely. Tosin se ei
ollut syy tapaamispaikan valintaan. Oli vanha ja tasokas paikka. Lisäksi meille
oli varattu kabinetti. Vieraaksi saimme LAM:in, joka oli ollut tiistaina
Eduskunnassa kuuntelemassa Suomen taloustieteen huippuja. Odotimme
mielenkiinnolla uutta tietoa.
Kolme
ns. vakinaista osallistujaa oli poissa erinäisistä syistä. Tosin JPOS oli
lähettänyt Kanarialta kuvan lohduttamaan lumituiskussa tarpovia.
Jostakin
syystä keskustelu alkoi sodan ajan huumausaineilla ja niiden
jälkivaikutuksilla. Aika moni kai jäi
koukkuun. Erityisesti kaukopartiossa olleet kai käyttivät pervitiiniä. Se taisi
olla käytössä vielä sodan jälkeenkin. Eräs tunnettu hiihtäjä kertoi aikoinaan,
että pervitiini ja mustikkamehuun sekoitettu konjakki antoivat kummasti voimia.
Eikä sitä Paavo Nurmeakin syytetty Sisu-pastillien syömisestä? Urheilu ei liene
ollut niin puhdasta kuin kuviteltiin ennenkään. Eräs työkaverimme oli aikoinaan
lähellä Suomen huippua. Hän lopetti, kun sai tietää, että kaikki häntä paremmat
käyttivät jotain aineita, eikä hänelle puhuttu mitään. Vaikutus olisi ollut
juuri sen verran kuin hän oli kärjestä jäljessä.
Erään
tuttu hiihdon harrastaja taas oli kuullut anabolisten tehokkaasta
vaikutuksesta. Hän päätti kokeilla vaikutusta Finlandia-hiihdossa. Kun hän oli
aikaisemmin pysynyt juuri ja juuri porukan mukana, niin nyt hän tuli erittäin
raskaassa kelissä kaksi tuntia ennen muita maaliin. Missä on dopingin raja?
Kiinalaiset huiput söivät muistaakseni jotain sientä eli aitoa luonnon
tuotetta. Lasse Viren joi poron maitoa? Varmaan löytyy luonnosta sellaisia ruoka-aineita,
joilla on tehoa nostavia vaikutuksia, mutta jotka eivät kuulu kiellettyihin
aineisiin. Testeissä varmaan näkyy, kuten punajuuren syönti, mutta kun ei ole
kielletty. Puhtaan urheilun puolesta kannattaa kuitenkin puhua. Raihnaisia
vanhuksia on jo kohta muutenkin liikaa.
Tuli
sitä douppausta kokeiltua itsekin teekkariaikana. Valmistauduimme joka
syksyisiin suunnistuskilpailuihin juomalla kolmeen Pekkaan puoli pulloa wiskiä.
Neljäs joukostamme oli autonkuljettaja ja navigaattori. Meillähän juoksuvoimaa
riitti. Etenkin kun joka rastilla otimme suuntaa-antavat. Maalissa olimme jo
ns. hyvässä vauhdissa. Ajanottajat huomasivat tilamme ja epäilivät ensin virhettä
ajanotossa, kun sijoituimme 500 joukkueen kilpailussa sijoille 13 ja 14.
Päihitimme siis ihan aktiivi suunnistajia. Kai meidän diskaustakin mietittiin,
mutta kun ei ollut niitä testejä, niin annettiin tilanteen olla.
Puhe
oli taas kerran hammaslääkäreistä. MP kertoi tuttavasta, jolle oli suositeltu
hammassärkyyn suolahappoa, kun oli paikassa, jossa ei päässyt heti lääkäriin.
Joltakin tutulta oli myös vahingossa poistettu viereinen terve hammas. Myös
HJB:n hammassärky oli parannettu paikkaamalla väärä hammas. Oli poraaja nuori.
Kun vakinainen tuli lomalta takaisin, hän jo kätellessä totesi, että sinulta on
avattu väärä hammas. Ikääntyneenä työntekijänä oli lohduttavaa kuulla, kun
saman ikäinen hammaslääkäri totesi, että on sillä ammattitaidoillakin jotain
merkitystä.
Mutta
juttua siitä Kreikan tilanteesta. Ensimmäinen kysymys oli, mitä demokratiasta
on jäljellä kriisin jälkeen? Kreikka on demokratian kehto, mutta ei siellä
taida demokratiaa olla ollut sotien jälkeen? Eli heillä on pitkä tie oppia demokratia
uudelleen. Keskustelimme myös, mikä se tie voisi olla. Kommunismia epäiltiin,
koska omaisuus on nyt harvojen käsissä ja suuri osa kansasta on vain velallisia.
Rikkaiden omaisuus ei vain taida enää olla Kreikassa, joten sen sosialisointi
ei onnistu ilman muiden maiden apua.
Liikennevirastossa
oli ollut harjoittelemassa nuori kreikkalainen silta-insinööri, jolla oli
asevelvollisuus vielä suorittamatta. Kriisin alkaessa hän joutui harkitsemaan
paluutaan. Saksaan muutto oli kuulemma yksi vaihtoehto. Hän kuitenkin palasi
Kreikkaan ja jonkin ajan jälkeen viestitti saaneensa hyvän työpaikan johtavasta
suunnittelutoimistosta. Myöhemmin tuli viesti, että työpaikka on hyvä, mutta
neljään kuukauteen ei ole maksettu palkkoja. Viimeisin viesti kertoi hänen
siirtyneen armeijaan. Hän oli todennut, että tilanne on sen verran paha, että
hän katsoi viisaammaksi siirtyä joukkoon, jolla on aseet.
Mutta
selviääkö Kreikka veloistaan? Huonolta näyttää. Insinöörihän aloittaa tässä
tilanteessa laskemisen. Kreikan velka on tämän vuoden lopulla noin 200 %
bruttokansantuotteesta eli 200 ”rahaa”. Jos velka olisi kokonaan euroryhmältä
ja se odottaa saavansa rahalleen 5 % korkoa, olisi se 10 ”rahaa”. Lyhennyksiin
pitäisi myös olla rahaa. Jos velka yritetään kattaa vaikka 40 vuodessa, niin se
tekisi vuodessa 5 ”rahaa”. Velanhoitokulut olisivat siis yhteensä 15 ”rahaa”.
Valtio voisi ehkä korkeimmillaan verottaa 40 % bruttokansantuotteesta eli se
toisi kassaan 40 ”rahaa”, josta velanhoitokuluihin menisi 15 ”rahaa”. Julkisen
sektorin pyörittämiseen jäisi silloin vain 25 % bruttokansantuotteesta, joka
olisi aika vähän? Suomen Bruttokansantuote on noin 180 Mrd. euroa. Valtion budjetti
on vähän yli 50 Mrd. euroa ja kuntien ja kirkon verotus vielä päälle. Eli Suomessa
kulkee noin 40 % julkisen sektorin kautta? Tosin siinäkin on muutamaprosentti
velanhoitoa mukana. Lisäksi ehtona olisi, että Kreikassa kaikki maksaa veronsa.
Ei taida olla ihan realistista? jos korko olisi vaikka 7 %, niin silloin
käyttöön jäisi vain 21 ”rahaa” eli lähes 20 % vähemmän. Ja tätä niukkuutta
jatkuisi 40 vuotta? Kestävätkö kreikkalaiset 40 vuoden matokuurin? Kyllä siinä
kynnelle kykenevät katselevat naapurimaihin tai kauemmas. Voi Turkin rajalla
pakolaisten suunta vaihtua?
Entä
mikä on euron tulevaisuus? Perussuomalaiset ottivat Eduskunnassa käyttöön
termin optimaalinen valuutta-alue. Oli monelle taloustieteilijälle yllätys.
