Tapaaminen nro 52 / 20.12.2010

Paikka: Ravintola Martta, vastuuhenkilö HJB
Aika: 20.12.2010 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ELe, ToE, JN ja HJB

HJB /21.12.2010

Martta-hotelli oli tuttu paikka aikoinaan IsoRoballa työskenneille. Olivathan silloin ikkunoiden koordinaatit kaikilla selvillä, jolloin pystyi niillä ilmaisemaan, jos oli jotakin kiinnostavaa nähtävissä. Martat muuttivat noin vuosi sitten Uudenmaankadulta uuteen paikkaan Lapinlahdenkadulle. Taisivat samalla luopua hotellin pidosta, mutta ravintola ja kahvio näyttivät edelleen olevan. Paikka tuntui olevan lounastajien suosiossa. Varattu pöytämmekin vapautui vasta pari minuuttia ennen sovittua aikaa. Vielä poislähteissä paikka oli puolillaan.

Odotellessa todettiin, että ns. pitkät lounaat ovat kai jo menneisyyttä. JN totesi kuitenkin juuri edellisellä viikolla olleensa sellaisella. Oli lounas kestänyt puolilta päiviltä aina kello 21 asti. JN tuli nyt muuten paikalle jo ilman keppejä. Vanhassa TVH:ssa pitkät lounaat olivat erityisesti hallinto-osaston suosiossa.

Vuosi on loppumassa ja varmaankin taas vuoden vaihteessa monet hinnat nousevat. Vuoden 1969 lopulla taisi Alkon hinnat nousta peräti 30 %, mikä tietenkin johti hamstraamiseen. Saihan siitä paljon paremman koron kuin pankista. Jos sai. Eräälle kävi niin, että tuli uudenvuoden yönä pari kymmentä henkilö jatkoille ja joivat molemmat punaviinilaatikot tyhjiksi. Arvuuttelimme myös paljonko Rioja Tintto maksoi vuonna 1968. Muistelimme hinnan olleen noin 3 mk:n luokkaa. JN:n ulkomaanmatka kun oli ollut 300:n Rioja Tinton hintainen.

Liikennerevoluutiolla uudistamaan liikenteen suunnittelua: Sitran ja neljän ministeriön yhteistyöohjelma Liikennerevoluutio julistettiin 14. joulukuuta Helsingin Korjaamolla. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran luotsaamassa yhteistyöohjelmassa ovat liikenne- ja viestintäministeriön lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö ja ympäristöministeriö. Lisää osoitteessa:
http://www.lvm.fi/web/fi/uutinen/view/1217155 . Keskustelussa todettiin tulos tyypilliseksi virkamiestyöksi, johon on vaikea saada otetta, koska käytännönläheisyys puuttuu.

Olimme sähköpostilla keskustelleet edellisellä viikolla maahan muutosta. Siitä oli SM:n kansliapäällikön kirjoitus (http://vaalimanifesti.fi/) jäänyt myös useimmille samasta syystä hämäräksi. Keskusteluhan alkoi siitä, että parinkymmenen seuraavan vuoden aikana syntyneiden tilaston mukaan työelämään tulee 670 000 henkilöä vähemmän kuin lähtee eläkkeelle. Jos työssäkäyvien osuus olisi noin 75 %, niin vaje olisi silti noin 0,5 milj. henkilöä. Kun otetaan huomioon julkisen sektorin velat ja ikääntyvien hoitotarpeen kasvu, ei työn määrää varmaankaan voida nykyisestä vähentää. Vaikka tuottavuuden nousu hoitaa osan, ei voida välttyä johtopäätökseltä, että työperäinen maahan muutto on välttämätöntä. Muuten olemme siinä tilanteessa vanhan Romanian tapaan, että ambulanssit eivät hae yli 60-vuotiaita. Sosiaalipummeja emme kuitenkaan tarvitse. Aidot pakolaisethan eivät niitä ole.

Olisi myös eduksi, jos pakolaisten maailman kuva olisi jo valmiiksi likimain samanlainen kuin suomalaisilla. Erilaisuushan johtaa aina ongelmiin. eikö lähes kaikkien sotien taustalla ole jossakin määrin uskonto. Sunnit ja shiat tappavat edelleen tosisiaan kostona noin 1500 vuotta sitten tapahtuneiden murhien johdosta. Palestiinan ongelmien juuret ovat noin 2000 vuoden kestoisia. Irlannissa taisteluja syntyy mm. siitä, että protestantit haluavat välttämättä marssia liput hulmuten katolilaisten asumaalueilla 500 vuotta sitten tapahtuneen voiton kunniaksi. Taitaa brädityöryhmän sovittelijalla riittää työtä moneksi sukupolveksi?

Suurin osa oli huomannut Paavo Sarkkisen kirjoituksen Hesarista. Paavohan valitti sitä, että tiejohtajat itkevät tiestön kunnon romahtamista jo kolmatta kymmenettä vuotta ja silti kunnon heikkeneminen ei näy missään. Lausumalla aliarvioidaan tienpitäjien onnistumista työssään. Kyllä vain tien kunto on heikentynyt. Heikentyminen on vain hidasta ja jos muistaa vain viime vuoden tilanteen, niin asian tilan huomaa vain ekspertti ja hänkin vain tilastollisin perustein. Ei tarvinnut vielä 10 vuotta sitten pääteillä väistellä asfaltissa olevia kuoppia. Päällystämiseen saatiin huomattava parannus 2000-luvun alussa, kun Asko Saarelan vetämän ASTO-projektin tuloksena saatiin kestävyyttä huomattavasti lisättyä. Projektihan oli hintava, mutta tuotti itsensä takasin muutamassa vuodessa.

Kannustusloukuista keskusteltiin myös. Meidän nuoruudessa niitä ei ollut. Kun opintolaina lankesi maksettavaksi, niin siinä oli kannustusta ihan mukavasti. Nykyisin on varaa olla siirtymättä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan tai työskentelemään sen vuoksi, että kaverit ovat täällä. Sitä paitsi eihän periferiassa ole edes oopperaa eikä Hietsun bileitä.

Eläkkeistäkin taas keskusteltiin. Eläkeläiset voisivat maksaa myös sen noin 5 % olevan eläkemaksun. Näin pitkään elävät hoitaisivat osan eläkevastuustaan eikä nuorten maksuja tarvitsi nostaa 5 %:lla. Jotta eläkeläisten tulot eivät pienenisi, pitäisi heille suoda sama työtulovähennys kuin työssä olevillekin. Tämä johtaisi kai kuntien, ehkä valtionkin verotulojen vähenemiseen. Se pitäisi jotenkin kompensoida. Lisäksi tämä johtaisi suurituloisten eläkeläisten tulojen pienenemiseen, mutta olisihan siihen yli 50000 € vuodessa saavilla varaakin. Nykyisessä järjestelmässähän isotuloisten eläkeläisten veroprosentit ovat vain pari prosenttia työssä olevia suurempia, kun keskituloisilla vastaava prosentti on noin 6. Tämä muutos olisi hyvä toteuttaa siinä suuressa verouudistuksessa, jonka tulokset julkistettiin tv:ssä tapaamisemme jälkeen illalla.

JPOS:n raamatun luku etenee edelleen. Suosittelimme jo koraanin hankkimista. Hän lupasi sitä harkita. Tai olisiko hyllyssä sittenkin jo joku taskupainos?. Koraani on vielä raamattuakin rajumpaa luettavaa. Tästä siirryttiinkin sitten helposti koulun joulujuhlien perusteisiin. Joku oli osuvasti todennut, että suomalaisille kristinusko merkitsi vain yhden jumalan lisäämistä luetteloon. Isot juhlat, kuten juhannus ja joulu suomalaisilla olivat jo ennen kristinuskoa. Niiden perusteet olivat vuoden kierrossa. Ryhmämme kannatti perinteiden ylläpitämistä myös koulun joulujuhlissa.

Kinkereille oli meidän ikäluokasta osallistunut melkoinen joukko. Samalla saimme kuulla, että JPOS:n isoisä ja MLE:n isosetä olivat parina pyörittäneet Savonrannan kinkereitä. Sukututkimuksella löytyy mielenkiintoisia yhteyksiä. Samalla paljastui, että JPOS:n täti oli puhunut usein Hiitolan P-nimisistä ja nehän oli tietenkin olleet TeuP:n vanhempia. Siellä ei kuulemma muita samannimisiä ollut.

Maahanmuuttajista oli keskustelua jo aikaisemminkin. Meistä ainakin yhden esi-isä, yhden vaimo ja yhden isäpuoli oli maahan muuttaja. ToE kertoi isäpuolensa taistelleen ensin Kreetalla, Palestiinassa ja Pohjois-Afrikassa Rommelia vastaan ja olleen vielä Italiaa vapauttamassa ja muuttaneen sitten Suomeen kirjeenvaihtajaksi. Siihen aikaan ainoat ”maahan muuttajat” olivat siirtokarjalaisia. Elämä ei kieltä taitamattomana ollut silloin kovin helppoa. Kieltenopettajanakin hän ehti toimia. Lehtiartikkelit johtivat myös ankariin nuhteisiin UKK:lta. ToE oppi isäpuoleltaan englantia, äidiltään ruotsia ja lastenhoitajalta ja kavereilta Saviolla suomea.

Sotalapsista on viime aikoina keskusteltu myös. Meistä ei kukaan ollut sotalapsena, mutta MP:lle oli matkapaikka jo varattu. Mietimme syitä ja ne eivät suinkaan aina olleet huonot elinolosuhteet ja pommitukset. Osa lapsista lähetettiin pois miehityksen pelossa. Puolalaiset upseerit teloitettiin Katyinissa, jotta leireille tulisi tilaa suomalaisille upseereille. Televisiossa näytetään parhaillaan virolaista sarjaa ”Viro - tuulten pieksemä maa”, jossa kuvataan aikaa 1917–45. Olisivatko Suomen olosuhteet olleet likimain vastaavat, jos täällä olisi myönnytty vaatimuksiin?

Muistelimme myös Otaniemen aikaisia jäyniä. Eräs kaveri oli toivonut, että kämppä olisi illalla tyhjä, kun tyttöystävä oli tulossa kylään. No kaverithan tyhjensivät kämpän totaalisesti yhtä patjaa lukuun ottamatta. Toisen kaverin auto oli aina yöllä nostettu erään parvekkeen alle, johon se juuri ja juuri mahtui. Omistaja tietenkin harmistuneena kysyi: ”Ettekö te nyt muuta keksi?” Seuraavana yönä auto oli purettu osiin ja kasattu uudestaan viidennen kerroksen yhteistilaan.

Muistelimme myös flipperikuningas Nikulaa, joka organisoi 1960-luvun lopulla näyttävän vastavallankumouksen, kun arkkitehtiopiskelijat vaativat vallankumouksellisesti mies ja ääni periaatetta osastossaan. Nikula keräsi porukan, joka valkoiset nauhat käsivarsissa ja banderollit heiluen marssi arkkitehtiosastolle. Ävyssä oli 1960-luvulla mainos, jossa todettiin, että ”älä pane Partneria suuhun äläkä Mummia kainaloon”. Tämä innoitti meidät tyhjentämään MumRollOn-deodoranttipullon ja täyttämään sen pirtulla. Tämän veimme Nikulalle sitten asianmukaisesti kielideodoranttitekstein ja -ohjein varustettuna synttärilahjaksi.

Poislähteissä MP vielä ennusti, että vuoden 2011 loppuun menessä suomalaiset ovat poistuneet Afganistanista ja Helsingissä on tehty terroristi isku. Jos ei ole, niin hän tarjoaa konjakit kaikille. Vastavetona hän saa konjakit kaikilta muilta.

Seuraava tapaaminen on 18.1.2011 kello 12.30 ja vastuuhenkilönä on ToE.

HJB / 24.12.2010


- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006
- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007
- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

Tapaaminen nro 51 / 22.11.2010

Paikka: Ravintola König, vastuuhenkilö TeuP
Aika: 22.11.2010 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ELe, ToE, JN ja HJB

Oli vanha arvokas ja perinteikäs ravintola. ELe kertoi anekdootin paikasta jo etukäteen. ”Helsingin Yliopiston edesmenneellä kanslerilla Ernst Palme'nilla oli vieraana Länsi-Saksan katolisen kirkon päämies, Kardinaali König. Palme'n vei hänet lounaalle ravintola Königiin. Ruokajuomaksi hän tilasi punaviinin "Le Cardinal".

Arvokkuus lienee jo kulunut pois, sillä varaamamme pöytä oli annettu toisille asiakkaille, laskutus meni vähän niin ja näin ja sitten lopuksi rahasta annettiin väärin takaisin. Asiat kyllä korjattiin anteeksi pyydellen.

MP näytti lehtileikettä, jonka mukaan liito-oravat olivat nostaneet vt 1:n hintaa välillä Lohja Muurla noin 10 M€. Aikoinaan Porvoo – Koskenkylä välillä vaadittiin väistämään kangasvuokko esiintymää. Vaihtoehtosuunnitelma maksoi miljoonia ja olisi rakentaminen maksanut noin 10 – 20 Mmk enemmän. Siellä todettiin, etteivät vuokot niin arvokkaita ole. Suunnitelman verran niistä kannatti kuitenkin maksaa? Taitaa sekä liito-oravia että vuokkoja olla vähän joka paikassa. Valkeakoskellahan ollaan estämässä kokonaisen kaupunginosan rakentamista liito-oravien vuoksi? Sekä Koskenkylässä että Vuosaaressa tutkittiin lintujen elintapojen muuttumista rakennustöiden vuoksi. Ei ollut suurempaa vaikutusta. Eläimet sopeutuvat ja muuttavat, kunhan saavat siihen mahdollisuuden.

JPOS oli käynyt Helsingin juutalaisella hautausmaalla entisen tuttavan hautaa etsimässä. Vaikeuksien jälkeen oli löytynyt. Erikoispiirteenä oli ollut, että hautakivet olivat kaikki samaan suuntaan ja muistoksi ei tuotu kukkia vaan kiviä.

JPOS muistutti meitä myös ruukinmatruunan blogista, jossa hän oli luetellut 10 tärkeää asiaa, joista yksi lainaus:
”8) Tieinfrastruktuuri: Jos armeija on kuin pää yhteiskuntaruumiille, tieverkko on sen hermoverkko ja verisuonisto. Suomi on pitkien välimatkojen maa, ja meillä sen takia hyvä tieverkko ja rautatieverkko on ensisijaisen tärkeä asia. Suomi on käytännössä elinkelvoton puolet vuodesta - vain toimiva tieinfra pitää sen asuinkelpoisena.” Blogi on osa takkirautasivustoa, jolla käydään korkeatasoista keskustelua elämän menosta ( http://takkirauta.blogspot.com/ ) .

Siitä oli helppo siirtyä Sakari Uimosen tutkimuksiin. Hänhän on sitä mieltä, että tiestön arvo on ihan muuta kuin mitä Liikennevirasto taseessaan ilmoittaa. Niin varmaan onkin, jos halutaan laskea käyttöarvo. Tiestö on ruuan, raaka-aineiden ja tuotteiden siirrossa elinehto. Tästä lähtökohdastahan saa vaikka kuinka suuren arvon. Jälleenhankinta hinta on yksi tapa laskea arvoa. Liikenneviraston taseessa on ”kirjanpitoarvo”, joka on käytännössä vähän alle puolet jälleenhankintahinnasta eli puolet tiestöstä on poistettu.

MLe oli löytänyt selvityksen 50 huonoimmasta autosta (JPOS:n auto ei ollut listassa!) Ryhmästämme TeuP ja Mle olivat pari viikkoa sitten Uudenmaan alueuutisissa. Kuva oli tosin noin 45 vuoden takaa, jolloin teekkarit muuttivat Polilta Dipoliin. Silloinhan sovitettiin / mitattiin mm. Smith & Polvisen suunnitelman mukaista eritasoliittymää keskelle Kauppatoria.

Yllättävän moni oli katsellut ohjelmaa ”Tanssii tähtien kanssa”. Viisasta se onkin tässä iässä jo tyytyä katseluun, jotteivät lumpiot nyrjähdä paikoiltaan. Tanssiessa jotkut ovat koostaan huolimatta kuin keijuja ja toiset taas varsinaisia ”kanki-Kaikkosia”. Uudenmaan uutisissa oli juttua myös Töölössä olevasta Argentiinalaisen tangon klubista. Haastattelusta jäi mieleen se, että siinä tangossa on ideana se, että partneri oivaltaa parinsa aikomukset jo etukäteen, jolloin tango sujuu kuin tanssi.

Erilaisista peuroista oli myös juttua. TeuP selvitti, että Etelä-Suomessa on seuraavia peuroja:
1. valkohäntäpeura, sv. vitsvanshjort,lat. odocoileus virginianus
2. kuusipeura l. täpläkauris, sv. dovhjort, lat. dama dama
3. metsäkauris, sv. rådjur, lat. capreolus capreolus
(lähde:Barösundsbladet)

Metsäpeura on se laji, joka muistuttaa poroa, mutta jonka kanta halutaan ehdottomasti pitää puhtaana ja siksi sekaantuminen poroon halutaan estää. Wikipedia kertoo metsäpeurasta sivullaan mm. seuraavaa ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4peura ) : "Metsäpeura eli suomenpeura eli petra (Rangifer tarandus fennicus) on suurikokoinen ja havumetsissä elämiseen sopeutunut peuran (Rangifer tarandus) alalaji, jota tavataan vain Suomessa ja Venäjän Karjalassa. Metsäpeura oli kivikaudelta lähtien suomalaisen erä- ja pyyntikulttuurin tärkeimpiä saaliseläimiä, mikä johti sen häviämiseen nykyisen Suomen alueelta 1800-luvun lopulla. Kanta säilyi vain Vienan Karjalassa, josta metsäpeurat alkoivat levitä takaisin Suomen puolelle Kainuuseen 1940-luvulla. Myöhemmin niitä takaisinistutettiin myös Suomenselälle. Metsäpeura luokitellaan Suomessa nykyään silmälläpidettä-väksi, eikä sitä pidetä enää uhanalaisena. Venäjällä kannan säilymistä sen sijaan uhkaavat salametsästys ja risteytyminen porojen kanssa."

Raamattu ja sen tulkinnat herättivät oman keskustelunsa. JPOS oli aloittanut lukemisen vuoden alussa ja lukenut nyt pari sivua päivässä. Niinpä hän on jo lähes sivulla 900. Sieltä löytyy useita asioita, joita ei enää nykyisin voi ”pitää lakina”. Homoavioliitoista oli tietenkin kysymys. Muistimme myös erään kansanedustajan tokaisun sian kanssa vihkimisestä. Lähempänä voi olla kuitenkin vaatimus moniavioisuudesta. Käytännössähän sitä kai jo somaleilla on eli he ovat tuoneet tavan tullessaan. Tuskin menee 10 vuotta, kun sen hyväksymistä vaaditaan?

Irlanti teki ratkaisunsa viikonvaihteessa. Siitä keskustelu siirtyi tietenkin pankkien syyllisyyteen ja rahan aktiiviseen myymiseen. Sitähän se oli Suomessakin 1980-luvun lopulla. Itse muistan, miten erään säästöpankin minulle täysin vieras johtaja soitti kotiin sunnuntai-iltana noin kello 20 ja tarjosi puolen miljoonan lainaa. Niillä olisi pitänyt ostaa osakkeita ja antaa ne pankille takuuksi. Muita vakuuksia ei olisi tarvittu. Säästöpankkien johtajathan toimivat muuten meille TVH:laisille tavoite-johtamisen opettajina. Muistan miten pankinjohtaja Lounais-Suomesta kehaisi, että heillä tarjotaan koko henkilökunnalle aina kakkukahvit, kun tase ylittää uuden tasamiljoonan. Tavoite oli kasvattaa tasetta ja sehän onnistui, kun työnnettiin rahaa kottikärryillä pankista ulos. Siellä Lounais-Suomessa muuten käydään vielä 20 vuoden jälkeenkin oikeutta ko. asioista.

E10- bensiini tulee vuoden vaihteessa. Vanhoille autoille, perämoottoreille ja ruohonleikkureille jää käyttöön vielä 98E, mutta olisiko sen saatavuus ollut taattua vain pari vuotta? Sen jälkeen voi olla, että sitä saa vain muutamilta asemilta. Vahoista autoista ja koneista kannattaa siis pyrkiä eroon hyvissä ajoin, jolleivät ne mene romuksi.

Seuraava tapaaminen on 20.12.2010 kello 12.30. Vastuuhenkilönä on HJB ja paikka löytynee Kam-pista.

HJB / 23.11.2010

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006
- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007
- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

JUHLATAPAAMINEN nro 50

Paikka: Ravintola Savoy, vastuuhenkilö JPOS
Aika: 20.10.20 klo 12.00
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, ToE ja, JN

JPOS / 20.10.2010

Nietu prokushka, varas vei

Kävelin alas Kasarmikatua tänään vähän vaille klo 12, kun näin TeuP:in Teatteri Savoyn edessä. Ilmeisesti ravintola Katsomon henkilökunnan edustaja oli antamassa hänelle neuvoja, miten löytää ravintola Savoyhin. Koppasin TeuP:in mukaani, kävelimme nurkan ympäri ja Savoyn ovesta sisään, ajoimme hissillä 8. kerrokseen ja olimme ravintolan eteisessä. Kohtelias portsari otti päällysvaatteemme ja aikaisemmilta käynneiltä minulle tuttu sommelier ohjasi meidät salin perällä olevaan pöytäämme, jossa istuivat jo MP, MLe, EL, OKnen ja TbE. TeuP:in ja minun jälkeen tulivat vielä LAM (vieraileva taiteilija) ja JN.

Kerroin Heikin terveiset ja päällisin puolin ne kaksi syytä, miksi Heikki ei nyt ollut mukana.

Ruoka oli tilattu jo etukäteen kahdeksalle: vorschmack ja paistetut silakat. LAM:ille tilattiin ne myös. Ruokajuomaksi Savoyn omaa (jossain Lounais-Suomessa pantua) luomuolutta ja Marskin ryyppy tilattiin muille paitsi TbE:lle, joka oli autolla.

Juttu lähti vähän nihkeästi liikkeelle, mutta lähti kuitenkin.

Kerroin enkelinkasvoisesta pojasta, joka pari viikkoa sitten pysäytti minut Savoyn kulmalla ja pyysi apua päästäkseen Kajjaaniin ja edelleen Suomussalamelle. Kertoi nimensä ja osoitteena ja että isä oli unohtanut antaa paluulipun ja että äitikin oli unohtanut jotain. Minulle syntyi vaikutelma, että poika tosiaan on pulassa. Kysyin, paljonko. 80 €. Juna lähtee 40 min kuluttua Kajjaaniin ja maksaa 40 €. Siitä eteenpäin bussilippu Suomussalamelle eväineen toiset 40 € eli yhteensä 80 €. Äiti kyllä sitten soittaa ja maksaa. Annoin 80 € ja nimikortin, että äiti tietää soittaa oikeaan puhelinnumeroon. Lopuksi vielä opastin poikaa, että hänen olisi hyvä opetella teitittelemään vanhempia henkilöitä. Ei minun monta askelta tarvinnut siitä ottaa, kun totesin, että olin käynyt 80 €:n kurssin, miten tulee toimia, että tulee huijatuksi ja toisaalta, miten pitää toimia, ettei ainakaan suoralta kädeltä tulisi (valokuva pyytäjästä kännykkäkameralla, nimi ja osoite muistikirjaan, kännykkänumero ja soitto siihen). No, en koskaan anna kerjäläisille mitään, mutta tässä oli viattoman näköinen suomalainen nuorimies (hälytyskellot soivat kovin vaimeasti; liian myöhään oivalsin, että huijarin tunnusmerkki on viattoman näköinen pärstä). Oppia ikä kaikki. Ehkä tyhmäkin oppii riittävän monen kokemuksen myötä.

Ennen TeuP:in ja minun saapumista läsnäolijat olivat käyneet läpi itse kunkin ajankohtaiset sairaudet. Kaikilla oli kai jotain. MP epäili, että olin ainoa, jolla ei ollut mitään. Totesin, että röntgenlausunnon mukaan polvessa ei ole mitään kipua aiheuttava, mutta tästä huolimatta kipu tuntuu aivan todelliselta. Taitaa olla niin, että tässä iässä jokaisella on jo jotain kolotusta tai muuta vaivaa. Sen kanssa vain pitää yrittää elää. JN esim. näytti hyvin tottuneen kyynärsauvaan eikä yhtään urputtanut siitä.

Oluet tulivat. Kohotettiin malja 50. kerralle. Hyvää oli tämmöisen viininjuojankin mielestä. Luo-multa maistui. Vorscmackikin tuli vähitellen ja Marskin ryypyt. Otettiin taas, paitsi TbE vain vettä. Huurteista (onko se sittenkin kastetta?) ja hyvää oli. Vorschmackista voi olla montaa mieltä, mutta objektiivinen totuus on, että se oli parempaa kuin Seurahuoneella. MP:llä oli hiukan vaikeuksia lisukkeiden kanssa, mutta syyn MP sanoi olevan terveydellisen. Muut ymmärtääkseni olivat tyytyväisiä.

Väliajalla muisteltiin niitä näitä. Itse asiassa oli aika monia muisteloita. Kun esim. oltiin kahdella porukalla (TVH:n ja TY:n) Tokiossa, Hong Kongissa ja Pekingissä (ainakin MP, JPOS ja JN) ja TaM ja OA nuorina miehinä erottuivat joukosta. Valitettavasti monet hyvät jutut menivät muistijälkiä jättämättä. (Muut läsnä olleet voisivat täydentää.) Yksi juttu, eikun kaksi, jäi kuitenkin mieleen. JN ja MP olivat olleet aikoinaan jonkun porukan kanssa Leningradissa. MP:ltä oli varastettu lompakko, passi ym. Rajalla paluumatkalla papereita tietysti kysyttiin. MP vain totesi: ”Nietu prokushka, varas vei.” Tullimiehet olivat kerrankin suhtautuneet ymmärtäväisesti ja MP pääsi kotimaahan. Toinen juttu. Päämajassa oli joulujuhla 1941 tai 1942. Mannerheim kohotti lasin ja toivotti hyvää joulua ja kaikkea hyvää eduskunnalle ja neuvostovaltiolle. Pientä hämmennystähän tästä seurasi. Jälkeenpäin Airo korjasi Mannerheimille, että se on valtioneuvosto, mihin Mannerheim, että mitä eroa niillä on. (Tähän voisi itse kukin lisätä, mitä muistaa.)

Paistetut silakat tuotiin pöytään. Siisti annos, jonka joku söi ruotineen ja joku ruotien. Kyllähän ne meni. Perunamuusi oli itse asiassa aika hyvää. Mutta näin muikkukansan edustajana totean, että kyllä Savoynkin kannattaisi siirtyä tarjoilemaan paistettuja muikkuja. On ne kertaluokalleen parempia.

Kahvia päätettiin ottaa, paitsi MP teetä (ei vihreää, vaan mustaa). Olihan siinä kaikenlaista juttua, mutta jossain vaiheessa LAM sai puheenvuoron ja kertoi melko laajasti Liikenneviraston kuulumisia. Saatiin paperidokumentit uudesta organisaatiosta ja nimityksistä 1.1.2011 alkaen ym. Mielen-kiintoinen kysymys on, tarvitaanko yt-neuvotteluja. Aika paljon on porukkaa yli 60 vuotta (n. 150/500), niin että ongelma kyllä ratkeaa itsestään, jos hiukan maltetaan.

Iltapäivä jatkui aika rattoisasti kahvia hörppien (itse totesin, että grappa oli halpaa eli n. 10 € ja tar-joiltiin hienossa lasissa, niin että hörppäsin pari juhlan kunniaksi) ja vanhoja muistellen. Sitten kui-tenkin tulivat viralliset asiat mieleen.

Sovittiin, että TeuP järjestää seuraavan tapaamisen kriteerit täyttävässä paikassa 22.11.2010 klo 12.30.

Poislähtiessä sain vaikutelman, että tilaisuus oli onnistunut. Ritiikkiä voi esittää sitten, kun HJB pistää tämän blockiin.

JPOS / HJB liitti 21.10.2010

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006
- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007
- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

Tapaaminen nro 49 / 23.9.2010

Paikka: Ravintola Tapiola Garden, vastuuhenkilö OK
Aika: 23.09.20 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, ToE, JN ja HJB

Pitkästä aikaa olimme kaikki 9 paikalla kuka paremmassa kuka huonommassa kunnossa. Vieraaksi olimme saaneet entisen työtoverimme tiestötoimistosta eli Martti Tieahon. Martti vaihtaa ensi viikolla vaativimpiin tehtäviin ja siihen annoimme kokeneina hyviä ohjeita.

JPOS oli käynyt kesällä uudella mantereella karhuja hätistelemässä. Oli nähnyt niitä vain täytettynä, mutta jo sillä perusteella voi päätellä, että niin kookkaan vastustajan kanssa ei olisi kiva osua hippasille. Pari päivää aikaisemmin oli lehdessä juttua, että erästä emäntää oli karhu seurannut Äitsaaressa noin puolen kilometrin matkan 50 metrin etäisyydellä. Siinä on vaatinut hermoja (tai kipeitä jalkoja), ettei ole pistänyt juoksuksi. Siinä lähellähän karhu tappoi muutama vuosi sitten miehen, joka oli juossut tiellä emon ja pennun väliin.

Keskustelimme myös siitä, että entisessä Neuvostoliitossa asepalvelus suoritettiin aina vieraalla alueella kaukana kotoa. Silloin oli helpompi ryhtyä tarvittaessa kurinpidollisiin toimiin alueen asukkaita kohtaan. Suomessakin poliisit eivät varmaan mielellään ota tointa omalta kotiseudultaan? Tosin ennen oli toisin. MLE muisteli miten tanssilavalla oli ryyppäävä vakioporukka, joka odotti aina poliisi Issakaisen tuloa, joka kuskasi heidät maijalla kotiin, jonne oli lyhyempi matka kuin putkaan. Vakio lausahdus oli, että jollei Issakainen pian saavu, niin pitää ottaa taksi.

JN oli katkaissut akillesjänteensä Unkarissa ja kävellyt sikäläisen lääkärin diagnoosin jälkeen 5 viikkoa katkenneella jänteellä. Suomessa oli ortopedi jo kätellessä sanonut akillesjänteen olevan poikki. Nyt se on leikattu ja kepeillä kävellään noin 10 viikkoa. Näimme myös väri kuvan avatusta jalasta. Oli sen verran sokeeraava, että siirtyi aika nopeasti seuraavalle. Leikkaava kirurgi oli muuten 68-vuotias ja hoiti JN:n 2-tuntisen leikkauksen aamulla kello 8. Päivän mittaan oli vielä noin 5 muuta vaativaa leikkausta. Illalla kello 20.30 kirurgi oli vielä käynyt katsomassa, että kaikki on hyvin. Joillakin eläkeiän nosto on mahdollista? Muistelin itsekin, miten RUK:n loppusodasta palatessa viikon valvoneena heittäydyin riisumatta sänkyyn nukkumaan, mutta viereisen pedin kirurgi lähti kaupungin sairaalaan leikkaamaan potilasta. Lääkärithän ovat tottuneet tekemään 48 tunnin päivys-tyksiä?

Maakaasun verotusta aiotaan kiristää jopa viisinkertaiseksi. Ovatkohan päättäjät unohtaneet sen, että kaukolämmön hinta vaikuttaa maakaasun hintaan eli luuppi taas toimii? kaipa tuon kierteen katkaiseminen onnistuu sillä, että kaukolämmön hintaa nostetaan enemmän kuin veron vaikutus on, jolloin ei tarvitse sitten nostaa uudestaan, kun maakaasun hinta nousee?

Veihtivaaraa ja Martan leipäjuustoa (silloin karjalan piirakoita) muistelimme jo pari kokousta sitten. Nyt Martan haastattelu tuli Teemalta muutamaan kertaan uusintana ja osa oli sen jopa katsonut. Olihan meistä useampikin ollut prosessissa mukana. yllensä UKK:lta tulleet kansalaistoiveet tulivat ”tiedoksi” – sanalla varustettuna, mutta tässä luki ”toimenpiteitä varten”. TVH:ssa osattiin lukea rivien välistä ja myös kirjoittaa itse. ”Rivien väliin” – kirjoitaminen on kyllä resurssien tuhlausta. Kyllä asiat voisi kirjoittaa selkokielellä, jotta ei tarvitsisi tuntikausia miettiä, mitä todella on tarkoitettu.

Martti kertoi meille Espoon liikennejärjestelmän suunnittelusta ja omasta historiastaan. Martti oli jo keskikoulussa miettinyt, mihin pienessä maalaiskunnassa on mahdollisuuksia ja päätti siksi hakeutua työelämään. Tiemestaripiiristähän ensimmäinen työpaikka löytyi ja sieltä sitten Östersundomiin moottoritien maastotutkimuksiin. Muutaman vuoden jälkeen oli paluu Ähtäriin, jossa entiset luokkatoverit sovittelivat jo valkoista lakkia päähän Martin aloittaessa uudestaan kuudennen luokan. Aikanaan sitten elämä jatkui TKK:ssa ja siellä TKY:n puheenjohtajana. Sanoi joutuneensa kerran epäilyttävään tilanteeseen, kun Kalevi Sorsa oli vieraana ja teekkarit tietenkin käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja tarjosivat vieraalle kokonaisena paistettua sorsaa.

Espoon liikennesuunnittelun pohjaksi todettiin, että maapallo on syntynyt noin 4,6 miljardia vuotta sitten. Pallon navat eivät ole olleet aina nykyisellä paikalla. Lehdessä oli joku aika sitten juttu, että navat siirtyvät nykyisin jopa metrin vuodessa. Tämän todistaa myös selvitys Fennoskandian sijoittumista leveyspiirien mukaan, mikä on esitetty oheisessa kuvassa (lähde: Geologian peruskäsitteitä).

Fennoskandia on noin 1000 miljoonaa vuotta sitten ollut jopa eteläisellä maapallon puoliskolla aivan päinvastaisella alueella eli lähellä nykyistä Antarktista. Muutoksiin pallon liikkeissä ei tarvita kovin suuria toimia. Rakennusosastomme päällikkö Eeli Kinnunen kertoi aikoinaan Etelä Espalla Lyylin baarissa, että saksalaiset olivat 1930-luvulla suunnitelleet kanavan kaivamista Välimerestä Saharan autiomaahan. Siellä on kuulemma alueita, jotka ovat merenpinnan alapuolella. He olisivat toimenpiteellä saaneet aikaan valtavasti uutta viljeltävää maata. Sahara olisi muuttunut ”sademetsäksi”. Negatiiviselle puolelle olisi tullut se, että maapallon painopiste olisi muuttunut niin paljon, että pohjoisnapa olisi siirtynyt likimain Pariisin kohdalle. Ovatkohan kiinalaiset laskeneet tämän rakentaessaan kolmenrotkon patoa tai venäläiset, kun kääntävät pohjoisen jokia etelään?

TKY:n aikoina vuonna 1972 opiskelijat esittivät vaatimuksen, että Espooseen on saatava Metro ja kunnallinen liikennelaitos. Bussifirmojahan oli kymmenittäin, mutta ongelma oli se, että aina bussia vaihdettaessa piti ostaa uusi lippu. Helsingin tapaista vaihto-oikeutta ei ollut. Tosin Helsingissäkin se onnistui pyytämällä rahastajalta vaihtolippu, jolla pääsi yhden kerran vaihtamaan. Myöhemmin Espoo osti firmoja yhden kerrallaan, mutta sillähän saatiin oikeastaan vain kalustoa. Asiakkaan ongelma ei sillä ratkennut. Ongelma ratkesi vasta, kun saatiin aikaan YTV ja sen seurauksena seutuliput.

Nyt Metro on rakenteilla ja Tapiola Gardenin edessä oleva iso aidattu alue on osa työmaata. Lisäksi läheisyydestä löytyy toimisto ja esittelytila, josta saa metroon liittyvää aineistoa. Valitukset siirsivät rakennustöiden aloittamista. Siitä koituu lisäkustannuksia. Julkisuudessa on puhuttu 100 miljoonasta eurosta. Lisäkustannuksia syntyy rakennustöiden siirtymisestä epäedullisempaan suhdanteeseen, rakennustyön aikaisista koroista sekä siitä, ettei investointi ole asiakkaiden käytössä. Lahdentie oli aikoinaan samaa suuruusluokkaa, tosin markkoina. laskin joskus, että vuoden aikaisempi valmistuminen toi yhtiölle säästöjä noin 60 Mmk. Mekanismihan toimii niin, että kun yhtiö saa tuotot vuotta aikaisemmin, niin se pystyy lyhentämään lainoja, jolloin korot pienenevät eli tulee tårta på tårta – vaikutus.

Kuntien vesilaitokset on nyt yhdistetty. Ei ollut helppoa, koska kunnat ovat eri tilanteessa. Helsin-gissä on tarve runsaisiin putkiston saneerauksiin, kun taas Espoossa on edelleen rakennusvaihe me-nossa. Helsingin veden hinta oli halvempi ja nousee nyt hinnastoja yhdistettäessä. Martin virka-aikana Espoossa on synnytetty viisi kunnallista liikelaitosta.

Visiot pitää olla, vaikka suhdanteet vaihtelevat. Lontoon pörssissä tehtiin jo 1920 suhdanne-ennuste joka on toteutunut kohtuullisen hyvin. Suhdanteissa toimii sykli, joissa joka toinen korkeasuhdanne on korkeampi ja joka toinen matalampi. Nyt ollaan pohjalla ja nousu sitä korkeampaa suhdannetta on varmaan alussa?

Päätöksenteossa on aina suuria vaikeuksia. Pääkaupunkiseudun kunnilla on vaikeuksia löytää yhteistä hyvää. Tarvitaan vahvoja päättäjiä, kuten esim. Jorvaksentien bussikaistoissa. Esko Pekkarinen niitä aikoinaan halusi maalaamalla ensin kapeammat kaistat, mutta Helsinki pisti hanttiin vaatien ensin perusteellista selvitystä ja syvällistä ajattelua. Sillä aikaa, kun Helsinki mietti mitä tehdä, Pekkarinen määräsi maalarit töihin ja hyvinhän järjestelmä toimi.

Teknisellä puolella on haluttu muodostaa kiinteistöverosta palvelumaksu, jolla rahoitettaisiin ka-dunpito. Valtiovarainministeriö ei valtion puolella hyväksy lainkaan tällaista korvamerkittyä rahoitusta eikä se ole oikein saanut kannatusta kuntapuolellakaan. Vain Turussa on valtuuston päätös, jossa kadun pitoon osoitetaan likimain saman verran rahaa kuin kiinteistövero tuottaa. Käytännössä katumenojen ja kiinteistöveron välillä kyllä jonkinlainen korrelaatio löytyy. Tosin poikkeuksiakin on.

Espoo on halunnut Kehä I:n päälle kantta Tapiolan ja Otaniemen väliin, mutta valtio ei osallistu kustannuksiin. Karhulassa kansi kaatui samaan asiaan jo noin 30 vuotta sitten. Nyt on Rovaniemellä jo kansi kai valmiina ja Hämeenlinnassakin oli vihkiäiset. Niissä valtio on ollut mukana, Rovaniemellä kai jopa rahoittanut hankkeen. Maan eri osia ei kohdella samalla tavalla. Eikä ole kohdeltu ennenkään. Tierahoja jaettiin pitkään työllisyysperustein ja siksi Itä- ja Pohjois-Suomessa on paremmat tiet. Ylläkselle rakennettiin aikoinaan pysäköintialueet TVL:n rahoin. Kainuussa saneerattiin kirkonkylien keskustoja niin, että kustannusvastuuraja taisi mennä kaupan portaissa. Aikoinaan siitä kai valitettiinkin, kun Turun piirissä taisi olla käytäntönä, että yleisiä teitä päällystettiin, jos kunta maksoi bitumilaskut. Samaan aikaan pohjoisessa kyseltiin, olisiko mitään, mitä voisimme tehdä.

Lopuksi Martti totesi, että toiminnan filosofiana on inkrementalismi. Oli monelle outo sana eikä näytä oikolukuohjelmakaan tuntevan. Kuntien tulevaisuussanasto määrittelee sen näin:

”Inkrementalismi
Suunnittelun suuntaus, jossa keskeistä on suunnitteluprosessin eteneminen pienin askelin osaongelmasta toiseen, jotka on ratkaistava tässä ja nyt. Huomioi suunnittelun poliittisen ulottuvuuden ja vajavaisen tiedon ongelman. Aikaperspektiivi suuntautuu lähitulevaisuuteen. Alkusysäys Charles E. Lindblomin vuonna 1959 esittämässä termissä 'the science of muddling through'. “

Eli sehän on oikeastaan sama asia, jota tienpidossa noudatettiin 1970–1980 luvuilla. Toteutettiin pieniä paikallisia hankkeita siellä, missä oli pahimpia ongelmia huomioiden kuitenkin poliittinen ulottuvuus eli aluepolitiikka ja työttömyyden hoito. Ei vaan sitä silloin tiedetty.

Taloudelliset laskelmat otti jälleen esiin VTV:n tarkastaja Ari Hoikkala tarkastuskertomuksessaan. Näyttää siltä, että laskenta saa arvoa aina 20 vuoden välein. Tienpidossa ensimmäisiä laskelmia tehtiin jo 1930-luvulla, kun Turun tien suuntausta mietittiin. Varsinainen buumi oli 1970-luvun alussa, jolloin jokaiselta hankkeelta vaadittiin sisäistä korkoa. Tosin työttömyys oli peruste poikkeamiseen. Jo ennen öljykriisiä laskelmat unohdettiin, kun ne tuottivat hankkeita vain sinne missä oli liikennettä.

1980-luvun jälkipuoliskolla niitä taas heräteltiin ainakin Anttien Talvitie ja Piirainen toimesta. Niihin tuotoksiin kai nykyiset laskelmatkin perustuvat? Kolmostien suuntauksessa kyselin laskelmien perään, kun Rapolanharjun kautta tie olisi ollut noin 5 kilometriä lyhyempi eli aina edullisempi, vaikka olisi ollut 60 nopeusrajoitus koko matkalla. Sain vastauksen, että tässä ratkaisee tarkoituksenmukaisuus. Alettiin muodostaa hankekoreja ja niissä ei laskelmilla kai ollut merkitystä tai niitä ei ainakaan uusittu, vaikka kustannukset ja suunnitelmat muuttuivat. Ei niitä muuten laskettu aikaisemminkaan uudestaan. Yritettiin vain tiukentaa kuria pysyä kustannusarvioissa. Nyt ehkä alkaa uusi buumi? Ainakin Tervala sitä Rakennuslehdessä lupaili.

Huolestuneena mietimme myös huhuja, jonka mukaan Otaniemen rakennusosastoa ollaan lakkauttamassa ja opetus siirtyy Tampereelle ja Lappeenrantaan.

Seuraava tapaaminen onkin sitten numero 50 eli syntyykö vähän arvokkaampi tilaisuus? Vastuuhenkilöksi sovittiin JPOS, joka jo varmisti, että kaikilta löytyy solmio, koska niitä ei kuulemma enää saa narikasta. Päivämäärä on alustavasti 20.10.2010 kello 12.30.

HJB / 25.9.2010

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006
- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007
- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

HJB MUISTELEE 39 / MATKUSTAMISEN MUUTTUMINEN

19.6.2010

Kuntaliitoksia on puuhattu jo pitkään. Lähes jokainen kunta, joka ei ole konkurssikypsä, haluaa säilyä itsenäisenä. Nykyinen kuntarakenne on perua hevoskulkuneuvojen ajalta. Ehkä peruste löytyy siitä, että jokaiselle kirkolle piti ehtiä kohtuuajassa. Hevonen hölkkäsi noin 10 km tunnissa, joten se oli sopiva säde kunnan rajojen piirtämiseen. Kirkossa käyminen taisi muutenkin olla yksi peruste, koska kuntakeskuksiahan nimitettiin vielä 1950-luvulla ”kirkonkyliksi”. Samaa perustetta käyttäen eli tunnissa kuntakeskukseen säde olisi noin 70–80 km. Näin laskien Suomessa olisi pituussuunnassa noin 10 kuntaa ja leveyssuunnassa noin 4 eli yhteensä sitten 40 kuntaa. Eli ei liene kovin vaikeaa hoitaa asioita 80 kunnalla?

Diplomityössäni tein havainnon, että matkan pituus ei ole riittävä vetovoiman peruste. Matka-aika voi olla parempi peruste. Tämä tuli erityisen hyvin näkyviin Helsingistä lähtevissä matkoissa, joihin sain sen 19 km alkuvastuksen.

Olen löytänyt yhden matkakuvaksen 1950-luvun puolivälistä, jossa lähdettiin omalla autolla Kuusamoon Julmaa Ölkkyä katsomaan. Ehkäpä sen verran pitää paljastaa matkan tehneestä henkilöstä, että hän oli naispuolinen eli 1950-luvulla harvinaisempi autoilija. Auto oli naiselle sopiva pinei Austin. Tässä on matkasta lyhyt kuvaus. Erityisesti minua kiinnostivat lyhyet päivämatkat. Siinä missä nykyisin ajetaan yhdessä päivässä Saariselälle asti, silloin matkustettiin useampi päivä. Tiethän olivat vielä 1950-luvulla sorateitä ja varmaankin ”nimismiehen kiharoilla”. Nuoremmille lukijoille tiedoksi (ehkä niitäkin on?), että kyse on tasaisin välein olevista kuopista, jotka aiheuttaa auton jousitus ja ns. amplitudi. Nimi tulee siitä, että aikoinaan nimismies oli se, joka valvoi teiden laatua. Vielä 1960-luvulla ei ollut kovin harvinaista, että autosta katkesi akseli rasitusmurtuman vuoksi. Pienet nopeudet eivät siis olleet pelkkä mukavuuskysymys, vaan haluttiin myös varmistaa perille pääsy.



Päivä 1. Matkaan lähdettiin tiistaina 5.7.1955 kello 18.00 eli varsin myöhään, mutta ehkä heti töiden päätyttyä. Lahdessa oltiin jo kello 20.30 eli kahden ja puolen tunnin päästä. Aikaa ei ollut pysähdellä, koska yöpyminen oli varattu Vierumäeltä. Marjatta-patsas ehdittiin kuitenkin Lahdessa noteerata. Vierumäen Urheiluopistolla oltiin kello 21.10. Ensimmäisen päivän ajomatka oli 147 km ja ajoaika lähes kolme tuntia, josta laskemalla keskinopeus oli noin 45 km tunnissa. Nykyisin sama matka teh-täisiin tunnissa ja ajomatka olisi muistista noin 120 km.

Päivä 2. Vierumäeltä lähdettiin liikkeelle kello 8.45. Heinolan nähtävyyksiin tutustuttiin lähes puo-litoista tuntia. Ruokailupaikka löytyi kuitenkin maalaiskunnan puolelta Paasosta. Ruokailuun käytettiin aikaa kaksi tuntia. Mahtoi olla ainakin viiden ruokalajin lounas? Mikkeliin ehdittiin kello 15.45, jossa oli vaihdettava rikkoutunut rengas. Vaihtoon kului vähän yli tunti ja ehkä siinä sumpit-kin hörpättiin. Yöpymispaikaksi oli varattu Keskushotelli Varkaudesta ja siellä oltiin kello 19.30. Yhden hengen huoneen hinta oli muuten 900 mk, joka käy ilmi laskusta (kerroin nykyrahaan noin 0,03 eli = 27 euroa). Päivälle tuli pituutta noin 11 tuntia, josta taukoihin käytettiin noin 5 tuntia. Ajoaika oli siis noin 6 tuntia ja kilometrejä kertyi 242. Keskinopeus oli siis noin 40 km tunnissa.

Päivä 3. Varkaudesta lähdettiin taas kello 9.15. Kuopioon saavuttiin kello 15.00. Matkalla oli pidetty ruokailutuokio, jonka pituutta ei mainittu. Päivän ajomatka oli kuitenkin vain 93 km, joten on siinä varmaan noin 4 tuntia katseltu maisemia ja nähtävyyksiä Ehkäpä vierailtukin äidin entisessä kotipaikassa Paukarlahdessa? Atlashotellista sai yhden hengen huoneen 650 markalla.

Päivä 4. Kuopiosta lähdettiin kello 9.40 kohti Kajaania. Maaninkalla oltiin kello 11.1. ja pidettiin kahden tunnin tauko. Kuvasta päätelleen käytiin Maaningalla katsomassa Suomen korkeinta putousta. Iisalmessa oltiin kello 16.20, mutta pidempään ei pysähdytty. koljonvirran muistomerkillä kuitenkin ehdittiin valokuva ottaa. Kajaaniin saavuttiin kello 18.30. Yöpyminen oli hotelli Seurahuo-neella. Yhden hengen huoneen hinta oli 650 mk. Kahvit tilattiin huoneeseen ja hinta oli 280 mk. Päivän ajomatka oli 225 km ja ajoaika yli 6 tuntia, joten keskinopeus jäi noin 35 km/H.

Päivä 5. Lähtö oli lauantaina vähän myöhemmin eli kello 10.00. Kalliokoskella (Hyrynsalmi) pidettiin kahden tunnin ruokatauko. Suomussalmelle saavuttiin kello 19.15 ja yöpyminen oli Lassilan matkustajakodissa. Illalla ehdittiin vielä pistäytyä paikallisissa kylätansseissa. Ajomatka oli 139 km ja aikaa meni yli 5 tuntia. Keskinopeus oli siis vain 28 km tunnissa. Lossit ja komeiden siltojen kuvat tämän osittain selittävät.

Päivä 6. Sunnuntaina katseltiin Suomussalmen nähtävyyksiä ja osallistuttiin Emäjoen koskenlaskuun. Lähtö oli siten vasta kello 16.15. Matka jatkui kohti Ölkkyä. Automatka oli 126 km ja siihen käytetti aikaa 5 tuntia eli taas alle 30 km/H. Ölkylle piti vielä kävellä kolme tuntia eli 14 km. Perillä oltiin vasta seuraavan vuorokauden puolella kello 00.30. Kantamukset olivat repussa ja osa roikkui olkariussa. Yöpyminen oli nyt teltassa

Päivä 7. Ölkyllä vietettiin sitten aikaa. Aamukahvi tosin juotiin jo kello 7.30. Kuvista päätelleen maisemat olivat komeat. Käveltiin Ala-Ölkyltä Ylä-Ölkylle ja alaspäin tultiin veneellä. Yöpymis-paikkana oli Lahnuska (Laukkajärvi). Päivälle kertyi jalkapatikkaa 11 km ja veneellä 6 km.




Päivä 8. Lahnuskalta lähdettiin liikkeelle vasta kello 13.00. Parissa tunnissa käveltiin 10 km autolle. Murtovaarassa tuli mittariin 1000 km. Kuusamoon saavuttiin kello 18.00. Tästä kuitenkin jatkettiin noin tunnin tauon jälkeen Kiutakönkäälle, jossa yövyttiin teltassa. Ajomatkaa kertyi 135 km, johon kului aikaa noin 4,5 tuntia eli 30 km tunnissa.

Päivä 9. Kiutakönkäällä kalastettiin. Kalastuksenhoitomaksu oli 200 mk ja se oli maksettu jo etukäteen Helsingissä 23.6.1955 eli matka oli etukäteen suunniteltu. Saalistakin tuli ainakin 1,5 kg ja 2 kg painavat lohet, joista talousopettaja loihti juhlapäivälliset. Kiutakönkäältä lähdettiin sitten vasta kello 19.50 kohti matkustajakoti Kuusamoa. Matkaa kertyi 63 km ja aikaa kului tunti ja vartti, joten keskinopeus oli suuri eli 50 km/H

Päivä 10. Oli aika kääntyä paluumatkalle. Ei kuitenkaan samaa tietä vaan ensin Ouluun. Lähtö Kuusamosta oli kello 10.30 ja Ouluun saavuttiin kello 18.00. Matkamittari näytti 266 km ja aikaa siihen oli kulunut 7,5 tuntia. Keskinopeus oli taukoineenkin yli 30 km tunnissa. Ilta vietettiin Tervahovissa, mutta yöpyminen oli hotelli Oulaisessa.

Päivä 11. Aamupäivä vietettiin Oulussa ja matkaan lähdettiin kello 14.45 ja suuntana oli Kokkola. Matkalla pysähdyttiin puoleksi tunniksi Raaheen ja 20 minuutiksi Kalajoelle. Päivämatkaa kertyi 235 km ja ajoaika oli noin 5 tuntia. Keskinopeus lähenteli siis jo 50 km tunnissa. Yöpymispaikkana oli Seurahuone. Entinen pataljoonan taloudesta vastannut lotta kävi tietenkin katsomassa matkalla mm. Lotta Svärdin kiveä.






Päivä 12. Kokkolasta lähdettiin jatkamaan matkaa kello 10.45. Nyt oli tavoitteena ehtiä yöksi peräti Poriin asti. Niinpä pysähdykset olivat lyhyitä, Pietarsaaressa 15 min, Uusikaarlepyyssä 10 min, Vaasassa 45 min, Kaskisissa 8 min ja Kristiinankaupunkia katseltiin vain ikkunasta vauhdissa. Poriin saavuttiin kello 21.50. Ajomatkaa kertyi 456 km ja ajoaika oli noin 9 tuntia eli keskinopeus oli nyt 50 km tunnissa. Yöpymispaikkana oli hotelli Satakunta.

Päivä 13. Päivä oli sunnuntai ja välipäivä eli se vietettiin Porissa tutustuen Mäntyluotoon ja Yyterin hiekkarantoihin. Pääsylipun numero oli 48568.. Ajomatkaa kertyi vain 50 km.

Päivä 14. Yyteri oli niin puoleensa vetävä paikka, että siellä vietettiin vielä seuraavakin päivä. Ajomatka oli 49 km.



Päivä 15. Nyt oli tavoitteena päästä illaksi kotiin. Lähtö Porista oli kello 11.15. Ruokailu oli jo kello 12.35 eli reilun tunnin päästä Porista. Ruokailuun käytettiin aikaa 2,5 tuntia eli ei ollut mikään pikaruokailu. Kahvilla käytiin vielä puolituntia ennen Helsinkiin saapumista eli matka päättyti kellu 18.55. Ajomatkaa viimeiselle päivälle kertyi 289 km ja aikaa siihen kului noin 5 tuntia eli keskino-peus oli nyt jo lähes 60 km tunnissa.

Koko matkan pituus oli 2515 km ja aikaa siihen käytettiin siis noin 14 päivää, joista kaksi oli oikeastaan paikkakuntaan tutustumista. Keskimääräiset päivämatkat olivat siis noin 200 km. Nykyisin paahdetaan yhtä soittoa aina Ivaloon asti, jonne matkaa kertyy noin 1125 km.

HJB / 26.07.2010

HJB MUISTELEE 38 / KESÄ 1968 TIESTÖTOIMISTOSSA

2.5.2009

Tämän kirjoitin jo vuosi sitten, mutta liitän vasta nyt. Tässä alkaa olla tarve lukea kaikki tekstit ennen uuden kirjoittamista, jotta ei tulisi toistoa. Tästä eteenpäin onkin sitten ongelmia, koska en oikein pysty sitomaan tapahtumia tiettyyn aikaan. Opiskelu ja harjoittelupaikat olivat siihen hyvänä apuna.

Työpaikkoja oli 1960-luvulla runsaasti tarjolla. Olihan tienpidon rahoitus reaaliarvoltaan suurim-millaan. Minun ongelmani oli kuitenkin se, että asevelvollisuus oli suorittamatta. Tästä johtuen oli turha havitella vakinaista työpaikkaa ja niin säilytin teekkarin vakanssini. Neuvottelut Puolustus-voimien kanssa johtivat petipaikan varaukseen Korialla lokakuun puolivälistä alkaen. Sanoin itseni irti marraskuun alusta. Lokakuun kaksi viimeistä viikkoa olin yhtä aikaa varusmiespalveluksessa ja kesälomalla. Taisi kahden ”viran” yhtäaikainen hallinta olla laitonta, mutta tietojärjestelmät eivät silloin olleet ihan samalla tasolla kuin nykyisin.

Kesän töistä en paljoa muista. Susi-Kustaata taisin autella teiden numeroinnissa. Väestöennusteiden tekemistä taidettiin myös jatkaa, sillä tavoitteena oli koko Suomen päätieverkkosuunnittelu. Tiestö-toimistossa pystytettiin myös ns. alueinsinöörijärjestelmää, jossa yksi vastuullinen insinööri oli yhteyshenkilönä piireihin päin. Hänellä sitten oli apuna toinen henkilö. Minä olin tällainen apulainen. Silloin laskettiin jokaisen tiehankkeen taloudellinen kannattavuus ja minullahan siihen oli Kymenlaakson selvitysten perusteella hyvä kokemus.

Tiestötoimisto antoi lausunnon yleiselle toimistolle jokaisesta tieluokan muutoksesta. Erityisesti yksityisteitä haluttiin paljon paikallisteiksi. Olihan uuden tielain mukainen prosessi kylä- ja kunnanteiden siirtämisestä valtion vastuulle vielä kesken. MP työskenteli tämän ongelman parissa.

Perähuoneeseen siirtyneenä muistan myös, miten yhtenä aamuna ei puhelimeni toiminut. Se oli aivan mykkänä. Soittelin sitten toisesta puhelimesta keskukseen ja sieltä tilattiin asentaja. Hän sitten iltapäivällä ilmestyi, katseli vähän aikaa ja siirsi pistoketta 5 cm toiseen rasiaan ja sanoi, että nyt toimii. Oli siivooja tehnyt hyvää työtä ja pyyhkinyt myös puhelinrasiat. Oli vaan irrottanut pistok-keen ja työntänyt sen takasin siihen toimimattomaan. Sen jälkeen minä teippasin sen toisen piiloon. Lisäksi opin sen, että jos jokin laite ei toimi, niin kannattaa ensin katsoa, ovatko piuhat paikoillaan. Pätee vielä nykyisinkin. Nythän niitä onkin paljon enemmän.

Vuonna 1968 (aloitettiin kai jo vuonna 1967?) laadittiin myös ensimmäinen toiminta- ja talous-suunnitelma vuosille 1968–1972 ja sen osana tienpidon toimenpideohjelma. Varmaankin osallistuin myös sen laatimiseen, tosin hyvin pienellä osuudella. Jos oikein muistan, niin ”tarkastin” jokaisen hankkeen taloudellisen kannattavuuden. Kokemukseni perusteella siihen riitti vilkaisu liikennemääriin ja sisäiseen korkoon. Jos ei näyttänyt oikealta, niin sitten laskin itse. TTS:n laatimisesta vastasi erillinen tili- ja tarkastustoimisto. Tiestöstä taloudellinen jaosto laati myös yhteenvetoja. Tekijöinä taisivat olla erityisesti MLe ja THnen. Aluejaosto osallistui hankekohtaisiin selvityksiin.

Tienpidon suunnittelu oli kovin vaatimatonta vielä 1960-luvulla. Omat havaintoni ja muistot ovat olemattomat, mutta minulle on kerrottu, että tiehankkeiden budjetti laadittiin siten, että EKnen ja sihteeri sulkeutuivat kahvihuoneen komeroon, jossa säilytettiin valmiita tiesuunnitelmia. Niitä läpikäymällä valikoitui sitten budjetin uudet hankkeet.

HJB / 19.6.2010

Tapaaminen nro 48 / 24.5.2010

Paikka: Ravintola Lasipalatsi, vastuuhenkilö MP
Aika: 24.5.2010 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, JN ja HJB

Lasipalatsi on keskeisellä paikalla ja muistini mukaan siinä on joskus toiminut myös ”Suur-Hokki”. Olimme hyvin julkisessa paikassa, sillä viereisessä kabinetissa lasiseinän takana julkistettiin Ploirin elämänkerta ja aulassa tv-kamerat kuvasivat Helsingin kaupungin avoimia internet-työpisteitä. Illalla saimme katsella tuloksia lähes jokaisessa uutislähetyksessä. Meitä ei kuitenkaan näytetty. Olivat käännetty putket poispäin.

Vieraaksemme olimme saaneet entisen työtoverimme MMK:n. Hän halusi esiintyä nimimerkillä. Nimimerkillä hän aikoinaan myös valitti Lentoaseman liukkaista lattioista murrettuaan siellä jalkansa. Omalla nimellään hän valitti suoraan vastuullisille aina ministeriötä myöten. Kerrottuaan, että samassa kuuden hengen sairaalahuoneessa puolet oli lentoasemalla jalkansa murtaneita, alkoi tapahtua ja lattiat korjattiin. Hän ei tunnustanut olevansa se henkilö, joka lähes ensimmäisessä Pikatiessä aikoinaan valitti voipaperista leikatuista WC-papereista nimimerkillä ”Aina perse ruvella”.

MMK on jo ollut hyvän aikaa eläkkeellä meitä pienemmästä iästään huolimatta. Hän oli laskeskellut, että kun vanhemmat ovat eläneet ainakin lähes satavuotiaaksi, niin pitkäksi aika tulee pelkästään kiikkustuolissa istuessa. Ensimmäiseksi hän oli käynyt siivooja koulutuksessa ja sen jälkeen pyrkinyt puutarhaopistoon, mutta olivat ikärasisteja. Erilaisilla luennoilla hän oli kuitenkin käynyt. Neuvoi meitä muita, että kasvien menestymiselle maan laatu on hyvin tärkeä. Se kannattaa selvittää ja siitä kannattaa huolehtia. Myös geotekniikka oli kiinnostanut. Nyt on menossa kolmivuotinen ompelijakurssi Helsingin työväenopistolla. Myös kalastuskurssi on jo käyty. Hän suositteli opiskelua muillekin.

Muistelimme myös proffiemme taitoja. Luennoilla käymistähän ainakin me kaksi pidimme aikoinaan tärkeänä, koska siellä tuli aina jotain muuta, kuin mitä oli kirjoista ja monisteista luettavissa. itse kuuluin aikoinaan ryhmään, joka vuorotteli rakentamistalouden luennoilla ja kirjoitti sitten muistiinpanot puhtaaksi kullekin oman version. Keväällä pääsin näkemään proffan tekstin. Hänellä oli sivuja noin 200 ja meillä noin 230. Sen verran oli luennolla puhuttu ohi valmistellun tekstin. Yleensä luennot eivät olleet kaikkein selkeimmin jäsennettyjä. Jotkut olivat jopa aika lailla inspiroituja.

Viime aikoina ei ole varmaan useinkaan kokoonnut keskustelematta Kreikan huolettomasta talou-denpidosta. Siellä on virkamiehillä kai yhtä vapaat toimenkuvat kuin Suomessa 1800-luvulla eli ”neljän tunnin työpäivä” ja siinä keskellä pitkä lounas. Se oli kuitenkin uutta, että eläkekin periytyy naimattomille tyttärille. Tasa-arvon vuoksi pitäisi periytä myös peräkammarin pojille. Muutoksia on tehtävä, mutta eihän se ole helppoa ainakaan lyhyellä aikataululla. Saavutetuista eduistahan kaikki pitävät kynsin hampain kiinni, kuten meilläkin.

Meilläkin TVH:ssa ja joissakin valtionhallinnon osissa vieläkin oli tapana tehdä asiat niin kuin ennenkin. Keskitetty päätöksenteko oli siihen yksi syy. Se ei luonut kehittämisystävällistä ilmapiiriä. Reviirirajoista pidettiin tiukasti kiinni. Erityisesti ministeriö tasolla on kuulemma reviirit edelleen tiukkoja ja se merkitsee, että kokonaisuus ei ole ehkä kenenkään hanskassa. Esimerkiksi teitä rakennettiin kerroksittain ja kokonaisuuden hallinta oli oikeastaan vain vastaavalla mestarilla, joka ei joka paikkaan ehdi. Siitä muistui mieleen, että MP:n kanssa 1970-luvulla muokkasimme TS:n tekstiä, jossa kritisoimme yksityisteiden rakentamisen koordinoimattomuutta, kun niitä rahoitti useampia ministeriöitä. Viitisen vuotta myöhemmin pöydillemme ilmestyi Eduskunnasta valtiontilintarkastajilta selvityspyyntö, mihin toimenpiteisiin olimme ryhtyneet.

Teitäkin rakennettiin vähän joka paikkaan. Jos oli muutama asuttu talo, niin johan sinne piti rakentaa yleinen tie, Veihtivaarahan tästä on kuuluisuutta saavuttanut esimerkki. Siitähän on tehty jopa muutama Tv-dokumentti, miten emäntä sai tien aikaiseksi tarjoamalla presidentille neljä karjalanpiirakkaa. me tiestössä suhtauduimme hankkeeseen kielteisesti, koska tilojen lunastaminen olisi maksanut vain 10 % tien hinnasta. Ehkä tie olisi sitten kuitenkin rakennettu metsätienä, koska puutavaraahan sieltä löytyi. Taisi meilläkin jäädä kokonaisuus ajattelematta? Olisi luonnonsuojelijat olleet tyytyväisiä, jos metsät olisivat jääneet hakkaamatta? nyt kun tiet on rakennettu, on vesijohtojen ja viemäreiden vuoro. Niitä rakennetaan myös paria taloa varten.

Liikenneluvat olivat aikoinaan kuntakohtaisia ja ne taidettiin myöntää ministeriössä. Taksiluvat taitaa olla muuten vieläkin? Ministeriöhän se tietää parhaiten, millaisia kuljetuksia missäkin kunnassa tarvitaan. Tästähän minulla oli omakohtaisia kokemuksia vuodelta 1965 Karjaalta. Lupakäytännön muuttamiseksi sai aikoinaan tehdä paljon työtä. Lobbareiden suurin työ on ottaa kantaa erilaisiin lakiesityksiin. Jos niihin ei pääse mukaan jo valmisteluvaiheessa, pitää kannat muodostaa hyvinkin nopeasti.

MMK:n lapsenlapset asuvat Ranskassa ja käyvät siellä koulua. He asuvat Suomessa muutaman viikon vuodessa ja käyvät sen ajan täällä koulua. Kun lapsilta kysyi, mikä heidän mielestään on Suomessa erilaista, niin ensimmäisenä oli, että Suomessa saa opettajalta kysyä, jos ei tiedä. Toinen oli, että Suomessa ruoka on parempaa (Berlusconellekin tiedoksi). Makaronilaatikkoa suositellaan kaikille.

JPOS on lähdössä Kanadaan. Hän kertoi sillä retkeilleitä joutuneen karhun syömäksi. Harmaa karhu on kuulemma mieltynyt ihmisen lihaan. Suosittelen karhun kellon sijasta kunnon lehmän kelloa matkavarusteeksi. Löytääpähän karhu ainakin paremmin, jos ei halua väistää.

Seuraava tapaaminen sovittiin syyskuun lopulle ja vastuu henkilönä on OK. Päivämäärä on joko 22 tai 23. syyskuuta. Lokakuun kokous onkin sitten jo viideskymmenes ja sen juhlistamista mietittiin. Lokakuulle osuu myös päivämäärä 10.10.10, mutta tullee liian aikaisin syyskuun kokoukseen verrattuna.

HJB /31.5.2010


- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006
- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007
- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

Tapaaminen nro 47 / 22.4.2010

Paikka: Ravintola Handelsgillet , vastuuhenkilö JN
Aika: 22.4.2010 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, JN ja HJB

Paikka oli monelle uusi, vaikka jo hyvinkin pitkään toiminut. Samoissa tiloissa toimii myös Viborgs Handelsgillet. Kabinetin palveluista huolehtii Cantina West. Tila oli sopivan hiljainen, kun muut kabinetit taisivat olla tyhjiä. Tosin niissä oli varauduttu kattauksesta päätelleen isompiinkin tilaisuuksiin.

Pikaista paranemista poissa olleelle jäsenelle toivotimme yhdessä. Vieraaksemme oli kutsuttu entinen tiestöläinen ja aktiivinen purjehtija Olli Nordensvan. nortti oli siirtänyt veneensä Sirpalesaa-resta muualle, koska kaupunki ei sallinut autojen paikoitusta Merisatamassa. Tarvikkeiden tuonti veneelle ei ole kovin herkullista bussissa. Veneilykelit ovat jo alkamassa. Tosin Sipoon-selkä oli vielä maanantaina ollut jäässä, kun Nortti oli rahtilaivalla tullut Travemundestä Vuosaareen. Nortti oli myös nähnyt ystävämme JK:n kauppareissulla.

Stockan herkku oli useille jo tuttu. Järjestelyihin ei oltu lainkaan tyytyväisiä. Myymälässä on muu-tamia kohtia, johon syntyy häiritseviä ruuhkia. Olisi tarvittu hiukan väljyyttä lisää. Ehkä diskuteeraamiseen olisi pitänyt varata ihan omat tilat? Hyvänä rautakauppana muisteltiin Pohjois-Espan ja Kluuvikadun kulmassa ollutta Rauta- ja Konetarviketta. Siellä myyjä löysi katsomatta koko seinän laajuisesta laatikostosta halutun nippelin. Rakennusinsinöörialennuskin oli 15 %. Laskutuksellakaan ei aina ollut niin kiire. Ehkä asia selittyi sillä, että alakerta oli nappikauppaa ja yläkerrassa myytiin tavaraa rekoittain. On tainnut lamat kaataa jo tämänkin liikkeen? Tai ehkä toimii jossakin muualla, kuten Köyhän Stocka.

Jutusteltiin mm sairauksista. Mle:n ilmaisua käyttäen meillä alkaa takuuaika olla ohi. Eläkeläisistä keskusteltiin yleensä ja erityisesti Tiehallinnon. Ajankohtaisena aiheena olivat lumikuormat ja sen seuraukset. Epäiltiin, että suurimmalta osalta lumien pudottaminen katoilta oli pientaloissa turhaa. Lehtijutuissa oli muutamia tapauksia, jossa liima puupalkit olivat revenneet liimaussaumoista. Alkaako nyt paljastua ne epäilyt, että mitenkähän mahtaa aika ja hitaat kemialliset reaktiot vaikuttaa erilaisiin yhdistelmä rakenteisiin. uusia liimojahan ei voi testata kymmenien vuosien aikajänteellä. Kestävyys perustuu siis vain loogiseen ajatteluun tai pelkkään uskomukseen?

Huoltoasema bisneksessä tapahtuu isoja muutoksia. Suomen katukuvasta ovat jo hävinneet sellaisia toimijoita kuin Gulf, Union, BP, SP ja Esso. Nyt on myynnissä Shell. Tosin ainakin yksi Esso jatkaa edelleen, nimittäin Niittykummun Esso. Tosin pyörittäjänä on ST1, mutta nimi on säilytetty. Veijon Essokin taitaa säilyä, ainakin elokuvissa?

Esso-kauppojen taustalla oli toiminut ST1, joka halusi ostaa koko ketjun. Siellä kuitenkin laskettiin, että ”nappikauppias” ei pääse isossa konsernissa vahtimestaria pidemmälle. Niinpä haettiin kump-paniksi isompi toimija eli SOK. SOK oli taas pitkään pyrkinyt pääkaupunkiseudun markkinoille, mutta sopivia tontteja ei löytynyt. Ostamalla Esson toiminnot SOK sai haluamansa valmiit huolto-asemat pääkaupunkiseudulla ja loput menivät sitten ST1:lle. Kukahan ostaa Shellin?

Maakaasumarkkinat ovat muuttuneet viimeaikoina totaalisesti. Uusien keksintöjen ansiosta maa-kaasua voi nykyisin saada aikaan melkein missä vaan. Tästä ovat kärsineet vanhat toimijat. Suomella on pitkäaikainen sopimus maakaasutoimituksista. Hinta määräytyy sovitulla indeksilaskennalla. Indeksissä on vaikuttajana tekijänä mm. kaukolämmönhinta. Kun Helsinki tekee kaukolämpöä maakaasulla, se nostaa kaasun hintaa, mikä taas nostaa kaukolämmön hintaa. Näin on luuppi eli nykysuomella kieriö valmis.

Viranomaisvallasta keskusteltiin myös. Suomessahan asiasta on pitkä perinne. Nortti otti jälleen ker-ran kantaa Kautun siltojen rakentamiseen. Rakentamalla matalat sillat katkaistiin Kokemäen vesistön reitti korkeimmilta veneiltä. Tosin koko reittihän oli jo katkaistu silloin, kun Tammerkosket valjastettiin joskus 1800-luvulla. Rakennettiinhan korvikkeeksi Pispalan uittotunneli, jota ei kai sitten koskaan käytetty? Muita vähälle käytölle jääneitä vesiväyliä ovat olleet Keitele-Päijänne ja Iisalmen väylä, joita molempia taidettiin perustella turvekuljetuksilla. käyttö ei ole toteutunut suun-nitelmien mukaan. Todellinen perustelu taisi kuitenkin olla hintakilpailu. Kun on käytettävissä useampia kuljetusmuotoja, niitä voidaan kilpailuttaa. Turvehan pitää saada suolta voimalaan asti. Käy usein niin, että molemmissa päissä tarvitaan kuorma-autoja. Laivakuljetukset vaativat vielä satamat ja kuljettimet. Käytännössä kilpailun on voittanut lähes poikkeuksetta kuorma-autot joustavuudellaan. Hiontakin on varmaan ollut edullinen. Esim. Loviisasta on nyt kuljettu kuorma-autoilla kivihiiltä Lahden voimalaan vauhdilla 4 rekkaa tunnissa, vaikka satamasta on raideyhteys suoraan voi-malan sisään. Tästä tulikin mieleen pohjalaislähetystön perustelu 1970-luvulla Merenkurkun kiinte-älle tieyhteydelle. He vaativat tasapuolisuuden nimissä virheinvestointia myös Länsi-Suomeen, koska sellainen oli jo tehty Itä-Suomeen.

Aikamme keskustelimme myös neliöstä TEM – LVM – ELY – Liikennevirasto. kestää varmaan aikansa, ennekuin uudet toimintatavat selviää. Tapasin eilen pyörälenkillä Kukka Kimpulan, joka kertoi niistä meuhkaamisista, joita käydään nyt, jotta Lappeenrantaan löytyisi 200 uutta virkamiestä. Kuulemma kaikki halukkaat voivat siirtyä, olivat tehtävät mitkä tahansa. Ehkä tehtävät eivät siirrykään? Kaikki virantäytöt ollaan kuulemma tekemässä Lappeenrantaan. Poliitikot pitävät tiukasti kiinni alueellistamisesta, olivat kustannukset sitten mitä vaan. Sen verran oli puhetta myös toimintatavoista, että meidän aikanaan kehittämämme suunnittelujärjestelmät ovat menneisyyttä. Kaikki työt pitäisi ulkoistaa. Konsultit saavat puuhastella melkein mitä vaan, eikä kukaan oikein pysty ottamaan enää kantaa todellisiin asioihin, kun kokemus on keskusvirastosta katoamassa. Onneksi olemme eläkkeellä.

Seuraavan kokouksen ajankohdaksi sovimme 24.5.2010 ja vastuuhenkilöksi MP:n.

Hauskaa Vappua!

HJB / 1.5.2010


- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006
- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007
- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

Tapaaminen nro 46 / 18.3.2010

Paikka: Ravintola Mama Rosa, vastuuhenkilö ELe
Aika: 18.03.2010 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, ELe, JN ja HJB

Tapaaminen oli sovittu Mama Rosaan, mutta paikalla meidät ohjattiin ulkokautta Tokio 55:n kabinettiin. Ohjeeksi annettiin, että ei siitä Susikoulun ovesta vaan seuraavasta. Me olemme sen verran iäkkäitä, että emme varmaankaan enää opi mitään uutta. Kai sudet koiran sukulaisina ovat niihin verrattavissa? Tosin eräät meistä kulkevat edelleen seminaarista seminaariin niin, että on vaikeuksia löytää yhteisiä aikoja. Ulkona selvisi sitten, että minulta taisi jäädä koulun nimessä shuhu-äänteet kuulematta. Lisäksi on heti alkuun todettava, että emme saaneet yhtään faksia.

Vieraaksi olimme saaneet Tuusulan entisen kunnaninsinöörin Antti Kalliomäen, joka ehti työskennellä kanssamme muutaman kuukauden ajan talvella 1970. Antti oli todellinen pätkätyöläinen. Taisi olla neljän kuukauden aikana peräti 5 työsopimusta. Ei se mikään ennätys siihen aikaan ollut. Vaimolla niitä oli samassa ajassa noin 12 kpl. Antin lähtö TVH:sta liittyi työhönottajan palkkaamiseen. Teekkareita päätettiin vähentää ja niinpä uusi psykologi järjesti työhaastattelut. Palatessaan haastattelusta Antti totesi, että lähtö tuli. Häneltä oli kyselty kaikenlaista vähemmän työasioihin liittyvää ja Antti oli siitä antanut tapansa mukaan äänekästä palautetta. Unto Miettinen oli toinen, jonka työsuhdetta ei jatkettu. Hänhän oli myöhemmin tunnettu tuplatiimityöskentelyn opettajana. Siihen aikaan oli yleistä, että työhaastattelussa kartoitettiin henkilön tapoja aina sukupuolielämää ja onnellisuutta myöten. Tapaamisiltana sitten uutisissa kerrottiinkin Alma Media vastaan Korhonen tapauksen yhteydessä, että työhaastattelussa ei saa kysyä mitään, mikä ei liity työtehtäviin. Ajat muuttuu.

Antti kertoi myös mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten hänet sotkettiin usein urheili-ja/kansanedustaja kaimaansa. Eräs hänen tuttunsa oli soittanut luettelosta ottamaansa numeroon ja kysynyt Anttia. Kun oli saanut vastauksen, että hän on kellarissa nostamassa puntteja, oli soittaja todennut välittömästi, että anteeksi nyt on väärä Antti. Samalla saimme opetuksen, että puhelinvastaajaan ei pidä jättää mitä tahansa viestejä, etenkään silloin, jos ei ole varma, kenen vastaajasta on kyse. Antinkin puhelimen vastaajasta oli löytynyt erittäin luottamuksellisia tietoja, jotka eivät olleet tarkoitettu hänelle. Kuinkahan moni on sanellut vastaajaansa oman viestin? Vai onko siellä vain operaattorin yleinen nauha pyörimässä?

Antti ei muuttanut Tuusulaan, vaikka kunta sitä ehdotteli. Eivät suostuneet antamaan Halosenniemeä työsuhdeasunnoksi. Olisi kannattanut. Saimme kuulla miten taiteilijat yleensäkin ovat originelleja ihmisiä. Halosennimessäkin oli komea taiteilijan tekemä takka pistetty p****n päreiksi. Samoin oli toisesta suojellun talon seinähirsistä veistelty sytykkeitä takkaan. Eräs toinen taiteilija taas poltti suojellusta talosta verannan, kun ei ollut muitakaan takkapuita tarjolla. Vuokranantajan pitää siis olla tarkkana, miten kiinteistöä käytetään. Valvonta pitää hoitaa vuokralaisen mukaan.

Antti oli toiminut ahkeraan EU:n työryhmissä. Niitä kertyi lisää sitä mukaa, kuin maine levisi. Tilanne sai alkunsa siitä, kun ensimmäiseen projektiin osui sopivasti oikeita ihmisiä ja niin alkoi tulosta syntyä. Se poiki aikaansaavalle työryhmälle aina uusia tehtäviä. Kun vielä osasi tuplatiimi-menetelmän mukaisesti sijoittaa erikieliä hallitsevat niin, että ymmärsivät toisiaan, niin tulosta syntyi. Kansalaisuuksilla on myös eroa. Jotkut haluavat saada aikaan tulosta ja puhuvat kielillä, joita muutkin ymmärtävät. Toiset taas haluavat vain puhua ja käyttävät siksi omaa kieltään, jota muut eivät ymmärrä.

Verottajan kanssa tosin oli joskus vaikeuksia, kun eivät hyväksyneet vähennyksiä. Niinpä Antin oli pakko perustaa firma, jonka kautta nämä sivutyöt hoidettiin. Nyt sitten eläkkeellä ollessa saa tehdä paljon töitä, jotta saa firman lopetettua.

JN kertoi omista eläkeläiskokemuksistaan sen, että kun työsuhteen päättymiseen liittyy kielto toimia samalla alalla, niin vähäisiinkin ”työryhmiin” osallistumisen kanssa saa olla tarkkana. Viisaista on, että antaa vaimon aina tankata autonkin, jottei vaan tule syytettä ”alalla toimimisesta”. Suosittelimme, että soittaa muutaman kerran hallituksen puheenjohtajalle ja pyytää luvan tankkaukseen, niin eiköhän kuri vähän löysty.

Taas juttu kiertyi rautateihin ja juna liikenteeseen. Antti oli aikoinaan jo 1970-luvulla ehdottanut Lahti – Lentoasema ratayhteyttä Tuusulanjärven länsipuolelta, mutta poliitikot olivat tyrmänneet hänen ideansa. Nyt on sitten rakennettu Kerava – Lahti osuus, jolta yhteyttä Lentoasemalle on erittäin vaikea saada aikaan. Raideliikenne ei kannata ilman tukea. Esim. jokainen Z-junalla matkustava saa 23 € valtion tukea jokaisesta matkasta. Raideliikenne onkin enemmän tunnekysymys kuin kannattava liikkumistapa. Kyllä meistäkin jokainen mielellään liikkuu ratikalla tai junalla. Jopa JN tuli tapaamiseen sähköllä. Se on vähän sama kuin tuulivoimassa. Kaikki sitä haluaa, kunhan vain valtio maksaa laskun. Siinä on vähän samaa kuin vanhan SKDL:n kansanedustajan aloitteessa ”Verot valtion maksettavaksi”.

Keskustelimme myös Facebookista. Mainittiin mm. Eero Suominen. Minun kurssillani opiskeli kaksi Eero Juhani Suomista. niinpä erotteluna käytettiin syntymävuotta. Oli Suominen-42 ja Suominen-43. Jorma Vakkuri tuli myös puheeksi. Hän on kuulemma ryhtynyt runoilijaksi. Netistä löytyy uusi runo jokaiselle päivälle? Jossakin tilaisuudessa oli tapahtunut myös fraasirikos. Saimme kuulla, mitä sillä tarkoitetaan. Siinä on vanhaa fraasia sovellettu uudella tavalla. Esim. ”Ajantajunta kulki kuin siivillä”.

Geeniperimästä oli juuri julkaistu uutta tietoa. Unkarilaiset ovat kielellisesti lähellä suomalaisia, mutta geeniperimä on kauempana. Siitä juttu luisti sukututkimukseen. Todettiin, että vielä meidän nuoruudessamme ihmisiä kutsuttiin maalla tilannimen mukaan. Kouluun mennessä oli monelle yllätys, kun hänestä käytettiin aivan vierasta nimeä (oikeaa sukunimeä). Länsi-Suomessa oli kiinteämpi asutus, joten siellä tultiin toimeen tilannimellä. Itä-Suomessa harrastettiin kaskiviljelyä ja siirryttiin enemmän paikasta toiseen. Siksi siellä käytettiin enemmän sukunimiä. Sukunimethän otettiin käyttöön usein vasta 1900-luvulla. Antti esim. tiesi veljessarjan, jossa jokaisella viidellä veljeksellä oli eri sukunimi. Itsekin olen törmännyt siihen, että isoäitini äidillä, isällä ja veljellä oli kaikilla eri ”sukunimi” avioliitosta huolimatta. Äidillä oli sukunimi, isällä patronyymi, veljellä tilannimi. Näin olen asian olettanut.

Seuraava tapaaminen on 22.4.2010 kello 12.30. Vastuuhenkilönä on JN.

HJB / 25.3.2010

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006
- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007
- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

Tapaaminen nro 45 / 11.2.2010

Paikka: Ravintola Seurahuone, vastuuhenkilö TeuP
Aika: 11.2.2010 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, Ele ja HJB

Seurahuoneella meille oli varattu Keltainen kabinetti, koska Marskin kabinetti oli varattu. Useimmille kelpasi Vorsmak. Tosin se ei ollut ihan Marskin reseptillä, mutta aika lähellä. Se tarjoiltiin useaan kuppiin jaoteltuna. Eli ei ollut mitään Kustaankartanon ruokaa, jossa kaikki on yhdellä lautasella ja valmiiksi soseutettuna. Hyvää oli, kuin myös Vasikan entrecote.

Paikalle oli päässyt 7 vanhinta seurueen jäsentä. Flunssaa on liikkeellä. Vieraaksemme piti tulla entinen tiestöläinen, mutta hän oli joutunut lumitöihin, kun kaverin auto oli ollut hangessa. Nyt alkaa muuten selvitä sekin, miksi tarvitaan citymaastureita. Maaseudulla tiet ovat hyvässä kunnossa. Valtio hoitaa isommat tiet ja paikalliset maataloustraktorit pienemmät, joten kalustoa riittää. Täällä kaupungissa sen sijaan kaduilla on sen verran lunta, että normaalilla autolla jää pohjastaan kiinni. Citymaasturi sen pitää olla, jos aikoo kaupungissa talvellakin pärjätä. Tiekarhuja ei taida olla enää kuin kymmenes Tielaitoksen ajoista?

Ikääntyessä itse kullakin alkaa kuulo heiketä, poikamiehillä vähän muita myöhemmin. On aivan normaalia, joskaan ei suotavaa, että korkeiden äänien kanssa alkaa ongelmia likimain eläkeiässä. Kuulolaitettahan siihen yleensä suositellaan. Normaaleissa elämän tilanteissa eli television katselussa hyvänä apuna ovat erilliset kuulokkeet. On aivan uskomataonta, mitä uusia ääniä eri ohjelmista kuuluukaan. Langattomien kuulokkeiden kanssa on yleensä latausongelmia. Keveys ja istuvuus ovat myös tärkeitä, jos aikoo pitää kuulokkeita päässä esim. koko olympialaisten ajan. Liikkuvampaan elämään on sitten hankittava itse kullekin räätälöidyt vempaimet. Normaali reitti on terveyskeskuksen kautta tarkempiin kuulututkimuksiin, jossa määritellään ns. kuulokäyrä ja sitten viritetään laite korjaamaan käyrän osoittamia puutteita. Helsinki lähettää Korvaklinikalle ja sieltä taidetaan siirtää usein yksityiselle asemalle, koska ns. 6 kk:n takuuaika tahtoo mennä muuten umpeen. Yleisin tapa on saada ”lainaksi” yhteiskunnan rahoittama laite. Snobit ja varakkaammat voivat hankkia haluamiaan vempaimia, joita löytyy aina tuhansien eurojen laitteisiin asti. Pieniin puutteisiin laitetta ei kannata hankkia, koska on siitä haittaakin.

JPOS kertoi tavanneensa muutamia entisiä työtovereitamme. Heillä riittää edelleen menoja erilaisissa yhteiskunnallisissa riennoissa. JPOS oli käynyt mm. avantouinnin maailmanmestarin 85-vuotispäivillä Punkaharjulla. Näistä tapaamisista saimme kuulla mielenkiintoisia anekdootteja, mutta enpä niitä tähän viitsi kirjoittaa. Muistelkoot itse kukin mielessään. Ja jos ei muista, niin häirinneekö ketään?

Punkaharjulta oli lyhyt matka Savonlinnan Huutokosken vasta parannettuun rataosuuteen, jolla ei olekaan nyt sitten käyttöä. VR:n mukaan rataosuutta ei kannata käyttää, koska sillä ei voi ajaa sähköveturilla. Eli rata pitäisi sähköistää. Kannattaako? Ehkä, jos Varkauden tehtaat lopetetaan. Ovatko varkautelaiset kovin valmiita kannattamaan ko. rataosuuden sähköistämistä? Henkilöliikenteen avaamista myös vaaditaan. Urani alkuaikoina eli noin vuonna 1971 sain tehtäväkseni selvittää, miten tieverkko voi korvata vähäliikenteisten ratojen henkilöliikenteen. Oli kaksi osuutta, jossa ei ollut tietä radan suunnassa. Ne olivat Luumäki – Vainikkala ja Savonlinna – Huutokoski. Jälkimmäisellä oli tieyhteydet kyllä Rantasalmen ja Juvan kautta, mutta rata kulki siinä välissä ja sen asemille johti poikittaiset yhteydet. Tosin rataosuudella ei ollut keskimäärin kuin 5 matkustajaa junaa kohden. (Vai olikohan vuorokaudessa?) Nyt on henkilöautojen määrä kasvanut ja asemien seudut autioituneet, joten matkustajamäärä lienee vähentynyt. Ehdottelin silloin ko. paikalle ratabussia, joka olisi ajanut rataa pitkin, mutta koukannut kylien kohdalla maantieverkkoon noutamaan asiakkaat. Rata-autojahan oli jo silloin työkoneina. Niissä on sekä maantie- että raidekäyttöön tarvittavat akselit. Ehdotukselle kävi kuten ehdotukselleni kaksikerroksisista junista. VR-läiset nauroivat minut suohon. Parikymmentä vuotta myöhemmin niitä kaksikerroksisia ilmestyi rautateille. Miksi muutaman henkilön kuljettamiseen pitää raahata mukana 100 tonnia terästä? Turvallisuussyistä, oli vastaus.

TV- viihdesarja Putous viehätti ”piilovitsiensä" vuoksi. Sarjahan tulee lauantai-iltaisin ja on puolentoista tunnin mittainen (-mainokset). MTV on muuten siirtynyt yhä enemmän mainoslinjalle. Ohjelmia pätkitään jopa 7 minuutin paloihin ja väliin mainoksia. Uutiset ja tulosruutukin, formularuudusta puhumattakaan ovat siirtyneet mainoksiksi. Niissä annetaan pieni vinkki asiasta ja sitten jatketaan, että varsinainen uutinen löytyy netistä. Formularuutu oli muuten viime vuonna kaikkein tyhjänpäiväisin ohjelma. Ensin asiat kerrottiin edeltävässä tulosruudussa. Sitten lähetettiin 4 minuuttia sponsoreiden mainoksia, sitten samat jutut kuin tulosruudussa ja sitten taas 4 minuuttia sponsoreita. Sponsorit ovat varmaan tarpeen, jotta varsinainen kisa näkyisi maxilla. Ei varmaan sponsoritkaan halua panostaa, jos kansa kääntää kanavaa, joka kerta formularuudun alkaessa.

Edellisenä maanantaina oli MOT-ohjelma käsitellyt maahan muuttajille maksettuja korvauksia. Perussyy oli, että yhdenvertaisuuden vuoksi maahanmuuttajia tuetaan samoin perustein kuin suomalaisia. Kun kuitenkin korvaukset olivat suuria, jopa suurempia kuin meidän ”suurituloisten” eläkkeet, niin herää epäilys onko asiat ihan oikein järjestetty. Hesarissa olikin hyvä juttu, jossa kysyttiin, miksi maahan muuttajan vanhemmat kuljetetaan valtion kustannuksella toiselta puolelta maapalloa perheen yhdistämiseksi, mutta suomalainen Posion mummu ei saa muuttaa edes omin kustannuksin lastensa luo pääkaupunkiseudulle. Jos muuttaa, niin laitospaikka menee. Suomessa maksetaan Euroopan parhaita korvauksia. Koska Eurooppa on edellä kävijä, on kyseessä samalla maailman parhaat korvaukset. Summien suuruuden perustella heräsi ajatus, että pitäisikö meidän alkaa hakea pakolaisstatusta Suomesta? Maahanmuuttajista pääosa taitaa olla islam-maista? Sieltä pakolaisia riittää tulevaisuudessakin, sillä onhan nykyisen ”vihanpidon” taustat jo lähes 2000 vuotta vanhat. Ei niitä asevoimin muuteta muutamassa sukupolvessa. Näihin MOT-ohjelmiin pääsee tietenkin erikoistapaukset ja huijarit, mutta ei savua ilman tulta.

Viime päivinä on kerrottu kansan ostovoiman olevan tulevaisuudessa koetuksella, kun ilmastotalkoot alkavat todella nostaa asumisen ja liikenteen kustannuksia. TV:ssä oli esimerkkinä keskituloinen palkansaaja. Siinä laskettiin, että jos hänen palkkansa nousee keskimäärin 2 % vuodessa, niin viiden vuoden päästä ovat hinnat nousseet niin paljon, että kulutusta on supistettava noin 200 euroa/kk. Ohjelmassa kehotettiinkin kaikkia pistämään nyt rahaa sukanvarteen. Ehkä meille eläkeläisille on eduksi se, että eläkkeet on sidottu indeksiin, vaikka taitettuunkin. Työssä olevia me kehotamme tietenkin jatkamaan töissä mahdollisimman pitkään, sillä eläkkeen arvo varmaan heikkenee jatkossakin. Olenpa itse tehnyt laskelman MOT:n tapaan. Eli töissä ollessa kuuluin ns. suurituloisiin. Nyt eläkkeellä ollessa tunnen olevani keskituloinen. Mutta pystyn tekemään myös laskelman, jossa tilastokeskuksen luokitusta noudattaen kuulun köyhiin. Eli karsintakurssien ruotsinkielistä fysiikan opettajani lohdutusta lainaten ”Se on vain töötä ja töötä”.

Keskustelua riitti myös mm. Venäjän doktriinista, uskonnollisesta kiihkosta ja monesta muusta asiasta.

Seuraavan tapaamisen ajankohdaksi sovittiin 18.3.2010 kello 12.30 ja vastuuhenkilönä on ELe.

HJB / 15.2.2010

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006
- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007
- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

Tapaaminen nro 44 / 19.1.2010

Paikka: Ravintola Bellevue , vastuuhenkilö JPOS
Aika: 19.1.2010
klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, OK, ToE, JN ja HJB

Bellevueta ehdotti tapaamispaikaksemme jo Casa Maressa ystävämme JK. Nyt se sitten toteutettiin. Valitettavasti JK itse ei päässyt mukaan. Vieraaksemme olimme saaneet työtoverimme HeP:n, joka kertoi Liikenneviraston kuulumisista. Hän viettää viimeisiä lomapäiviä ennen tosi toimiin siirtymistä. Kuulimme myös LU:n läksiäisiä vietettävän samana päivänä, joten päätimme muistaa kortilla.

Havaintojemme perusteella sähkön hinta on nyt pakkasilla ollut niin korkealla, että tuulimyllyjä ei kannata pyörittää. Keskustelimme niiden aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Tosin lähes kaikki perustui huhupuheisiin eli lehtikirjoitteluun, koska omakohtaiset kokemukset puuttuivat. Inkoon saaristosta niitä pari määrättiin poistettavaksi aiheuttamansa melun vuoksi. HJB:n kesäpaikan naapuriin on mylly pystytetty, mutta siipien pyörimisestä ei ole vielä havaintoa. Myllyn teho on omistajan suunnitelman mukaan maksimissaan 21 kWh ja sen pitäisi riittää pienen yrityksen ja omakotitalon tarpeisiin suurimman osan ajasta. Suunnitteluhetkellä ei ollut vielä hyväksyntää, että myllyn tuottoa voisi siirtää sähköyhtiön verkkoon. Eli ylituotanto menee harakoille tai sitten mylly pidetään seisomassa. Kiinteistössä on isot varaajat, joten niihin voinee tallentaa osan tuotetusta sähköstä.

uuden vuoden ilotulitukset olivat osalle pettymys. Olivat siksi vaatimattomat. Alaikäisten hallintakielto ilmeisesti puri ja siksi paukuttelu oli normaalia vähäisempää. Hyvää oli se, että tänä vuonna ei ryhmämme postilaatikkoja yritetty polttaa.

Liikenneviraston johdossa on tapahtunut jo ensimmäiset muutokset parin viikon jälkeen. Merenkulun ylijohtaja siirtyi muihin tehtäviin ja tilalle on nimitetty ystävämme Raimo Tapio. Organisaatiohan on tilapäinen eli jo ensi vuoden alusta on tarkoitus siirtyä uuteen ja siksi ylijohtajien nimitykset on tehty vain kahdeksi vuodeksi (uskomus, koska varma tieto puuttuu). Johtokuntaa virastossa ei enää ole. Liekö korvaajaksi jonkinlainen neuvottelukunta suunnitelmissa? Samoin mietityttää keskushallinnon ja alueiden yhteistoiminta, koska ”piirien” edustusta ei ole enää liikenneviraston päätöksenteossa. Siihenkin lienee jotain suunnitteilla. Keskusvirasto tuskin toimii ilman hyvää yhteistyötä aluehallinnon kanssa. Totesimme myös, että Matti Hermunen ja Outi Ryyppö ovat siirtyneet TEM:iin. Liekö tehtävänä toimia ”kontaktina” liikenneviraston ja Ely:jen välillä?

Muistelimme myös muutamia värikkäitä työtovereitamme, mm Martti Soinista, Jorma Hintikkaa ja Helka Koposta. Neiti Koponen tunnettiin myös nimellä Pilli-Koponen ahkeran Klubi 77-tupakoinnin vuoksi. Hän hoiti työhönottoa ja henkilöstökortistoa. Hän otti järjesti mm. allekirjoittaneen TVH:n palkkalistoille. Hänestä löytyy tarinaa muistaakseni HJB muistelee osasta 2. Nyt kuulimme yhden uuden tarinan HeP:lta, joka istui aikoinaan samassa huoneessa Espalla. Työpaikkaa oli etsinyt joku insinööri nimeltään Koponen (olisiko ollut ystävämme Martti?). Pilli-Koponen oli sanonut puhelimeen, että meillä on jo yksi Koponen ja toista ei tarvita sekä sulkenut puhelimen.

Pukukoodi oli aikoinaan tärkeä osa työelämää. HeP kertoi mm tulleensa kerran töihin pitkissä hou-suissa (suoraan lomapaikkakunnalta tai jokin muu pakottava syy). Hänelle oli välittömästi ilmoitettu, että neiti on hyvä ja käy vaihtamassa hameen päälle. Ystävämme APi tuli kerran myös lomalta käymään töissä farkuissa ja T-paidassa sekä tennareissa. Pääjohtajan silloinen sihteeri oli hississä to-dennut APi:lle, että ”Tämä ei ole mikään purjehdusseura.” Piirtäjämme pukeutuivat 1970-luvun alussa muodin mukaisesti mikroihin. Siitä tuli muistimme mukaan myös melkoinen hulabaloo. He kuitenkin ottivat asiaan tiukan kannan, eivätkä suostuneet vaihtamaan asuaan. Keski-Pohjanmaalla piti VPH myös tiukkaa kuria. Huoneissakin piti istua pikkutakki päällä. Jos sen riisui, niin silloin oli ovi pidettävä visusti kiinni. HJB kertoi oman kokemuksensa 2000-luvulta. Viennin vieraana oli korkea-arvoinen kiinalainen valtuuskunta. Siitä ei kuitenkaan sen enempää varoiteltu. Lähdin käytävälle, jossa näin noin viiden hengen ryhmän tulevan vastaani. Väistin kohteliaasti seinän viereen. Ensimmäisenä kävellyt isokokoinen kiinalainen painoi minut kuitenkin poikittaisella kädellään sei-nään aika tukevan tuntuisesti. Hän irrotti otteensa vasta, kun seurue oli ohittanut. Myöhemmin kyselin viennin henkilöiltä, mistä moinen käytös johtui. Sanoivat sen johtuneen siitä, että minä olin pukeutunut villapaitaan. Olin siis epäilyttävä henkilö.

Talvisodastakin keskustelimme. Minähän sain läksiäislahjaksi teoksen Helsingin pommituksista. JPOS pyysi minua katsomaan, minä päivänä hänen asuintaloaan pommitettiin. Valitettavasti en muistanut, että kirja koski vain helmikuun 1944 pommituksia. Löytyi sieltäkin kuvia JPOS:n talon vaurioista, mutta olivatko ne peräisin talvisodasta vai helmikuulta 1944?

VR:n juna turvallisuus myös aiheutti polemiikkia. Aiheena oli tietenkin junien syöksyminen Helsingin asemalle. Vanha turvallisuusinsinöörimme TeuP ihmetteli kovasti VR:n käsitystä hyvästä turvallisuudesta. Jos jarruletkut menevät poikki ja sen mukana jarrut lukkiutuvat päälle , niin ne irrotetaan syytä tarkemmin selvittämättä, jotta pysyttäisiin aikataulussa. Jälkikäteen tuli mieleen taloustoimiston Kymenpiirin vierailu. Olimme bussilla laskeutumassa mäkeä Hirvikosken lossille, kun bussin jarrut pettivät eli lukittuivat. Bussikuski ajoi lossille, ylitettiin koski ja siirryttiin paikallsen seuratalon pihaan. Siinä sitten ihmeteltiin, mistä on kysymys. Bussikuski totesi, että paineet järjestelmästä ovat häipyneet. Neuvottelujen jälkeen päätettiin ajaa Inkeroisiin ja siellä syömme lounaan. Sillä aikaa bussi kuski etsii meillä korvaavan kulkuvälineen. Ei kuskille tullut mieleenkään irrottaa jarruja, vaan ajoimme hiljaa jarrut päällä Inkeroisiin.

Suunnitteluinsinöörien neuvottelupäivillä joskus 1970 tienoilla joku ehdotti tasoristeysonnetto-muuksien välttämiseksi joka risteykseen kylttiä: ”Juna ohittaa tämän risteyksen 10 sekunnissa oli autonne edessä tai ei.” Ei tainnut Wienin sopimus tuntea silloinkaan tätä tekstiä?

Eri kulttuureissa on eri tavat. Jotta voisi käyttäytyä joka paikassa oikein, pitäisi siis tuntea ko. tavat. Me sota-ajan lapset olimme oppineet, että ruoka pitää syödä kaikki. Sitä ei sovi tärvätä. Niinpä sitä on joskus syöty pilaantunuttakin makkaraa ja saatu vatsaväänteitä. Myöhemmin olemme sitten törmänneet ongelmiin, kun joissakin kulttuureissa pitää ruokaa jättää lautaselle merkiksi siitä, että sitä on ollut kylliksi ja ruokailija on tyytyväinen. Samoin kastikkeen syöminen leipää kastamalla on jossakin virhe ja jossakin taas osoitus siitä, etttä kastike on ollut hy-vää. Jos kastiketta on monta tuntia valmistettu, niin on ymmärrettävää myös arvostaa sitä.

Sikapiikinkin olivat jo muutamat käyneet hakemassa. Hoitohenkilökunnan ohjeet näyttävät vaihtelevan. Jossakin kehotetaan odottelemaan sivuvaikutuksia puoli tuntia ja lähtemään vasta sitten liikkeelle. Jossakin muualla taas poistutaan välittömästi. Vaikutukset myös vaihtelevat henkilöittäin. Helsingissä pyydettiin odottelemaan puoli tuntia. Sinä aikana tuli olotila, joka vastasi paria ryyppyä, mutta se meni pian ohi. Pari tuntia myöhemmin tuli väsymystila ja sitten alkoi olkavartta särkeä. Vaikutukset kestivät vähän yli vuorokauden. Varmuuden vuoksi olisi suotavaa, että ainakaan pi-dempiä automatkoja ei suunnitella tehtäväksi heti piikin jälkeen.

Seuraava tapaaminen sovittiin 11.2.2010 kello 12.30 eli yleisenä hätäpäivänä. Vastuuhenkilönä on TeuP.

Myöhemmin kävi ilmi, että taas on tiedostojen siirrossa ongelmia, kun kaikilla ei ole uusinta Offise-2007 pakettia. Vanhat ohjelmat eivät ymmärrä sillä laadittuja tiedostoja. Onneksi ohjelmat voi tallentaa vanhaan muotoon. Ainakin teoriassa aina on tilanne, että puolella ihmisistä on vanhemmat versiot käytössä, koska eihän kaikki uusi niitä samaan aikaan. Kannattaa siis ainakin pari vuotta tallentaa kaikki tiedostot vanhaan formaattiin.

HJB / 25.1.2010

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006
- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007
- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla