Tapaaminen nro 38 / 14.5.2009 / Osa 2

Paikka: Ravintola Ykköspesä, Suomusjärvi, vastuuhenkilö HJB
Aika: 14.5.2009 klo 8-16
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, ja HJB

Tien turvallisuusjärjestelmiin on panostettu. Tästä saimme omakohtaisia kokemuksia. Tosin ensimmäinen niistä oli erikoiskuljetus, joka tuli vastaan. Kuormassa oli varmaankin jokin laivan moottori, joka täytti koko ajoradan leveyden. Edessä oli ainakin moottoritiellä vain yksi vilkkuauto, mutta takana oli sitten useampia ja lisäksi poliisiauto varmistamassa, että ohituksia ei edes yritetä. Eipä siellä takana kovin suurta jonoa ollut, joten varmaankin kuljetus siirtyi määräajoin sivuun, jotta suma takaa saatiin purettua. Kuljetushan liikkui normaalia kuorma-auton nopeutta.

Seuraava havainto tulikin sitten tunnelin kohdalta. Hyvissä ajoin oli tien yläpuolella teksti, että tunnelissa liikennehäiriö. Sitten alkoivat nopeusrajoitukset pienentyä ja liikenne ohjattiin toiselle kais-talle. Tunnelissa oli huoltoauto pysähtyneenä. Sen takana olivat vielä perävaunulla liikuteltavat sulkupuomit ja varoitusvalot. Näytti siltä, että varatieovien saranoita voideltiin? Joka tapauksessa hyvin varoitettiin ja elektroniikka toimi. Olihan meillä autossa alan ekspertti (evp.).

Kolmas tapaus oli paluumatkalla, jossa ennen Karnaisten tunnelia varoitettiin vastaantulevasta liikenteestä ja nopeus oli pudotettu 60 km/H. Ei siellä näkynyt kirjailijoita eikä muitakaan vastaantulijoita. Pari tunnelin väliä köröteltiin. Testiä jatkettiin soittamalla Tienkäyttäjän linjalle kysyen, mistä oli kysymys. Puhelua ohjailtiin jonkin aikaa henkilöltä toiselle ja sitten luvattiin yhdistää Helsinkiin. Siinä vaiheessa puhelu sitten katkesi, joten hämäräksi nuo vastaantulijat jäivät. Tienkäyttäjän linjalta on muuten samanlaisia kokemuksia muillakin. Kun soittaja kertoo esim. Länsiväylällä olevan jonkin ongelman, on ensimmäinen kysymys, että mikä sen tien numero on. Paikkatuntemus ei synny aivan helpolla. Suurin osa kansasta (99 %?) ei tiedä, mikä on valtatie 1. Samanlaisia ongelmia syntyy varmaankin, kun pääkaupunkiseudun hätäkeskus siirretään Keravalle. Siellä ei varmaankaan tunneta kaikkia stadin paikannimiä. Ainakaan sen jälkeen, kun henkilöstö on vaihtunut paikallisiin työntekijöihin. Läheisyydellä on oma arvonsa.

Opasteet näyttivät olevan suhteellisen hyvin hoidettu. Opasteet olivat ristikkopylväissä eikä enää putkissa. Saloon ajoimme tietoisesti Halikon liittymän kautta. Liittymässä jäin ihmettelemään viitoituksen puutetta rampilla, joka johti takaisin moottoritielle. Epäilin ensin, että kyse olisi liittymässä vasemmalle kääntyvien rampista, mutta ei kai tänne maaseudulle ole suoraa ramppia tehty? Bussipysäkille ja takaisin moottoritielle se väylä näytti johtavan.

Salossa muut joivat kahvit, minä kävin tervehtimässä entistä yksikköni sihteeriä TOB:a. Viiden vuoden aikana oli ehtinyt syntyä paljon muisteltavaa, joten 20 minuuttia oli lyhyt aika. Hyvät kahvit kuitenkin sain. Kiitoksia! Lähtiessä muisteltiin Salon erikoisuutta 1960-luvulla. Salo oli muistaakseni ainoa paikka Suomessa, jossa oli liikennevalot ripustettu amerikkalaiseen malliin vaijereilla risteyksen keskelle, jolloin yksi laatikko hoiti kaikki neljä suuntaa. Nehän tuulessa heiluivat kunnolla ja taisivat joskus tippua kadullekin?

Salosta lähdettiin Ykköspesälle, mutta moottoritien kautta. Oletus oli, että moottoritielle pääsee samaa tietä kuin ennenkin kaupungista ulos. Heti ensimmäisessä risteyksessä jäin ihmettelemään viitoituksen puutteellisuutta. Epäilin kaupungin olevan viitoituksensa kanssa myöhässä. Aika pian huomattiin, että eipä Pertteliin johtavalta tieltä taida ollakaan yhteyttä moottoritielle. Matkaa hidasti vielä päällystystyömaa. Karttaahan sitä sitten kaivettiin esiin ja alussa mainittua periaatetta noudattaen ei tehty U-käännöstä vaan kierrettiin Perttelin kautta. Olisi ollut kiva, jos tiellä olisi ollut viitta ”Tästä ei moottoritielle”.