Termihän ei ole uusi, mutta ei ole kuulunut poliittiseen sanastoon. Kysymys
kuuluu, ovatko valuutta-alueen rajat samat kuin valtakunnan rajat. Optimaalinen
alue on sellainen, jossa sisäisen kaupan toiminta maksimoituu eli alue tulee
toimiin omillaan. Euro oli jo syntyessään maailman toiseksi tärkein
kaupankäynnin valuutta, mutta onko se optimaalinen valuutta-alue? Talousalueena
on kiistatta merkittävä. Puheissa hyviksi maiksi kutsutaan niitä, joiden
vaihtotase on ylijäämäinen. Jos jollakin on ylijäämää, niin jollakin toisella
on oltava alijäämää. Hyviä syntyy siis vain huonojen kustannuksella.
Johtopäätös oli, että Eurooppaan syntyy liittovaltio, vaikka sitä ei vielä
kukaan uskalla nyt lobata.
Mitä
tapahtuu, jos euroalue hajoaa? Ennuste on, että Kiina ostaa Euroopasta
kokonaisia ”valtioita”. Rahaa Kiinalta löytyy. Kiina on toimissaan erityisen
taitava pelaaja. Heillä on oma pelinsä (Kopel?), joka on strategiapelinä ehkä
shakkia vaativampi. Näissä vaativissa peleissä suunnitellaan kymmeniä siirtoja
etukäteen ja siksi kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää. Ehkä Kiinalaisten
halu ostaa isot maa-alueet Islannista tai Suomen Lapista elämysmatkailun
tarpeisiin ovat juuri näitä pitkän tähtäimen suunnitelmia? Ihmisten siirtyminen
valtiosta toiseen voi olla myös pitkäjänteisesti suunniteltua toimintaa.
Kiinalaisia siirtyy kuulemma jatkuvasti tuhansittain Siperiaan? Tästä tuli mieleen
Venäjän johdon sanat Georgian sodan aikana. Molemmat johtajat vakuuttivat
puolustavansa kansalaisiaan vaikka asein, missä tahansa maankolkassa, jos heitä
kohdellaan väärin. Kunnanjohtajien kannattaa olla tarkkoina rakennuslupia
myöntäessään?
Elinkaari
hankkeet eivät ole enää toteuttamiskelpoisia? Joku kysyi, ovatko ne koskaan
olleetkaan? Keskeinen syyhän on ollut se, että voidaan toteuttaa velalla ilman,
että se näkyy valtion velkana. Aiemmin oltiin siinä uskossa, että näissä
elinkaarimalleissa insinöörit pääsevät toteuttamaan tavoitetta optimaalisella
ja innnovatiivisella tavalla. Nyt näyttää siltä, että niitä ohjaavat
markkinavoimat, joiden ensisijainen tavoite on jälkimarkkina-arvo. Tähän
jälkimarkkina-arvoonhan Amerikan pankit ja rahastot kompastuivat.
Lopuksi
muisteltiin vielä Risto Jarvan elokuvia. Yö vai päivä taisi olla hänen
ensimmäisiä elokuviaan ja tuli noin vuosi sitten Tv:stä. Meistä vanhimmille
elokuvassa oli statisteina paljon kurssikavereita. Tosin noin 30-kiloa
köykäisempinä. Loppu teksteissä mainittiin myös Pekka Rytilä, joka oli
kanssamme tiestössä. Fukseina minä ja kurssikaverini teimme muutaman päivän
ilmaista työtä elokuvan markkinoinnissa.
Jarvan
elokuva Ruusujen aika noin vuodelta 1965 sijoittuu vuoteen 2012. Siksi sitä kai
esitetään parhaillaan Kino Engelissä. Elokuvasta jäi mieleen yksi kohtaus, joka
ei varmaan nykysukupolvelle aukea. Elokuvassa puhelin soi ja päähenkilö vastaa
lyhyesti ”ei, en, ei” ja sulkee puhelimen. Seuralainen kysyi, kuka se oli. Päähenkilö
vastasi ”tarkastaja Repo”. Juju oli siinä, että tarkastaja Repo eräästä
vakuutusyhtiöstä oli saanut alueekseen Otaniemen ja hän soitti joka ikiselle kylän
asukkaalle ja monelle kai useampaan kertaan. Oli siis kyläläisille hyvin tuttu
henkilö.
Seuraava
tapaaminen sovittiin 21.3.2012 ja vastuuhenkilönä on TeuP.
HJB
/ 18.2.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti