Tapaaminen nro 74 / 18.3.2013

Paikka: Ravintola Amigo, vastuuhenkilö ToE

Aika: 18.3.2013 klo 13.00

Läsnä: JPOS, MLe, TeuP, MP, ToE, JN ja HJB

Amigo on tuttu paikka monelle jo kai 1960-luvulta. HSL on uusinut reittioppaansa ja näyttäisi nyt toimivan ”varman päälle”. Vaikka oli sovittu, että tapaamme poikkeuksellisesti vasta kello 13.00, olimme lähes kaikki paikalla jo kello 12.40. Reittioppaasta jäi myös mieleen se, että se kehotti vaihtamaan Olympialaiturilla ratikasta 3T ratikkaan 3B. Tosiasiassa vaunu oli sama, vain sen tunnus muuttui. Takaisin tullessa kiinnitimmekin huomiota erityisesti infotauluun ja todella siinä tunnus 3B muuttui 3T:ksi Olympialaiturin pysäkillä. Tämä ongelma jäänee syksyllä historiaan, kun numero 3 häviää ja tilalle tullee kai nrot 2 ja 5? Muistimme myös, että kirjaimet T tuli sanasta Tölö ja B sanasta Berghäll. Eli 3-nen on yksi vanhimpia linjoja.

Edellisenä päivän oli päästy sopimukseen Kyproksen pelastuspaketista, jossa leikattiin talletuksia verottamalla. Emme olleet vielä kuulleet uutisista, oliko jossakin alettu nostaa talletuksia pankista. Muistimme mukaan joskus 1970-luvullakin Suomessa levisi huhu, että rahoista leikataan osa pois lähi päivinä. Lentoasemalla pankit olivat avoinna myös viikonloppuisin. Sinne syntyivät valtavat jonot, kun kansa kävi vaihtamassa markkojaan dollareiksi tai mihin tahansa muuhun valuuttaan, jos vain sai. Ihmisten käyttäytyminen voi olla yllättävää. Siksi näissä säästö- ja leikkauspäätöksissä ollaan hyvin varovaisia. Taisimme olla likimain samaa mieltä siitä, että kun talletusturva on 100 000 euroa, niin sitä pienemmät summat pitäisi olla valtion erityisessä turvassa. Jos siihen ei vuo luottaa, ei voi luottaa pankkeihinkaan.

Hevosen lihasta keskusteltiin myös. Oli myös varmistettu, että kallista on, sillä hevosen sisäfilee maksaa 38,50 €/kilo. Tosin jäimme miettimään, mistä hinta tulee, kun joku hevosen omistaja kertoi myydessään hevosensa saaneensa vain 50 €/hevonen ja silloinkin piti vielä itse kuljettaa teurastamolle eli syntyi tappiota. Suurempana murheena pidimme kuitenkin sitä, että mitä sanalla liha tarkoitetaan einespakkauksissa. Ei taida olla paistia. Kamara ja broilerinnahka taitavat olla pääasialliset raaka-aineet. Sodan aikana oli lihaa niukasti. Kaupassa myytiin jauhelihaa mainoksella puoliksi hevosta, puoliksi lintua. Käytännössä se tarkoitti sekoitussuhdetta yksi hevonen yksi lintu. Merkinnät pitää olla oikein. Se on ehdoton luetettavuuden vaatimus. Meistä taitaa aika suuri osa ajatella niin, että meitä petetään vain kerran. Sen jälkeen vaihtuu tavaran toimittaja. Tähän samaan voi jatkaa kysymyksellä, miksi Uruquain naudan liha on parempaa kuin Suomen? Uruquaista tuotu liha riippuu koko laivamatkan eli se on aina hyvin riippunutta.

Espoon metro alkaa olla louhittu. Taitaa Matinkylän päässä vielä riittää ensi talveksi töitä? Espoossa on suunnitelmat jatkaa louhintaa välittömästi kohti Kivenlahtea. Toki he odottavat valtion tulevan mukaan, mutta jos ei tule, niin sitten ainakin lupaus myöhemmästä rahoittamisesta olisi tarpeen. Silloin Espoo jatkaisi omin päätöksin. Espoo on oivaltanut sen, että nyt ovat louhintakalustot paikalla ja siksi niitä olisi edullista käyttää. Valtiolla vain tahtoo tuo aikajänne olla aika lyhyt. Muistelimme miten aikoinaan perustelimme Hämeenlinna-Tampereen moottoritietä budjettiin heti Keimola Hämeenlinnan jälkeen. VM katsoi, että ei ole järkevää. Niinpä urakoitsijat laivasivat kalustonsa Rotterdamiin, jossa ne myytiin melko halvalla. Muutamaa kuukautta myöhemmin VM kuitenkin totesi, että ehkä lisäbudjetin rahoin voidaan kuitenkin aloittaa. Alkoihan se työmaa, mutta taas uusin konein. Tilaajahan ne uudet koneet maksoi eli varmaankin muutaman 10 miljoonaa markkaa siitä, että päätöstä siirrettiin muutamalla kuukaudella. Espoo ottaa kuitenkin riskin, jos omat rahat ei riitä? Rakensihan se Helsinkikin jo 1960-luvulla ensimmäisen metroasemansa Munkkivuoren ostarin alle. Ei sitä metroa kuitenkaan sinne ole vieläkään tullut.

Amigo oli lähes meren rannalla eli vain parin korttelin päässä. Meri-ilma ei oikein sovi astmaiselle. Se on turhan raakaa erityisesti syksyllä, kun meri on vielä jäätymättä. Meistäkin nyt aika monella tahtoi olla vilu ja nenä valua. Astmasta siirtyikin sitten puhe hiihtäjiin, joilla lähes kaikilla on astma, ainakin norjalaisilla. Apella oli paha astma ja siihen tarvittava lääkitys. Niinpä hänen hemoglobiininsa oli jatkuvasti noin 200 eli hiihtostartti ei olisi onnistunut. Olisiko niin, että astmalääkkeillä saadaan hemoglobiiniarvot ylös? Me myös naureskelimme norjalaisten julkaisemille veriarvotuloksille. Niistähän puuttui juuri ne ratkaisevat vuodet. Olisiko niin, että juuri silloin, kun pärjättiin parhaiten, ei veriarvoja mitattu? Suomalaistenkin kannattaisi varmaan lopettaa mittaukset. Ehkä tulokset silloin paranisivat?

Lääketieteen ihmeellisyydet alkavat tässä iässä kiinnostaa sattuneesta syystä. Joku oli lukenut, että paha isku tiettyyn kohtaan kalloa aiheuttaa sen, että ihminen alkaa kiroilla ja puhua hävyttömiä ja ominaisuus saattaa säilyä loppuelämän. Me tunnistimme ystävistämme monta iskua saanutta. Eräs tuttumme oli saanut kuulemma porttikiellon Pasilan kuntosaliin levottomien puheidensa vuoksi?

Missäpä tapaamisessa ei olisi viime päivinä puhuttu kuititta teettämisestä? Olipa hallituksen jäseniltäkin kysytty, olivatko teettäneet. Vastauksia oli käytännössä kolmea tyyppiä: 1) en vastaa, 2) en tiedä ja 3) en ole. Näistä kohdan 1 vastaajat ovat varmasti teettäneet kuititta, mutta eivät halunneet valehdella eivätkä osoittaa tietämättömyyttään. Kohdan 2 henkilöt mieluummin vetosivat tietämättömyyteensä kuin tunnustivat. Kohdan 3 henkilöt eivät todella ole käyttäneet tai ovat valehtelijoita. Jos todella haluaa olla varma siitä, että ei osallistu harmaaseen talouteen, niin kuitin pitää tulla pyytämättä ja se pitää myös ottaa ja tarkistaa. Jos kuitin saa vasta pyytämällä, niin saattaa olla filunkia mukana. Kuitti voi olla tekaistu eri kassasta kuin mikä osoittaa laillisen myynnin. Kyselin kerran tutulta, saako Kreikassa ja Kyproksella kuitin. Ei kuulemma koskaan. Jos pyytää, niin sitten jotain harakan varpaita kirjoitetaan käsin perille. Eräs Afrikassa työmaata vetänyt kollegamme tuli aikoinaan Suomeen mukanaan repullinen mitä ihmeellisempiä kuitteja. Antoi ne täällä kirjanpitäjälle ja sanoi, että teepä noista projektin kirjanpito. Jos rahaa puuttuu, niin hän maksaa sen osan omistaan.

Viime kerralla keskussalimme kaasusta ja nyt se jatkui. Pumpattavassa kaasussa on iso ympäristöriski. Jos kaasu karkaa, niin vaikutukset voivat olla katastrofaaliset. Kaasu on saatava talteen tai poltettava. Palamatta sitä ei saa vapaaksi päästää. Liuskekaasun metaani on yhtä haitallista kuin lehmän pieru. Suuri riski metaanipäästöistä on myös Siperian ikuisen roudan alueella. Jos routa sulaa, niin metaani vapautuu eikä kukaan osaa ennustaa, miten maapallon sen jälkeen käy?

Otaniemen busseja taas muisteltiin. 1960-luvulla ”Fangiolla” oli ennätys ajoajassa Hietalahden torille. Nykyteekkarit eivät enää tienneet, kuka oli Fangio. Pitäisikö ”Fangion” nimi vaihtaa muisteluissa ”Räikköseksi”? Otaniemen busseissa tapahtui muutenkin yhtä ja toista. Eräs henkilö oli tullut bussilla Otaniemestä takaisin kaupunkiin. Kaverit ihmettelivät syytä. Selitys oli, että hän oli nukahtanut ja herännyt bussikuskin ravisteluun maksusta. Hän oli maksanut ja vasta sen jälkeen huomannut, että oltiin jo Otaniemessä ja kuski rahasti kaupunkiin menijöitä. Kun hän oli maksanut, niin pitihän sitä matkustaakin. Itse olin bussissa 102M, joka ei kääntynytkään Tukholmankadulta Haartmanin kadulle vaan jatkoi Mannerheimintielle asti. Kansa huuteli väärästä reitistä. Kuski sanoi olleensa ensimmäistä päivää ajossa eikä kukaan ollut neuvonut reittiä. Hän pyysi jotain matkustajaa oppaaksi. Minä taisin mennä. Otaniemen bussissa muuten illalla nukuttiin aika usein. Eräs kaveri oli myös nukahtanut ja heräsi kuskin ravisteluun. Kaveri kysyi, että joko olemme Otaniemessä. Kuski vastasi lakonisesti: ”Joo ja viidettä kertaa.” Oli antanut kaverin nukkua.

Kaupunkiin on perustettu erilaisia viiniklubeja. Jäseneksi pääsee muutaman tonnin maksulla. Klubiin kuuluu oikeus säilyttää viinejään asianmukaisissa tiloissa läheisessä kellarissa. Useimmille meistä riittää, että säilyttää sen Algerialaisen pari päivää kaapissa. Muistanpa sieltä 1970-luvun alusta tilanteen, jossa hinnat nousi 30 % vuoden vaihteessa. Laskimme, että ostamalla koko vuoden juomat ennen vuoden vaihdetta saa moninkertaisen koron rahoilleen. Eräs ryhmästämme osti kai kolme laatikkoa punaviiniä. Vuoden vaihteen jälkeen kyselin, tuliko maisteltua? Oli kuulemma tarttunut vähän ”isompi remmi” aattona mukaan ´kotiin ja niin olivat menneet kaikki kolme laatikkoa. Eräs jäsenemme vertasi viinin maistelua tanssimiseen. ”Siinä pyöritään hyvän asian ympärillä saamatta mitään aikaiseksi!”

Paljon oli puhetta monesta muustakin asiasta, mutta ei nyt muistu mieleen. Seuraava tapaaminen on tiistaina 16.4 kello 12.30 ja paikan hoitaa JN.

HJB / 19.3.2013