HJB / 6.8.2013
Tulikohan jo kerran muisteltua? No, eipä sitä taida kukaan
muistaa? Toisaalta tuttuja asioitahan nämä ovat muutenkin.
Vielä 1970-luvulla byrokratia valtiolla oli melkoista. Siksi
toimistohenkilökuntaakin tarvittiin paljon.
Otetaan vaikkapa tuleva posti. Enhän minä paljon asian
kanssa joutunut tekemisiin, mutta jotain kuitenkin. Tavoitteena oli, että
jokaisen saapuneen postin reitti ja paikka pystyttiin seuraamaan. Aivan kuten
nykyisin postipaketitkin. Taloon tullut posti avattiin ja kirjattiin
saapuneeksi. Katsottiin kenelle asia kuuluu ja kirjattiin lähtevien listaa ja
kenelle se oli toimitettu. Toimistossa samat asiat tehtiin uudestaan. Taisi
olla vielä luonnoskirja ja varsinainen postikirja erikseen, jotta päällikkö ei
päässyt postia hukkaamaan. Sama tapahtui myös lähtevälle postille. Mutta niinpä
tiedettiin kenellä paperit ovat.
Erityisen tärkeitä olivat ns. viralliset asiakirjat, kuten
Eduskunnan kyselyt. Yksi kysely jäi kerran kesälomien aikana vastaamatta. Sehän
oli melkein valtiopetokseen verrattava juttu. LVM:ssä todettiin kysely
lähetetyksi hallitusneuvos KP:lle. Hän väitti, ettei ole sitä koskaan saanut.
Näin asia varmaan olikin, koska meillä oli sopimus, että hän soittaa
välittömästi minulle ja minä nauhoitan puhelun. Minulla ei ollut mitään
havaintoa kyselystä. Oikeuskanslerillehan se asia meni. KP vastasi heti, että
mitä tätä enempää selvittelemään, koska ei siitä ole kuitenkaan mitään hyötyä.
Sovitaan, että hän on paperin hukannut. Hän sai oikeuskanslerilta varoituksen
virkavirheestä.
Lähtevissä kirjeissä oli myös melkoinen byrokratia. Ensin
valmistelija kirjoitti käsin luonnoksen. Sen jälkeen yksikön konekirjoittaja
kirjoitti siitä luonnoksen, joka vietiin päällikön käsittelyyn. Kun hän oli
laittanut pilkut kohdalleen, kirjoitettiin konsepti uudelleen ja päällikkö allekirjoitti
sen. Nyt paperi lähti osastopäällikölle, joka teki korjauksensa ja paperi
palasi uudelleen kirjoitettavaksi. Tämän jälkeen molemmat pomot laittoivat
konseptiin puumerkkinsä ja paperi lähti keskitettyyn konekirjoittamoon
puhtaaksi kirjoitettavaksi. Sen jälkeen se palasi pomoille allekirjoitusta
varten. Nyt paperi oli valmis lähtemään postitettavaksi. Jos jakelu oli suuri,
se piti kirjoittaa vielä erikseen vahalle, jonka avulla se monistettiin.
Kun 1970-luvulla tuli kopiokoneet, toimistohenkilöiden työt
muuttuivat. Osa otti sen kannan, että hänelle eivät kopiointityöt kuulu. Niitä
varten pitää palkata uudet henkilöt. Usealta ammattiryhmältä katsoi työt. Jos
ei ollut valmis muutoksiin, sai pyöritellä peukaloitaan. Kun huoneeni oli kopiokoneen
vieressä, niin enpä minä viitsinyt montaa kertaa anella kopioiden ottoa, vaan
aloin ottaa ne itse. Eihän se isopalkkaisen työtä ollut, mutta toisaalta siinä
tuli vähän käveltyä ja pidettyä taukoa. Ei aika ihan hukkaan mennyt.
Ensimmäisenä kärsivät toimistoapulaiset ja heti perään konekirjoittajat.
Myöhemmin tietokoneiden tullessa myös piirtäjien työt vähenivät ihan
olennaisesti. Koneellahan sai kaikenlaiset kaaviot helposti.
ATK:n tullessa saattoi taas tilastot ja taulukot siirtää
helpommin toimistohenkilöille. Riitti, kun itse varmisti niiden laadun.
Tunnolliset henkilöthän asiansa osasivat, joten riitti oikeastaan logiikan tarkistus.
Käsin tehdessä tuon usein pystyi tekemään ns. nurkkasumma tarkistuksella, mutta
konehan sen hoiti, joten menetelmä ei enää toiminut. Piti kehitellä uudet
menetelmät. Muistan myöhemmältä ajalta tapauksen, jossa sain sähköpostilla
tuotannolta talouden toteutumataulukot. Ne olivat kooltaan noin 50x50 solua.
Lisäksi taulukkoja oli joka piiristä ja vielä summat erikseen eli noin 12 taulukkoa.
Valtava määrä tietoa eli noin 30000 solua. Mahtoivat tuotannossa ihmetellä, kun
vastasin 5 minuutissa, että Ö-piirin taulukossa on solussa K52 virheellinen
tieto ja lisäksi Y-piiri on muuttanut taulukon kaavoja. Siksi lopputulos on
totaalisesti pielessä eikä koko maan tiedoilla ole mitään käyttöä. kaikkea sitä
oppii, kun harjoittelee.
HJB / 19.8.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti