Tapaaminen nro 78/ 25.9.2013

Paikka: Ravintola Haukilahden Paviljonki, vastuuhenkilö ToE

Aika: 25.9.2013 klo 12.30

Läsnä: MLe, TeuP, MP, ToE, JN ja HJB

Venähti vähän nämä muistiinpanot, mutta sehän vain lisää sivulla kävijöiden määrä. Eli nytkin tuplaantui eli taloustieteilijöiden tapaa käyttäen kasvu oli 100 %.

(Tässä piti olla kuva, jossa kävijöiden määrä on noussut yhdestä kahteen, mutta en sitä onnistunut tähän sovittamaan)

Tapaaminen oli sovittu Haukilahden Paviljonkiin, joka Espoon Merenkävijöiden satamassa oleva ravintola. Väkeä oli paljon. Oli samoja isoja johtajia kuin aikaisemminkin samoissa paikoissa. Jos tulee vielä useampi tapaamiskerta samaan paikkaan, niin pitää kysyä mukaan rinkiin. 

 

 Ravintola oli muuten lähellä TeuP:n entistä asuntoa. Hän kertoi asuneensa lahden toisella puolella, jossa hänellä oli veneelle oma ranta laituri ja siinä venepaikka. Pihaan näkyi myös Haukilahden vesitorni, jossa olimme Pentti Hautalan vieraana. Tuossa välissä asui aikoinaan myös työtoverimme MK, nykyinen MS sekä pomomme ETP.

 

Maakasvillisuudessa oli jo syksyn ruskan merkit. Kaulukset olivat pystyssä ja niskat kyyryssä. Joillakin olki aika kylmät kädet, kun käteltiin.

 

 Meitä oli paikalla 6. JPOS:lle tuli viime hetkellä ”pakottava ja väistämätön” meno. Epäilimme, että joku tarjosi lounaan. Ei hinta paha ollut täälläkään. Lounaan sai alle kympillä. Kahvikupin tosin joutui ostamaan erikseen ja se maksoi kolmanneksen lounaasta ja tarjottiin vielä lasista, joka poltti sormia.

Keskustelimme siitä, miten virkamies seuraa omia tekemisiään, mutta olen unohtanut mistä keskusteltiin. Toki meillä kaikilla on omat onnistuneet työt mielessä. Ehkä se liittyi jonkun muistelmiin? Ainakin Kalle Isokallion uusin kirja tuli ryhmässä kehuttua. Hän kirjoittaa hyvin ajankohtaisista asioista ja pisteliäästi. Mikä on sen hauskempaa kuin valtaapitävien mollaaminen? Myös ystävämme Pasanen on kirjoittanut uuden Konos-kirjan ja sekin todettiin hyväksi, jopa Pasasen parhaaksi.

Ajankohtaisuuksista mekin keskustelimme. Joku kuuntelee meitä, koska samat jutut ovat nyt loppuviikosta olleet lehdissä. Mm Ehrnrotin Luxemburgin tilille olivat ilmestyneet yllättävät 10 milj€. Ehrnrotin mukaan ne eivät olleet hänen rahojaan. Haiskahtaa rahanpesulta. Ehrnrotin pitäisikin nyt kiireesti tehdä tutkintapyyntö, jotta ei itse joutuisi epäillyksi. Samalla voisi tehdä tutkimuspyynnön identiteetin varastamisesta. Onhan näitä rahoja aikaisemminkin ilmestynyt väärälle tilille, mm. veronpalautuksia ja ainakin yksi kirjallisuusapuraha. Usein näissä tapauksissa on ollut kiire käyttää rahat pois. Mm kirjailija, jolle apurahaa ei ollut tarkoitettu vaan toiselle samannimiselle, käytti rahat ja taisi saada syytteen petoksesta. Olisi kuulemma pitänyt ymmärtää, että ei hänen kirjansa ollut apurahan arvoinen.

Kokoonnutaanko missään, ettei puhuttaisi Elopin sopimuksesta? Siitä mekin. Olimme yksimielisiä siitä, että jos meidän kanssamme tehtäisiin sopimus, että meille lankea lähes 20 M€, jos firma myydään, niin kyllähän siinä töitä tehtäisiin myynnin eteen aika rajusti. Me kaikki koimme aikoinaan sekä tavoitejohtamisen että tulosjohtamisen. TVH:ssa eräs insinööri totesikin, että kyllä insinööri osaa taaksepäin laskemisen. Lisäksi meille opetettiin differentiaalilaskentaa, jolla pystyi määrittelemään, missä saa pienimmällä muutoksella aikaan isoimman vaikutuksen. Ja kyllä näitä temppuja käytettiinkin.

Windows sai Elopin ja minä viruksen. Pari päivää aikaisemmin ilmestyi ruutuun välkkyvä teksti: ”Windows kaatuu! Paina OK!”. (OK ei tarkoita ryhmämme jäsentä.) Ei näyttänyt Windowsin tekstiltä joten suljin koko välilehden. Myöhempien kyselyjen perusteella tämä tunnetaan viruksena ”Windows kaatuu”. Eli oli sen tyyppinen, että hätäinen painaa OK:ta ja silloin virus on koneella. Siitä taitaa olla aika vaikeaa päästä eroon?

Muistelimme myös vanhoja autojamme. Vielä 1970-luvulla piti auton pakoputki vaihtaa parin kolmen vuoden välein. Nyt ne taitaa kestää jo auton iän? Osittain voi vaikuttaa katalysaattorikin, koska se kai ottaa pahimmat lämmöt pois? Ehkä materiaalitkin ovat parantuneet.

Kahveja maksaessamme MLe huomasi oudon 2 €:n kolikon. Epäilimme ensin sen olevan Liettuan, joka liittyi euroon pari kuukautta sitten, mutta pöydässä tarkemmin tutkiessamme huomasimme, että ei ollut. Oli suomalainen kolikko, joka oli lyöty Valtiopäivien 150-vuotisjuhlien kunniaksi. Samalla muistui mieleen, että uusi vitonen on ollut kierrossa jo useamman kuukauden. Jotkut olivat nähneet, jotkut ei. Ehkä kortilla maksamisella on siihen osuutensa.

Hallitus kaipaa vakautta kehitykseen, tosin ei nykyiseen suuntaan. Totesimme, että diktatuuri on yleensä aluksi hyvin vakaa. Jos on valistunut diktaattori, joka ajaa kansan hyvää, niin voi olla pidempäänkin. Mutta kuitenkin aina tulee hetki, jossa joku ei ole tyytyväinen ja silloin alkaa diktatuurin alasajo. Suomessa on tilanne nyt se, että hallituksella on kiire. Se on tehnyt paljon periaatepäätöksiä, mutta jos ei toteuttaminen tämän syksyn aikana ala, niin on syytä hajottaa hallitus ja pitää uudet vaalit. Tai ehkä olisi vielä parempi, jos epämiellyttävät päätökset hoitaisi virkamieshallitus? Oikeastaan jo nyt ollaan niin lähellä vaaleja, että epämiellyttävien päätösten teko on vaikeaa, ensi vuonna se on jo mahdotonta. Mutta valtakunnalla ei ole aikaa odottaa vuoden 2015 vaaleihin. Päätöksiä pitää syntyä äkkiä. Puheet ensi vuoden kehysriihestä pitäisi jo unohtaa. Siinä riihessä ei tehdä enää muita kuin menoja lisääviä päätöksiä, mikä voi olla tuhoisaa.

Mannerheimiä oli arvosteltu kovasti edellisen illan TV-keskustelussa. Seuraavan päivän lehdessä oli Raimo Ilaskiven kirjoitus. Me olimme aika lailla samaa mieltä. Veikko Huovinen sanoi aikoinaan, että ”jälkiviisaalla silmä on somassa paikassa, se katsoo taaksepäin”. Näin oli ohjelmassakin. Lisäksi kritiikkiä esittivät nuoret, joilta puuttui sotakokemus. Meidän joukkomme piti voittona sitä, että itsenäisyys säilyi. Kuka meistä on erehtymätön? Mikä oli Mannerheimin terveydentila Kannaksen murtumisen aikoihin? Kerrottiinko Mannerheimille kaikki tiedot? On esitetty väitteitä, että Mannerheimiä ei haluttu rasittaa kaikilla tiedoilla ja siksi päätöksiä tekivät ehkä muut? Taas tuli esiin myös se, miten Mannerheim määräsi huoltotien Leningradiin pidettäväksi auki. Laatokan rannalla olevia miehiä kiellettiin ampumasta jäällä meneviä tarvikekuljetuksia.

Asfalttikartellista ei ole kai vielä viimeisiä sanoja sanottu. Itse muistelin, että vuonna 1966 päällystettiin teitä taatusti tappiolla. Silloin huhuttiin, että isot firmat olivat sopineet, että joka viides vuosi tarjotaan niin halvalla, että pienet toimijat eivät saa töitä ja ajautuvat konkurssiin ja sitten ostetaan heiltä kalusto halvalla. POP hommasi aikoinaan Lemminkäisen Tanskaan töihin, koska siellä oli hintataso ihan hurja. Tanskalaiset eivät tästä pitäneet, vaan seuraavana vuonna Interbetoni tuli Suomeen. TeuP muisteli, että tiemerkinnät tarjottiin lähes puoleen hintaan. Silloin keskusteltiin siitä, voiko selvästi tappiollisen tarjouksen hyväksyä. ETP:n päätös oli, että siitä vaan, koska kyllä heidän lompakkonsa sen kestää. Olivat tanskalaisetkin asiasta tietoisia, koska normaaliin tapaan, ainuttakaan lisätyötä ei tehty. Ne jouduttiin sitten teettämään suomalaisilla ja kohtuullisen kovaan hintaan. Jäivätpä rahat Suomeen. Taisi 1970-luvulla käydä Suomessa myös jugoslaavit kokeilemassa tien päällystämistä. Pieleen meni. Ehkä ei laadultaan, mutta työntekijät näkivät nälkää. Taisi silloinkin paikalliset auttajat tarjota ruuat, kuten Thaimaan marjanpoimijoille. Eivät tulleet enää seuraavana vuonna.

Nykyisin useimmilla on jo kaksi vempelettä sähköpostien lukemiseen. Ihmeteltiin sitä, miksi viestit eivät poistu molemmista, kun ne tosista poistaa? Syy taitaa olla siinä, että saapuvat viestit tallentuvat omalle laitteelle eli ne on poistettava laitekohtaisesti. Lähtevät viestit tallentuvat operaattorin muistiin ja ne pystyy poistamaan kerralla. Olisiko tässä selitys?

Sovimme, että seuraavan tapaamisen hoitaa JPOS. Häneltä oli siihen saatu kirjallinen lupaus. Ajaksi sovittiin 22.10.2013.

HJB / 29.9.2013

HJB MUISTELEE 76 / LÄHETYSTÖJÄ 2

HJB / 20.8.2013

Tienpidon ohjelmointiin siirryttyäni lähetystökäynnit koskivat enemmänkin ajoitusta ja rahoitusta, mutta oli joskus edelleen kyse myös linjauksesta.

Eräänä iltapäivänä tuli joko RaR tai HOu pyytämään minua peilisaliin. Oli pyyntö tullut IP:ltä. Kysyin tietenkin missä asiassa. Sain lähtötiedoksi savolaisen kunnan nimen. Nappasin pari mappia mukaan ja marssin peilisaliin. Nykyisinhän tuo sali on työministerin käytössä.

Siellä oli muutama kunnan mies aika odottavana. Kertoivat kuitenkin rehellisesti ongelman. Olivat lähteneet Helsinkiin ajamaan kunnan tieasioita, mutta olivat unohtaneet ottaa selvää, mitä pitäisi ajaa. Nyt heidän pitäisi saada hankkeet selville, jotta he voisivat kertoa lehdistölle, mitä ovat saaneet Helsingin matkalla aikaan.

Siinä sitä keskusteltiin ja ehdotin, että eiköhän ole teille edullista, jos kerrotte niistä hankkeista, jotka meillä on alueellanne lähiaikoina alkamassa. Kuulosti heidän mielestään hyvältä. Niinpä minä kaivoin työohjelman esiin ja luettelin sieltä kolme muutaman kuukauden sisällä ko. kunnassa alkavaa tiehanketta. Varmistin vielä, että tiesivät missä ne kunnassa sijaitsevat. Lähetystö lähti tyytyväisenä kotiin ja antoivat lehdille lausunnon, että matka oli onnistunut ja he saivat lupauksen kolmen hankkeen toteuttamisesta.

Tämä oli esimerkki siitä, että lähetystöillä oli joskus tärkeämpää päästä käymään Helsingissä kuin saada jotain aikaan. Toinen tärkeä asia oli, että laskut pitää saada kunnan piikkiin.

Tästä oli esimerkkinä yksi pääjohtajan luona käynyt lähetystö, joka oli vielä peräti noin 10-henkinen. He puhuivat asiansa ja kun oli lounasaika lähestymässä, niin kysyivät, voivatko he tarjota pääjohtajalle lounaan. Pääjohtajalla oli sovittu tapaaminen eikä hän ehtinyt mukaan, joten hän ehdotti minua tilalle. Minäkin jouduin valitettavasti kieltäytymään, koska minulla oli puoli tuntia aikaa saada jokin muisti ministeriöön. Niinpä minäkin kieltäydyin. Neuvoin kuitenkin reitin Ratamestariin sopivaksi paikaksi. Käytävässä sitten kuulin katkeran sävyisen lauseen. ”Mehän joudumme nyt maksamaan lounaan itse?” Lounaan sai kunnan piikkiin ja silti täydet päivärahat, jos lounaalle osallistui yksikin vieras.

Samaan epätietoisuuden kategoriaan menee myös erään ministerin kysely ennen Eduskuntavaaleja. Hänen kyselyynsä vastasi OA enkä minä. Tämä ministeri oli huomannut, että ääniä saa paljon paremmin, jos lupaukset eivät ole katteettomia. Niinpä hän kyseli hyvissä ajoin, mitä hankkeita hänen vaalipiirissään alkaa vielä ennen vaaleja. Hän sai listan. Niinpä lehdissä alkoi näkyä uutisia siitä, miten hän halusi erityisesti sitä ja sitä tietä parannettavaksi. Hän tietenkin pääsi läpi.

HJB / 22.9.2013

HJB MUISTELEE 75 / MUISTIOITA JA LÄHETYSTÖJÄ 1

 HJB / 20.8.2013

TVH:ssa kävi aikoinaan lähetystöjä hyvinkin paljon. 1960-luvun lopulla oli erityistä tiejärjestelmän muuttuminen, kun kyläteistä ja kunnanteistä haluttiin valtion ylläpitämiä paikallisteitä. Näitä asioita hoiteli yleinen toimisto ja siellä MP ja RR. Me tiestössä kirjoittelimme vain lausuntoja hankkeista. Eräästä Koillismaan kunnasta tuli joka vuosi kirjelmä, jossa kunnan valtuusto oli laittanut paikallistieksi halutut tiet kiireellisyysjärjestykseen. Listassa oli muistaakseni noin 20 tietä. Esitin piirille toivomuksen, että jospa ottaisitte kuntaan yhteyttä ja kertoisitte, että piirissänne otetaan yleensä paikallisteiksi pari hanketta vuosittain, joten kunnan lista riittää ainakin 50 vuodeksi. Eli mitä järkeä on riidellä niistä loppupään teiden järjestyksestä vuosittain. Riittää, kun esitätte kaksi kiireellisintä.

Minä pääsin ottamaan vastaan ensimmäistä lähetystöä vasta, kun POP lähti Norjaan opiskelemaan ja perin häneltä alueinsinöörin tehtävät. Eräänä päivänä EKnen pyysi minun tulemaan huoneeseensa kello 10. Oli tulossa lähetystö Pohjanmaalta eräästä kunnasta. Minä menin ja olin sopivasti käytävässä, kun näin kolmen miehen marssivan käytävää pitkin kohti. Juha Mieto olisi ollut heidän rinnallaan pieni mies. Eli noin 2 metrisiä jokainen ja painoa noin 130 kg. Kai siinä käsipäivät käytävässä heitettiin ja miehet marssivat sisään EKsen huoneeseen. Istuivat pyytämättä neuvottelupöydän ääreen. Me emme ehtineet vielä istua, kun nyrkki pamahti pöytään ja kovaa. Minä ensimmäisenä vilkaisin, oliko siinä nyrkissä puukkoa. Minä uskalsin istua, mutta EKnen taisi katsella vähän pidempään. Minä olin oppinut tuntemaan pohjalaiset jo opiskeluaikoina. Olinhan asunut vuoden lapualaisen kanssa Lauttasaaressa ja samalla oppinut tuntemaan muutamia hänen kavereitaan.

Seuraava lause tulikin sitten jo heti nyrkiniskun jälkeen ja suhteellisen kovalla äänellä. ”Meillä on huonot tiet! Me ei sellaasta pitkään katella!” Tämän jälkeen alettiin sitten keskustella siitä, mikähän tie mahtaisi olla kysymyksessä. Ei sitä tietä ihan heti parannettu, mutta kaipa suunnittelu alkoi aika pian. Jos oikein muistan, niin jotain tehtiin jo 1970-luvulla, mutta isompi parantaminen taisi tapahtua vasta 1990-luvulla.

EKnen minua jälkeenpäin rahoitteli, että eivät lähetystöt aina ole näin värikkäitä. Yleisempää on, että puheille tullaan ”hattu kourassa” -asenteella. Tulihan niitä lähetystöjä sitten myöhemmin tavattua varmaan satoja. Alueinsinöörin tehtävissäkin kymmeniä. Tosin minä olin lähes poikkeuksetta avustava ”salkun kantaja”.

HJB / 15.9.2013

PS.  Näissä raapusteluissa näyttää kone tekevän jotain, mitä en ymmärrä. Fonttien koot vaihtelevat oudosti ja kappalevälit muuttuvat myös. Mutta haitanneeko tuo ketään? Ehkä toista lukijaa?