Tapaaminen nro 38 / 14.5.2009 / osa 1

Paikka: Ravintola Ykköspesä, Suomusjärvi, vastuuhenkilö HJB
Aika: 14.5.2009 klo 8-16
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, ja HJB

Reittisuunnittelussa törmäsin jälleen kerran U-käännösongelmaan. Rautatieasemalta Kasarmikadul-le Eniron reittiohjelma suositteli ajoa Kaivokadulta ylös Simonkadulle ja siellä U-käännöstä, jotta pääsisi Mannerheiminteille. Tampereen matkalla sama ohjelma suositteli Keravan liittymän rampissa kääntymistä oikealle ja sitten U-käännöstä. Lahdessa Renkomäen liittymässä ohjelma suositteli kääntymistä vasemmalle ja sitten noin 5 kilometrin ajoa ja sitten U-käännös takaisin, vaikka oikea reitti olisi ollut ajaa suoraan moottoritien yli kääntymättä mihinkään. Navigaattorit kuulemma tekevät samoja ehdotuksia eli U-käännöstä suositellaan varsin usein. Jos minä olisin aamuruuhkassa tehnyt Simonkadulla U-käännöstä, niin Hesari olisi seuraavan päivänä etusivulla puhunut seniilistä vanhuksesta törttöilemässä liikenteessä. Olisiko viisasta kieltää navigaattoreissa U-käännös kokonaan? Itse olen noudattanut periaatetta, että vikaan ajettaessa kierretään kortteli ja yritetään uudestaan.

Eikä matkan alku sujunut juuri paremmin. Tuusulantietä Kehä I:ltä Pohjolankadun risteykseen on matkaa noin 4 km, mutta aikaa siihen kului yli puoli tuntia. Onneksi olin käynyt maanantaina har-joittelemassa tämän osan reitistä, joten osasin tilanteeseen varautua. Ensimmäiset 15 km matkasta veivät reilusti yli tunnin. omalla autolla ei siis ole mitään asiaa Kehä I:n sisäpuolelle ruuhka-aikoina. Yhteiset matkat on syytä järjestää siten, että kaikki tulevat ensin junalla joko Hyvinkäälle tai Mäntsälään ja sieltä sitten lähdetään joko länteen, itään, tai pohjoiseen? Ulos kaupungista pääsi kohtuullisen hyvin, jokaisista liikennevaloista ensimmäisellä vaihdolla.

Me ajoimme Saloon ja sitten takasin tullessa Ykköspesään, jossa meillä oli suuri ilo tentata Matti Vehviläistä havainnoistamme. Meistä suurimmalle osalle ykköstie taisi olla uutta aina Lohjanharjun itäpuolelta alkaen. Ensimmäinen havainto uudelta osuudelta oli, että meluvalleja on paljon ja ne ovat korkeita. Syyksi paljastui huvila-asutus, jonka melusuojavaatimukset ovat kovemmat kuin vakituisten asuntojen. Eräällä kohdalla oli meluvalli rakennettu jopa 6 metriä korkeaksi, jotta saatiin 5 desibeliä alennusta. Korkeat vallit vain tekevät sen, että kyse ei ole mistään maisematiestä. Eikö se ole tiemiehen unelma, että näkee vain tien, eikä kilpailevia kiinnostuksen kohteita? Nyt näkymät olivat vielä ankeat, koska kasvillisuus ei ollut vielä päässyt vauhtiin. Rakentajilla taitaa olla tämä kesä aikaa vielä hoitaa hommat. Tosin ajoradalta tehtävät työt pitää olla hoidettu aika pian. Eikä tien reunoille juuri muualta pääse kuin ajoradalta.

Kallioleikkauksista ja niiltä putoavista kivistä on keskusteltu paljon. Rikkonaiseltahan kalliopinnat näyttivät. Toivottavasti tunneleissa on pulttaukset tehty hyvin. Leikkaukset eivät olleet kuitenkaan niin ahtaat kuin ennakkokäsitys lehtikirjoituksien perusteella antoi aihetta epäillä. Ritan kuuluisa leikkaus Porvoossa moottoriliikennetien aikaan oli paljoa ahtaamman tuntuinen. Nythän sekin on aukoltaan leveämpi, kun on rakennettu toinen ajorata. Pudonneita kiviä näkyi luiskassa, mutta ei aivan tien vieressä. Meluvallien päälle oli tosin nostettu muutamia isohkoja irtokiviä ehkä muistuttamaan, että on syytä varoa. Kivien pääsyä tielle on estetty jopa verkoin, mutta niitä emme huomanneet.

Tunneleiden valot vilkkuivat ainakin tällaisen ikäihmisen silmissä. Vaikutus ei kuitenkaan ollut niin paha kuin aikoinaan Tattarinharjun rampin kaidevalot, joista syntyi vaikutelma, että takaa ovat kymmenet autot pyrkimässä ohi. Katu-/tunnelivaloihin ei taida olla kehitelty ”jatkuvaa loisteputkivalaisinta”? Varmaan noihinkin valoihin tottuu, jos niihin ei kiinnitä liikaa huomioita. Ystävämme P. Hautalahan meitä valisti vuosi sitten, että LED-valojen heikkous on pistekohtainen valo. Tievalaistuksessa ei saisi olla kovin suurta vaihtelua, koska se antaa väärää informaatiota kulkijalle. Pyöräillessä olenkin huomannut, että pelkästään puista syntyvät varjot auringonvalossa saavat aikaan sen, että tien epätasaisuudet jäävät havaitsematta. Tästähän varmaan johtui se pyöräilijän kuolema, jossa osuin paikalle pari vuotta sitten. Samalla viikolla kaksi pyöräilijän nähtyä kuolemaa ei ihan helpolla unohdu.

Jatkuu osassa kaksi.
HJB / 18.5.2009