HJB MUISTELEE 41 / DI:NÄ TIESTÖTOIMISTOON 1.10.1969 03.02.2011

03.02.2011 / Täydennys 24.02.2011

Kotiutus tapahtui 9.9.1969. Työsopimusperusteisen DI:n toimen sain kuitenkin vasta 1.10.1969 eli oli elämäni ensimmäinen loma. Tiestötoimistossa pääsin heti työn touhuun TeuP:n apulaiseksi. Hän oli aloittanut konsultin kanssa projektin valtakunnallisen liikennevirtamallin aikaansaamiseksi. Mi-nähän olin asiaan vihkiytynyt jo diplomityössäni. Liikennevirtatiedot saatiin samasta valtakunnallisesta liikennevirtatutkimuksesta (VLT-66) kuin diplomityöhönikin. Konsultti ei näyttänyt halukkaalta aivotyöhön. Siellä syötettiin tiedot tietokoneelle ja kokeiltiin meidän ehdottamaa mallia ja sitten todettiin, että ei korreloi. Me jouduimme TeuP:n kanssa itse miettimään, miksi ei korreloi ja miten havaittu syy voitaisiin ottaa huomioon. Muistaakseni päädyttiin likimain samaan mallityyppiin kuin diplomityössäni eli laskettiin joka alueelle sijaintitekijä. Ihan kohtuullisen hyvin korreloiva malli saatiin aikaan, mutta ei kai sitä mihinkään sitten kuitenkaan käytetty?

Edellä mainittua mallia varten TeuP (tai joku muu) oli koodannut valtakunnan tieverkon ensimmäistä kertaa tietokonekäyttöön. Verkko sisälsi pääteiden lisäksi likimain kaikki seudulliset tiet sekä joitakin selvästi nopeimpiin yhteyksiin kuuluvia kokoojateitä. Eli käytössä oli toimiva verkko 101 alueen välisiin yhteyksiin. Verkon jokaiselle linkille taisi olla annettu pituus ja nopeus. Näihin aikoihin kehiteltiin (MLe?) käsitettä kustannusnopeus, joka sisälsi myös tienlaatua. Meille selvisi aika pian, että konsulttimme käytti koodattua verkkoa myös muihin töihinsä, jotka olivat varmaan tuottavampia kuin meidän mallimme. Ehkä siinä oli syy, miksi mallimme ei liiemmin konsulttia kiinnostanut? Lehdistä oli luettavissa, että kaupalle ja teollisuudelle laadittiin erilaisia varastojen optimisijoituksia. Aika pian alkoivat konsulttimme kilpailijat toivoa koodattua verkkoa käyttöönsä. Minähän sitä sitten ihan ilmaiseksi jaoin. Minusta oli väärin, että vain yksi konsultti sai sen käyttöönsä. Tässä mielessä mallin laatiminen oli historiaa.

Marraskuun 3-7 päiviksi sain komennuksen ns. opaskoirakurssille eli insinöörien johtamistaidolliselle kurssille no 8. Kurssi kesti siis viikon ja pidettiin Otahallin tiloissa. Vetäjänä oli koulutuspäällikkö Erkki Lahti. Minä jo luulin, että minusta koulutettiin johtajaa, mutta kurssin jälkeen minulle valkeni, että valinnan perusteena olikin se, että minä olin joutilain lähtemään. Tulkoon vielä mainituksi, että puolipäiväraha oli syksyllä 1969 vain 17 markkaa eli vajaa 3 euroa.

Poissaoloni aikana tiestötoimistossa oli pistetty pystyyn ns. alueinsinöörimalli ja niinpä minä pääsin myös avustamaan TeuP:ia ja muitakin alueinsinöörintehtävissä. Laskin mm. kannattavuuksia ja perkasin vanhoja papereita. Sieltä peräkomerosta löytyi mm. aloite Paavolan – Rantsilan (?) välisen tien parantamiseksi. Aloite oli tehty 1930-luvulla. TeuP muisti, että nyt on parannussuunnitelma piirissä tekeillä, joten ei muuta kuin paperit Oulun piirille liitettäväksi suunnitelma-asiakirjoihin. Yleensä vanhat paperit lähetettiin arkistoon. Tämän hankkeen ”isäksi” tuli ainakin lähes oikea henkilö. Yleensä aloitteen tekijöitä ilmestyy parannuksen valmistuessa useita.

Toinen hyvin mieleen jäänyt paperi oli uusi ja koski tietä Vuosangan kylään Kainuussa. Tiestä oli tehty noin viisisivuinen aloite ja se oli kirjoitettu hyvin. Aloitteessa kuvattiin niitä vaikeuksia, joita kylällä oli, kun ainoa tapa sulan veden aikaan oli kuljettaa tavaroita lautalla yli tuulisen järven selän. Yksi sivu oli kirjoitettu yhdestä jauhojen kuljetusmatkasta, jossa myrsky pääsi yllättämään. Lautta saatiin kuitenkin kovan työn ansiosta lähes rantaan, jossa se keikahti ympäri ja jauhot oli silloin järvessä. Kirjoittaja oli selvää kirjailija ainesta. Kirjeen liitteenä oli kaikkien kyläläisten allekirjoitus. Muistiini jäi, että vaikka allekirjoittajia oli noin 200, oli siinä vain neljä sukunimeä. Kaipa se tiettömässä kylässä elämän kumppani löytyi aina naapurista? Kävi silloin mielessä, että nyt olisi sosiologille loistava tutkimuskohde. Tiehän rakennettiin. Mitä kylässö tapahtui tien valmistuttua? Taisi olla viimeinen ns. Kekkostie.

Yleiselle toimistolle kirjoitettiin lausuntoja myös yksityisteiden muuttamisesta yleisiksi teiksi. Yksi näistä oli Veihtivaaran tie, josta syksyllä tuli TV-dokumentti, joka oli tehty aloitteellisen Martan näkökulmasta. Tätä on muisteltu jo parissakin tapaamisessa, mutta toistan sen taas lyhyesti tiestötoimiston näkökulmasta. Aloite oli tullut meille ja totesimme, että kylässä on vain muutama talo ja koska muuttoliike oli jo silloin Ruotsiin ja kuntakeskuksiin, niin laskimme, että olisi huomattavasti kannattavampaa maksaa tiloista kunnon hinta ja lunastaa ne valtiolle. TVH:n kanta muutokseen oli kielteinen. Sitten kuulimme, että Martta oli vienyt presidentille neljä karjalan piirakkaa. Martan mukaan kyseessä taisi olla kalakukko. Niinpä sitten vähän myöhemmin ilmestyi meille Martan kirje presidentille johon oli tutulla käsialalla marginaaliin kirjoitettu ”Toimenpiteitä varten. UKK”. Mehän ymmärsimme, mitä santa merkitsivät, koska useimmissa muissa vastaavissa kirjeissä luki ”Tiedoksi UKK”. Olihan viestissä selvä ero. Niinpä tie rakennettiin.

HJB / 18.02.2011