Tapaaminen nro 69 / 4.10.2012 / raportti 1

Paikka: Ravintola Allotria, vastuuhenkilö MLe

Aika: 4.10.2012 klo 12.30

Läsnä: MLe, TeuP, JN ja HJB

Tapaaminen oli nyt ensimmäistä kertaa aidosti Pitkänsillan toisella puolella. Pitkänsillan ylittäminen on perinteisesti ollut joillekin vaikeaa. Eikö Presidentti Kekkonenkin ehtinyt olla virassa lähes 20 vuotta, ennen kuin ylitti sillan? Olemmehan toisin pari kertaa aikaisemmin olleet pohjoisosissa eli ravintola Helsingessä ja hotelli Parkissa, mutta ehkä niitä ei lasketa, kun niihin pääsee kulkemaan Hakamäen tien kautta.

Allotria on ravintolana entisen elokuvateatterin eteisaulassa Hämeentien ja Mäkelänkadun kulmassa. Elokuvateatterin tiloissa näyttää toimivan musiikkiteatteri Kapsäkki. Allotria vaikutti olevan suosittu lounaspaikka. Hernekeitto oli hyvää, mutta pannarit olivat jo ehtineet meidän syödessä jäähtyä ja kovettua. Läskisoosista puuttui ruisjauhot, mutta kyllä se minusta hyvää oli.

Kesän aikana meidät jätti ainakin kaksi entistä työtoveria. Me muistamme Jukka Isotaloa ja Seppo Saarelaa. Muistokirjoitukset löytyvät HS:n Internet-sivuilta.

Vieraaksemme olimme saaneet entisen työtoverimme Pekka Rytilän. Hän oli tiestötoimistossa jo sitä perustamassa ja taisi sieltä siirtyä sitten korkeakoululle 1960-luvun lopulla. Hänhän oli jo aikaisemmin toiminut siellä assistettinä ja valvonut mm. minun diplomityöni. Pekka on aina ollut hyvin edistyksellinen ja tulevaisuuteen suuntautunut. Ellen ihan väärin muista, hän oli jonkin aikaa myös Liberaalisen kansanpuolueen puheenjohtaja. Hän kirjoitti 1980-luvulla kolumneja mm. Rakennuslehteen. Näissä hän siteerasi muiden tutkimuksia ja esitti omia ajatuksiaan. Muistan yhden kolumnin, jossa jo otsikko kertoi lähes kaiken. ”Tehokkaassa yksikössä on leppoisa henki.” Nythän tästä työntekijöiden hyvinvoinnin vaikutuksesta työtehoon keskustelevat jo muutkin. Kolumnia seuraavana päivänä Pekka vieraili Pasilassa ja sattui ohittamaan kahviporukkamme juuri kun joku oli kertonut jutun, joka aiheutti ihan ”selkäkeikkanaurut”. Pitihän se Pekalta kysyä, että emmekö me olekin tehokkaita?

Jo matkalla minut pysäytti mieshenkilö keskelle Mäkelänkatua. Hän sanoi minun muistuttava isäänsä. En tunnustanut, mutta lisäsin kyllä, että taidan olla nuorempi? Olihan se kieltämättä kuin olisi peiliin katsonut. Hänen isänsä oli ollut Santahaminassa everstinä. Ei keskellä katua voinut pidempään keskustella, kun valotkin olivat autoille vaihtumassa.

Kävelin Vallilan kirjaston ohi ja sain siitä aiheen keskustella puurakentamisesta. Kirjastohan on lautaverhoiltu ja hyvin vaaleaksi maalattu. Olikohan naulauksessa käytetty vääriä nauloja, koska näytti siltä, että naulankannat ovat ruostuneet ja värjänneet seinää. Lisäksi laudan jatkoskohdat irvistivät melko pahasti. Saattaa jopa vesi päästä seinärakenteisiin. Maalipinta oli paikoittain lohkeillut ja muilta osin pilkullinen. Olisiko homeessa? En muuten ole juuri koskaan tavannut hyväkuntoista, kahta vuotta vanhempaa, vaaleaksi maalattua lauta-aitaa. Puupinta vaatii säännöllistä hoitoa.

Asun itse yksikerroksisessa talossa, jossa runko on puusta. Runko elää jatkuvasti. Talvisin kuuluu pauketta ja kolme - neljä kertaa vuodessa saa säätää lukkojen kielet. Miten mahtaa asiat lutviutua puurakenteisissa kerrostaloissa? Eivätkö ne elä samalla tavalla? Muistan käyneeni Tanhuniityssä aikoinaan katsomassa ”ruotsalaisia” puurakenteisia kaksikerroksisia rivitaloja. Näytössä oli väkeä kohtuullisen paljon. Tuli toisesta kerroksesta kiire alas, kun rakennus minusta huojui ja natisi. Eli jäi ostamatta. Puiset kerrostalot rakennetaan kuulemma liimapuupalkeista, jotka eivät elä samalla tavalla kuin luonnon puu. Kauankohan liimat kestävät? Meillä Schaumanin liimatut tammiviiluovet irvistivät jo lopputarkastuksessa.

Reilu vuosi sitten tapasimme Pentti Muroleen. Hän oli jo silloin kirjoittanut kirjan menneiden vuosien yhdyskuntasuunnittelusta. Tosin se oli vielä oikovedosvaiheessa. Nyt se on valmis. Siinä on oiva toivomus joulupukille. Pekka tiesi tosin kertoa, että kustantajilla on nykyisin tapana odotella, kunnes tilauksia kertyy noin 2000 ja sitten vasta painetaan. Taas on yksi muna vai kana tilanne?

Tässä välissä voin kiittää Pekkaa tilaisuuden päätteeksi saamastamme kirjasta ”Kaiken maailman moottoritie”. Se on erillispainos Tie- ja liikennelehdessä julkaistuista Pekan kirjoittamista artikkeleista. Kirjaa (noin 60 A4-sivua) voi tilata Suomen Tieyhdistyksestä. Sekin on oivaa luettavaa tiealan ihmisille.

Tässä iässä pitää aina vaihtaa muutama sana sukututkimuksesta. Pekkakin oli ollut perustamassa sukuseuraa. Meille oli uutta tietoa, että ryti on ruoko, oikeastaan järviruoko. Nytpä tiedämme senkin. Sukututkimushan on harrastus, joka ei koskaan lopu eikä siihen ole koskaan riittävästi aikaa. Tosin asia näyttää kiinnostavan vain eläkeläisiä. Se on vahinko, koska vähän aikaisemmin heräämällä olisi oiva tilaisuus haastatella omia vanhempiaan ja saada arvokasta tietoa omista juuristaan. Pohjalaisista osa on tummaa ja tulista porukkaa. Heräsi epäilys, että on kasakoista jäänyt geenejä? Saman huomasin itsekin katsellessa kirkonkirjoja 1800-luvun alusta. Sotaväen liikkuessa alueella aviottomien ja isättömien lasten määrät näyttivät kasvavan.

Liikenneministeri Kyllönen on ottanut emännän ottein ohjat käsiinsä. Hän palautti mm Turku - Pori-tien suunnitelmat, koska ne eivät vastaa ministerin ohjeita. Ministeri odottaa samanlaisia säästöjä kuin Lahti – Kouvola välillä saatiin, kun hanke suunniteltiin uudestaan. Siellähän luovuttiin eritasoliittymistä ja pääosin rinnakkaisteistä. Hinta putosi, mutta turvattomuus kasvaa eli ihmisiä kuolee ja kapasiteetti jää murto-osaan eli on erittäin paljon lyhytjännitteisempi. Isot investoinnit jäävät odottamaan vuoroaan. Eli ratkaisu ei välttämättä ole taloudellinen? Köyhällähän ei siihen ole varaa. Vt. 8 siis suunnitellaan uudestaan. Se merkitsee myös ympäristövaikutusten uudelleen arviointia ja sitä kautta varmaa valituskierrettä. Tielle myönnetyt rahat voidaan siis jo huoletta osoittaa muuhun käyttöön, sillä hanke siirtyy ainakin 5 vuotta.

Valituskierteestä tuli mieleen myös Billnäsin ruukin asunnot, joista kunta ja yrittäjä ovat sopineet kaupat. Asukkaat ovat toista mieltä kaupasta ja aikovat valittaa. Jos valitukset viedään loppuun asti, niin aikaa kuluu varmaan muutama vuosi. Sinä aikana rakennusten kunnosta ei huolehdi kukaan. Sen jälkeen varmaan yrittäjän kiinnostuskin loppuu ja talot ovat purkukunnossa? Harmi. Menetetään hienot rakennukset.

Kyllönen kehuu insinöörejä mutta jotenkin jää kuitenkin käsitys, että hän eri arvosta heitä? LVM:ssä on perustettu ”Uuden liikennepolitiikan klubi”. Toimeksiannon 7 tehtäväkohtaa voisi lyhentää ehkä muotoon ”tukea ja edistää uutta liikennepolitiikkaa”.  Jäseniä klubiin on valittu noin 50. Liikennevirastosta näyttää olevan Juhani Tervala. Yhtenä sihteerinä on Mervi Karhula. Epäiltiin, että ryhmässä ei ole kuin pari insinööriä, mutta on siellä kuitenkin enemmän kuin viisi. Titteleitä ja koulutusta kun toimeksiannossa ei ole mainittu. Kyllönen tuntuu noudattava puoluetoverinsa Veikko Saarron ajatuksia, että tiet on nyt rakennettu. tarvitaan vain vähän siistimistä ja kevyen liikenteen väliä. Epäilimme, että ministeri on löytänyt Saarron paperit lähes 40 vuoden takaa. Silloinhan oli ns. öljykriisi ja uskottiin kehityksen loppuvan siihen.  Ei loppunut eikä lopu tulevaisuudessakaan.

Mitä vähemmän kokkeja, sitä parempi soppa, sanoo vanha sananlasku. Näyttää siltä, että muistiinpanoja keskusteluista tuli noin kolminkertainen määrä, joten ehkä nämä muistelut pitää jakaa useampaan osaan. Voi tietenkin olla, että asioita kuulikin paremmin, kun meitä oli vähemmän. Toisaalta meillä oli keskustelua herättävä ja ylläpitävä vieras.

HJB / 5.10.2012                 JATKUU MYÖHEMMIN