No 9 / 1.10.2008 Valtioneuvoston tekniset ohjeet (356/1962) sisälsivät paljon tien muotoon vaikuttavia normilukuja, kuten pysty- ja vaakasäteet sekä klotoidit, pysähtymisnäkemät jne.. Vieläkin käyttökelpoisena voisi pitää kuvaa, joka määrittelee tien poikkileikkauksen osat ja termit. Itse ohjeethan on jo kumottu.
Tien suunnittelun perusteita määriteltiin vuonna 1962 mm. seuraavasti:
”Tiensuunnittelun tulee perustua tarkoituksenmukaisiin liikennetutkimuksiin ja niiden pohjalta laadittuun, yleensä seuraavien 20 vuoden liikennekehitystä koskevaan arvioon siten, että tie voidaan sen mukaan kuin liikenne edellyttää, rakentaa joko yhtäjaksoisesti tai vaiheittain valmiiksi. Tällöin on käytettävä sellaisia mitoitusarvoja kuin liikenteen ja tienpidon kannalta, ottaen huomioon kustannustekijät, on tarkoituksenmukaista ja taloudellista.”
Mitoitusjakso oli siis 20 vuotta. Vaiheittain rakentamista selvitettiin liikennetaloudellisin laskelmin. Tuloksena oli, että esim. moottoritien vaiheittain rakentaminen oli kannattavaa, jos toinen ajorata tarvitaan vasta yli 7 vuoden jälkeen. Tätä pidettiin sitten ”nyrkkisääntönä”.
”Tie on yleensä kestopäällystettävä liikenteen ollessa suurempi kuin 1 500 henkilöautoyksikköä vuorokaudessa ja rakennettava neli- tai useampiajokaistaiseksi viimeistään liikenteen ylittäessä 9 000 henkilöautoyksikköä vuorokaudessa.”
Mitoitusperusteena käytettiin vuonna 1962 henkilöautoyksikköä. Kaikki muut ajoneuvot muutettiin ekvivalenttikertoimilla henkilöautoiksi. Mainittu 9000 henkilöautoyksikköä tarkoitti yleisesti noin 6000 autoa vuorokaudessa. Käytännössä tämä johti siihen, että jos tiellä oli noin 3000 autoa vuorokaudessa, niin ja vaiheittain rakentamisen ennustetilanteessa sillä oli tuo vaadittu 6000 autoa. Nykyisin useampikaistaisia teitä pääsee budjettiin, jos niillä on esityshetkellä noin 15000 autoa eli 5 kertaa enemmän kuin VTO:ssa edellytettiin. Tämä selittää, miksi moottoriteitä rakennettiin ehkä liiankin aikaisin (Turku – Aura), ainakin joitakin.
Toinen virhe, joka tehtiin, oli se, että kaupunkien ohikulkuteillä oletettiin katuliikenteen siirtyvän lähes kokonaan ohikulkutielle. Todellisuudessa pitkämatkalaisetkin poikkesivat tauolle kaupunkiin. Siksi joitakin (Lappeenranta, Oulu) rakennettiin liian aikaisin moottoritienä. Tulipahan ainakin ajoissa tehtyä. Nythän ne ovat tarpeen.
Mitoitusnopeudet määriteltiin myös sen ajan autojen mukaan. Valta- ja kantateillä oli haarukka 80 – 120 km/H, josta suurin arvo edellytti yksisuuntaisia ajoratoja. Ohjenopeus määritteli sitten monet muut tien elementit, kuten näkemät, kaarresäteet, pyöristyssäteet jne...
HJB / 15.12.2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti