Tapaaminen nro 37 / 21.4.2009 / osa 3

Paikka: Tiehallinnon istuntosali, vastuuhenkilö MLe
Aika: 21.4.2009 klo 13.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ELe, ToE ja HJB

Tapaamisten raportointi alkaa venyä. Ensimmäisissä taisi olla lyhimmillään todettu, että silakat olivat hyviä. Mutta onpa näissä viimeisissä nyt keskusteltu isoista asioistakin. Lukijamäärä tosin jää melko vähäiseksi. Yhteensä lukijoita on kuukausittain noin 20 ja niistäkin useimmat poistuu heti, huomattuaan, että ei ole mitään uutta. Ryhmämme ulkopuolelta taitaa olla pari lukijaa. Terveiset lähtevät Saloon ja Kauniaisiin. Keskustelua ei näytä syntyvän mistään jutusta. Pitänee ärsyttää enemmän?

Tämän Tapaamisen toinen iso asia oli elinkaariurakka E-18, josta meille kertoi Matti Vehviläinen. Jällen otan vastuun vääristä tiedoista itselle. Vehviläinen on ns. suurten hankkeiden yksikön päällikkö. Koko yksikössä on noin 20 henkilöä, joista iso osa piireissä toimipaikkaansa pitäviä projektipäälliköitä. Yksikkö tulee siirtymään Väylävirastoon ja teettämään jatkossakin isot infrahankkeet. Yhteistoiminta muiden sektoreiden kanssa muotoutuu aikanaan. Samoin ELY:n kanssa, koska nehän aikanaan ottanevat vastuun kunnossapidosta.

Emme ole ainoa E-18:sta kiinnostunut ryhmä. Mm. TFIF kävi katselemassa elinkaarimallin toimivuutta. Tarvontien rakentaminen alkoi jo 1950-luvun lopulla. Koko osuus Helsinki - Turku vaati aikaa 50 vuotta. Lohja-Muurla- osuus on lähes kolmannes koko tiestä. Koko elinkaarihanke maksaa lähes 700 M€. Sen rakennuskustannukset ovat noin 350 M€. Suomessa ei liene rakennettu toista yhtä kallista tieosuutta eikä muitakaan infrakohteita näin lyhyessä ajassa. Muistelimme, että 1970-luvun jälkeen ei budjeteissa juuri ollut hankkeita, joissa olisi käytetty yli 10 Mmk vuodessa. Nyt rakennettiin yli 100 M€.lla vuodessa.

Elinkaarimallissa on oikeastaan kysymys vastuun jaosta. Aikoinaan hankkeita rakennettiin omana työnä, siihen sitten lisättiin osaurakointia. Kokonaisurakoissa rakentaja vastasi työstä tilaajan suunnitelmien mukaan ja tilaaja maksoi. Sittemmin urakkaan lisättiin suunnitteluun liittyviä vapauksia, tilaaja kuitenkin edelleen maksoi työn edistymisen mukaan. Seuraava porras syntyy, kun toteuttaja ottaa vastuun myös hoidosta ja ylläpidosta määräajaksi. Laajimmassa mallissa rakentaja hankkii myös rahoituksen koko työn ajaksi. Tilaaja maksaa palvelusta sovittujen kriteerien mukaan.

Lukuisat tunnelit tekivät hankkeesta "teknologia puiston". Vaikka perusratkaisut ovat samat, on jokainen hanke kuitenkin jossain määrin uniikki. Samaan aikaan, kun tunnelieden ohjausjärjestelmien testaus lykkäsi hankkeen avaamista, kerrottiin lehdessä uuden kaupunkijunan valmistumisesta. Matkustajien käyttöön juna tulee vasta vuoden 2009 lopulla. Junan toimivuuden testaukseen käytetään vuosi. Elektroniikkaa junassa on enemmän, mutta onhan sitä ollut ja testattu jo varmaan lähes sata vuotta. uudet ratkaisut pitää tietenkin testata eikä ottaa liian suuria riskejä. Tunnelin ohjelmistojen toimittaja oli eri yhtiö kuin aikaisemmissa tunneleissa, joten ohjelmatkin olivat uusia.

Hankkeen avautumisen viivästyminen toi paljon huonoa imagoa. Ehkä suurin virhe tehtiin tiedotuksessa. Hankehan toteutettiin suorastaan ennätysajassa, joten voisi väittää sen valmistuneen jopa etuajassa. Kun kuitenkin kerrottiin etukäteen, milloin tie avataan, syntyi odotukset, joita sitten ei pystyttykään täyttämään. Järjestelmien toimivuuden suhteen oltiin liian optimistisia.

Lohja - Muurlan palvelusopimus kestää 21 vuotta ja sen ensisijaisena maksuperusteena on käytettävyys eli miten se on liikenteen käytettävissä. Urakoitsijasta johtuvat katkot pienentävät maksuja. Osa maksusta perustuu myös palveluun. Mittareita maksun suuruuden määrittämiseksi on useita. Lisäksi tieyhtiö voi saada hyvästä työstä bonuksia. Mittaukset toteuttaa tieyhtiö ja Tiehallinto tekee kontrollitarkastuksia. Virheellinen raportointi johtaa sanktioihin. HS-lehti laski kokonaishinnasta, että päivämaksu on noin 80000 euroa. Järvenpää - Lahti - osuudella maksuperusteena on "varjotullit" eli maksut määräytyivät liikennemäärän mukaan. Muistaakseni sopimuksessa oli kuitenkin maksimi ja se täyttyi aika pian, joten nykyisin maksut eivät taida enää kohota, vaikka liikenne lisääntyisikin. Taitaa hankkeen sopimuskausikin jo lähetä loppuaan (2012?), kuten Lahti - Heinolan-kin. Kolmas tapa maksaa olisi tietullit, joita Suomessa ei vielä ole.


Laajasisältöiset elinkaarimallit ovat järkeviä vain, jos toteuttajalle jää riittävästi mahdollisuuksia omiin innovaatioihin eli vapausasteita pitää olla. Lohja- Muurlassa oli mm mahdollisuus tasausvii-van muutoksiin +/- 2 metrillä. Sillä saatiin parannettua massatasapainoa huomattavasti. Tunneleistahan tuli paljon kiviainesta. Taidettiinpa sitä myydä uloskin?


Tarjouksien saamiseksi tehtiin paljon työtä. Brysselissä järjestettiin infotilaisuuskin. Pelkona oli, että vähäiset tarjoukset johtavat siihen, että kilpailua ei ole. Tarjouksia saatiinkin 5 kappaletta, joista yksi oli kokonaan suomalainen ja yksi kokonaan ulkomainen. Kolmessa oli suomalainen kumppani. Kilpailussa arvostettiin nopeutta ja valitun toteuttajan aikataulu oli nopein. Suomalaiset urakoitsijat ovat muutenkin sopeutuneet suuriin hankkeisiin. Nykyisin suurista hankkeista kilpailee 7 urakoitsijaa (voittaneet urakan).


Suuressa elinkaarihankkeessa on moniportainen malli. Tiehallinto on tilaajana, tieyhtiö hallinnoijana, pari kolme pääurakoitsijaa ja sitten vielä muutama porras aliurakoitsijoita. Budjetissa on hankkeelle 34 M€ rahoitus, joten kuukausimaksu lähentelee 3:a miljoonaa euroa. Parin kuukauden viivästyminen on siis noin 5-6 M€ juttu. Se on iso raha suurellekin yritykselle. Ei ole ihme, jos nyt riidellään ja haetaan viivästymiselle syyllisiä ja ennen kaikkea maksajia.

Elinkaarimallia on kritisoitu rahoituskustannusten suuruuden vuoksi. Se, mikä rahoituskustannuksissa menetettiin, saatiin investointikustannuksissa takaisin. Valtion toteuttaessa mukaan tulee kaikki hankintalain EU-säädösten koukerot. Muistaakseni ystävämme J. Ilmonen kertoi aikoinaan Lahden tieltä, että hän saattoi iltapäivällä keskustella siltaurakasta urakoitsijan kanssa ja seuraava aa-muna olivat työt käynnissä. Yksityisessä yrityksessä kaikki on yksinkertaisempaa. Kaikkiaan Lohja-Muurlan kokonaiskustannuksissa säästettiin ehkä noin 20 M€?. Laskutapahan on teoreettinen, sillä vaihtoehtoisen tavan toteutuneita kustannuksia ei saada. On totta, että valtio saa lainaa edullisemmalla korolla kuin yrittäjät. Ei tieyhtiökään kuitenkaan mitään "kiskurikorkoja" maksa. Pääosan eli noin 70 % rahoituksesta vastaa EIB (Euroopan investointipankki) ja NIB (Pohjoismaiden investointipankki). Loput rahat ovat lainaa muilta pankeilta sekä alle 10 % varsinaista riskipääomaa.


Suuria hankkeita on jonotuslistalla vielä paljon. E-18 tiellä on seuraavan vuorossa Kehä III:n laajennukset, sitten Haminan kohta, Koskenkylä - Kotka ja vielä Hamina - Vaalimaa. Toteutetaanko joitakin vielä elinkaarimallilla jää nähtäväksi.


HJB / 30.4.2009

PS. Tekstin siirto Wordista nettiin aiheutti taas ylimääräisiä tavuviivoja ja euromerkin muuttumista kysymysmerkiksi. Sainkohan kaikki korjattua?