HJB MUISTELEE 32 / KESÄ 1967 TIESTÖTOIMISTOSSA / 5

HJB / 15.12.2008

No 9 / 1.10.2008 Valtioneuvoston tekniset ohjeet (356/1962) sisälsivät paljon tien muotoon vaikuttavia normilukuja, kuten pysty- ja vaakasäteet sekä klotoidit, pysähtymisnäkemät jne.. Vieläkin käyttökelpoisena voisi pitää kuvaa, joka määrittelee tien poikkileikkauksen osat ja termit. Itse ohjeethan on jo kumottu.

Tien suunnittelun perusteita määriteltiin vuonna 1962 mm. seuraavasti:

”Tiensuunnittelun tulee perustua tarkoituksenmukaisiin liikennetutkimuksiin ja niiden pohjalta laadittuun, yleensä seuraavien 20 vuoden liikennekehitystä koskevaan arvioon siten, että tie voidaan sen mukaan kuin liikenne edellyttää, rakentaa joko yhtäjaksoisesti tai vaiheittain valmiiksi. Tällöin on käytettävä sellaisia mitoitusarvoja kuin liikenteen ja tienpidon kannalta, ottaen huomioon kustannustekijät, on tarkoituksenmukaista ja taloudellista.”

Mitoitusjakso oli siis 20 vuotta. Vaiheittain rakentamista selvitettiin liikennetaloudellisin laskelmin. Tuloksena oli, että esim. moottoritien vaiheittain rakentaminen oli kannattavaa, jos toinen ajorata tarvitaan vasta yli 7 vuoden jälkeen. Tätä pidettiin sitten ”nyrkkisääntönä”.

”Tie on yleensä kestopäällystettävä liikenteen ollessa suurempi kuin 1 500 henkilöautoyksikköä vuorokaudessa ja rakennettava neli- tai useampiajokaistaiseksi viimeistään liikenteen ylittäessä 9 000 henkilöautoyksikköä vuorokaudessa.”

Mitoitusperusteena käytettiin vuonna 1962 henkilöautoyksikköä. Kaikki muut ajoneuvot muutettiin ekvivalenttikertoimilla henkilöautoiksi. Mainittu 9000 henkilöautoyksikköä tarkoitti yleisesti noin 6000 autoa vuorokaudessa. Käytännössä tämä johti siihen, että jos tiellä oli noin 3000 autoa vuorokaudessa, niin ja vaiheittain rakentamisen ennustetilanteessa sillä oli tuo vaadittu 6000 autoa. Nykyisin useampikaistaisia teitä pääsee budjettiin, jos niillä on esityshetkellä noin 15000 autoa eli 5 kertaa enemmän kuin VTO:ssa edellytettiin. Tämä selittää, miksi moottoriteitä rakennettiin ehkä liiankin aikaisin (Turku – Aura), ainakin joitakin.

Toinen virhe, joka tehtiin, oli se, että kaupunkien ohikulkuteillä oletettiin katuliikenteen siirtyvän lähes kokonaan ohikulkutielle. Todellisuudessa pitkämatkalaisetkin poikkesivat tauolle kaupunkiin. Siksi joitakin (Lappeenranta, Oulu) rakennettiin liian aikaisin moottoritienä. Tulipahan ainakin ajoissa tehtyä. Nythän ne ovat tarpeen.

Mitoitusnopeudet määriteltiin myös sen ajan autojen mukaan. Valta- ja kantateillä oli haarukka 80 – 120 km/H, josta suurin arvo edellytti yksisuuntaisia ajoratoja. Ohjenopeus määritteli sitten monet muut tien elementit, kuten näkemät, kaarresäteet, pyöristyssäteet jne...

HJB / 15.12.2008

Tapaaminen nro 33 / 9.12.2008

Paikka: Ravintola Kuukuu, vastuuhenkilö ELe

Aika: 9.12.2008 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

Kuukuu ei ihan täyttänyt kriteeriämme opiskeluaikaisesta ravintolasta, mutta onhan siitä lipsuttu aikaisemminkin muutaman kerran. Ruokana oli viljaporsasta, josta tuli mieleen ajat, jolloin energia oli ruuan tärkein osa ja kinkussa piti olla silavaa enemmän kuin lihaa. Annos oli siis melko rasvainen, mutta kuitenkin hyvä.

Alkajaisiksi saimme terveiset Jukka Isotalolta, joka oli tavattu Stockmannilla. JPOS käy siellä päivittäin ostamassa maitonsa, mutta hän ei ollut terveisten tuoja.

Väyläviraston sijoittamisesta oli aamulla ollut uutinen Hesarissa. Sähköpostiviestit olivat myös jo aamulla liikkuneet ja oli se asia jo edellisenä iltana ollut teksti-tv:ssä. Teksti-tv:n alueelliset sivut (600-) kertovat aika usein Tiehallinnosta asiat, jotka ovat lehdessä vasta parin päivän päästä. Yhdessä mietittiin sijoituspaikkoja Rovaniemi ja Lappeenranta. Meistä ei kukaan olisi muuttanut järvenrantahuvilaan, mutta ehkä se on eläkeläisen helppo sanoa? Muisteltiin, että Ruotsissa alle kolmannes muutti viraston mukana Tukholmasta Borlängeen. Tiehallinnossa voi suhde olla huonompi, koska ihmiset ovat lähempänä eläkeikää?

Vaikutuksista tuli ensimmäisenä mieleen viraston yhteydet aluehallintoon ja päinvastoin. Tapaamiset tulevat varmaan vähenemään, koska moneen alueyksikköön ei päivä virkamatkaa riitä. Hyvänä puolena olisi varmaankin Lappeenrannan lentoaseman vilkastuminen. Lentämällä Helsinki-Vantaan kautta yhteydet voisivat toimia? Muistelen aikoinaan etsineeni yhteyttä Kajaanista Kuopioon. Ainoa, jonka löysin ajallisesti sopivana oli lentoyhteys. Busseilla ja junalla en olisi ollut perillä sovittuun aikaan. Rovaniemeltäkin yhteydet aina Vaasan ja Kuopion korkeudelle toimivat paremmin Helsinki-Vantaan kautta. Sen näkee ja nykyisin katselemalla matkalaskuja. Aluehallinto tosin saattaa olla tyytyväinen, koska pääkonttori ei ole koko ajan häiritsemässä. Tampereen tapaamisessa saimme tosin kuulla, että työ on nykyisin hyvinkin yhteen hiileen puhaltamista.

Kirjaston käyttäjiä oli joukossamme useampia. Kovasti kiittelivät nykyistä palvelutasoa. Kirja kuin kirja löytyy, tosin suosituimmissa jää pitkäänkin jonoon, mutta sähköpostiviesti tulee, kun kirja on noudettavissa sovittavasta kirjastosta. Nuori Stalin tuntui olevan kiinnostava. Kävimme syvällisen keskustelun siitä, miksi intiaanit eivät vallanneet Eurooppaa vaan eurooppalaiset valtasivat Amerikan. Keskustelun lähtökohtana oli kirja: Jared Diamond: Tykit, taudit ja teräs : Ihmisen yhteiskuntien ... , josta ehkä saamme joskus myöhemmin kuulla esitelmän. Suositus lukuhetkeen tuli jo nyt. Kirjassa on lueteltu mm. 12 eri ongelmaa, joista jokainen on ratkaistava, jos ihmiskunta halutaan pelastaa (väestön kasvu, ilmasto jne..)

Meidän ruokamme oli pehmeää ja kypsää, mutta erään jäsenemme hirvipaistista oli tullut kumipalloja. Hän sai paljon hyviä ohjeita siitä, miten tilanne olisi korjattavissa tai vältettävissä. Hänen oma ideansa oli kyllä lihamyllyn käyttäminen. Lienee myös varmin?

HJB oli soittanut edellisenä päivänä elämänsä ensimmäisen puhelun hätäkeskukseen Viikistä. Tilanteesta tulikin yllättävän vaikea, koska paikka oli vieras eikä kadun nimestä tietoakaan. Hälytyskeskukselle ei kelvannut HKL:n bussipysäkin numero. Siinä sitä sitten ohjailtiin ambulanssia paikalle Prisman ja sinisen talon välissä olevalle pysäkille. Mitenkä olisi käynyt, jos hätäkeskus olisi ollut Hyvinkäällä ja ilmaisu Viikin Prisma virkailijalle vieras? Hälytyskeskuksella on oltava paikallistuntemusta. Tästä keskustelu siirtyi osoitejärjestelmiin yleensä. Eli miten hälytetään apua vaikkapa nelostielle, jos on ajanut noin tunnin Jyväskylästä Ouluun päin? Tanskassa asia on ratkaistu numeroimalla tien varren sumupaalut. Niitähän on noin 50 metrin välein. Meillä Suomessa katosi kilometripylväät kai jo 1970-luvulla. Tosin niiden korvikkeena voidaan pitää 10 km välein olevia opastauluja, jotka kyllä vastaavat hevoskauden kilometripylväitä. Kukapa kuitenkaan seuraa tien reunoja sillä silmällä, että muistaa, mikä oli viimeinen ohitettu opastaulu tai edes liittymä? Veikkaan, että 90 % ei tiedä edes missä kunnassa ollaan. Ensi vuonna tietää vielä vähemmän uusien kuntaliitosten jälkeen. Kuinkahan monelle on tuttuja esim. nimet: Sastamala, Raasepori, Akaa, Länsi-Turunmaa, Siikalatva jne.. Oikolukuohjelmakaan ei tunnista kuin Siikalatvan. Kansakoulutiedot eivät ole enää kuranttia tietoa.

Me emme olleet päivällä vielä kuulleet kallioleikkauksen sortumisesta ykköstiellä, vaan pohdiskelimme, milloin mahtaa viimeinen pätkä avautua. Viimeisin tieto tuntui olevan, että ehkä tämän vuoden puolella ja vihkiäiset maaliskuussa. Jos leikkauksissa on rusnattu niin huolimattomasti, että tielle tippuu monen kuution kiviä, niin onko samaa laatutasoa noudatettu myös tunneleissa? Siellähän kalliopinnat ovat peitetyt kai ruiskubetonilla? Voisi myös kysyä, korvaako laatutakuu valvonnan? Laatuseniorit, joita joukossamme on ainakin 2, miettinee tähän vastausta seuraavaan kokoukseen?

Eräiden mökit sitä on kohta esikaupunkialueella. Mökkikiinteistöjen jätevedet pitää olla asianmukaisesti hoidettu vuoden 2014 alkuun mennessä? Sepä pistää miettimään, miten asia saaressa tai harjun alarinteessä hoidetaan. Edullisin tapa lienee palata ns. laskiämpärikulttuuriin. Kompostoimalla monta ongelmaa ainakin saadaan piilotettua. Onhan niitä kaikenalaisia teknisiä ratkaisuja. Huussiseuran jäsen suositteli perehtymistä sivuun http://www.huussi.net/ . Eivät ne pumputkaan niin kalliita ole. Bauhaussista saa alle 100 eurolla pumpun viiden vuoden takuulla.

Seuraava tapaaminen sovittiin 15.1.2009 ja vastuuhenkilönä on TbE. Paikka löytynee läntisestä Helsingistä.

HJB / 10.12.2008

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006

- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007

- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

HJB MUISTELEE 31 / KESÄ 1967 TIESTÖTOIMISTOSSA / 4

HJB / 26.11.2008

No 6 / 1.10.2008 Vuoden 1954 tielaki (243/1954) määritteli koko tienpidon vastuut uudelleen. Kunnan- ja kylätiet siirrettiin valtaosin valtion vastuulle paikallisteiksi. Siirtymäajan kuluessa vanhan tienpitäjän piti kunnostaa se vastaanotettavaan kuntoon. Laki sisälsi tietenkin paljon uusia asioita, mutta otan esiin vain pykälät 7, 8 ja osan pykälästä 11.

7§ Uusi maantie voidaan rakentaa:

1) jos tien harkitaan olevan tarpeen kauttakulkevaa kaukoliikennettä taikka sellaista muuta yleistä liikennettä varten, jolla ei ole pääasiallisesti vain paikallinen merkitys; tai

2) jos tietä on pidettävä muun yleisen tarpeen vaatimana.

8§ Uusi paikallistie voidaan rakentaa, jos tie pääasiallisesti on tarpeen kunnan sisäistä tai muuta sellaista yleistä liikennettä varten, jolla on vain paikallinen merkitys.

11§ Tie on pidettävä liikennettä tyydyttävässä kunnossa.

Pykäliä 7 ja 8 mietittiin tiestötoimistossa paljon, kun kirjoiteltiin lausuntoja maantieksi muuttamisesta yleiselle toimistolle, jonka vastuulla päätökset tieluokista olivat. Työtä pyrittiin tekemään toimintamallien mukaan eli jos tien liikenteestä ei määräpaikkalaskelmien mukaan ollut alle puolet kuntien välistä, niin ei täyttänyt kriteeriä. Olkoon siis paikallistie.

Pykäliä sovellettiin myös kevyenliikenteen väyliin. Kevytliikenne oli lyhytmatkaista ja siten harvoin kunnan rajat ylittävää. Siksi se tulkittiin paikalliseksi ja kunnan vastuulla olevaksi. Usein kunnat maksoivat yleisen tien varteenkin tulevat väylät. Niitä on sitten myöhemmin siirretty valtion vastuulle. Tilanne ei liene vieläkään yksikäsitteisen selvä eli valtion tien varressa oleva väylä saattaa edelleen olla kunnan vastuulla. Paljon välillä Helsinki – Järvenpää pyöräilevänä ei minulle ole auennut, kuka kevyenliikenteen väylästä milläkin osuudella vastaa. Erityisen tiukkana asiassa oli Vaasan silloinen piiri-insinööri. Vaasan piirissä olikin aika kauan suhteellisen vähän kevyenliikenteen väyliä. Päin vastainen tilanne oli Oulussa, jossa kaupunki ja tiepiiri sopivat jopa väylien paikoista niin, että TVL osallistui kadun varren väyliin, jotta sitä ei tarvinnut rakentaa vilkkaammin liikennöidyn valtatien varteen.

Pykälää 11 mietittiin myös. Mitä tarkoittaa tyydyttävä kunto? Vasta joskus 1980-luvun lopulla muistaakseni Forssan seudulla eräästä tiestä tuli oikeuden päätös, että se ei tapahtumahetkellä ollut tyydyttävässä kunnossa. Valitettavasti kukaan ei vain ehtinyt kyseistä kuntoa dokumentoimaan. Liikennemerkillähän tuo tyydyttävä kunto voitiin myös korvata. Porin suunnalla joku oli ajanut kuoppaan ja rikkonut autonsa. Hän erehtyi oikeudessa sanomaan, että edellisenä päivänä hän oli ehtinyt kuopan väistämään. Siitä oikeus teki päätöksen, että kuoppa oli kuljettajan tiedossa eikä korvauksia makseta. Taisi oikeus olla aika hyvin valtion puolella tuohon aikaan?

Kunnat olivat velvollisia maksamaan osan paikallisteiden kunnossapidosta. Aku Lehtiranta (”Pikku-Akun jano on, niin myös Paulin Anteron..”) taisi olla ko. pykälän kirjoittaja. Insinööreinä kirjoittivat pykälän kaavan muotoon. Eihän Suomen lakiin kaavoja voitu kirjoittaa. Niinpä juristit kirjoittivat kaavan sanalliseen muotoon, joka sisälsi kymmenittäin erilaisia ”jos-lauseita”. Pykälän ymmärtäminen vaatikin sitten aina ammattilaisia tulkitsemaan sitä.

No 7 / 1.10.2008 Maansiirtokoneita alkoi työmaille ilmestyä enemmän jo 1950 luvun lopulla. Se mahdollisti aivan uudenlaisen teiden linjauksen. Aikaisemmin oltiin aika tiukasti kiinni maaston muodoissa ja suuria maansiirtoja vältettiin. Siksi teillä oli paljon turvattomia mäennyppylöitä.

No 8 / 26.11.2008 Autokauppa toimi säännösteltynä aina 1960-luvun alkuun. Merkittävimmät autotuojat olivat merimiehet, joiden palkkaetuihin taisi kuulua yhden auton maahantuonti vuodessa. Autoja jonotettiin. Näin lehdessä joskus 1990-luvulla jutun, jossa Lapin mies kyseli autonsa perään. Hän oli vuonna 1960 käynyt ilmoittautumassa jonoon. Autoliike oli luvannut ilmoitella, kun autoja on saatavissa. Oli mies jaksanut odotella 30 vuotta ilmoitusta, jota ei koskaan tullut.

HJB / 26.11.2008

HJB MUISTELEE 30 / KESÄ 1967 TIESTÖTOIMISTOSSA / 3

HJB / 19.11.2008

No 3 / 2.10.2008 Jaoin siis työhuoneen OK:n kanssa. Tehtäväni oli avustaa OK:ta Kymenlaakson tieverkkosuunnitelman laatimisessa. Kyseessä oli ensimmäinen kokonaisen maakunnan kattava tieverkkosuunnitelma Suomessa. Suunnitelman teko oli alkanut jo vuonna 1965. Sitä veti Ilkka Pätäri ja suurimman työn teki OK TVH:sta. Kymen tiepiiristä mukana olivat Juhani Ahtiainen, Martti Melart, Paavo Huusari sekä Pertti Eskelinen. Seutukaavaliitosta olivat seutukaavajohtaja Pekka K. Virtanen (toimi myöhemmin professorina TKK:ssa) ja T. Raikkola. Työ oli jo hyvässä vauhdissa, kun minä tulin mukaan. Minun työnäni olivat lähinnä liikennetaloudelliset laskelmat. Olinhan juuri saanut Löyly-Jussilta hyvät opit ja suorittanut tentin kiitettävin arvosanoin. Tein liikennetaloudellisia laskelmia jopa yli sata eli voi olla eniten, mitä kukaan on Suomessa tehnyt.

Silloin aloitettiin työt välittömästi, eikä taustoja laajemmin pohdiskeltu. Nyt on hyvä jälkiviisaasti pohdiskella taustojakin. Konsta Pylkkänen (Veikko Huovinen) totesi osuvasti: ”Jälkiviisaalla on silmä somassa paikassa. Se katsoo taaksepäin.” Minä niitä taustoja muistelen tässä lähes pelkästään muistiin turvautuen eli en kaikkien asioiden oikeellisuutta varmista. Kyse on siis minun näkemyksestäni, joihin kommentit ovat tervetulleita.

No 4 / 30.9.2008 Sota-aika katkaisi Suomessa monta asiaa, niin myös autoistumisen ja teiden rakentamisen. Meni lähes 20 vuotta toiminnan ollessa hyvin vaatimatonta. Teitäkin rakennettiin vielä 1950-luvulla vanhoilla 1930-luvulla tehdyillä suunnitelmilla. Perusteena oli erityisesti työllisyyden turvaaminen. Merkittäviä pylväitä olivat vuoden 1954 tielaki ja -asetus, jotka tulivat voimaan vuoden 1958 alusta. Auto- ja konekauppa vapautui 1960-luvun alussa. Teiden päällystäminen laajemmassa mitassa aloitettiin 1960-luvun alussa. Valtioneuvoston tekniset ohjeet teiden rakentamiseen annettiin vuonna 1962. Laadittiin uudet kattavat teiden suunnittelunormit. Hollantilaisella insinööritoimisto NEDECO:lla teetettiin analyysi Suomen liikenteen tilasta ja tarvittavista toimenpiteistä. Työ valmistui 1964. Laadittiin tieohjelma vuosiksi 1965–1974. Maailman Pankin lainat edellyttivät mm. kilpailuttamista ja liikennetaloudellisia laskelmia. Niinpä ensimmäiset laskentaohjeet kopioitiin norjalaisten ohjeista ja lisättiin vähän omaa. Varsinainen ohje oli niin suora käännös, että esimerkkien lukuarvotkin olivat samoja. Norjan kruunun tilalle oli vain kirjoitettu markkaa.

No 5 / 30.9.2008 Teitä rakennettiin 1950-luvulla erityisesti miesvoimin, koska koneita ei ollut. Muistelen nähneeni jonkin kuukausitilaston, että suurimmillaan TVH:n töissä oli kaikkiaan yli 70000 henkilöä. TVH oli siihen aikaan vielä kokonaisnimitys. Sen toimeenpanevina yksikköinä olivat tie- ja vesirakennuspiirit. Seuraavassa vaiheessa tuli TVL, joka jakautui tiepiireihin ja keskushallintoon TVH. TVH:n tehokkuutta korostin aikoinaan siten, että kun TVH:ssa oli 200 henkeä, tarvittiin maastossa 70000. Kun TVH:n henkilömäärä nostettiin 700:aan, tarvittiin maastossa enää 15000. Vuonna 1972 TVL:stä irroitettiin lentokentät Ilmailulaitokseen, Myöhemmin lähti Vesistöosasto Vesihallitukseen ja viimeisenä Vesitiet Merenkulkulaitokseen. Rautatiet olivat lähteneet jo 1800-luvulla.

NO 6 / 30.09.2008Turun tiepiirillä oli 1950-luvulla hyvät suhteet päättäjiin, joten investoinneista parhaimmillaan lähes 60 % tehtiin piirin alueella. Oli kolme kovaa K:ta vaikuttamassa, Arvo Korsimo (maalaisliiton puoluesihteeri), Kauno Kleemola (useasti ministerinä) ja joku muu (Urho Kekkonen?). Esko Pekkarinen työskenteli virkauransa alussa Turun tiepiirissä ja kertoi aikoinaan, että eräänä perjantaina tuli puhelinsoitto. Sanottiin, että Oulussa on lastattu 2000 miestä junaan. Heille pitää löytää maanantaiksi yöpymispaikat, ruokailupaikat ja työmaat. Myöhemmin tapasin sisäisessä tarkastuksessa Pentti Jortikan, joka toimi samaan aikaan Turun piirin varastotehtävissä. Hän oli koko sen viikonlopun soitellut kaikki kaupat ja keskusliikkeet läpi tilaten patjapusseja, joku toinen oli etsinyt maatiloilta kuivia olkia ja kolmas käynyt vuokraamassa Nuorisoseurantaloja. Rahaa kuulemma haettiin henkilöautolla Helsingistä.

HJB / 30.9.2008

Tapaaminen nro 32 / 11.11.2008

Paikka: RavintolaVPK, vastuuhenkilö HJB ja JPOS
Aika: 11.11.2008 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ELe, TbE ja HJB

RavintolaVPK ( http://www.ravintolavpk.com ) on nimensä mukaisesti heidän ”kerhoravin-tolansa, joka on kuitenkin toiminut myös yleisökäytössä jo yli 50 vuotta. Seiniltä löytyy pal-jon pokaaleita sekä puheenjohtajien muoto- ja valokuvia. Oven vieressä on komeat ”haar-niskat”. Ravintolassa saa edullisen lounaan lounasaikaan. Iltaisin ravintola on vain tilaus-käytössä ja sopii hyvin esim. pikkujoulupaikaksi.

Vieraaksemme saimme Liikenneministeriöstä entisen työtoverimme hallitusneuvos Kaisa Leena Välipirtin. Häneltä saimme taas uutta tietoa meneillä olevista monista uudistuksista, Ellu, Allu ja väylävirasto. Väylävirastosta pyydellään parhaillaan lausuntoja ja jonkinlainen välipäätös tullee ministerivaliokunnasta aika pian. Konsultti selvittää sijoittumispaikkakun-taa, johon lienee pari vaihtoehtoa ja todennäköisesti Itä-Suomesta. Meille ei paikkakuntia paljastettu, mutta eipä tuota nyt kaksista oivalluskykyä tarvita, jos arvaa, että toinen on Savitaipale. Sinnehän suunnitellaan jo 15-kerroksista tornitaloa, josta neljä kerrosta on kuulemma varattu.

Mikäpä sieltä on Saimaan rannalta ohjata Suomen tienpitoa. Lähetystöjäkään ei tarvitse vastaanottaa kovin usein, kun on riittävän vaikeat liikenneyhteydet. Asiakasnäkökulmasta kaikki muut paikat kuin pääkaupunkiseutu, ovat oikeastaan huonoja. Vain täällä voi vierail-la koko Suomesta alle vuorokauden matka-ajassa. Islannissa on muuten tavoitteena, että valtakunnalliset palvelut tulee saavuttaa alle 1,5 tunnin matka-ajassa. Pääkaupunkiin tai-taa ehtiä kaikkialta muualta paitsi Utsjoelta ja Enontekiöltä? Ehkä on joitakin muitakin alu-eita, joiden kuntakeskuksista on lentokentälle pidempi matka. Taitaa tosin aamuruuhkassa kulua se aika jo lentokentältä keskustaan? Suomessa pyritään palvelut hajottamaan mah-dollisimman laajalle alueelle, jotta niiden saavuttaminen olisi hankalaa.

Toiminnalliset näkökohdat näyttävät muutenkin olevan toissijaisia, kun asioista keskustel-laan. Vankiloiden lakkauttamista vastustavissa kommenteissa on esille tuotu erityisesti työpaikkojen säilyminen, luomutuotanto ja alkuperäiskarjojen säilyminen. Varsinainen ta-voite eli vankeinhoito on jäänyt vähemmälle huomiolle. Alueellistamisessakin tuntuu pää-asiana olevan työpaikkojen siirto. Tosin jossakin virastossa taidettiin tehdä jo päätös, että virasto siirretään, mutta työpaikkoja ei.

Muuten keskustelu pyöri tuttujen henkilöiden kuulumisen ympärillä. Kalevi ”vaikea nimi” on kuulemma lossinkuljettajana Särkisalossa. Juristi Kalevi taas ei pidä enää yhteyttä työtove-reihin. Lahden tien rakennuttaja Risto Pelttari on jäänyt Destiasta eläkkeelle. Martti Tieaho jatkaa ja on kutsunut joitakin ryhmästämme seminaariin.

Perunan viljelystä keskusteltiin. Todettiin, että lampaanlanta on varmaan hyvää kasvualus-taa, mutta sitä ei kannata laittaa liikaa. Oli myös laskelmia siitä, että itse viljeltynä peruna-kilon hinnaksi tullee herkästi noin 10 euroa kilo, jos laskee konekustannukset ja jonkinlai-sen tuntipalkan. Kokemuksia oli myös siitä, että kun istutti kaksi ämpäriä siemenperunoita, sai satoa yhden ämpärin. Viljelyn lähtökohtana ei siis voi olla taloudellisuus, vaan hyvä laatu.

Marja Heikkinen-Jarnola on tehnyt väitöskirjan ja varsinainen väitöstilaisuus lienee jo lähi-aikoina Tampereella. Hänen työstään on ollut artikkeli Tie- ja Liikenne – lehdessä. Ko. leh-teen on tulossa myös artikkeli, jossa ”tyrmätään” Tiehallinnon taselaskelmat tiestön arvos-ta. Arvoahan voi laskea monella tavalla. Liiketaloudellinen arvo perustuu yleensä aika yk-sinkertaiseen laskelmaan, käyttöarvo riippuu käytöstä eli on erittäin vaikeaa laskea puolu-eettomasti. Jälleenhankintahinta on ehkä helpon laskettava, mutta mihin sitä käyttäisi? Laskelmia on varmaan yhtä monta kuin laskijoita?

Seuraavan tapaamisen ajankohdaksi sovimme 9.12.2008 ja vastuuhenkilöksi sovittiin ELe, kun ei muutakaan muistettu. Paikka on jo varattu Töölöstä.

HJB / 17.11.2008

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006
- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007
- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

Tapaaminen nro 31 / 9.10.2008

Paikka: Ravintola Mobilia Kangasala, vastuuhenkilöt HJB, MLe ja JPOS
Aika: 9.10.2008 klo 7.15 – 16.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP ja HJB

Päätimme lähteä tutustumaan Mobiliaan ja sen näyttelyyn ”TVH ja valtion tiet”. Samalla tarjoutui mahdollisuus tavata Hämeen piirissä nuori ystävämme Mauri Pukkila. Aluksi piti selvittää, edullisin matkavaihtoehto. Lähtöoletuksena oli 8 henkilöä. Junaa ja taksia suun-nittelimme ensin. Hinta osoittautui noin 250 euroksi ja lisäksi olisimme sitoutuneet tiukkaan aikatauluun. Toisena vaihtoehtona oli tila-auton vuokraaminen. Se olisi tullut maksamaan vähän alle 200 euroa ja haittana myöhäinen lähtö ja aikainen paluu vuokraamon aikataulu-jen vuoksi. Kaksi omaa autoa juoksevin kustannuksin olisi maksanut noin 150 euroa. Siis-pä päätimme lähteä omilla autoilla. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä lopulta lähtijöitä oli vain neljä ja junat seisoivat koko päivän. Junalla matka olisi siis peruuntunut kokonaan. Laskelma osoitti taas kerran myös sen, että juna ei pärjää laskelmissa muuta kuin silloin, kun matkustaa yksin ja määräpäät ovat aseman välittömässä läheisyydessä.

Matkalle lähdettiin HJB:n kotoa, jonne keräännyttiin kello 7.15. Lähtö niukasti viivästyi, kun innokas maastohiihdon harrastaja JPOS päätti käydä katsomassa, joko Paloheinän ladut ovat kunnossa. MLe noukittiin matkalta. Matka onnistui hyvin, sillä HJB oli käynyt katso-massa tärkeimmät ajolinjat ja jarrutuspaikat edellisenä päivänä fillarilla. Lahden väylällä näimme, mitä junaliikenteen takkuilu vaikuttaa tieliikenteeseen. Mateleva autojono ulottui Keravalle asti. Piirin uusissa tiloissa olimme muutaman minuutin myöhässä. Tiehallinnon edistyksellisyys paljastui jo ala-aulan vieraskirjasta, jossa edelliset kävijät elivät marras-kuuta.

Piiri muutti jokin aika sitten ns. Attilan taloon, joka oli saneerattu valtion virastojen käyt-töön. Tiejohtajan huoneessa oli menneisyyttä kuvaamassa MPu:n Viron komennukselta muistoksi saama rukki. Keskushallinnossa MPu oli 1990-luvulla herättänyt huomioita käyt-tämällä pöytäliina. Siihen oli tosin yksinkertainen syy, sillä pöytä oli niin huonokuntoinen, ettei sitä voinut kansainvälisille vieraille näyttää. Uskottavuushan siinä olisi mennyt.

Attilan käytävää

Noin tunnin aikana kuulimme tärkeimmät muutokset Tiehallinnossa. Lisäksi keskusteltiin Allun ja Ellun tulosta. Edellisenä iltana olimme teksti-tv:stä lukeneet AS TEHO:n irtisano-neen urakkansa. Emme tienneet sen koskettavan Hämettä. MPu kertoi hoitourakat kilpai-lutettavan nykyisin kolmessa piirissä eli Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa. Siitä ymmär-simme, että asiahan koskeekin sitten mitä suurimmassa määrin juuri MPu:n hallinnassa olevia urakoita. Asia oli kuitenkin sen verran akuutti, että siitä ei enempää keskusteltu.

Tiehallinnon henkilökunta on edelleen vähentynyt. Seuraavan neljän vuoden aikana eläk-keelle lähtee neljännes eli noin 200 henkilöä ja tahti jatkuu vielä seuraavina vuosina. Kun Destiassa on nykyisin noin 2000 henkilöä, niin vanhan Tielaitoksen henkilömäärä (noin 10000) on supistunut kymmenessä vuodessa alle kolmannekseen. Samaa ei voi sanoa kaikista valtion virastoista. Myöhemmin keskustelussa todettiin, että ministeriötaso on Suomessa selvästi muita maita raskaampi (Euroopan raskain) ja siellä pitäisi myös tehdä uudistuksia. Tavoitehan on, että kaikki operatiiviset päätökset pitää saada ministeriöistä pois ja ministeriö keskittyy strategiseen ohjaukseen.

Kolmen yhteistoiminta-alueen puitteissa toimiminen on onnistunut. Yhteen hiileen puhal-tamisen henki on hyvä. Strategiaseminaarit ovat tärkeitä yhteisen sävelen löytämisessä. Enää ei tunneta ns. ”mahtikäskyjä” vaan asioista todella sovitaan.

Tekeillä on yhtä aikaa kaksi isoa uudistusta. Väyläviraston perustamista vetää Mikko Oja-järvi. Se johtanee siihen, että myös osia lääninhallituksen töistä siirtyy Väylävirastolle. Osittain se on seurausta samaan aikaan toteutettavasta aluehallintouudistuksesta eli Tie-hallinnon näkökulmasta katsottuna ELLU:sta.

ELLU:n kuvioista aluetasolla on nyt keskusteltu jo paljon. Ihmetystä herättää se, että maa-kuntaliitoille on annettu suurehko rooli päätettäessä aluejaoista. Maakuntiahan on nykyisin vielä 19 ja niistä muutaman kuntaliitoksen jälkeen pienimmät saattavat muodostua kah-desta kolmesta kunnasta. Maakuntien mahdollisuus päättää joistakin asioista voi johtaa siihen, että tienpidossakin voi olla erilaisia käytäntöjä maakunnasta riippuen. Se ei tien-käyttäjän kannalta ole oikein.

Tienpidon rahoitusta käsiteltiin vain lyhyesti. Niukkahaan se tietenkin on. Lehdistössä he-rätellään keskustelua siitä, että suuret hankkeet vievät kaiken rahan. Jos kuitenkin katsel-laan valtakunnallisia kohteita, niin ei niitä ole kuin muutama huono tie. Kaikki muut kohteet ovat enemmän paikallisista lähtökohdista tarpeen. MPu:n mielestä toimivan joukkoliiken-teen aikaan saaminen tuntuu olevan tuskan takana. Jos sitä ei saada hoidettua suurissa kaupungeissa, niin miten se onnistuu pienemmissäkään? Viime aikoina ei joukkoliikenteen yhteydessä ole puhuttu lainkaan matkojen porrastamisesta. Ei raskasta ja kallista kalustoa voi hankkia vain kuljettamaan ihmisiä tunnin sisällä aamulla työpaikalle ja illalla takaisin. Eikä se ole järkevää kuljettajien palkkaamisen kannaltakaan. Tosin nykyisin työmatkalii-kenteen osuus matkoista on vähenemään päin vapaa-ajan ja harrastusmatkojen vastaa-vasti lisääntyessä. Mitenkähän tähän vaikuttaisi kauppojen vapaa aukiolo?

Juha, Matti, Teuvo, Mauri ja Heikki

Mobiliassa (http://www.mobilia.fi/fi/index) olimme edelleen vähän myöhässä, mutta muse-on johtaja Kimmo Levä oli kuitenkin meitä vastassa ja oli varannut meille aikaa peräti 3 tuntia. Saimme hyvän esityksen Mobilian toiminnasta, palveluista ja periaatteista. Lisäksi pääsimme tutustumaan kokoelmahotellin tiloihin, jotka eivät ole yleisölle avoinna. Enem-män tietoa löytyy Mobilian kotisivuilta, joihin kannattaa perehtyä ajan kanssa.

Kimmo Levä

Mobilia on valtakunnallinen erikoismuseo, jota ylläpitää säätiö, johon kuuluu 28 taustayh-teisöä. Pinta-alaa on nyt noin 9000 neliötä ja lisää on suunnitteilla, mm lasinen autotalli/-hotelli, josta yksityiset voivat edullisesti vuokrata tilaa museoautoilleen. OPM:n ja LVM:n avustukset ovat hyvinkin tarpeen. Museoille luovutetaan mielellään kaikenlaista aineistoa oletuksella, että siellähän ne ovat ilmaiseksi hyvässä turvassa. Käytännössä säilyttäminen aina maksaa, teki sen kuka tahansa. Museoidenkin toiminnasta pääsylipputulot ovat vain noin 5 %:n luokkaa. Muu osa on rahoitettava muualta. Näyttelytoimintakaan ei ole kanatta-vaa, vaan vaatii tukea.

Mobilian palvelut on ryhmiteltävissä viiden otsikon alle:
• Mobilia hoitaa historian (kokoelmien säilytyspalvelut)
• Mobilia elämys (näyttelyt, tapahtumat, ravintola- ja kokouspalvelut, oheispalvelut)
• Mobilia service (museoautojen huolto ja kokoelmien järjestelypalvelut)
• eMobilia (sähköiset palvelut)
• Mobilia yhteisö (Mobilia säätiön taustayhteisöpalvelut)

Näistä ravintola on erillinen yksityinen yritys. Se kuitenkin hoitaa osan museonkin toimin-nasta. Mobilian liikevaihto on noin 1,2 M€. Tästä taustayhteisöjen museotoiminnan hoita-minen on noin 350 000 €, kokoelmahotellin osuus noin 380 000 € ja materiaali ja kunnos-tuspalvelujen osuus noin 250 000 €. Museon kävijämäärä on yli 30000 kävijää vuosittain. Piha-alueella liikennepuistoa käyttää noin 6000 lasta vuosittain.

Liikennepuisto

Vuosittaisten näyttelyjen teemat on sovittu viideksi vuodeksi. Ensi vuonna aiheena on kou-lutie, jota koskevia muistoja kysellään parhaillaan, joten kaikki vaan vastaamaan oheisesta nettiosoitteesta. ( http://www.mobilia.fi/fi/koulutiella ). Toinen mahdollisuus osallistua liittyy TVH:n kuva-arkistoon (http://193.65.230.13/mobiliaaula/ ) ja kai muuhunkin kuvamateriaa-liin. Niissä on mahdollisuus antaa lisätietoa ja kommentteja. Kun olet kirjoittautunut sisään, niin anna haku termiksi *.* ja saat kaikki kuvat selattavaksi. Kuvia on arkistossa nyt 1600, mutta kaapeista löytyy vielä yli 30000 lisää, jotka ilmestyvät käyttöömme ajan kanssa. Kommenttien anto on tärkeää, koska pelkkä kuva ei aina kerro kohteesta riittävästi anna. Tekstit menevät julkisuuteen ”sensuurin kautta”, joten turha ujostella.

Muita esille tulleita asioita olivat mm. se, että historiallinen ei ole samaa kuin keräilyarvo. Historian kannalta on tärkeää kuvat yleistä käyttöä, kun taas keräilijät arvostavat harvinai-suuksia. Siksi Mobilaan eivät kelpaa harvinaiset esineet, joiden käyttö on jäänyt olematto-maksi. Mieluummin otetaan todella käytössä kuluneita esineitä. Niitä ei kunnosteta uuden veroiseksi, vaan pyritään turvaamaan niiden säilyminen luovutuskunnossa.

Kierroksella kokoelmavarastossa JPOS löysi oman huoneensa seinällä olleen kartan (kart-toja tosin oli TVH:ssa kaksi, joten voihan tämä olla se toinenkin, koska piirroksia ei kartas-ta löytynyt).

Juha ja kartta

Kokoelmahotellissa oli paljon muitakin muistoja herättäviä asioita. Esineet ovat pakattu silkkipaperiin ja varasto on palosuojattu sekä kosteudeltaan säädelty. Näin turvataan esi-neiden säilyminen.

Esinevarasto

Ryhmä kuva otettiin TVH:n karhun edessä. Tässä on ehkä syytä muistuttaa miksi koneis-sa oli tunnus TVH, vaikka ne olivat TVL:n käytössä eri piireissä. Asia juontaa kalustorekis-teriin eli koneet olivat TVH:n koneosaston kirjoissa keskitetyssä rekisterissä.

Ryhmä ja karhu

Piha-alueella katselimme muistoja herättäviä toimisto- ja majoitusparakkeja. Tosin ne olivat kooltaan vähän suurempia kuin, mihin me olimme majoittuneet. Sen sijaan näyttelystä sisätiloista löytyi samanlainen 8 hengen parakki.

Näyttelyyn ”TVH - valtion tiet” ehdimme tutustua kiireellä sillä kotiin piti ehtiä sovittujen ta-paamisten vuoksi ajoissa. Näyttelyn teksteissä tosin huomasimme epätäsmällisyyksiä. Vaikkapa teiden numerointia koskeva teksti, jossa todettiin numeroiden ilmestyneen pää-teille joskus 1930-luvulla ja seuraavan ison muutoksen olleen vuonna 1996. Suurin uudis-tus eli kaikkien teiden numerointi vuonna 1968–69 jäi huomiotta. Tehtiinhän sen koor-dinointi samassa huoneessa, jossa olivat mm. ryhmästämme TeuP ja HJB, käytännön työn tekijänä oli legendaarinen teekkari Susi-Kustaa. Muutamia muitakin vastaavia puuttei-ta osui silmään. Moottoriteiden vihreät opasteet taisi myös olla ajoitettu liian aikaiseksi. Näyttely oli mielenkiintoinen ja muistoja herättävä. Se sisälsi paljon esineitä, joiden kaltai-sia itse olimme aikoinaan käyttäneet. Näyttely on avoinna lokakuun loppuun, joten vielä ehtii käymään. Ajo ohjeet löytyy Mobilian sivuilta. Ne ovat tarpeen, sillä Vehoniemen har-julla on ”kilpaileva” joskin suppeampi näyttely, joka keskittyy enemmän autoihin. Mobiliaan on kyllä hyvät opasteetkin.

Liikennealan museiolla on yhteinen kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti, jonka voi tilata (ja lukeakin) ilmaiseksi esim. osoitteesta www.trafiikki.fi . Suosittelen ainakin nettilukemis-ta. Sillä tavallahan säästyy paperia ja ilmastoa.

Paluumatka sujui joutuisasti. Ohiajaessa vilkaisimme myös Mierolansalmen sillan kupee-seen rakennettua yksityistä alikulkua. Siinä päätie jakoi tontin pahasti kahteen osaan. Talo oli eri puolella tietä kuin järvenranta. Tontin omistaja maksoi sillan korjauksen yhteydessä rakennetun oman alikäytävän ja nyt hänellä on rantatontti. Asiasta kertoi mm. Hämeen Sanomat 26.8.2008.

Kehä III:lla näimmekin sitten ns. neljän ruuhkan. Se ei ollut se Joensuun versio 1960-luvulla, jossa oli neljä autoa peräkkäin. Pahimmin se puri Tuusulan väylän rampissa, jossa oli onnettomuuden vuoksi ainakin satojen metrien seisova jono. Oivalsin tilanteen liian myöhään enkä enää uskaltanut tehdä kaistanvaihtoa sulkuviivojen yli, etenkin siellä pyyhki rekka toisensa jälkeen noin 80 km/H nopeudella. Tuusulan suuntaan kääntyminen kuiten-kin onnistui ja niin pääsimme kohtuullisen helposti kotiin kiertämällä Koivuhaan kautta. Ko-tiin päästyä radio kertoi, että onnettomuuspaikka on saatu raivattua, mutta jonojen usko-taan vielä vaikuttavan jonkin aikaa. Ihan oikein eli ruuhka tilanteessa jonot saattavat säilyä vielä tuntikaupalla, vaikka aiheuttaja on poistunut.

Seuraava tapaaminen järjestetään viikolla 46. HJB selvittää sopivan ajan ja valitsee paikan kahdesta ehdotetusta vaihtoehdosta.
¨
Tästä jorinasta tuli nyt pitkä, mutta kestihän tapaaminenkin koko päivän eli tuntui ihan siltä, kuin olisi töissä ollut, totesi JPOS. Asioita olisi ollut pidempäänkin raporttiin, mutta paljon on korjattavissa seuraamalla Tiehallinnon ja Mobilian internet-sivuja.


HJB / 11.10.2008

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006
- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007
- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

Tapaaminen nro 30 / 16.9.2008

Paikka: Ravintola Haikaranpesä, vastuuhenkilö JPOS ja PH

Aika: 16.9.2008 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB sekä PH

Isäntämme PH oli valinnut paikan. Paikkahan oli komea näköaloiltaan. Kiikareilla olisi varmaan nähnyt Tallinaan asti. Päiväkin oli kohtuullinen eli ei käynyt niin kuin TbE:lle joka vei ulkomaisen vieraansa katselemaan maisemia, mutta oli sumua niin paljon, ettei näkynyt edes maahan asti. Jo pihalla saattoi todeta paikan arvokkuuden. Paikoituksessa oli Jaguaareja jne..

PH oli aikoinaan meidän työtoverinamme ennen siirtymistä suurimpaan tiealan suomalaiseen insinööritoimistoon. Hänen siirtyessään toimistossa taisi työskennellä noin 60 henkilöä ja nyt noin 300. Osaajista alkaa olla pula ja se pahenee sitä mukaa kuin vanhimpia jää pois. PH itse totesi jäävänsä eläkkeelle sitten, kun hänen ensimmäinen työmaansa valmistuu.

PH oli teekkariaikanaan käynyt hiihtelemässä Laajalahden jäällä ja törmännyt aivan hulluun näkyyn. Siellä oltiin rakentamassa kahta tietä rinnakkain ja vielä aivan samansuuntaisesti. Tarvontiehän se siinä oli pengervaiheessa. Valmistuttuaan hän oli saanut tehtäväkseen Gumbölen – Veikkolan rakennussuunnitelman. Ihmettelyynsä oman osaamisen tasosta hän oli saanut Väinö Suoniolta vastauksen: ”Siinähän opit.” ja näin kävi. Tänä syksynä tie sitten valmistuu koko pituudeltaan. Tosin minusta on syytä epäillä, että yksi suunnitelman mukainen päällystekerros jää vielä myöhemmin tehtäväksi. PH:n kommentista voisi tehdä johtopäätöksen, että eläköityminen on jo aika lähellä?

Tiehallinto on edelleen yksi suurimpia suunnitelmien tilaajia. Kaikissa hankkeissa ei suunnitelmaa ole vielä sidottu rakennusurakkaan. Käytännössä suunnittelutyö on lisääntynyt valtavasti. Vielä 1970-luvun alussa suunnittelukustannukset olivat noin 1,5 % rakennuskustannuksesta. Pari kymmentä vuotta myöhemmin suhde oli muuttunut jo noin 15 %:iin. Sen jälkeen on tullut vielä YVA, liito-oravat ja kaikenlaiset koppakuoriaiset. PH kertoi tapauksesta, jossa joltakin alueelta oli sanottu löydetyn joku saraheinä, joka oli maan ainoita. Oli kuulemma nähty viimeksi ennen sotia. Tiehän piti siirtää muualle. Suurimman metelin nostivat kuitenkin maanomistajat, koska alueen rauhoittaminen johti myös metsästyskieltoon. Eli suunnittelutyötä valtakunnassa edelleen riittää. Kohta lienee tilanne se, että hyvin suunniteltu on puoleksi tehty ja lisäksi myös puoleksi maksettu.

Osaamisesta alkaa olla pula, etenkin tilaajapuolella. Tiehallinnossakin alkaa osaaminen vähentyä. Kunnissa osaamista saattaa löytyä isommista kaupungeista, mutta ei enää pienemmistä. Tämä lisää suunnittelijan vastuuta. Vastuuntuntoinen ja pitkäjänteinen suunnittelija tekee tienkin parhaansa. Huijaaminen kostautuu tilausten vähenemisenä. Ongelma syntyy kovasta kilpailusta, joka pakottaa halpoihin ratkaisuihin. Tämä on elinkaarimallinkin ongelmana, sillä kaikesta tingitään, mistä voidaan. Kyselyihin ajankäytön seurannasta saimme vastauksen, että insinööritoimistossa ei ole käytössä yhtä raskasta litterointijärjestelmää kun aikoinaan TVH:ssa. Pääasiassa tyydytään kirjaamaan menot projektille ja osastolle.

Keskustelu kävi monissa aiheissa. Pitkässä pöydässä ei aina kuullut, mitä toisessa päässä puhuttiin, etenkään tällä iällä. Puulaveden saarissa ei kuulema kasva sieniä, mutta puolukkaa saa kohtalaisesti. Kännykkään puhuminen on ajaessa vaarallista, oli handsfriitä tai ei. Keskittyminen johonkin muuhun kuin liikenteeseen on vaarallista. Googlella voi katsella ilma kuvia, jotka ovat keskusta-alueella aika tarkkoja. Työpaikan ja asuntoalueen pysäköintipaikkojen autot voi tunnistaa. Jotkut ovat alkaneet taas saada roskapostia. Varmaankin kyse on taas siitä, millä sivuilla on vierailtu.

Lounaspöytä oli hyvä. Kalaa löytyi montaa sorttia, samoin lihaleikkeleitä. Lämminruokana oli puhvelinlihamakkaraa. Jälkiruokahyllystä löytyi varmaan 20 lajia erilaisia makeita leivonnaisia, joten valinnan varaa oli. Me söimme tietenkin suomalaiskansalliseen tapaan nopeasti mutta kauan.

Isäntämme PH ansaitsee tilaisuuden johdosta mitä suurimmat kiitokset!

Seuraavaksi tapaamispaikaksi mietimme Mobiliaa, jossa on lokakuun loppuun asti TVH:ta kuvaava näyttely. Lisäksi kävi ilmi, että varsin moni ei ollut paikalla koskaan käynyt. Sovimme, että JPOS soittelee Maurille ja MLe Kimmolle sekä HJB selvittelee kuljetusten hintoja. Tarkemmin sovitaan sähköpostilla.

HJB / 17.9.2008

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006

- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007

- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

PÄTKIVIÄ MUISTELOITA / TEUP / 14.5.2008

(TeuP:n luvalla sähköpostista muokannut HJB / 15.9.2008)

Lisänä mm. HJB:n ja JPOS:n esittämiin muisteloihin esittäisin lyhyesti oman versioni noilta merkittäviltä kuusikymmentäluvun lopun vuosilta.

Yhtäjaksoisen työurani aloitin aprillipäivänä 1967. Astuin Eki L:n joukkoon tekemään yhteenvetoa v. 1966 painotutkimuksen aineistosta. Pätkätöitä muutamilta kesiltä ja vähän talviltakin oli takana Porin kaupungilla, Rautatiehallituksessa, Malassa ja Turun tiepiirissä.

Iso-Roballa oli silloin töissä mm. Maire Kaartama, Palle Manns, Seppo Kainu ym. HJB:n, JPOS:n luettelemia. Merkittävä näkökohta Iso-Roban toimistossa oli, että pihan puolella vastapäätä oli Helka-hotelli (vai oliko Martta-hotelli?). Aamusella usein aamukahvin aikaan oli kiva katsella kun uniset hotellivieraat venyttelivät ikkunan ääressä. Pallella ja Kainun Sepolla oli yhteistyösopimus että toiselle soitetaan jos havaitaan hyvä näkymä esim. hyvännäköinen nainen ilman rihman kiertämää. Niinpä puhelimesta saattoi kuulua lyhyt viesti: ”näkymä oikealla ylhäällä”.

Kun syksyllä -67 sain väännettyä (pöytää heiluttavan Facitin avulla) painotutkimuksesta yhteenvedon ja lisäksi diplomityönikin, marssin Pekka Rytilän huoneeseen kysymään olisiko töitä tarjolla. Pekan huone oli siinä vaiheessa Espalla Koljosen huonetta vasta päätä. Pekan puheille minä menin, koska hän oli saman yhteiskoulun poikia kuin minäkin. No Pekka totesi, että odotas vähän ja kävi muutaman minuutin tarkistusmatkalla kulmahuoneessa, jossa Skoge ja Valkama majailivat. En tiedä, kenen kanssa keskusteli, mutta totesi takaisin tultuaan että asia on selvä. Niillä puheilla tein töitä tiehallinnossa aprillipäivään 2005 saakka eli 38 vuotta. Ei ollut onneksi psykologisia testejä eikä laajempia haastattelukierroksia.

Istuinpaikkani oli aluksi sisäpihan puoleisessa kahden hengen huoneessa, jossa muutama muukin senioriryhmäläinen on ilmeisesti istunut. Kaverina minulla oli muistini mukaan ainakin Paukkosen Pertti ja jossain vaiheessa Tupamäen Ollikin. Keskusteluseurana oli usein Lehmuston Bertel. Myöhemmin vaihdoin perähuoneeseen jossa kaverina ainakin jossain vaiheessa oli huvilaliikenne-ennusteesta diplomityötään väsännyt Rauno Heinonen. Perähuoneessa istuin kun tarveselvitystä junailtiin. Jossain vaiheessa minut nimettiin alueinsinööriksi vastuualueena kolme pohjoista piiriä. Muistini mukaan sitä ennen mainittuja tehtäviä olivat hoitaneet vain JPOS ja OK. Jotenkin muistelisin, että nimike alueinsinööri keksittiin vasta tuossa vaiheessa kun kolmas äijä tuli mukaan.

Timo Heiskanen oli mukana noihin aikoihin jonkinlaisena ryhmän vetäjänä. Tarkemmin en muista. Jaostot ja ryhmät olivat aika löyhiä. Koljosen sihteerinä oli tuohon aikaan (siis 68-72) Helena Outinen. Joku toinenkin naishenkilö oli samassa sihteerihuoneessa. mutta en muista nimeä. Joka tapauksessa hän keksi nimimerkkini kun vein ensimmäistä valmistelemaani kirjettä hänelle konekirjoitettavaksi. Olin merkinnyt nimikirjaimet TP. Hän tulee kirjoitetun kirjeen kanssa ja ilmoittaa, että laittoi TeuP koska TP oli jo varattu ( Terttu

Pohjanoksa). Sillä merkillä meni koko virkaura, tulipa siitä aika laajalti puhuttelunimikin minulle. Kun Tehtaankadulla ollessa perustin Insinööritoimisto Teup Oy:n ( mahdollisia lisähommia varten) tuli Sainion Seppo ja sanoi, että perhana pitääkö hänen perustaa

Insinööritoimisto SAS.

Meillä oli joskus puhetta tarveselvityksen historian tarkastelusta. HJB ilmoitti siihen löytyvän aineistoakin. Sehän voisi olla mielenkiintoista. Siinä luotiin mielestäni uutta teoriaa ja uusia käsitteitä. Eikö esim. tienopeus ollut sellainen. MLekö sen kehitti? Mikä olikaan aiheen ” 8/7 jyrkin luiskin” historia? Monia muitakin tiehallinnon knoppeja löytyisi muisteltavaksi.

Yksi homma, jossa muut eivät tainneet olla mukana, oli erikoiskuljetuksia koskeva selvitys. Yritettiin selvittää, kuinka paljon ja mistä mihin niitä tehtiin. Se oli mielestäni ensimmäinen selvitys aiheesta. Myöhemmin Kirillin johdolla tehtiin monia selvityksiä siitä asiasta. Niissä en ollut mukana.

TeuP / 14.5.2008

HJB MUISTELEE 29 / KESÄ 1967 TIESTÖTOIMISTOSSA / 2

NO 2 / 28.4.2008 / 13.05.2008 Vuonna 1967 noudatettiin vielä vanhaa virka-aikaa. Työt alkoivat kello 8.30 ja päättyivät kello 16.00. Ruokatunti oli välillä 11.30–12.30. Vuonna 1967 tehtiin vielä kuusipäiväistä viikkoa. Muistaakseni lauantaina työaika oli kello 8.00 – 13.00 ilman ruokatuntia. Kesäaikana päivät olivat lyhyempiä, päivä päättyi kello 15.00. Jos en nyt ihan väärin muista, niin lauantai oli vapaa, mutta muina päivinä työaika alkoi kello 8.00 ja ruokatunti oli vain 0,5 tuntia. Näin tuli korvattua se lauantain 5-tuntinen.

Työaikoja piti noudattaa minuutilleen, mitään liukumia ei ollut. Erityisesti vanhemmilla insinööreillä tämä oli tarkkaa, koska osastopäälliköllämme Väinö Skogströmillä oli tiukan aikataulun vuoksi tapana kutsua esittelijöitä kuultavaksi aivan työaikojen rajoilla, koska muut ajat oli varattu kokouksiin. Skoge oli ahkera pomo. Hän perehtyi kaikkiin hyväksymiinsä papereihin hyvin. Koska osaston kirjeet numeroitiin, voi numerosta nähdä, montako hän allekirjoitti. Muistaakseni ennätys vuodessa oli vähän yli 13000 kirjettä. Osastosihteerinä oli Kaisu Valkama. Skogen ollessa sairaana, Kaisu kuulemma vei aina kotiin mennessään salkun papereita luettavaksi ja nouti ne seuraavana päivänä pois. Allekirjoitus kai jäi sijaiselle, mutta ne olivat silti käytännössä Skogen hyväksymiä.

Valtion omaisuudesta ja tarvikkeista oltiin tarkkoja. Minullekin opetettiin, että uuden lyijykynän sai vain, jos palautti vanhan tumpin. Kuulakärkikynistä ei ollut tietoakaan. niitä sai käyttää vain ylemmät virkamiehet. Muut käyttivät kosmoskynää ja tavallista mustekynää, pulloon kastettavaa. Minulla tosin oli lahjaksi saamani oma mustetäytekynä Parker. Katselin kerran Wulffilla vastaavan hintaa ja se oli silloista kuukausipalkkaani suurempi. Toimii muuten vieläkin, vaikka ikää on jo reilut 50 vuotta. Kuminen säiliökään ei ole hapertunut.

Kirjeet kirjoitettiin ensin käsin ja lyijykynällä. Sitä sitten vanhemman insinöörin kanssa korjailtiin, jonka jälkeen se kirjoitettiin uudestaan toimiston konekirjoittajaa varten. Hän kirjoitti ns. konseptin harvalla rivivälillä, jonka päällikkö hyväksyi. Sen jälkeen paperi vietiin keskitettyyn konekirjoittamoon, jossa se kirjoitettiin puhtaaksi ja jos kyse oli monistettavasta kirjeestä, niin vielä erikseen vahalle. Vahalle kirjoitetusta saatiin sitten spriikoneella pyöritettyä riittävä määrä kopioita. Tosin silläkin oli rajansa, koska vaha hiukan likaantui joka kierroksella ja viimeiset monisteet olivat jo ehkä suttuisia. Siitä kun ensimmäinen versio kirjeestä oli saatu valmiiksi, kesti jopa viikon, ennen kuin lopullinen kirje oli valmis postiin. Tosin lyhyissä kirjeissä tämä ei ollut yhtä työlästä kuin pitkissä monisteissa. VTV:n edustaja kertoi minulle vielä vuonna 1975, että hänen tarkastuskertomuksensa oli jaettavassa kunnossa vasta 2 kuukautta sen jälkeen, kun hän oli saanut sen valmiiksi.

Laskukoneita oli, mutta pääasiassa edelleen niitä ”piikkisikoja” eli Original Ordnereita. Ensimmäiset veivattavat numeropainikkeiset Facitit olivat myös jo korkeampipalkkaisten käytössä. Aika pian tulivat ensimmäiset sähköllä toimivat Facitit. Ne olivat toiminnaltaan mekaanisia eli konetta käytettäessä koko pöytä heilui. Siksi vastakkain olevien työpöytien väliin piti jättää tyhjä tila. ”Taskulaskimet” tulivat vasta 1970-luvulla. Niiden hankintaan ei kuitenkaan annettu lupia. Muistan itse sitä kerran pyytäneeni, mutta vastaus oli kielteinen, koska taskulaskin olisi maksanut silloin noin 200 mk eli lähes viikon palkan. Seuraavan päivänä ilmestyi huoltomies, joka repäisi Facit-koneeni pistokkeen seinästä kesken laskennan ja sanoi tämän koneen lähtevän vuosihuoltoon. Siinä jäi laskut kesken. Myöhemmin tuli hyväksyttäväksi huoltolasku, joka oli noin 400 mk. Selitys oli, että huolto ja hankita maksettiin eri momentilta ja huoltomomentilla oli rahaa ja lisäksi kai materiaaliohjesääntö edellytti koneiden huoltoa kerran vuodessa.

Samoihin aikoihin kerrottiin myös poliiseita puhelinrahojen loppuneen. Tämä johti soittokieltoon. Asiat piti hoitaa käymällä autolla kohteen luona. On byrokratia hiukan muuttunut parempaan suuntaan.

HJB / 15.9.2008

Tapaaminen nro 29 / 12.08.2008

Paikka: Ravintola Seurasaari, vastuuhenkilö TeuP
Aika: 12.8.2008 klo 12.00
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, OK, ELe, TbE ja HJB

Kesäflunssa piti yhden jäsenen kotona ja muutama muukin oli siinä ja siinä. Muistelimme ravintolan kansaomaista nimeä ja päädyimme siihen, että Seurasaaressa oli Käpyhokki ja Meilahdessa Risuhokki. Vai olisiko sittenkin ollut toisin päin? Saattaa muisti pätkiä. Joka tapauksessa molemmat ovat nykyisin yksityisen pitämiä ravintoloita. Matkalla paikalle todettiin, että turistit muodostavat kävijöiden valtajoukon. Ravintolaan sisäänpääsy osoittautui ongelmalliseksi. kolme ensimmäistä ovea oli suljettuja, vasta neljäs aukeni. Ongelma oli sama muillekin. Ehkä siksi olimmekin koko ravintolan ainoat asiakkaat. Ravintola oli myös huolehtinut siitä, ettei meidän tarvinnut vaivautua valitsemaan ruokia.

Tiestötoimiston aikoina oli täällä vietetty useampiakin kesäjuhlia ja ulkoiluiltapäiviä. Useimmilla kerroilla ne olivat päättyneet toivomukseen (ravintolan henkilökunta), että seuraavalla kerralla juhlittaisiin jossakin muualla. Nyt niin ei käynyt. Yläkerrassa vieraili nytkin yksi jäsenemme, mutta katolle asti hän ei mennyt, kuten SH aikoinaan. Taloustoimistokin oli paikalla käynyt pari kertaa. Yksi niistä jäi IPu:n viimeiseksi juhlaksi.

JPOS näytti valokuvaa isohkosta rakennuksesta ja arvuutteli meillä, mistä on kysymys. Kyseessähän oli tietenkin sauna Pilpalasta, siitä Läyliäisten löylynlyömien naapurista. Tai oikeastaan niitä oli kaksi. Toinen oli herrasväelle ja toinen ns. väen sauna, jota käytettiin myös lihojen palvaukseen. Oli rakennuksella kokoa. Saunakin oli kuulemma melkein yhtä suuri kuin Suomenlinnan Merikasarmilla.

Olympiakullan kunniaksi kaikki Orimattilassa syntyneet nostivat käden ylös. Samalla kehotettiin käymään Tuuliharjassa kahvilla. TV:n haastattelut oli tosin laadittu yllättävän tarkasti niin, ettei mistään paljastunut kahvilan tai huoltoaseman pitäjää. Ehkä kyseessä oli olympialaisten säännöt eli osanottajaa ei saa käyttää mainostarkoitukseen kisojen aikana?

Georgian tilannetta ei myöskään sivuutettu. Sotaan syyllistä emme kuitenkaan valinneet. koska me epäilimme tietojemme olevan edelleen vajavaiset. Totesimme vain, että Stalinin kotitalon päälle on rakennettu iso rakennus museoksi. Vanha talo löytyy sieltä sisältä. Ehkä Pielavedellekin joskus rakennetaan isompi suoja?

Savosta saimme jälleen terveisiä. Onhan ryhmästämme puolella juuret siellä. Kontakteja on edelleen mökkikuntiin ja sukuseuroihin. Savolaisesta luonteenlaadusta riitti juttua enemmänkin. Yksi osuvimmista lienee tarina pojasta, jonka ymmärrystä vähän epäiltiin. Oli lääkäri kysynyt, tietääkö kaveri, mikä viikonpäivä on nyt. poika jonkin aikaa mietittyään arveluutti päivän olevan tiistai. Lääkäri totesi päivän olevan torstai. Poika totesi rauhallisesti:
” Katoppa! Ei niin huonosti. Osupa kuitennii samalle viikolle.” Lääkärin lausunto oli, että terve mutta savolainen.

Metsän myyntiäkin olivat eräät suunnitelleet. Puulan saaret ovat tosin naturaan kuuluvia, joten sieltä ei myynti ihan helposti onnistu. Suosittelimme myyntikierrosta lähinaapureihin, joille voi nykyisin myydä maisemaa noin 400 euroa hehtaari.

Savonranta sitten liitetään Savonlinnaan, joten JPOS:n mökki on kohta kaupungissa. Taas keskustelimme näiden liitoskäytävien mielekkyydestä. Savonrantaan se käytävä on löytynyt pitkin Enonkosken rajoja. Yhteys taitaa syntyä Savonlinnan saariin, mutta tieyhteyttä ei synny. Hämeenlinnassa Kalvola liittyy myös metsäalueen kautta. Länsi-Turunmaan kaupungin nimen ennakoimme myös jäävän hyvin lyhytikäiseksi. Nimi sopisi paremmin maakunnan kuin kaupungin nimeksi.

Destiasta lähteneet ovat kuulemma monet perustaneet konsulttiyrityksiä. Mitenkähän mahtaa töitä löytyä isojen kansaivälisten yritysten puristuksessa? Taisi ne 1960-luvulla perustetut konsulttifirmat syntyä lähes kaikki entisten TVH-laisten toimesta. Aikoinaan oli kai lupa virkamiehenkin tehdä sivutöitä. Kun niitä kuitenkin tehtiin paljon omalle työnantajalle, heräsi ainakin epäilys, että niitä tehtiin virka-aikana. Taisi olla juuri 1960-luvulla.kun sivutoimet tulivat luvanvaraisiksi ja pääosin kiellettiin. Siitä sitten vaan perustamaan konsulttitoimistoja. Pienestä ne ovat isotkin alkaneet, esim. Microsoft.

JPOS oli lainannut Päätalon Huonemiehen pojan Savonrannan kirjastosta. Hän piti Päätaloa hyvänä kirjailijana. Mainitsi samassa yhteydessä jopa Volter Kilven. TeuP oli lukenut vain Päätalon ensimmäisen ja viimeisen kirjan. Viimeisessähän kerrotaan, miten ensimmäinen kirjoitettiin. Vaikka me olemme yli 20 vuotta Päätaloa myöhemmin syntyneet, löytyy kirjoista paljon myös omaa nuoruutta ja jopa elämää. Ihmisiä telineillä -kirjan ”henkilötyypithän” löytyvät lähes joka työmaalta. JPOS on lähdössä Paanajärvelle, ei kuitenkaan Päätalon innoittamana. Matka tehdään kuulemma veneellä jokea pitkin noin 70 km soutaen. Suosittelimme hyviä käsineitä mukaan, jotta rakot eivät pahemmin vaivaisi. Siinä yhteydessä todettiin myös Vankileirien saariston olevan aika raskas luettava. Outi Parikka on kirjoittanut suositeltavan kirjan, jonka nimi oli muistaakseni ”Äiti-Venäjän aapinen”.

Paanajärvi tuli puheeksi myös tapaamisen jälkeen erään sukulaisen sukulaisen kanssa, joka oli syntynyt Paanajärvellä. Hänen ukkinsa luona oli Akseli Gallen-Kallela viettänyt kesiään ja maalannut muutaman taulunsakin. Eräänä kesänä oli karhu päässyt raapaisemaan tarinan kertojan sedältä Aapolta otsanahan niskaan. Siitähän oli hätä syntynyt. Gallen-Kallelan vaimo oli sairaanhoitaja, joten häntä pyydettiin parannustoimiin. ja palkkioksi luvattiin vaimon ihailema pystykorva. Työ onnistui ja koira on kuvattuna ainakin yhdessä Gallen-Kallelan taulussa hänen tyttärensä kanssa. Taulu on Ruoveden ateljeessa.

TeuP on veneillyt noin 30 vuotta ja kahdesti on puhallutettu. Niilläkin keroilla tulos on ollut väärä. Olivat kaverin kanssa lähteneet peräkkäin ravintolasta ja joutuneet puhaltamaan. Olivat mittarit näyttäneet nollaa, vaikka olivat juuri juoneet yhdet oluet eli jotain olisi pitänyt näkyä. Ehkä rannikkovartiostolla on vanhat ja huonot mittarit?

JPOS oli myös purkanut mökkinsä lattiaa ja ihmetteli nyt, miten asia pitäisi hoitaa. Mullan päällä olevat aluslaudat olivat jo lahonneet, mutta niiden päällä olevat purut olivat terveitä. Ratkaisuja mietittiin, mutta toteuttamiskelpoista ei kukaan uskaltanut ehdottaa. Ratkaisu voi löytyä Loviisasta kuun vaihteessa pidettävistä WWP-päiviltä (vanhassa vara parempi, (ei tarkoita vaimoa)).

Juttua riitti myös Espoon kaavoituksen ja MKL:n historian kirjoituksesta, jotka molemmat ovat tuoreita kirjoja..

Seuraava kokous yriteään järjestää syyskuussa. Vanha ystävämme PH suuresta konsulttitoimistosta on lähestynyt ja esittänyt halunsa olla isäntänä. Emme valinneet paikaksi Lehtovaaraa, koska pidimme sopivana, että isäntä valitsee paikan. Päiväksi on myöhemmin sovittu 16.9.2008 kello 12.30. Paikka on vielä avoinna.

HJB / 27.8.2008

- Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006

- Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007

- sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla

Tapaaminen nro 28 / 14.5.2008

Paikka: Ravintola Old Baker, vastuuhenkilö MLe
Aika: 14.5.2007 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, OK, ELe, TbE ja HJB

Tapaaminen alkoi jo Viiskulmassa, johon meitä kerääntyi neljä jo paljon ennen sovittua aikaa. Viiskulman liikenne näytti olevan jossakin määrin ongelmallista, ainakin etelän suunnasta tulevien kahden kadun ajojärjestys. Pieni liikenneympyrä, vaikka vain vähän paksumpi tolppa selkeyttäisi ajolinjoja. Mutta voiko historiallista Viiskulmaa muuttaa? Mielellään ei. Ajelkoot ihmiset varovasti.

Pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisen selvittämisestä on ehdotettu kansanäänestystä. Ei pidetty asiaa kovinkaan järkevänä. Asiahan on niin, että joistakin asioista on järkevää päättää valtakunnan tasolla, joistakin tonttikohtaisesti. Siinä välissä on sitten paljon. Toinen asia on sitten se, miten päätöksenteko organisoidaan. Jos olisi äänestetty siitä, kannattaako selvittää, niin suurin osa olisi äänestänyt olettaen, että syntyy yksi uusikunta ja se päättää entisellä tavalla asioista. Tällainen miljoonan asukkaan kunta olisi ”ammattipäättäjien” hallussa. Demokratia olisi vähintään kyseenalainen. Äänestys olisi maksanut yhtä paljon kuin itse selvitys. Ensin pitäisi selvittää, mikä on a) maakunnan, b) seutukunnan, c) kunnan ja d) kunnan osan rooli. Sen jälkeen voisi miettiä, miten päätöksenteko organisoidaan. Varmaan löytyisi useampia vaihtoehtoja. Sitten voisi pitää kansanäänestyksen siitä, mikä niistä olisi paras.

Viiskulmassa olimme myös ajaneet autokouluaikoina ja jopa insinööriajossa ajokorttia. Ainakin kahdella oli ollut opettajana Teekkarien autokoulun legendaarinen Eero Virtanen. Hänestä oli jokaisella useita omakohtaisia muisteluita, joita sattuneesta syystä en tässä toista.

Ilma oli sen verran kylmä, että teki mieli sisätiloihin, vaikka terassikin oli auki. Paikka löytyi pienen etsimisen jälkeen. Emme saaneetkaan sovittua seinävieruspöytää, koska ”vakio asiakkaat” hoidetaan ensin. Paikka on kai suosittu lounasravintola. Noin 9 eurolla söi ihan hyvin, mikä selittänee suosiota. Keskellä salia vain on huono keskustella pitkässä pöydässä. Siinä ei paljo kuulolaitteetkaan auta. Siksi sainkin toiveen tehdä hyvät muistiinpanot, jotta voisi edes jälkikäteen tietää mistä puhuttiin. Voin siis ihan hyvin lisätä omiani etenkin kun on jo vähän aikaa tapaamista kulunut.

Vieraaksi olimme saaneet entisen hallintojohtajamme Heikki Joustien. Hän on nykyisin VM:ssä kehittämisosastolla finanssineuvoksena. Hän kertoi lähteneensä kolmesti VM:stä viimeistä kertaa, mutta neljästi aloittanut siellä. Ensin tietenkin muisteltiin vanhat asiat. TVH:ta saatettiin käyttää myös maistereiden koulutuspaikkana. Asutushallitus oli kuulemma vastaavasti juristien koulutuspaikka. VM:n oli hyvä ottaa osaavia henkilöitä, niin ei tarvinnut itse kouluttaa.

Valtion ravitsemuskeskuksen historia käytiin läpi lyhyttä oppimäärää vastaavin tiedoin. Samoin muisteltiin muitakin samoihin aikoihin TVH:lle tulleita henkilöitä, kuten Jukka Hirvelää ja Antti Talvitietä.

Valtion hallinnon uudistamisesta saimme kuulla lyhyen yhteenvedon. Uudistaminen on kuin ”merisotaa”, jossa sekä maali että tykki liikkuu. HJ:n lentävä lause oli jo TVH:n aikana, että ”varikset on pidettävä lennossa”. Olisihan se tietenkin helpompaa suunnitella muutos kerran kymmenessä vuodessa, ja sitten toimia sen mukaan, mutta se ei vain nykyaikana onnistu. Eläkkeelle lähtö on uudistuksen jälkeen selvästi siirtynyt, mutta noin 2010 ja sen jälkeen näemme mielenkiintoisia aikoja, kun ”vanhat” häipyy ja uusia ei saada. Verot valtion maksettavaksi ei onnistu, vaikka miten tuntuisi hyvältä ajatukselta.

Aluehallintouudistus on yksi tärkeimmistä uudistuksista lähivuosina. ”Ellun ja Allun” synnyttäminen ei ole ihan helppoa. Alueorganisaatioita on nykyisin eri viranomaisilla 6-19, joten niistä jonkinlaisen koosteen muodostaminen ei ole aivan helppoa. Siitä tulee mieleen pääjohtajamme Jouko Loikkasen tokaisu ystävällemme THnen:lle vaikeahkon tehtävän annon yhteydessä, että pitääkö sen aina niin helppoa ollakaan.

Nykyinen ministeriöjärjestelmä johtaa sektoriohjaukseen, jossa kokonaiskoordinaatio jää heikoille. Asiaa yritettiin korjata ”politiikkaohjauksella”, mutta edelleen on parannettavaa. Keskusvirastojen asema on edelleen määrittelemättä. Ministeriöön niiden tehtäviä ei haluta siirtää, koska ministeriölle ei haluta operatiivista toimintaa. Maakuntaliitoille halutaan ohjausvaltaa. Aluksi ajateltiin yhtä aluevirastoa, mutta maakunnat haluaan erikseen ne osat, jotka ei heitä suuremmin kiinnosta. Siksi syntyi ”Allu ja Ellu”:

Yliopistouudistus on toinen merkittävä kehittämishanke. Vielä 1970-luvulla yliopistot olivat ”valtion virastoja” kaikkine varsin kankeine ohjaustapoineen. Tämähän merkitsi paikalleen jämähtämistä. Uudistuksen tarkoituksena on saada yliopistoista ”oikeushenkilöitä”, joilla on selkeästi sekä vastuuta että päätösvaltaa. Yliopistoista on tulossa valtionapuyhteisöjä. Tunnetuin lienee ns. innovaatioyliopisto eli TKK, HKK ja TaKK, joista ollaan tekemässä säätiötä. kokonaisuudessa uudistus pitäisi viedä läpi noin 10 vuodessa.

Seuraavan tapaamisen ajaksi sovittiin 12.8.2008. TeuP selvittelee paikkaa, jota ehdotettiin. Yhdessä kävelimme vielä pitkin Isoa Robaa, josta löytyi muutama liike vielä samoilta paikoilta kuin 1960 luvulla.

Hyvää kesää kaikille!

HJB / 24.5.2008

Tapaamiset 1 (1-10) ovat kohdassa 8.5.2006 päivitettynä 26.5.2006

Tapaamiset 2 (11–19) ovat kohdassa 12.12.2006 päivitettynä 13.10.2007

sen jälkeen tapaamiskuukauden kohdalla