HJB MUISTELEE 74 / TIETOKONEET JA TOIMISTOTYÖT 7

HJB / 31.8.2013

Edellä oli jo puhetta postikirjoista. Heti alussa sain ohjeen, että papereita ei saa repiä. Jos kirjeessä on sinistä mustetta, se on toimitettava arkistoon. Tosin meillä oli Espalla ihan omakin arkisto. Oli iso komero, johon säilytettäviä papereita vietiin. Minä sain melko aikaisin erään kaivosyhtiön kirjeen, jossa kerrottiin heidän avaavan eräälle paikkakunnalle lähiaikoina kaivoksen. Sen malmi kuljetetaan lähimmälle rikastamolle. Lisäksi toivottiin, että tieto pysyy salaisena, kunne he sen julkistavat. Minä otin pyynnön vakavasti ja raivasin omaan kaappiini tilan säilytettäville papereille. Vähitellen niitä alkoi olla niin paljon, että löytäminen tuotti hankaluuksia. Tämä johti ryhmittelyyn piireittäin. Ensin taisi olla vain kaprokit eli paperiarkki, jonka välissä paperit olivat. Myöhemmin järjestin joka piirille oman hyllyn. Kun jokin tie oli hoidettu, lähetin paperit arkistoon. Marjatta Berg kävikin aina välillä kysymässä, onko jokin muistio minun arkistossa. Oli tyytyväinen kun paperit löytyi nopeasti. Lopettaessani esikunnassa lähetin kaikki paperit hänelle. Hän oli tyytyväinen, paitsi epäili, että kun hän jää eläkkeelle, niin kaikki loppuu. Tarkastuksessa yritin aina välillä johtoa muistuttaa, että arkistointi on lakisääteistä ja tärkeää.

Lähtevät kirjeet olivat useimmiten osastonkirjeitä. Etenkin, jos ne sisälsivät päätöksen. Tiesuunnitteluosastolla näitä kirjeitä oli paljon. Muistan eräänä vuonna kirjoittaneeni kirjeen, jonka numero oli 13000 ja risat. Osastopäällikkö hyväksyi nämä kaikki. Lomilla asioita hoiti apulaisosastopäällikkö. Väin Skogström niitä nimiä kirjoitteli. Meidän valmistelijoiden piti olla aina valmiina tapaamiseen, jos hänellä oli kysyttävää. Hän nimittäin perehtyi noihin 13000 asiaan perusteellisesti. Hänen aikataulunsa oli sen tyyppinen, että kutsut tulivat työajan rajapinnoissa eli kello 8.00, kello 11.15, kello 12.30 tai kello 16.00. Liukuvaa työaikaa ei ollut, joten ainakin silloin, kun jokin paperi oli hänellä, piti työaikojan kanssa olla tarkkana. Muistan tapauksen, jossa POP oli lähdössä Lappiin hiihtolomalle. Juna lähti kai noin kello 17.00, joten hän lähti etuajassa hakemaan matkatavaroitaan. Eikö juuri silloin tullut kutsu VS:n luo. Vastasin POP:n olevan nyt käymässä jossain, mutta yritän selvittää asian. Niinpä soitin POP:n vuokranantajalle ja käskin POP:n tulla välittömästi työpaikalle. Sieltä hän sitten saapui suksien kanssa ja kävi hoitamassa asian.

Toimistosta kirjeet lähtivät omana sarjanaan. Siihen kuului ne päätökset, joihin yksiköllä oli valtuus sekä lausunnot erilaisista asioista. Toimistolla ei ollut varsinaista päätäntävaltaa kovinkaan paljon, joten meillä taisi riittää koko vuodelle noin 100–200 kirjettä. Sitten olivat vielä sisäiset lausuntopyynnöt, muistiot ja muut epäviralliset kirjeet. Näistä käytettiin nimitystä 0-kirjeet eli ne numeroitiin omaan sarjaansa (0/Ttö-15). Näitä kirjeitä oli sitten taas enemmän. Aikanaan päätettiin rationalisoida ja tuo 0-kirjejärjestelmä lakkauttaa. Se johti siihen, että vastaavat paperit lähtivät vain asiamerkinnällä ja allekirjoituksella, joka usein oli vain puumerkki.

Huomasin aika pian, että järjestelmä aiheutti saajalle ongelman. Kun he vastasivat ko. kirjeeseen, joutuivat he viittauksen tekemään mitä erilaisimmin keinoin. Niistä näkyi, että miettimiseen oli käytetty aikaa. Minäpä otin käyttöön omissa kirjeissäni ihan oman numerosarjan (HJB-15). Tämä helpotti vastaanottajan työtä. Takaisin päin alkoi tulla kirjeitä, joissa oli viittaus tuohon omaan numerooni. Vastauksia tuli muualtakin kuin vastaanottajalta, joten numerointi helpotti myös minun työtäni. Kun oli tietokone jo silloin olemassa, niin tietenkin minulla oli rekisterikin olemassa. Vuoden lopussa voi numeroista päätellä, paljonko olin kirjeitä kirjoittanut. Yleensä niitä oli vähän päälle 200 omalla numerolla ja sitten ne viralliset paperit vielä yksikön numerolla. Niitä taisin kirjoitella noin 100–150 vuosittain. Eli lähes neljäsataa kirjettä vuosittain. Se on noin 2 joka työpäivä. Eivätkä ne olleet mitään lomakkeita, vaan jokainen kirje oli uniikki, usein vielä monisivuinen. Tosin sisältö saattoi olla kaavamainen. esimerkiksi tien parannushankkeista kirjoitin yleensä ensin tarpeen kuvauksen teknisin tiedoin. Sitten vertasin sitä koko maan tietoihin. Esimerkiksi sorateiden päällystämistä koskevissa aloitteissa saatoin vain lyhyesti todeta, että maassa on 20000 vilkkaammin liikennöityä soratietä ja niitä päällystetään vuosittain noin 100 km. Lopuksi vielä maininta siitä, miten hanke sijoittuu ohjelmiin tai tavoitteisiin.

HJB / 31.8.2013

Tapaaminen nro 77 / 28.8.2013

 Paikka: Ravintola Stockmannin vintti, vastuuhenkilö MP

Aika: 28.8.2013 klo 12.30

Läsnä: MLe, TeuP, MP, ToE, JN ja HJB

Olimme Stockan vintillä toista kertaa rauhallisessa kabinetissa. Näillä kuuloluilla on hiljaisuus keskustelua huomattavasti edesauttava tekijä.

Keskustelu alkoi Arkinmäen lipunheilutuksesta. Tuomitsimme tapauksen. Arkinmäki on sanonut, että ministerilläkin on sananvapaus. Niin on, mutta jos on kutsuttuna vieraana jossakin, on syytä olla kohtelias sekä isännille että lipun maksaneelle. Käyttäytymistavat on saatettava kunniaan. Ovatko muuten olympiarenkaissa myös sateenkaaren värit? Taitaa joku puuttua?

Mitä tulee itse asiaan, niin siinäkin protesti kohdistuu Venäjän tapaan käsitellä asioita eli lain tulkintaan. Laki on tietääksemme lyhyesti ilmaistuna, että lapsille ei saa esittää homopropakandaa. Mielestämme ei pitäisi esittää oikein mitään muutakaan propagandaa, etenkään seksuaalista. Lapsia on hyvä suojella. Venäjän laki on siis hyvä ja lapsia suojeleva. Kääntäen tulkittuna Arhinmäki kannattaa lapsille annettavaa seksuaalista propagandaa. Sama koskee muitakin protestoijia. Protestien pitää kohdistua suoraan Venäjän tapaan tulkita lakeja eikä yksittäiseen lainkohtaan.

Jostakin mustasta tuli mieleen johdon neuvottelupäivät 1970-luvun puolivälistä. Nelostiestä oli vielä osa vailla mustaa päällystettä. Eeli Kinunnen oli neuvottelussa todennut, että hän mielellään näkisi, että koko päätieverkko on musta, kun hän jää eläkkeelle. Oli piiri-insinööri Roimu luvannut tilata junallisen kimröökkiä.

Muistelimme myös, että aikoinaan jokaisen virkamiehen oli vannottava virkavala.  Meistäkin osa oli sen tehnyt. Jotkut valat vannottiin jopa Smolnassa, jos oikein muistan, kollegion huoneessa eli istuntosalissa nyt ainakin. Minä en koskaan vannonut, koska olin työsopimussuhteessa. Mutta minähän en saanut pistää nimeäni virallisiin papereihin. En mm. saanut hyväksyä kesäharjoittelijan irtisanoutumista syksyllä, vaikka olin toimistopäällikön sijainen. Taisi sen sitten allekirjoittaa toimistosihteeri, joka oli ainoa paikalla oleva virkamies. Sanoinkin joskus, että en saa esitellä, mutta päättää saan, kunhan en vain kirjoita nimeäni. Myöhemmin meistä kaikista tehtiin virkamiehiä, mutta ei silloin enää valoja vannottu?

Kielitodistus oli toinen mielenkiintoinen paperi.  Virkaan nimitettävällä se piti olla. Minulta jäi sekin hankkimatta. Tosin eipä juuri haitannut. Olinhan jo kouluaikoina Tukholman matkalla toiminut nelosen ruotsillani tulkkina niille, joilla oli kymppi. Kielitodistuksia hankittiin monella tapaa.  Säännöt olivat muutekin ihmeellisiä. ToE oli kirjoittanut ylioppilaskokeet ruotsiksi. Kun hän aikoi kirjoittaa diplomityönsä suomeksi, puuttui proffa asiaan. Hän totesi, että jos kirjoitat suomeksi, niin Sinun pitää myöhemmin todistaa osaavasi sekä ruotsia että suomea. Jos kirjoitat sen ruotsiksi, Sinun pitää todistaa vain suomen taitosi. Niinpä ToE vaihtoi diplomityönsä kielen.

Kielitodistuksien saamisesta kiersi monta juttua. Jotkut kokeen vastaanottajista leimattiin tiukoiksi ja jotkut taas löysiksi. Eräs tenttaajista oli todella löysän maineessa ja siksi hänestä kerrottiin monia juttuja. Kaksi kaveria oli ollut tenttimässä ja heti kättelyssä hän oli ilmoittanut olevansa kiireellinen ja kysyi, riittääkö nöjaktik? Toinen kavereista oli nostanut kätensä ylös ja niin kaverit saivat todistuksen. Hississä toinen oli sitten kysynyt, mitä se nöjaktik tarkoittaa? Eräs tenttijä ei ollut osannut juuri mitään. Niinpä tenttijä oli tuskastuneena sanonut, että jos ymmärrät mitä tarkoittaa tuo lomakkeen lopussa oleva teksti ”avgift 5 mk”, niin pääset läpi. Kaverilla meni arvaukseksi, mutta arvasi oikein. Kolmas kaveri oli myös ollut täysin osaamaton. Tenttaaja oli sanonut, että et läpäise, mutta kyllä hän seuraavalla kerralla hyväksyy ja ohjasi kaverin ulko-ovelle.  Ovi kello soi välittömästi ja kaveri ilmoitti tulleensa nyt sille toiselle kerralle. Tenttaaja oli todennut, että ei hän nyt ihan tätä tarkoittanut, mutta kirjoitetaan nyt sitten se todistus. Yksi meistä oli tarkistuttanut tekstinsä etukäteen eräällä ruotsinopettajalla. Tenttaaja oli sanonut yhden preposition olevan väärä. Kaveri oli ollut kuitenkin sitä mieltä että se oli oikea. Tenttaaja oli poistunut huoneesta ja palannut vanhaa perheraamattua suuremman sanakirjan kanssa ja lyönyt sen mitään sanomatta kaveri eteen. Tenttaaja oli oikeassa ja niin sai ruotsinopettaja palautetta ja oppia.

Gasumia ollaan jakamassa useammaksi yritykseksi. Syynä on EU-lainsäädäntö. Niin kauan, kun kaasun toimituksessa ei ole kilpailua, saavat kaasun toimittaja, verkon ylläpitäjä ja myyjä olla samaa yhtiötä, mutta kun markkinoille tulee useampi toimija, pitää verkko ja toimittaja erottaa. Jos LNG-terminaali rakennetaan Suomeen, niin silloin sinne kaasu tulee ehkä jostakin muualta kuin Venäjältä ja silloin putket ja kaasun toimittaja eivät saa olla samassa yhtiössä. Sähkön toimituksessahan tämä on jo toteutettu valtakunnan verkossa. Paikallisverkossa siirtomaksut ovat tiukassa kontrollissa, jotta niissä voi liikkua myös kilpailijoiden watteja. Tämä periaate voisi olla myös tietoliikenteessä. Nythän tietoverkko ja palvelimen tarjoaja ovat samaa yhtiötä. Siksi pienillekin paikkakunnille rakennetaan päällekkäisiä valokuituverkkoja ja kuluttaja maksaa.

Syyria on ajankohtainen aihe erityisesti tänään, jolloin pommit saattavat lentää.

Totesimme, että lienee jo toteen näytetty, että tappavia kaasuja on alueella levinnyt. Mutta kuka on levittäjä? Siinä se ongelma on.

1. Syyria hallitus? Eihän hallitus tyhmä ole. Miksi se olisi ampunut kaasu pommeja, juuri kun tutkijat ovat tulleet maahan? Ainoa syy voi olla hämäys eli jos syy saataisiin jotenkin kapinallisten piikkiin.  Tuntuu aika riskialttiilta tempulta? NSA on kuunnellut hallituksen puheluita, jotka todistavat sen iskeneen? Miten se todistaa, jos puolustusvoimat hädissään kyselevät kuka käytti pommeja? Näinhän se uutisissa kerrottiin.
2. Kapinalliset itse? Kapinallisille on eduksi, jos he saavat tilanteen näyttämään siltä, että hallitus pommitta kaasulla. Onhan Obama luvannut iskeä, jos löytyy näyttöä kaasun käytöstä. Ulkomaiset iskut olisi kapinallisille suuri apu? Kapinallisissa on monen laista porukkaa. Jos on valmis itsemurhaiskuihin, niin kai sitä voi muutaman sata omaakin tappaa?
3. Ehkä kyseessä olikin onnettomuus? Eli osuivatko hallituksen pommit kapinallisten kaasuvarastoon?

Mutta jos nyt sitten Syyriaan isketään? Islamissa on pitkä muisti. Eikö Sunnit ja Shiiat tapa tosiaan siksi, että 1400 vuotta sitten toinen osapuoli tappoi toisen osapuolen profeetan? Eikä lännessäkään olla lyhytmuistisia. Pohjois-Irlannissa protestantit haluavat marssia jokaisen katolisista 400 vuotta sitten saavutetun voiton kunniaksi ja tietenkin marssia pitää aina katolisten ikkunan alla.

Isku Syyriaan johtaa varmasti reaktioihin Iranista. Kohde voi olla Israel. Israel iskee takaisin ja lujaa, jos vain saa hyvän syyn. Entä sitten terroristit? Varmaan heitä on hallituksenkin puolella. Ainakin syntyy, jos hallitus kaatuu. Näitä tappavia kaasuja pystyy tekemään kotikeittiöissä netistä löytyvin ohjein eli varmaankin tule länsimaissa iskuja esim. metroihin. Eli jokin muu keino pitää löytyä kuin aseet? Ne johtavat vain koston kierteeseen. Varmaankin Kreikan kriisi on helpommin ratkaistu kuin Syyrian ja Egyptin, vaikka sekin vie 40 vuotta?

Israelin todettiin olevan kohtuullisen haluton rauhaan. Sitä osoittaa siirtokuntien rakentaminen alueelle, jonka pitäisi jäädä palestiinalaisille. Suomessa jo lapsikin ymmärtää, että toisen maalle rakentaminen on kielletty. Tosin ylilyöntejä tapahtuu täälläkin. Israelin historia on värikäs. Useat sen pääministereistä ovat nuoruudessaan olleet ”terroristeja”?  TV:stä tuli kesällä sarja ”Luvattu maa”, joka oli hyvä. Tosin sen nimi johti harhaan ja siksi moni jätti sen katsomatta.

Eikä tuo asuttaminen ole muillakaan alueilla harvinaista. Jo Kustaa Vaasa antoi 1500 luvulla talonpojille määräyksen siirtyä kaskenpolttoon Pähkinäsaaren rajan toiselle puolella. Niinpä sitten 1595 Stolbovan rauhassa raja vedettiinkin ihan uuteen paikaan. Kiinalaiset ovat siirtyneet vähitellen asuttamaan Siperiaa ja venäläiset Etelä-Karjalaa. Jos rajoja ei olisi siirretty, meistä suuri osa puhuisi nykyisin venäjää.

Sukututkimus tämän osoittaa. Sukututkimuksessa monet tyytyy siihen, että selvitetään sukuketjut. Asiaan tulee ihan uusi näkökulma, kun rinnalle löytyy tarinoita. Myös kirkonkirjoista voi lukea rivien välistä. Papit ovat joskus tehneet aika yllättäviä merkintöjä. Osa niistä on varmaankin oman ajatusmaailman seurausta, kuten esimerkiksi aviottomuuden poikkeuksellinen korostaminen käyttämällä eri kynää ja alleviivausta.

Vielä lopuksi oli puhetta lasten kielikoulutuksesta. Meistäkin oli puolella kokemusta kaksikielisestä perheestä. Lapsille puhutaan yleensä molempien vanhempien kieltä. Loogisuus on siinä kuitenkin tärkeää. Usein kumpikin vanhempi puhuu sitä omaa äidinkieltään. Lehdessä oli juttua perheestä jossa kotikielinä oli vanhempien kielten lisäksi suomi eli lapset oppivat venäjän, ranskan ja suomen. Koulussahan sitä tulee sitten vielä se pakkoruotsi. Jos noita rajoja ei olisi siirrelty, niin ei puhuttaisi pakkoruotsistakaan, tuskin suomestakaan?

Seuraava tapaaminen sovittiin syyskuun lopulle 25.9.2013 kello 12.30. Vastuuhenkilönä on ToE. paikka löytynee lännestä.

HJB / 29.8.2013

HJB MUISTELEE 73 / TIETOKONEET JA TOIMISTOTYÖT 6

HJB / 6.8.2013

Tulikohan jo kerran muisteltua? No, eipä sitä taida kukaan muistaa? Toisaalta tuttuja asioitahan nämä ovat muutenkin.

Vielä 1970-luvulla byrokratia valtiolla oli melkoista. Siksi toimistohenkilökuntaakin tarvittiin paljon.

Otetaan vaikkapa tuleva posti. Enhän minä paljon asian kanssa joutunut tekemisiin, mutta jotain kuitenkin. Tavoitteena oli, että jokaisen saapuneen postin reitti ja paikka pystyttiin seuraamaan. Aivan kuten nykyisin postipaketitkin. Taloon tullut posti avattiin ja kirjattiin saapuneeksi. Katsottiin kenelle asia kuuluu ja kirjattiin lähtevien listaa ja kenelle se oli toimitettu. Toimistossa samat asiat tehtiin uudestaan. Taisi olla vielä luonnoskirja ja varsinainen postikirja erikseen, jotta päällikkö ei päässyt postia hukkaamaan. Sama tapahtui myös lähtevälle postille. Mutta niinpä tiedettiin kenellä paperit ovat.

Erityisen tärkeitä olivat ns. viralliset asiakirjat, kuten Eduskunnan kyselyt. Yksi kysely jäi kerran kesälomien aikana vastaamatta. Sehän oli melkein valtiopetokseen verrattava juttu. LVM:ssä todettiin kysely lähetetyksi hallitusneuvos KP:lle. Hän väitti, ettei ole sitä koskaan saanut. Näin asia varmaan olikin, koska meillä oli sopimus, että hän soittaa välittömästi minulle ja minä nauhoitan puhelun. Minulla ei ollut mitään havaintoa kyselystä. Oikeuskanslerillehan se asia meni. KP vastasi heti, että mitä tätä enempää selvittelemään, koska ei siitä ole kuitenkaan mitään hyötyä. Sovitaan, että hän on paperin hukannut. Hän sai oikeuskanslerilta varoituksen virkavirheestä.

Lähtevissä kirjeissä oli myös melkoinen byrokratia. Ensin valmistelija kirjoitti käsin luonnoksen. Sen jälkeen yksikön konekirjoittaja kirjoitti siitä luonnoksen, joka vietiin päällikön käsittelyyn. Kun hän oli laittanut pilkut kohdalleen, kirjoitettiin konsepti uudelleen ja päällikkö allekirjoitti sen. Nyt paperi lähti osastopäällikölle, joka teki korjauksensa ja paperi palasi uudelleen kirjoitettavaksi. Tämän jälkeen molemmat pomot laittoivat konseptiin puumerkkinsä ja paperi lähti keskitettyyn konekirjoittamoon puhtaaksi kirjoitettavaksi. Sen jälkeen se palasi pomoille allekirjoitusta varten. Nyt paperi oli valmis lähtemään postitettavaksi. Jos jakelu oli suuri, se piti kirjoittaa vielä erikseen vahalle, jonka avulla se monistettiin.

Kun 1970-luvulla tuli kopiokoneet, toimistohenkilöiden työt muuttuivat. Osa otti sen kannan, että hänelle eivät kopiointityöt kuulu. Niitä varten pitää palkata uudet henkilöt. Usealta ammattiryhmältä katsoi työt. Jos ei ollut valmis muutoksiin, sai pyöritellä peukaloitaan. Kun huoneeni oli kopiokoneen vieressä, niin enpä minä viitsinyt montaa kertaa anella kopioiden ottoa, vaan aloin ottaa ne itse. Eihän se isopalkkaisen työtä ollut, mutta toisaalta siinä tuli vähän käveltyä ja pidettyä taukoa. Ei aika ihan hukkaan mennyt. Ensimmäisenä kärsivät toimistoapulaiset ja heti perään konekirjoittajat. Myöhemmin tietokoneiden tullessa myös piirtäjien työt vähenivät ihan olennaisesti. Koneellahan sai kaikenlaiset kaaviot helposti.

ATK:n tullessa saattoi taas tilastot ja taulukot siirtää helpommin toimistohenkilöille. Riitti, kun itse varmisti niiden laadun. Tunnolliset henkilöthän asiansa osasivat, joten riitti oikeastaan logiikan tarkistus. Käsin tehdessä tuon usein pystyi tekemään ns. nurkkasumma tarkistuksella, mutta konehan sen hoiti, joten menetelmä ei enää toiminut. Piti kehitellä uudet menetelmät. Muistan myöhemmältä ajalta tapauksen, jossa sain sähköpostilla tuotannolta talouden toteutumataulukot. Ne olivat kooltaan noin 50x50 solua. Lisäksi taulukkoja oli joka piiristä ja vielä summat erikseen eli noin 12 taulukkoa. Valtava määrä tietoa eli noin 30000 solua. Mahtoivat tuotannossa ihmetellä, kun vastasin 5 minuutissa, että Ö-piirin taulukossa on solussa K52 virheellinen tieto ja lisäksi Y-piiri on muuttanut taulukon kaavoja. Siksi lopputulos on totaalisesti pielessä eikä koko maan tiedoilla ole mitään käyttöä. kaikkea sitä oppii, kun harjoittelee.

HJB / 19.8.2013

HJB MUISTELEE 72 / TIETOKONEISTA 5

HJB / 20.6.2013

Vuoden 2011 eräässä tapaamisessa tuli jo muisteltua, miten tietokoneen käyttö voi mennä pieleenkin. Kotini sähköntoimittaja siirtyi laskutuksessaan käyttämään tietokonetta joskus 1970-luvulla. Mittarin lukija kävi paikalla kuten ennenkin ja täytti lomakkeen.

Parin viikon päästä tuli lasku ja sen loppusumma oli vähän yli miljoona markkaa. Äitini soitti minulle ja kysyi, mitä tehdään. Lupasin käydä viikon sisällä katsomassa, mistä on kysymys. Lasku käteen ja mittarille. Mittarin lukema laskussa ei ollut sinnepäinkään kuin mittarissa. Kun on muutama numero, niin äkkiähän sitä insinööri huomaa, että laskun lukema vastasi mittarin valmistusnumeroa.

Käskin äitiäni soittamaan sähkön toimittajalle ja kertomaan mitä oli tapahtunut. Sieltä laskuttaja pahoitteli asiaa, mutta kehotti kuitenkin maksamaan laskun, niin hän sitten hyvittää seuraavassa. Äitini sanoi että nyt ei oikein käy, kun ei ole ihan helposti irrotettavissa yli miljoonaa markkaa. Vasta nyt laskuttaja ymmärsi ongelman ja sanoi lähettävänsä uuden laskun.

Meillä kävi naapurin vanha mummo usein kylässä, jopa päivittäin. Äitini mieleen tuli nyt, että mummoahan ei ole viikkoon näkynyt. Hän lähti käymään naapurissa. Siellä mummo istui keinutuolissa ja itki. Oli itkenyt ja ollut syömättäkin jo varmaan viikon. Hän valitti saaneensa niin ison sähkölaskun, että siihen ei riitä rahat, vaikka talon myisi. Äitini selitti tilanteen ja lupasi soittaa laskuttajalle uudestaan. Mummo rauhoittui ja alkoi ruokakin maistua.

Mittarin lukija oli täyttänyt kai koko kylän lomakkeet väärin. Laskuja oli varmaan lähetetty koko kylälle. Meidän lasku vain oli ensimmäisiä. Näitä samoja koodausvirheitä on tapahtunut varmaan lähes jokaiselle. Meillekin. TPO:n yhteydessä jo aiemmin muistelin sitä, miten Nastolan kuntakoodi oli vaihtunut Kauhajoeksi ja siitäkös lehdistö riemun nosti, TVH rakentaa Nastolan tien Kauhajoelle. Eipä rakennettu. Seuraavassa ohjelmassa korjattiin.

HJB / 6.8.2013