Ykköspesässä söimme maittavan lounaan. Torstaipäivän kunniaksi tarjolla oli mm. hernekeitto ja letut. ”Suomen ykköstiestä” ja sen historiasta on tehty komea kirja. Pikainen selailu paljasti, että sivulla 84 on kuvattu edellisessä tapaamisessa muisteltu Lännentie. Myös sivulta 109 löytyi tuttuja. Mielenosoituskuvassa oli tiestötoimiston taloudellisen jaoston päällikkö Jarkko Rahkonen 1960-luvulta tyttärensä, nykyisen kansanedustaja Susanna Rahkosen kanssa. Kyltissä vaadittiin lasten pakokaasutuksen lopettamista. Kyseisestä lehtikuvasta taidettiin aikoinaan TVH:ssa keskustella enemmänkin? Teoksesta löytyy varmaan paljon enemmänkin muistoja, kunhan siihen ehtii kunnolla perehtyä.

Matti Vehviläinen kertoi häntä harmittavan, että ajoradan ohituskaistalle on tehty vain yksi kerros asfalttia. Siinä on vaurioitumisriski olemassa. Muistelimme, että 1970-luvulla oli yleinen käytäntö, että sidotulla kantavankerroksen yläosalla (Bsk) ajettiin pari vuotta ja sitten korjattiin painumat ja vedettiin ensimmäinen kulutuskerros. Toinen kulutuskerros, jonka peruste oli kantavuuden lisäys, jäi tehtäväksi noin 8 vuoden päähän eli käytännössä vaiheeseen, jossa päällysteen uusiminen oli muutenkin tarpeen. Tämä toinen päällystekerros siirrettiin myöhemmin kunnossapidon yhteyteen, jotta hanketta ei tarvitse roikottaa ohjelmissa 10 vuotta valmistumisen jälkeen. Käytäntö ei ollut ihan loppuun asti harkittua? Kantavan kerroksen kuluminen ja vaurioituminen johti siihen, että kerros ei toiminut suunnitellulla tavalla. Toinen virhe oli, että vaurioita korjattiin paikkaamalla usein valuasfaltilla, jolloin kerrosten väliin tuli pehmeämpää ainetta. Sieltä nousi bitumi myöhemmin pintaan ja pehmensi uutta kulutuskerrosta, mikä johti taas vaurioihin, ainakin paripyöräuriin.

Keskustelimme myös valvonnan tarpeellisuudesta. Joskus ajateltiin niin, että riittää, kun toimijalla on laatujärjestelmät kunnossa ja ne auditoidut. Nykyisen tietämyksen mukaan se ei riitä. On ainakin pistokokein valvottava, että sovittua laatua noudatetaan ja jos laatu on hoidettu raportoinnilla, niin väärästä raportoinnista on oltava tuntuvat sanktiot. Olimme likimain yhtä mieltä siitä, että ihminen ei ole mikään ihannetyyppi. Ihminen on ahne, kade, kiero, laiska, irstas jne. eli tekee virheitä ja koiruuksia, jos siihen annetaan mahdollisuus. Siksi ihmistä on kontrolloitava.

Matti Vehviläinen oli nähnyt paljon vaivaa meidän valistamiseksemme näissä kahdessa tapaamises-sa. Tuskin osaamme siitä häntä riittävästi kiittää. Hän kertoi myös ”vetäjän” työn rasittavuudesta. On viime vuosina kuulemma kaikki lukeminen jäänyt kovin vähälle eikä vapaa-ajan ongelmia ole muutenkaan ollut. Jatkuva matkustaminen Turun ja Helsingin välillä on myös rasittavaa. Junamatkatkin kuluvat työasioissa. Tulevaisuudessa matkat edelleen pitenevät, koska seuraavat E18-urakat ovat idempänä. Kehä III alkaa vielä tänä vuonna ja pian lienee vuorossa myös joko Koskenkylä - Loviisa tai Loviisa - Heinlahti.

Väyläviraston alueellistamista pohtiva työryhmä jätti muistionsa 15.5.2009. Se löytyy LVM:n sivuilta osoitteesta http://www.lvm.fi/web/fi/uutinen/view/882745 ja sen linkeistä.

Matkalla sovimme, että TeuP huolehtii seuraavasta kokouksesta joskus elokuun lopulla. Muilta kysellään ensin sopivia aikoja. MLe kertoi, että netistä löytyy tähän sopiva työkalukin (kokousaikojen sopimispalvelu http://www.doodle.com/ )

HJB / 26.5.2009

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006
- Tapaamiset 2 (11-19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007
- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla