Tapaaminen nro 136 / 20.08.2019 HJB.

Läsnä: MLe, TEUP, JN, LAM, API ja HJB.
Ja jälleen White Lady, mutta nyt toinen kabinetti.

Vieraaksi olimme saaneet Olavi Tupamäen. Olavi oli meillä tiestössä Espalla vähän aikaa, mutta tiestömittauksissa kai edeltävän kesän. Myöhemmin hän oli kansanedustajanakin pari kautta.

Mutta ensin alkuun pari asiaa, jotka jäi käsittelemättä. JN on viettänyt 150-vuotisjuhlia. Hän täytti 70, vaimo 60 ja avioliitto 20 (Vai oliko se koira? Ei tuo muisti ole enää entinen.) Summa oli kuitenkin 150.

Toinen unohtunut asia on, että nyt paikalla olleista enemmistö asui vuonna 1964 Otaniemessä  samassa huoneessa 3B43. Eli TeuP ja MLe kevään ja OT ja minä syksyn. Onhan tuosta jo 55 vuotta aikaa.

Minä töissä käsittelin kansaedustajien suulliset ja kirjalliset kysymykset sekä raha-asia-aloitteet, mutta yhtään OT:n asiaa en muistanut. Hän muisteli tehneensä ainakin kahdesta tietä. Kertoi myös, että kotikylään johtava tie oli vielä 1990-luvulla kelirikkoaikana niin huonossa kunnossa, että Tupamäen koulu sen varrelta jouduttiiin sulkemaan pariksi viikoksi. Opettaja ei päässyt autollaan koululle. Saattoi noita kulkukelvottomia olla vielä myöhemminkin kelirikkoaikoina ja kovien lumipyryjen aikaan. On liukkauskin  ollut sulkemisen syynä. Nyt on kunnossapitorahoissa niin iso vaje, että kantavuudet alenee ja voi sulkemisia olla vielä tulossa, ainakin raskaan liikenteen kieltoja. Me, jotka työskentelimme 1960-luvulta 2000-luvun alkuun näimme oikeastaan koko Suomen tiestön rakentamisen ja olimme siinä osaltamme mukanakin.

OT muisteli myös kansanedustajan aikojaan. Mm. sen, kun Veikko Vennamo muita kuulematta julisti SMP:n olevan vasemmistopuolue. Tämä SMP:n linjan vaihto, johti vasemmistoenemmistöiseen Eduskuntaan ja valisijamiehet (Raimo Lemström ja Aune Mänttäri)  huoklehtivt, että jokaisessa valiokunnassa oli vasemmistoenemmistö. Sekoiulun jälkeen valiokunnat jouduttiin valitsemaan uudestaan. Jo edellisesssä Eduskunnassa oli Rafael Paasio valittu puhemieheksi SMP:n tuella.

Me muut muistelimme myös Raimo Vistbackaa, joka oli liikenneministerinä meidän aikanamme. Hän oli liikenneturvallisuus seminaarissa sanonut puhujakorokkeelta, että hänen mielestään yhden oluen jälkeen voi ajaa autolla. Kyllähän sen laki sallii, mutta paikka oli outo tuolle sanonnalle. Jäi osallistujien mieleen. Toinen muisto, jota pidettiin kyllä joukossamme tarinana, mutta aikanaan se kerrottiin totuutena. Vistbacka oli siviilissä nimismies. Hän oli tullut vaimonsa kanssa vierailulta autolla ja huomasi pari sataa metriä ennen kotia, että vaimolla ei ollut turvavyö kiinni. Hän pysäytti auton ja käski vaimoa kiinnittämään turvavyön. Vaimo vähätteli, että enää 200 metriä ja mekko rypistyy. Vistbacka periaatteen miehenä otti sakkovihon taskustaan ja kirjoitti vaimolle 150 markan sakon turvavyön käyttämättömyydestä.

Tuo johti keskusteluun siitä, että pitääkö turvavyö olla kiinni, kun peruuttaa auton ulos tallista. Olimme sitä mieltä, että pitää, vaikka kyseessä onkin yksityisalue ja se saattaa haitata taaksepäin katselua. Tässä iässä on hyvä noudattaa rutiineja niin ei unohdu. Muistelimme myös TVH:n ST-ajoa, joissa eksyimme OT:n kanssa Hyrylän sorakuopille ja siellä auton nokka nosti ison maakiven ylös. Se sitten rullasi auton alla rikkoen yhtä sun toista.

Linnuista keskustelimme myös. APi oli seurannut, miten kanahaukka metsästi variksia. Se otti korkeutta ja lensi varislauman yläpuolelle. Sieltä se syöksyi alas ja ohi varislauman, mutta kääntyikin äkkiä ja hyökkäsi alhaalta, mutta ei sillä kertaa onnistunut. Mutta oli selvästi suunnitelma. Olihan sitä juttua myös valkoposkihanhista ja muista haukoista.

Ilmasto-ongelmiahan ei unohdeta. Niitä on varmasti. Mutta miten reagoidaan?  Toimenpiteitä on tehtävä, mutta kuinka pitkälle Suomessa kannattaa mennä, jos muut ei tee juuri mitään? Onko meidän "kuoltava nälkään", jolla ei ole maailman ilmastolle mitään merkitystä? Sama koskee oikeastaan maahan muuttoa. Ottamalla pakolaisia autamme yksittäisiä henkilöitä, mutta suuressa kuvassa se ei muuta mitään. Ongelmat on pakko ratkaista siellä, missä ne syntyvät. Esimerkiksi Nigerian väkiluku kaksinkertaistuu, vaikka sieltä muuttaa miljoonia pakolaisiksi. Eli väestönkasvu on saatava pysäytetyksi ensinmäisenä. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Mielipiteet muuttuvat hitaasti. Meillä Suomessakin lapset olivat pitkään vanhuuden turva. Vasta sosiaalietuisuuksien järjestäminen pysäytti väestön kasvun. Nyt jo ehkä liikaakin. Taitaa muutama sukupolvi mennä asioiden kuntoon saattamiseen?

Suojatiekäytäntöjä myös mietittiin. Jalankulkijalle on annettavaa tilaa, mutta sääntö ei koske pyöräilijää, vaikka he niin luulevat. Lisäksi pyöräilijä ei kai saa ajaa suojatietä pitkin ellei siihen rinnalle ole merkitty pyörätietä. Pitäisi taluttaaa.

Minä sain ensimmäisen kokemuksen tuosta jalankulkijan oikeudesta Ruotsissa, jossa sääntö tuli voimaan ennen Suomea. Lähdettiin Värtanilta kohti Vasa-laivaa kävellen. Ensimmäisellä suojatiellä tuli rekka, joka hidasti vauhtiaan jo 100 metrin päässä. Me näytimme kädellä, että annapa mennä. Samoin teki rekkakuski. Siinä sitä sitten vilkutettiin hyvän aikaa. Ei tullut kuski kuitenkaan kopistaan, joten nokkapokalta säästyttiin. Meille tuo Ruotsin sääntömuutos selvisi vasta myöhemmin.  Nykyisin Suomessa jalankulkijat katselevat kännykkää eikä liikennettä eli vastuu alkaa olla täysin autoilijalla.

OT kertoi muistakin urallaan tapahtuneista asioista. Hän oli mm avainasemassa Vietnamin laivatelakan toteuttamisessa. Se taitaa olla edelleen suurin Suomen kehitysavulla toteutettu hanke. Eduskuntakausien jälkeen OT sai pääsinsinöörin tehtävän laivatelakan toteuttamisessa. Aikamoinen vastuu 30-vuotiaalle. Taisi olla TVH:n tapa, että nuoriin luotettiin (Saisto?). OT kävi Vietnamissa neuvottelemassa. Suomen suurlähetystölle ei Vietnamin pitkä työpäivä sopinut, joten OT jäi yksin neuvottelemaan ja niin hän sai yksin allekirjoittaa sopimuksen Suomen puolesta. Ei tainnut olla ihan tapojen mukaista ja siksi hän sai kovat moitteet UM:stä. Meille nuorille taisi olla tuolloin yleistä, että asiat hoidetaan ja otetaan haukut sitten jälkikäteen. UM moitti mm siitä, että OT oli vaihtanut kielen ranskasta englanniksi. Suomessa oli tuolloin kuulema yksi nuubialainen rakennusinsinööri, joka osasi ranskaa. Telakan rakentaminen siirtyi UM:n päätöksestä ja samalla kustannusarviokin nousi 2,5 kertaiseksi. Jälkikäteen voi sanoa, että telakka on yksi onnistuneimpia kehitysapuprojekteja.

Kun homma pysähtyi, lähti OT muualle ulkomaille lähes 20 vuodeksi.  Lähinnä Nigeriaan ja Brysseliin. Nigeriassa hän oli Perusyhtymällä ja työt etenivät hyvin niin kauan kuin sotilasvallalla rahat riitti. Paikka oli kohtuullisen vaarallinen. Ulkonaliikkumiskieltoa rikkoneita ammuttiin. OT:n kohdalla meni ohi. Rahojen loppuminen oli ennakoitavissa. Niinpä OT teki firmalle maasta vetäytymisestä suunnitelman. Organisaatio oli iso ja siihen liittyi paljon kalustoa ja kiinteitä rakenteitakin, joten pelkällä lentolipun ostolla homma ei hoitunut. OT:n suunnitelma ei kuitenkaan edennyt johdolle asti ja niin OT lähti ja Perusyhtymä jatkoi siellä ja teki sitten isot tappiot. Taas yksi eimerkki siitä, että asioihin kannattaa varautua etukäteen.

Kotimaassa vuorossa oli Perusyhtymän vientiosasto ja Partekilla Saudeihin elementtitehdas. Myöhemmin sitten oma yritys ja sen hommissa Brysselissä 7 vuotta. Työt olivat pääosin EU-komissiolle ja Euroopan suurimmille rakennusalan yrityksille sekä pari konsulttityötä Japaniin ja Singaporeen.  Hän tekee edelleen töitä harvenevaan tahtiin omassa yrityksessään.

Oli silmiä avaava tapaaminen.

Seuraava tapaaminen on 24.9.2019 kello 12.30 ja vastuu on JN:llä.