Tapaaminen nro 46 / 18.3.2010

Paikka: Ravintola Mama Rosa, vastuuhenkilö ELe
Aika: 18.03.2010 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, ELe, JN ja HJB

Tapaaminen oli sovittu Mama Rosaan, mutta paikalla meidät ohjattiin ulkokautta Tokio 55:n kabinettiin. Ohjeeksi annettiin, että ei siitä Susikoulun ovesta vaan seuraavasta. Me olemme sen verran iäkkäitä, että emme varmaankaan enää opi mitään uutta. Kai sudet koiran sukulaisina ovat niihin verrattavissa? Tosin eräät meistä kulkevat edelleen seminaarista seminaariin niin, että on vaikeuksia löytää yhteisiä aikoja. Ulkona selvisi sitten, että minulta taisi jäädä koulun nimessä shuhu-äänteet kuulematta. Lisäksi on heti alkuun todettava, että emme saaneet yhtään faksia.

Vieraaksi olimme saaneet Tuusulan entisen kunnaninsinöörin Antti Kalliomäen, joka ehti työskennellä kanssamme muutaman kuukauden ajan talvella 1970. Antti oli todellinen pätkätyöläinen. Taisi olla neljän kuukauden aikana peräti 5 työsopimusta. Ei se mikään ennätys siihen aikaan ollut. Vaimolla niitä oli samassa ajassa noin 12 kpl. Antin lähtö TVH:sta liittyi työhönottajan palkkaamiseen. Teekkareita päätettiin vähentää ja niinpä uusi psykologi järjesti työhaastattelut. Palatessaan haastattelusta Antti totesi, että lähtö tuli. Häneltä oli kyselty kaikenlaista vähemmän työasioihin liittyvää ja Antti oli siitä antanut tapansa mukaan äänekästä palautetta. Unto Miettinen oli toinen, jonka työsuhdetta ei jatkettu. Hänhän oli myöhemmin tunnettu tuplatiimityöskentelyn opettajana. Siihen aikaan oli yleistä, että työhaastattelussa kartoitettiin henkilön tapoja aina sukupuolielämää ja onnellisuutta myöten. Tapaamisiltana sitten uutisissa kerrottiinkin Alma Media vastaan Korhonen tapauksen yhteydessä, että työhaastattelussa ei saa kysyä mitään, mikä ei liity työtehtäviin. Ajat muuttuu.

Antti kertoi myös mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten hänet sotkettiin usein urheili-ja/kansanedustaja kaimaansa. Eräs hänen tuttunsa oli soittanut luettelosta ottamaansa numeroon ja kysynyt Anttia. Kun oli saanut vastauksen, että hän on kellarissa nostamassa puntteja, oli soittaja todennut välittömästi, että anteeksi nyt on väärä Antti. Samalla saimme opetuksen, että puhelinvastaajaan ei pidä jättää mitä tahansa viestejä, etenkään silloin, jos ei ole varma, kenen vastaajasta on kyse. Antinkin puhelimen vastaajasta oli löytynyt erittäin luottamuksellisia tietoja, jotka eivät olleet tarkoitettu hänelle. Kuinkahan moni on sanellut vastaajaansa oman viestin? Vai onko siellä vain operaattorin yleinen nauha pyörimässä?

Antti ei muuttanut Tuusulaan, vaikka kunta sitä ehdotteli. Eivät suostuneet antamaan Halosenniemeä työsuhdeasunnoksi. Olisi kannattanut. Saimme kuulla miten taiteilijat yleensäkin ovat originelleja ihmisiä. Halosennimessäkin oli komea taiteilijan tekemä takka pistetty p****n päreiksi. Samoin oli toisesta suojellun talon seinähirsistä veistelty sytykkeitä takkaan. Eräs toinen taiteilija taas poltti suojellusta talosta verannan, kun ei ollut muitakaan takkapuita tarjolla. Vuokranantajan pitää siis olla tarkkana, miten kiinteistöä käytetään. Valvonta pitää hoitaa vuokralaisen mukaan.

Antti oli toiminut ahkeraan EU:n työryhmissä. Niitä kertyi lisää sitä mukaa, kuin maine levisi. Tilanne sai alkunsa siitä, kun ensimmäiseen projektiin osui sopivasti oikeita ihmisiä ja niin alkoi tulosta syntyä. Se poiki aikaansaavalle työryhmälle aina uusia tehtäviä. Kun vielä osasi tuplatiimi-menetelmän mukaisesti sijoittaa erikieliä hallitsevat niin, että ymmärsivät toisiaan, niin tulosta syntyi. Kansalaisuuksilla on myös eroa. Jotkut haluavat saada aikaan tulosta ja puhuvat kielillä, joita muutkin ymmärtävät. Toiset taas haluavat vain puhua ja käyttävät siksi omaa kieltään, jota muut eivät ymmärrä.

Verottajan kanssa tosin oli joskus vaikeuksia, kun eivät hyväksyneet vähennyksiä. Niinpä Antin oli pakko perustaa firma, jonka kautta nämä sivutyöt hoidettiin. Nyt sitten eläkkeellä ollessa saa tehdä paljon töitä, jotta saa firman lopetettua.

JN kertoi omista eläkeläiskokemuksistaan sen, että kun työsuhteen päättymiseen liittyy kielto toimia samalla alalla, niin vähäisiinkin ”työryhmiin” osallistumisen kanssa saa olla tarkkana. Viisaista on, että antaa vaimon aina tankata autonkin, jottei vaan tule syytettä ”alalla toimimisesta”. Suosittelimme, että soittaa muutaman kerran hallituksen puheenjohtajalle ja pyytää luvan tankkaukseen, niin eiköhän kuri vähän löysty.

Taas juttu kiertyi rautateihin ja juna liikenteeseen. Antti oli aikoinaan jo 1970-luvulla ehdottanut Lahti – Lentoasema ratayhteyttä Tuusulanjärven länsipuolelta, mutta poliitikot olivat tyrmänneet hänen ideansa. Nyt on sitten rakennettu Kerava – Lahti osuus, jolta yhteyttä Lentoasemalle on erittäin vaikea saada aikaan. Raideliikenne ei kannata ilman tukea. Esim. jokainen Z-junalla matkustava saa 23 € valtion tukea jokaisesta matkasta. Raideliikenne onkin enemmän tunnekysymys kuin kannattava liikkumistapa. Kyllä meistäkin jokainen mielellään liikkuu ratikalla tai junalla. Jopa JN tuli tapaamiseen sähköllä. Se on vähän sama kuin tuulivoimassa. Kaikki sitä haluaa, kunhan vain valtio maksaa laskun. Siinä on vähän samaa kuin vanhan SKDL:n kansanedustajan aloitteessa ”Verot valtion maksettavaksi”.

Keskustelimme myös Facebookista. Mainittiin mm. Eero Suominen. Minun kurssillani opiskeli kaksi Eero Juhani Suomista. niinpä erotteluna käytettiin syntymävuotta. Oli Suominen-42 ja Suominen-43. Jorma Vakkuri tuli myös puheeksi. Hän on kuulemma ryhtynyt runoilijaksi. Netistä löytyy uusi runo jokaiselle päivälle? Jossakin tilaisuudessa oli tapahtunut myös fraasirikos. Saimme kuulla, mitä sillä tarkoitetaan. Siinä on vanhaa fraasia sovellettu uudella tavalla. Esim. ”Ajantajunta kulki kuin siivillä”.

Geeniperimästä oli juuri julkaistu uutta tietoa. Unkarilaiset ovat kielellisesti lähellä suomalaisia, mutta geeniperimä on kauempana. Siitä juttu luisti sukututkimukseen. Todettiin, että vielä meidän nuoruudessamme ihmisiä kutsuttiin maalla tilannimen mukaan. Kouluun mennessä oli monelle yllätys, kun hänestä käytettiin aivan vierasta nimeä (oikeaa sukunimeä). Länsi-Suomessa oli kiinteämpi asutus, joten siellä tultiin toimeen tilannimellä. Itä-Suomessa harrastettiin kaskiviljelyä ja siirryttiin enemmän paikasta toiseen. Siksi siellä käytettiin enemmän sukunimiä. Sukunimethän otettiin käyttöön usein vasta 1900-luvulla. Antti esim. tiesi veljessarjan, jossa jokaisella viidellä veljeksellä oli eri sukunimi. Itsekin olen törmännyt siihen, että isoäitini äidillä, isällä ja veljellä oli kaikilla eri ”sukunimi” avioliitosta huolimatta. Äidillä oli sukunimi, isällä patronyymi, veljellä tilannimi. Näin olen asian olettanut.

Seuraava tapaaminen on 22.4.2010 kello 12.30. Vastuuhenkilönä on JN.

HJB / 25.3.2010

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006
- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007
- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla