Tapaaminen nro 75 / 16.3.2013

Paikka: Ravintola White Lady, vastuuhenkilö JN

Aika: 16.4.2013 klo 12.30

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ToE, JN ja HJB

Olimme White Ladyssä nyt neljättä kertaa. Tosin nyt ensimmäistä kertaa Tähtikabinetissa ja ruokapöytäkin oli siirretty uuteen tilaan. Taisi olla henkilökuntakin vaihtunut. Eli ihan uudelta käynniltähän se tuntui.

Maailmassa tapahtuu paljon ja siksi keskustelua riitti. Bensowin säätiöstä oli keskustelu jo hyvässä vauhdissa, kun tulin paikalle. Säätiöthän täydentävät itse itseään, joten mahdollisuus ”kaappaamiseen” on olemassa. On havaintoja siitä, että jotkin aikoinaan ”asiantuntijasäätiöt” ovat muuttuneet suvussa periytyviksi, vaikka ne eivät sellaisia alkujaan ole olleetkaan.  Suvun säätiöissä taas tärkein toiminta lienee jakaa stipendejä suvun jäsenille. Olisikohan aika miettiä koko säätiöjärjestelmä uudestaan? Nehän saavat nyt mellastaa vapaasti. Muistan työajaltani säätiötä tarkastaneen henkilön todenneen, että hänellä on aikaa kaksi minuuttia per säätiö. Siinä ajassa ei ehdi katsoa edes sitä, ovatko paperit tulleet.

Alppilan koulussa kuohuu. Tapaus on hyvä esimerkki siitä, että aina kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Alppilan tapauksessa on tullut uusia tietoja lähes joka päivä. Viimeisin tieto antaa ymmärtää, että kyseessä on erään naisryhmän provokaatio. Kun aikamme odotamme, niin ehkä takaa paljastuu USA:n kivääriryhmä, joka haluaa palauttaa koulukurin sille tasolle, että sekä opettajilla että oppilailla pitää olla aseet koulussa. Onhan Eduskunta paraikaa käsittelemässä asiaa koskevaa lakia.

Meidän aikanamme oli koulukuri vähän toisenlaista. Nykyisin ei saa kai enää edes jälki-istuntoa antaa. Itse muistan saaneeni kaksi tuntia jälkiseisontaa, kun en nostanut opettajalle hattua hänen mennessään linja-autossa ohi. En ollut yksin. Meitä seisoi kolme poikaa kantapäät tiukasti seinän jalkalistassa kiinni. Eli oli vielä kovennettua seisomista. Ja myös seisoimme hiljaa mitään sanomatta, vaikka näimme, että opettajan 3-vuotias poika otti pitkävartisen lapikkaan ja löi isäänsä takaa päin täydellä voimalla päähän. Purimme huulta, koska nauraa ei uskaltanut. Sisäistä iloa kuitenkin oli ihan riittävästi. Sama opettaja katkoi myös karttakeppejä lyömällä sormille. Eräs luokkakaverini näytti vielä 50 vuotta myöhemmin, miten hänellä oli elinikäiset rustot sormissa. Samoin muistui mieleen, miten oppikoulussa meillä oli matematiikassa naisopettaja Pohjanmaalta. Hänellä oli aina taululla kaksi sientä, toinen kostea ja toinen märkä. Jos tarkkaavaisuus joltakin herpaantui, niin se märkä lensi ja osui joka kerta suoraan kasvoihin. Opettajamme oli pelannut pesäpalloa.

Pesäpallosta kävimme kirjeenvaihtoa jo ennen tapaamista. Eräs muisteli olleensa pesäpallokatsomossa ja tokaisseensa ”mämmikoura”, kun kopinottanut pudotti pallon. Oli viisivuotias tyttö siitä edessä olevalta penkiltä kääntynyt ja todennut, että se oli taktinen koppi. Eli pallo pudotetaan, että saadaan joko pesät täyteen tai huonokuntoinen juoksija kentälle poltettavaksi. Eivät kaupunkilaiset myöskään ymmärtäneet nimeä joko-joko pallo. Tämä nimihän tuli siitä, että aikoinaan oli pyydettävä lyöjältä lupa ensimmäiseen syöttöön. Siihen oli kaksi mahdollisuutta, heittää pallo kentälle tai kysyä joko? Pesäpallon legendaarinen pelaaja Erkki ”Pulla” Heikkilä oli ollut Parkanossa jäsenemme voimistelunopettajana. Minua hän oli kehunut vuonna 1962 ollessaan kesällä Pesäpalloliiton kouluttajana.

Bostonissa räjähti pommit kesken maratonin. Tuntuvat tiedottajat olevan hyvin varovaisia siinä, kuka mahtaa olla iskujen takana. Noin maallikkona jää tietenkin miettimään, että jos USA:ta uhataan näyttävillä iskuilla kuukasikaupalla ja sitten pamahtaa kunnioitetun johtajan syntymän muistopäivänä, niin olisiko tässä joku yhteys? Ehkä varovaisuus johtuu siitä, että on niitä maailmansotia attentaateista alkanut aikaisemminkin. Eli olisi hyvä hakea syyllistä sellaisesta joukosta, joka ei johda ongelman eskaloitumiseen.

Putin ilmestyi epäiltyjen rekisteriin ja poistui myös. Siitähän keskusteltiin sitten kovasti kuuluiko hän sinne. Johtopäätös oli, että ei kuulu Suomen rekisteriin, tämä noin kauniisti ilmaistuna.

TV-ohjelmat ovat alkaneet kiinnostaa ryhmäämme. Liekö syynä liikunnan vaikeutuminen iän myötä? Hyväjalkaisiltahan meistä suurin osa vaikuttaa. Uusi HBO-sarja, Uutishuone sai kehut. Samoin saivat tanskalaiset sarjat Rikos, Vallan linnake, Henkivartijat ja Murhakomissio. Norjalaisiakin kehuttiin, mm Hvaleria. Ruotsalaiset jäivät varjoon, vaikka onhan niitäkin ollut useita hyviä. Ainakin osan aikaa. Pyhiinvaeltajan kuolema tuli kuitenkin pienen miettimisen jälkeen mieleen. Tosin onhan niitä ollut Beck, Hamilton, Wallander, Arne Dahl, Anne Holt, Eva joku jne.. Nämä naistennimillä olevat sarjat ovat olleet nimiltään yksitavuisia ja päättyneet konsonanttiin.

Sukututkimus alkaa kiinnostaa yleensä eläkkeelle jäämisen jälkeen. Tässä voisi nuorempia opastaa sen verran, että vaikka ei kiinnostaisikaan, niin haastatelkaa isovanhempianne sen verran, että tiedätte heidän isovanhemmat ja heitä kohdanneet tapahtumat. Helpottaa paljon myöhemmin tehtäviä selvityksiä. Keskustelussa todettiin myös, että tämä nykyinen hyvinvointivaltio on aikaan saanut sen, että yhteyttä sukuun ei pidetä enää samalla tavalla kuin ennen muinoin. Silloinhan suku oli käytännössä ainoa turva, jos jotain yllättävää sattui. Näin maahan muuttajan jälkeläisenä näyttää siltä, että neljä sukupolvea pidettiin hyvin ahkerasti sukuyhteyttä, mutta sitten se on hiipunut. Sama koskee myös nykyisiä maahan muuttajia. Ensimmäinen sukupolvi pitää yhteyttä vain samankielisiin, kun eivät paikallista kieltä ymmärrä. Nuoremmat oppivat kielen ja muodostavat yhteyden myös paikallisiin. Ns. kotouttaminen vie ainakin pari sukupolvea.

Eräs jäsenistämme oli muistellut, että Aino Kuusisesta kerrottiin aina suvussa kuiskaten. Ainohan oli Otto-Ville Kuusisen toinen vaimo. Selvitysten jälkeen henkilölle oli paljastunut, että Aino oli hänen äitinsä serkku (jos oikein ymmärsin). Ainohan oli sitten joutunut riitoihin NKP:n kanssa ja kierrellyt aikansa vankiloissa. Hän pääsi muuttamaan maasta vasta, kun Otto-Ville oli itse kuollut. Tämä tieto oli johtanut sitten siihen, että oli selvinnyt yhden työtoverimme isoisän olleen Helsingin punaisten ”komentaja” tai vastaava. Työtoverin äiti oli ollut Otto-Ville Kuusisella Moskovassa sisäkkönä sisarensa kanssa, mutta palannut sitten Suomeen. Joten siitä vain sukua tutkimaan. Voi löytyä yllättäviä tietoja. Sukututkijoistahan sanotaan, että ensin heille maksetaan siitä, että he löytävät tietoja ja sitten siitä, että he eivät kerro niitä eteenpäin.

Sukututkimusta voi harrastaa nykyisin jo kotonakin, koska vanhimmat kirkonkirjat on netin kautta luettavissa. Seuraavassa muutama hyvä osoite:

http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi

http://digi.narc.fi/digi/puu.ka

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm

http://www.netti.fi/jrajala/suku/sukututkimus.htm

Näistä Hiski on hakukone. Koska periaate on, että Hiskiin tallennetaan kaikki sellaisena kuin pappi on kirjoihin vienyt, niin kannattaa käyttää tuttua *-merkintää mahdollisten kirjainten vaihtumisen vuoksi. Saman nimen pappi on voinut kirjoittaa kovin monella tavalla.

Pari jäsentämme oli vieraillut Kanarialla. Toinen sanoi olleensa ensimmäisen kerran jo 48 vuotta sitten, jolloin tämä matkustelu oli vielä ihan lapsen kengissä. Silloin lienee ollut jo ensimmäiset Caravellet, mutta niilläkin tehtiin välilasku Tolouseen Ranskaan. Isovanhempani kävivät vuonna 1965, jolloin kone oli vielä DC-6 (?). Lähes 50 vuoden aikana ovat paikat paljon muuttuneet.

Keskustelimme kovin monesta muustakin asiasta, mutta eihän niitä enää kaikkia muista jälkikäteen. Yksi oli kuitenkin se, että voisimme käydä joissakin piirikonttorikaupungeissa tapaamassa vanhoja tuttuja. Pitänee kysellä.

Joka tapauksessa sovimme seuraavan tapaamisen olevan susirajan takana. Vastuuhenkilönä on MLe ja päivämäärä 16.5.2013 kello 12.30.

HJB / 17.4.2013