Tapaaminen nro 76 / 16.5.2013 osa 1

Paikka: Ravintola Cafe Riga, vastuuhenkilö MLE

Aika: 16.5.2013 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ToE, JN ja HJB

Cafe Riga on Keravalla ja sijaitsee Volmarin liikekeskuksessa. Volmari-nimihän on meille tämän ikäisille kaikille tuttu. Keravalaisesta Volmari Isohollosta Wikipedia kirjoittaa pitkästi. Hän tosin syntyi Ylöjärvellä 1907 ja kuoli Heinolassa 1969, mutta Keravan Veikot oli hänelle tärkeä urheiluseura. Meriittejä hän saavutti paljonkin, mutta ehkä tärkeimmät ovat kaksi olympiakultaa 3000 metrin estejuoksussa 1932 ja 1936. Maailmanennätyksetkin on syytä mainita. Muitakin mitaleja hän saavutti. Keravan kaupunki on pystyttänyt hänelle kuvan patsaan.

Oheisissa kuvissa hän on patsaana ja aitona äitini kanssa. Kuva lienee keväältä 1942, jolloin äitini oli 16-vuotias ja lottana Riihimäellä. Jos kuva on otettu vuotta myöhemmin, niin silloin kuvassa olen minäkin.

Toinen tunnettu keravalainen on Juho Kusti Paasikivi ja hänen muistomerkkinsä myös löytyy. MLe sekä vieraamme Erkki Nevala ja Mikko Jokinen ovat myös keravalaisia. ToE on ollut.  Tiettävästi kaupunki ei ole vielä muistanut heitä patsaalla, vaikka aihetta varmaan olisi.

Kabinettia ei Keravalta löytynyt, joten istuimme salissa muiden vieraiden kanssa. Tosin heitä ei ollut montaa ja he olivat hiljaisia. Silti kuuluvuus oli heikohko eli pöydän toinen pää ei tiennyt, mistä toinen keskusteli. Lisäksi totesimme, että kahdella on kuulolaite, ja muut kysyivät MITÄ?

Muistiinpanotkin jäivät vähäisiksi em. syystä. Jotain kuitenkin ja voihan sitä aina itse keksiä lisää. Esimerkiksi laskuista keskustelimme jotain, mutta mitä? Ainakin pienyrittäjät valittavat, että nykyisin ei isommat firmat maksa laskujaan kuin parin karhukirjeen jälkeen ja silloinkaan eivät suostu maksamaan viivästyskorkoja. Toteavat vain, että jos maksamme korot, niin asiakassuhde päättyy. Keski-Euroopassa maksuaika on yleensä 2-3 kuukautta. Siitä tuli mieleen, että osattiin sitä ennenkin.

Työtoverini TW kertoi opiskelijana menneensä pienen rakennusfirman konttoriin. Omistaja oli kehottanut aamulla TW:tä käsittelemään laskupinoa ja TW:hän käsitteli. Illalla omistaja kyseli, mihin hän on laskut laittanut, kun niitä ei ole pöydällä. TW oli pistänyt kaikki maksuun. Nyt vasta omistaja totesi, että meillä ei makseta mitään ennen toista karhukirjettä.

Noin 10-vuotiaana sain minäkin tehtävän lähteä karhukierrolle. Piti muutamasta kaupasta käydä hakemassa laskujen mukaiset rahat. Yksi kauppias ei suostunut maksamaan. Ei kuulemma ollut juuri silloin käteistä. Minähän siihen totesin, että minä en ilman rahoja lähde ja kävin yhteen nurkkaan lattialle istumaan. Sain rahat noin 10 minuutin odottelun jälkeen. Taisi kauppias tehdä konkurssin vähän myöhemmin? Minä sain kiitokset hyvästä perinnästä.

ToE kertoi hoitaneensa laiturin jääongelmat jäätä halkaisevilla terästangoilla.  MP:llä oli sama tekniikka, mutta hän ei ollut huomannut sinkitä teräksiä ennen asennusta ja alkavat nyt ruostua. Tähän liittyi jotain muutakin, mutta en saa muistiinpanoistani selvää.

Muistelimme myös miten Rauni Vornasen tullessa taloon me tiestöläiset halusimme häneltä kielenopetusta. Rauni lupautui ja pyysi meitä toimittamaan käsiteltäväksi tekstiä. Hän sai tekstit ja korjaili niitä ”oikeakielisiksi ja informatiivisiksi”. Me sen sijaan yllätyimme, kun tekstin merkitys oli kääntynyt täysin päinvastaiseksi. Siitä sitten tietenkin kinasimme ja me insinöörit puolustimme omaamme. Tosiasiahan on, että vietin tulee olla sellainen, että kirjoittaja vastaanottaja käsittävät sen samalla tavalla. Silloin olisi vähemmän väärin käsityksiä. Meidän kurssimme taisivat päättyä aika lyhyeen. Olimme ehkä liian itsepäisiä. Yhden asian meistä moni muistaa vieläkin. Oli tapana kirjoitella. että joku oli tehnyt jotakin sen ja sen toimesta. Tarkoittiko se käskystä vai puolesta? Huono sanonta kannattaa kiertää ja kirjoittaa selvästi auki, kummasta on kysymys.( http://www.kotus.fi/?s=1199 )

Leipähän on hyvää ja useimmille se maistuu. Muistelimme, miten Lyylin baarissa eli Esplanadin ruokalassa sai aluksi ottaa leipää rajattoman määrän. Sama näkyi toistuvan myös Pasilassa. Kun pinot alkoivat kasvaa, tuli tiskille lappuja ”korkeintaan 4 viipaletta”.

Muistelimme myös monia henkilöitä. Ilpo Salo oli aikoinaan Vesitieosastolla. Hän kai kehitteli majakkojen rakenteita tuulet kestäviksi. Flipperikuningas Nikula muistui myös mieleen ja hänen performanssinsa arkkitehtien ”talonvaltauksen yhteydessä”. Unkarin pääministeri Viktor Orban vieraili maassamme. Käsityksemme mukaan hän on rakentamassa diktatuuria. Taitaa olla myös EU:n käsitys? Hän kuitenkin totesi, että ei EU ole sanallakaan arvostellut Unkarin toimia, vain yksittäiset poliitikot ovat esittäneet jotain arvostelua vääriin tietoihin perustuen. Meistä ei kukaan kuitenkaan ollut plakaattien kanssa häntä vastaanottamassa.

Aterian jälkeen lähdimme katselemaan keskustaa. Keravalla on laaja kävelykeskusta. Kuvissa näkyy, ettei käyttö ole kovin vilkasta, vaikka lämpötila oli reilusti yli 20 astetta. Tosin Anttilan edessä oli mieshenkilö simmareissa ottamassa aurinkoa ja oli käyttänyt reilusti aurinkorasvaa. Oli hän muuten kohtuullisen ruskeakin.

Kirjasto oli uusi ja siisti. Oli siellä asiakkaitakin. Vierailimme myös leipomon myymälässä, jossa oli MJ:n vaimon tauluja näytillä. Emme ostaneet.

Keskusallas oli laaja, mutta matala. Vettä oli vain noin 10 cm, vaikka ei sitä kuvasta huomaa. Tapiolan keskusallas on parhaillaan remontissa ja sinne asennetaan pohjaan jäädytysjärjestelmä, joten siitä tulee talvella luistinrata. Keravalla tällaisia suunnitelmia ei vielä ole. Kuvien pallot ovat valaisimia eikä ilmapalloja. Vappu oli jo pariviikkoa sitten.

Matkalla etenimme Sampolan tunnelia radan ali. Tunnelissa oli Alpo Jaakkolan ”aitamaalaukset”. Eli hän oli maalannut piha-aitaansa - normaali pystyrima-aita – taideteokset, jotka nyt koristavat tunnelin keskellä olevan aukion kattoa. Kävelymme johti Taide- ja museokeskus Sinkkaan. Sinkka on suomeksi tietynlainen kulmaliitos. Keskuksessa tutustuimme Jarmo ja Rauha (isä ja tytär) Mäkilän maailman jakaviin taideteoksiin.  sen verran kuuma päivä oli, että joimme vielä limut.

Kävelimme siitä sitten suorinta reittiä takaisin Prismaan, jonka katolla automme olivat parkissa. Matkustajat toivoivat ilmastoinnin käynnistämistä. Olivathan autot olleet lähes kolme tuntia paahtavassa auringossa.

Cafe Rigassa sovimme seuraavan tapaamisen 29.8 ja vastuuhenkilöksi MP:n. Tauko on siis kolme kuukautta. Tosin keskustelimme myös mahdollisuudesta matkustaa Runebergillä Porvooseen ja takaisin. Mutta taisi jäädä keskusteluksi?

HJB / 19.5.2013