HJB MUISTELEE 57 / OHJELMOINTIIN 1

Hyvää Uutta Vuotta 2012!


Lienee syytä muistuttaa taas kerran siitä, ihmisen muisti on lyhyt ja valikoiva. Kukaan ei tiedä kaikkea, joten asioista tehdään myös vääriä johtopäätöksiä. Näitä jorinoita on jo kuuden vuoden ajalta, joten en muista kaikkea, mitä olen aiemmin kirjoittanut. Saattaa siis olla toistoa. Tosin olen melko varma siitä, että ei niitä aikaisempia muista ainakaan molemmat lukijat.


HJB / 20.12.2011


Tiestötoimisto ja erillinen tili- ja tarkastustoimisto kävivät jonkinlaista vääntöä siitä, kenelle kuuluu keskipitkän ajan taloussuunnittelu. Tiestötoimiston mielestä tienpidon suunnittelun tuli olla taloussuunnittelun lähtökohtana. Tilitoimisto taas oli perinteisesti vastannut budjettiesityksestä ja katsoi taloussuunnitelman olevan sen jatke. Aluksi asia hoidettiin niin, että tiestössä laadittiin Tienpidon toimenpideohjelma ja tilitoimisto laati Toiminta- ja taloussuunnitelman, jonka liite toimenpideohjelma oli. Käytännössä tiestössä oli laadittu budjetin tieinvestointiosuus jo aikaisemmin. Tosin tienrakennustoimistolla oli tärkeä rooli selvitettäessä mm. keskeneräisten jatkorahoitustarvetta. Toinen tiepitoa ohjaava suunnitelma oli suunnitteluohjelma, jossa päätettiin, mitä teitä suunnitellaan. Siitä vastasi muistaakseni tiesuunnitteluosaston yleinen toimisto ja siellä ystävämme MP. Tiestössäkin asiat oli hajautettu, sillä ns. alueinsinöörijärjestelmä oli piirikohtainen ja kokonaiskoordinaatio sovittiin kai tapauskohtaisesti. Tiestössä taisi olla silloin talous-, liikenne- ja tieverkkojaosto. Koko tiestötoimistohan oli varsin nuori ja sen syntymisestä on jotakin muistelussa 28 toukokuulla 2008.


Samoihin aikoihin mietittiin koko Tie- ja vesirakennuslaitoksen uudistamista. Taisi olla KEHTO-projekti, joka asiaa mietti. Minä en ollut siinä mitenkään mukana ja siksi en siitä juuri mitään tiedäkään. Muistelkoot muut sitä. Minulle jäi käsitys, että KEHTO vaikutti vuoden 1975 uudistuksiin. Vuonna 1972 tiestössä tehty neljännen jaoston eli ohjelmointijaoston perustaminen oli askel uuden organisaation suuntaan. Minä heräsin koko ajatukseen vasta siinä vaiheessa, kun THnen ja MLe tulivat kysymään lähdenkö mukaan ohjelmistojaostoon. Kun selvisi, mistä on kyse, niin minähän lähdin. Uudessa jaostossa työt suunniteltiin ja organisoitiin ns. puhtaalta pöydältä. Aluksi taisin tehdä niitä asioita, joita käskettiin ja niin nuo laajemmat kuviot olivat muiden murheita.


Muistini mukaan suunnitteluohjelman koordinointi tuli tässä vaiheessa ohjelmointijaostoon ja kai minun vastuulle heti alusta alkaen. Olin siitä aiemminkin antanut yleiselle toimistolle lausuntoja, joten ei se aivan vieras ollut. MP taisi opastaa minua alkuun. Yleinen toimisto ja tietoimisto olivat tärkeitä yhteistyökumppaneita, joten sieltä löytyi apua myöhemminkin (MP, Esko Hämäläinen, Martti Mäkelä sekä erityisesti ilmakuvauksia hoitaneelta maanmittarilta xx Junttilalta). Suunnitteluohjelman peruste tuli tielaista ja -asetuksesta, joissa sanottiin, että suunnitelmien laatimisesta päättää tie- ja vesirakennushallitus. Näin niitä tulkittiin. Tosin niissä yleensä mainittiin vain TVH. TVL ja piirit olivat harvemmin mainittuja käsitteitä. Ei ollut järkevää tehdä hankekohtaisia päätöksiä silloin tällöin. Oli järkevämpää tehdä kunnollinen vuosisuunnitelma ja päättää kerralla suunniteltavista kohteista. Täydentää voi aina yksittäisillä päätöksillä.


Suunnitteluohjelma laadittiin piirien esityksistä, jotka sisälsivät kohteet, toimenpiteet ja rahatarpeen. Raha oli niukkaa, joten kai sitä aina jotain karsintaa piti tehdä piirien kanssa keskustellen. Piireilläkin oli halu tehdä enemmän, kuin mitä rahoitus mahdollisti.  Päätös sisälsi oikeuden suunnitella luettelossa olevat kohteet ja lisäksi tarvittaessa pieniä paikallisia kohteita (kustannusarviorajalla määriteltynä) sekä käytettävissä olevan suunnittelurahan. Ainakin aluksi suunnitteluraha kohdennettiin työohjelmassa vain TVH:lle. Rahaa jätettiin TVH:lle aina vähän myöhemmin tulevia kiireellisiä tarpeita varten.


Yksi vahdittava asia oli myös valmiiden suunnitelmien määrä. Ei ollut järkevää suunnitella liikaa, koska suunnitelmat vanhenivat nopeasti. Tämä sekä kootun tiedon tarve johtivat nopeasti siihen, että aloitettiin vuosittain myös valmiiden suunnitelmien luettelon laatiminen. Tiepolitiikkaa tehtiin myös rajoittamalla suunnittelua alueilla, joilla tiedettiin, että työllisyysperustein toteutetaan kaikki hankkeet, joista vain ovat valmiit suunnitelmat. Näihin kohteisiin odotettiin suunnittelurahoituksenkin tulevan työllisyysrahoista.


Museovirasto rahoitti kaivauksiaan jo silloin muiden rahoilla. Eli heillä oli halua kaivella tiesuunnittelunkohteena olevilla alueilla, jos oli vähänkin perustetta olettaa jotain löytyvän. TVH maksoi kaivaukset tai käytännössä piiri suunnittelurahoistaan. Muistan yhden tapauksen, jossa piiri pyysi kesken vuotta 4000 markkaa lisää rahaa, jotta erään hankkeen museokaivaukset voidaan tehdä. Minusta summa oli pieni verrattuna piirin 4 Mmk:n suunnittelurahaan. Olin juuri samaan aikaan nähnyt paperisodan, jossa eräältä piiriltä perittiin 19 penniä takaisin liikaa maksettua rahaa. Takaisin perintä monine muistioineen maksoi varmaankin 10000 kertaa tuon 19 penniä. Tilien on tietenkin täsmättävä. Siksi päätin ehdottaa, että piiri maksaa omista rahoistaan tuona summan, enkä kysele mitään lausuntoja. Lisäsin vielä perään, että mikäli piirillä ei ko. rahoitusta ole mahdollisuus järjestää, niin siirtäkää suunnittelun aloittamista. Ajattelin tämän toimivan myös ennakkotapauksena muille piireille. Toimihan se. Ko. piiri päätti siirtää hankkeen suunnittelun. Se oli jäissä noin 20 vuotta. Tosin asiaan vaikutti myös vuoden 1973 öljykriisi, joka vei rahoitusmahdollisuuden monelta muultakin hankkeelta.


Taisi olla hätätilahallituksen aikana, jolloin hallitus päätti selvityttää valtion työllistämismahdollisuuksia. Kyseli tuli myös minulle. Minulla oli valmiiden suunnitelmien luettelo käytettävissä, joten tunnissa pystyin kirjoittamaan vastauksen, että voimme aloittaa välittömästi 4 Mrdmk:n hankkeet, mikä vastasi tuolloin muistaakseni 3-4 vuoden investointirahoitusta. Meni johdosta läpi ja osasin jo odottaakin, että VM:stä tulee puhelu. Tulihan se ja kysyttiin heti, että mitä pelleilet vakavalla asialla. Enhän minä pelleillyt. Meillä oli valmiita suunnitelmia. Tosin olisi varmaan tullut muita resurssiongelmia, jos olisi todella aloitettu kaikki. Siinä vaiheessa minulle kuitenkin valkeni, että Kainuun piirissä oli valmiina 10 vuoden rahoitusta vastaavat suunnitelmat. Piti lyödä jarrua Kainuun suunnittelulle.


Työministeriön kanssa tuli riita yhden hankkeen suunnitelmasta joskus myöhemmin. Piiri oli usein esittänyt suunnitetavaksi erästä tiehanketta, joka ei ollut toimenpideohjelmassa eikä ollut edes PTS:n linjausten mukainen. Niinpä sen suunnittelun aloitusta oli jarrutettu. Piiri oli kuitenkin jotain suunnitelmia tehnyt. Niinpä kerran Työministeriö edellytti, että hanke alkaa työllisyysrahoin seuraavan kuukauden aikana. Me OA:n kanssa totesimme, että ei voi alkaa, kun ei ole lainvoimaista suunnitelmaa. Työministeriö ilmoitti, että he hoitavat meille työttömiä piirtäjiä sen verran, että saadaan paperit valmiiksi. Eihän se pelkkä piirtämisongelma ollut. Hanke jäi silloin aloittamatta. Kun sitä selvittelin, niin sain kuulla, että kyseessä oli erään ministerin nimikkohanke ja siksi piiri oli sitä suunnitellut. Totesin vain, että pistäkää nyt sitten paperit äkkiä kuntoon. Kun menimme neuvottelemaan koko seuraavan vuoden työohjelmasta, oli ensimmäinen lause muistutus siitä, että emme olleet suostuneet kyseeseen hankkeeseen. Piti äkkiä todeta, että emme voineet, koska lainvoimainen suunnitelma puuttui, mutta nyt se on kunnossa. Lause avasi koko solmun seuraavan vuoden työohjelmasta eikä meitä sen pahemmin rokotettu. Joskus kannatti antaa pienissä asioissa periksi saadakseen isompia läpi. Ministeri tosin putosi Eduskunnasta seuraavissa vaaleissa.


HJB / 2.1.2012