Komento takaisin. Lupaa ajaa tietyömailla ei
ollutkaan varastettu. Eli minun nimelläni ei ajella. Olin tallentanut sen erääseen
laatikkoon, jonka olin piilottanut varkaiden varalta poikkeukselliseen paikkaan,
joten korttikotelo säilyi. Ohessa korttini. Koska olen esiintynyt salanimellä,
niin olen kortissakin vaihtanut nimeä, mutta niin että sen kunnolla huomaa,
jos joku yrittää tästä väärentää. Työmailla on tärkeämpääkin tekemistä
kuin varmistaa korttien paikkansapitävyyttä.
Korttia
ei ole muuten kertaakaan näytetty kenellekään. Muistaakseni yhden kerran ajoin
työmaatietä. Tai olihan niitä useitakin, mutta silloin olin aina kutsuttuna. Muistaakseni
Porvoon moottoritietä ajoin, kun olin palaamassa maalta, vaikka sitä ei vielä
ollut virallisesti avattu liikenteelle. Olin kyllä vapaalla, mutta minun työaikanihan
oli 24/7 eli liikuin aina työtehtävissä. Sekin oli virhe, koska ajessani
kielletty merkin ohi, perässäni tuli kolme muutakin autoa.
Tuo 24/7 on muutenkin ollut kohtalona. Kotikylässä oli taksikuski, joka aina minut nähdessään pysäytti. Hän kaivoi takakontistaan eri suuruisia kiviä
ja kysyi, saako näitä olla yleisellä tiellä? Toinen havainto on, kun lomalla
kuljin T-paidassa, jossa oli se leppäkertun kuva ja hihassa luki Tielaitos. Jouduin
usein aivan vieraiden ihmisten puhutteluun siitä, miksi juuri sillä kohdalla ei
ole kevyen liikenteen väylää. No minähän selitin ja kehoitin kääntymään kunnan
puoleen. Sanoin suoraan, että yksittäisen ihmisen kirje on yksittäisen ihmisen mielipide.
HJB
/ 22.2.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti