HJB / 10.6.2013
TKK:ssa meille pidettiin kai jonkinlainen ATK-kurssi vai
oliko vain osa sovellettua matematiikkaa? Siihen liittyi myös harjoitustyö.
Minulla se oli kaverin kanssa Algol- kielellä laadittu ohjelma, joka etsii
alkulukuja. Prujua etsittiin pari viikkoa, mutta löytyihän se. Sitä sitten
jalostettiin ainakin nimet uusimalla. Olimme jo kuulleet, että laskentakeskukseen
meillä ei ole asiaa. Laskentakeskus oli vanhassa päärakennuksessa siinä Lönnrothin
kadun kulmassa ensimmäisessä kerroksessa. Pääsimme me kuitenkin
laskentakeskukseen. tosin villapaidat piti jättää eteiseen ja laittaa valkoiset
takit päälle. Olivat tietokoneet kuulemma pölyallergisia. Operaattori kirjoitti
meidän ohjelman ja kone laski sivun verran alkulukuja. Minulle jäi tästä kuva,
että tietokoneita käyttää eri ihmiset. Eli niitä ei kannattanut opetella? Huonompi
juttu.
Diplomityötä tehdessä tietokoneajot hoiti myös TVH:n
matemaatikot laskentakeskuksessa. Taas oli viesti, ettei niihin hommiin pidä
sotkeutua. Kolmas samanlainen tuli ensimmäisessä työssä, kun TeuPin kanssa
kehitettiin valtakunnallista liikennevirta mallia. Me ajattelimme ja Liikennetekniikka
hoiti ohjelmoinnin ja ajot. Vielä vuonna 1972 maaliskuussa kävin VTTK:ssa
Lauttasaaressa kurssilla, jossa opetettiin kriittisen polun menetelmää koskevaa
ohjelmaa. Tässäkin viesti oli, että me täytämme lomakkeita lähtötiedoilla ja
operaattorit suorittavat varsinaiset ajot. Opin minä sen ajattelutavan, mutta
itse ohjelmasta en mitään. Tosin keskittymistä häiritsi, että vaimo oli samat
päivät kätilöopistolla ja joka tauolla piti soittaa: joko?
Työssä käytettiin kyllä laskentajärjestelmän tuloksia, mutta
siinäkin oli helpompaa, kun pyysi tiedot suoraan piireistä valmiiksi
tulkittuina. Yhteydet ATK-henkilöihin olivat siis hyvin vähäiset. Niitä syntyi
vasta, kun TPO vietiin ATK:lle joskus 1970-luvun puolivälissä. Siinäkin oli
systeemi se, että piirit korjasivat uuden ohjelman vanhan päälle ja
Tietojenkäsittelytoimisto sitten tallensi muutokset ja tulosti uudet listat.
Keskusteluyhteys kuitenkin syntyi. Muistaakseni vuonna 1977 olimme ensimmäisenä
toimittamassa VM:lle viisivuotissuunnitelmaa nauhatiedostona. MLe oli asiassa
aktiivinen. Hän sai muut ymmärtämään, että ei tietoja kannata moneen kertaan
kirjoittaa uudestaan. Alkuhan oli se, että ensin tiedot kirjoitti piiri, sitten
tiestö ja sen jälkeen vielä LVM, kun meidän lomakkeemme ei ollut ihan sama kuin
VM:n vaatima lomake.
Vuonna 1979 MLe oli taas innovoimassa TVH:ta kokeilemaan
tekstin käsittelyä. Taloon oli tullut joitakin Philipsin kirjoituskoneita,
joissa oli parin rivin muisti. Mutta VTTK oli kehittämässä Teko-ohjelmistoa ja
me tietenkin tarjouduttiin testaajaksi. Meille oli samaan aikaan haussa
teekkari, jolta toivottiin ATK-taitoja. Tarkoitus oli saada parempi yhteys
Tk-yksikköön. Itse jouduin kuukauden sairaslomalle lokakuun alussa ja
rekrytoinnin hoidin sairaalan kolikkopuhelimesta ETP:n kanssa. SPy valittiin. Tosin
eivät hänen ATK-taitonsa kovin kaksiset olleet, mutta hän ei sitä paljastanut.
Varmaankin sitten marraskuussa oli TEKO siinä vaiheessa,
että meidän testaus voi alkaa. Änkesin minäkin sinne kokoukseen ja SPy mukaan.
Esitin monta tyhmää kysymystä. VTTK:n edustajat taisivat olla vähän huuli
pyöreänä, että millähän tasolla TVH:n osaaminen on? Sen verran ymmärsin, että
meille tulee Teko-ohjelmisto ja sen käyttämiseksi tietokone ja kirjoitin.
Niinpä minä kehotin SPY:tä hakeutumaan mukaan Tekon koulutukseen ja miettimään,
mihin kaikkeen muuhun sitä tietokonetta voi käyttää. Tk:sta RA antoi kovaa
palautetta, että aiotteko käyttää teekkaria tekstinkäsittelyssä?
Laitteet ja ohjelmistot tuli ja sijoitettiin aulatilaan, kun
ei muutakaan paikkaa ollut. Laite oli Televan TDS-8 (http://fi.wikipedia.org/wiki/Teko).
Sen kapasiteetti oli saman verran kuin TVH:n muiden tietokoneiden (PDP)
yhteensä. Meillä oli siis marraskuussa 1979 TVH:n ensimmäinen mikro, tosin
yhteiskäytössä. TEKO oli tehty FAS-kielellä. Aika äkkiä SPy kehitti
FAS-kielellä toimivan taulukkolaskentaohjelmiston. Sillä pystyimme laskemaan
piirien lomakkeita yhteen koko maan tiedoiksi. Saimme ensimmäistä kertaa myös
määrärahaseurannasta kunnon tiedot. Samoin määrärahojen jako piireille
yksinkertaistui, kun näki reunasummista suoraan, pysytäänkö kehyksissä.
Ohjelmistot toimivat siten, että ensin ladattiin isolta
levykkeeltä tämä käyttöohjelma koneelle. Sen jälkeen sai toiselta levyltä
ladattua varsinaisen käsiteltävän tiedoston. Me olimme testaajia, joten eihän
kaikki ihan putkeen mennyt. Tekossa tuli vastaan heti ensimmäisessä työssä se,
että ohjelmasta puuttui rajoitin. Meillä oli tekeillä TTS, joten sitähän sinne
kirjoitettiin. Noin sadannen sivun kohdalla ei enää tapahtunut mitään. Koko
teho oli käytetty eikä ohjelma hyväksynyt enää yhtään käskyä. Siinä jo
pelästyttiin, että menikö sadan sivun kirjoitus hukkaan. VTTK sai levyltä
tuhottua pari sivua, jolloin muu osa oli taas käytettävissä. Rajoittimetkin
ohjelmaan tuli. Myös SPylle sattui virhe. Hän ohjelmoi lopetuskäskyksi ison
L-kirjaimen. Eli Lapin piirin nimeä ei voinut kirjoittaa sellaisenaan. Piti
aloittaa aina tyhjällä merkillä. Se vain piti sitten aina muistaa.
Aula oli laitteistolle huono paikka jo tietoturvallisuuden
vuoksi. Niinpä Espan puoleiselle sivulle rakennettiin ihan oma koppi
laitteistoa varten. KS siihen huoneeseen siirtyi. Aika pian hän valitti, että
huoneessa on kuuma. Muistan itse käyneeni katsomassa vempeleiden tehomerkinnät.
Yhteenlaskettuna paketin teho oli 5700 wattia eli nykyisen huoneistokiukaan
verran. Eipä ollut ihme, että oli kuuma. Jotenkin se tilanne ratkaistiin, mutta
en muista miten. Olisiko ollut tuuletin käytävään? Mutta se seuraus siitä oli,
että kun olimme muuttamassa Pasilaan, meillä oli vaatimus, että laitehuoneeseen
tulee jäähdytys. Ja tuli myös.
HJB / 10.6.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti