Aluksi piirtelin rasteja millimetripaperille. Ne asettuivat kauniisti paraabelin muotoon eli Newtonin malli toimi. Mutta selviä poikkeamiakin löytyi. Tampereen elokuun havainnot eivät sopineet ku-vaan lainkaan. Liikennettä oli likimain tuplasti, mitä olisi pitänyt olla. Niinpä soitin Hämeen piiriin, taisi olla Miilunpohjalle, ja pyysin apua. Voisiko joku käydä parin vuoden takaisesta Aamulehdestä katsomassa, mitä erikoista Tampereella oli juuri laskenta-ajankohtana. Pari päivää myöhemmin sain soiton, että Tampereella oli ko. viikonvaihteena sekä Kalevan kisat että kuninkuusravit. Molemmis-sa oli noin 20000 kävijää. Ne laskentatulokset sitten piti hylätä.
Toinen asia, jonka huomasin, oli se, että kaupungeista, joissa oli useampia muita lähellä, lähti vä-hemmän liikennettä. Sehän on selvä, että eihän sitä joka suuntaan ehdi. Jos on kilpailua, niin se on muilta pois. Mutta miten sen pukisi mallin muotoon eli saisi ilmaistua matemaattisessa muodossa? Asiaa pohdin pitkään ja varmaan keskustelin muidenkin kanssa. Eräänä yönä näin unessa asiaan ratkaisun. Muistan vieläkin selvästi, miten harkitsin, pitääkö herätä kirjoittamaan ratkaisu ylös vai muistako sen vielä aamulla. Otin riskin. Myöhemmin olen lukenut, että ihmisen alitajunta työsken-telee lähes aina, jos jokin asia riittävästi painaa.
Ratkaisu oli kaava, jonka nimesin sijaintitekijäksi. Wahlgren tenttasi siitä enemmänkin, kun ei ollut lähdettä mainittu. Taisi epäillä, kun minä koputin omaa päätäni. Yksinkertaisesti määriteltynä se oli keskimääräisen vetovoiman suhde paikkakunnan vetovoimien summaan. Kaavassa sitä korjattiin potenssilla 0,4, joka oli laskennallinen tulos. Pääkaupunkiseutu suuruudellaan aiheuttaa sen, että eniten kilpailua aiheutuu lähimpiin keskuksiin, joita olivat Hämeenlinna, Lahti, Kouvola ja Kotka. Vähiten kilpailua on reuna-alueilla eli Rovaniemellä. Hämeenlinnan sijaintikertoimeksi sain 0,3 ja Rovaniemen peräti yli 6.
Itä-Suomen liikennevirroista malli antoi liian pieniä lukuja. Selityksenä oli varmaankin muuttoliike. Vanhoille kotiseuduille palattiin kyläilemään ja sillähän ei ollut juuri mitään tekemistä kaupan ja palvelujen työntekijämäärän kanssa. Järvet saattoivat myös olla ainakin osasyynä. Pääkaupungin virroilla selvittelin mallin rakennetta ihan erikseen. Millimetripaperille piirtämällä löysin etäisyys-funktion, jolla löytyi lineaarinen korrelaatio 0,995 eli lähes 100 %:n tulos. Oikean funktio saatiin, kun todelliseen etäisyyteen lisättiin 19 km. Sitä voikin sitten miettiä, miksi juuri 19 km? Yksi syy on varmaankin se, että aika kuvaa vastusta paremmin kuin etäisyys. Pääkaupungista lähdettäessä ja tänne tultaessa joutui etenkin 1960-luvulla ajelemaan pitkään taajamanopeuksilla. Toinen keskeinen syy voi olla se, että koko pääkaupunki seutu ei sijaitse Kaivokadulla. Itse kallistun ajoajan kannalle.
Matemaattiseen puoleen sain apua päämatemaatikko Karikoskelta, joka taisi hoitaa suurimman osan TVH:n silloisista tietokoneajoista, ainakin insinööripuolen. Mallin korrelaatio oli koko maassa 0,97. Minusta se oli aika hyvä. Vuodelta 1960 oli käytettävissä liikennelaskennan tuloksia, joten niillä pystyin testaamaan mallin tuloksia. Kohtuullisen hyvä korrelaatio löytyi niistäkin. Erityisesti, jos katseli pelkästään isompia liikennevirtoja. Myöhemmin taisin vielä vuoden 1981 VLT:n tietoja ver-rata muutamaan mallilla laskettuun. Tosin sijaintitekijää en laskenut uudestaan. Tulokset olivat sil-loinkin kohtuullisen lähellä.
Työ aikanaan valmistui. Puhtaaksi kirjoituksen hoiti Riitta Koski. Koviin kansiin työ sidottiin Frenckelin kirjapainossa, joka silloin sijaitsi vielä Kansakoulun kadulla. Lopussa tuli kuitenkin vie-lä kiire. Toukokuun viimeinen osastokokous lähestyi ja sitä ennen työ piti hyväksyttää. OW sanoi kuitenkin lähtevänsä parin viikon lomalle jonnekin aurinkoon. ”Kerjäämällä” hän suostui ottamaan työni matkalukemiseksi. Sen verran kiire oli, että luovutin työn OW:lle Aleksanterin kadulla jalka-käytävällä, kun OW kävi hakemassa vaimonsa työpaikalta matkalla lentokentälle. Työ hyväksyttiin ja minä valmistuin. Siihen aikaan todistus valmistumisesta haettiin korkeakoulun rehtorin kädestä henkilökohtaisessa tapaamisessa. Minulle todistuksen luovutti Sten Einar Stenij 28.05.1968. Hänel-lä riitti myös aikaa keskustella noin 10 minuuttia. Hän kyseli mm. tulevaisuuden suunnitelmia ja työpaikan järjestymistä.
Susi-Kustaa teki diplomityönsä hiukan minua myöhemmin. Aiheena oli Suomen päätieverkon ra-kenne ja toiminta. Hänellä oli vähän samanlaisia kiireitä työn hyväksymisen kanssa. OW oli kesä-lomalla ja kesän osastokokous lähestyi. Saimme selville, missä OW:n mökki sijaitsi ja niin lähti Susi-Kustaa eräänä päivänä työajan jälkeen ajelemaan Anttolaan. Oli OW ensin vähän närkästynyt, kun ei saa lomallakaan olla rauhassa, mutta olivat sitten kuitenkin jopa saunoneet. Kaikkea pitää proffienkin sietää. Susi-Kustaa teki samaan aikaan myös Suomen teiden numerointia. Tai piirithän siinä suurimman työn tekivät, mutta rajat piti koordinoida jonkun. IP taisi olla työn teettäjä TVH:ssa. Siinä löytyi silloin numerot kaikille Suomen yleisille teillä ensimmäistä kertaa.
HJB / 2.5.2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti