HJB /10.6.2013
Pasilaan muutettaessa taidettiin Tekosta luopua. Muistini
mukaan sinne oli rakennettu jo valmiiksi Nokian Toimi-järjestelmä. Siihen
sisältyi myös taulukkolaskentaa, joten saimme kaikki siirrettyä siihen. Toimi
oli päätetyöskentelyyn perustuva eli itse kone oli Tk:n tiloissa ja meillä vain
toimistohenkilöillä päätteet. Tosin, kun olimme päässeet jo mikron makuun, niin
emme siitä kokonaan luopuneet. Muistaakseni saimme Davan, joka oli sijoitettu
pyörillä varustetulle pöydälle ja sitä sitten siirrettiin huoneesta toiseen.
Kone vaan ei kestänyt kynnysten ylitystä, joten se oli kohtuullisen lyhyt
ikäinen. Olihan niitä riitojakin koneen käytöstä. Oli sovittu aikatauluja,
mutta kun tuli joku kiireellinen työ, niin aikatauluja piti muuttaa. Aina se ei
onnistunut ja sitten vähän huudettiin.
TOIMI opetti myös sen, että on tärkeää tallentaa tiedot
riittävän usein. Lisäksi sähkön saanti on turvattava. Meillä kävi niin, että
vähän ennen ruokatuntia eräs pöytävalaisin irtosi pidikkeistään ja pudotessa
hajosi niin, että aiheutti oikosulun ja sulakkeen palamisen. Siinä katosi
kolmen neljän henkilön aamupäivän työt avaruuteen. Tilasimme välittömästi
Atk-laitteille erillisen sähköverkon eli ne olivat oman sulakkeensa takana.
TOIMI aiheutti muutenkin samanlaisia ongelmia. Ohjelman jossakin jumittuessa,
se oli buutattava ja aluksi siitä ei ilmoitettu, joten buuttaus tuhosi muiden
työt. TOIMI taisi olla käytössä vain taloustoimistossa ja Tk:ssa. Oppia ikä
kaikki.
Meidän IBM:n kirjoittimet olivat jo iäkkäitä ja niin alkoi
keskustelu niiden uusimisesta. Uusi kone maksoi noin 15000 mk. Mikron hinta oli
noin 40000 mk. Minä herätin pahennusta asettumalla poikkiteloin uusien koneiden
hankinnalle. Kysyin mitä järkeä on nyt hankkia uusia kirjoituskoneita, kun
jokaisella on viiden vuoden sisällä pöydällään mikro? JH antoi minulle oikein
isän kädestä palautetta. Ei niitä koneita kuitenkaan enää hankittu. Yksi kone
hajosi ja sen tilalle hankittiin vain 3000 mk maksava A4 tekstiä kirjoittava
kone. Olihan se huono, mutta kyllä sillä LOR pärjäsi muutaman vuoden.
TVH:ssa oli suuri tietojen käsittelyn miettiminen noin vuonna
1982 ja sitä veti IBM:n konsultit. Tarkoitus oli hankkia omat isot
keskustietokoneet. Konsultit vetivät läpi noin puoli vuotta kestävän prosessin,
jossa mietittiin kaikki tiedot, mistä ne tulevat, miten niitä prosessoidaan ja
mihin ne menevät. Syntyi mappikaupalla IPO (in put - prosess - out put)
kaavioita. Itse en ollut tuossa työssä mukana, mutta seurasin läheltä. Ehkä
jotain toimitin omien töitteni osalta. IBM:n konsulttien tarkoitus oli myydä
omat tuotteensa. He vetivät kehittämisprosessin tietojeni mukaan maksutta.
Jälkiseurauksen alkoi myös sitten OTJ:n eli ohjelmoinnin
tietojärjestelmän kehittäminen. Itse en suostunut vetäjäksi, koska oli
hoidettava kaikki määräaikaishommatkin. Niinpä MOT siirtyi U-piiristä projektin
vetäjäksi. Konsulttia haettiin ensin Nokia Data:sta. Heillä oli juuri kehitetty
menetelmä Nestor, jonka piti sopia meille. Kyse oli minusta tavoitejohtamisprosessista,
jota meillä oli jo muutaman vuoden käytetty. Päätettiin yrittää Nokian kanssa.
Ensimmäiseen kokoukseen tuli kuitenkin Nokialta henkilö, joka oli vasta
aloittanut, eikä tiennyt Nestorista tai tavoitejohtamisesta juuri mitään.
Tunnin keskustelun jälkeen totesimme, että tämä oli nyt tässä.
Palkkasimme Kari Saaren-Seppälän konsultiksi. Hän veti
prosessin kehittämäänsä seinätaulutekniikkaa käyttäen. Saaren-Seppälän
tuntipalkka oli kova. Niinpä kuului myös kritiikkiä hänen palkkaamisestaan.
Muistan ensimmäisen tapaamisen, kun lähdimme syömään. Hän kysyi maksaako talo,
vai pitääkö maksaa itse? Itsehän se oli maksettava. Ei ollut valtiolla silloin
tapana tarjota edes kahvia. Kari meni käytävässä olevan takkinsa luokse ja työnsi
kätensä poplarin sivutaskuun. Pois vetäessä siinä oli iso tukku satasia. Sanoin
välittömästi, että tuo ei täällä käy. Meillä liikkuu käytävissä myös varkaita.
TVH:n keskustietokoneen hankita eteni ja jäljellä taisi olla
kolme vaihtoehtoa (IBM, DPS ja HP). Pääjohtaja oli kutsunut VM:n ylimmän johdon
vierailulle Pasilaan. Illalla tuli Teemu Hiltunen, Juhani Korpela, Eino
Keinänen ja pari muuta. Tarkoitus oli keskustella myös tiestön tilasta ja rahoituksesta,
joten minäkin pääsin mukaan. Kollegion huoneesta aloitettiin ja sitten
siirryttiin saunaosastolle. Siellä uima-altaalla Hiltunen kysyi EVK:lta, että
eikö teillä ole tietokonehankinta ajankohtainen. EVK totesi, että valinta
tehdään em. kolmen kesken. Hiltunen kysyi, että eikö DPS ole Nokian toimittama?
EVK totesi näin olevan. Hiltunen jatkoi, että mitä teillä nyt sitten enää on
miettimistä? DPS-6 sitä sitten hankittiin.
MOTin mieleen tämä ei ollut. HP:llä oli juuri valmistunut
jokin tietokantapohjainen käyttöjärjestelmä, johon OTJ:n olisi saanut helposti
istutettua. Niinpä JP sitten aloitti OTJ:n teon Cobol-kielellä tälle hankitulle
DPS:lle. JP väänsi varmaan puoli vuotta ennen kuin ohjelma toimi. Lisäksi hän ilmoitti,
että myöhemmät lisäykset voivat kaataa koko ohjelmiston. MOT ja JP ottivat
yhteen niin rajusti, että tarvittiin sovittelijaa. U-piiri kieltäytyi
käyttämästä koko OTJ:tä. Minä yritin, EVK yritti, mutta tulosta syntyi vasta,
kun pääjohtaja kutsui molemmat luokseen. Silti minä sain käydä rauhoittelemassa
vielä moneen kertaan molempia. Oikeastaan tilanne ei ollut heidän vikansa. MOT
ei saanut sitä tietokantaohjelmaa ja JP:n oli pakko vääntää Cobolilla. Molemmat
olivat katkeria. JP taisi jopa lähteä talosta sen vuoksi.
HJB / 17.6.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti