HJB / 30.4.2011
Ruuhkautumisesta puhuttiin erityisesti 1970-luvun alussa,
kun elintaso ja autokanta kasvoivat hyvää vauhtia. Omat kokemukset ruuhkista
olivat kohtalaisen vähäisiä. Toki jonossa olin ajellut, mutta en juuri
seisoviin jonoihin ollut joutunut. Porvoon tielläkin huomasin, että lukuisia
vaarallisia ohituksia tehneet autot ehtivät ohittaa minut kahteen kertaan, kun
kiersin Porvoon ruuhkat vanhan kaupungin kautta.
Lahdentien ruuhkiin päätin
perehtyä pääsiäisenä, muistaakseni vuonna 1974. Vein kummitätini Lahteen ja
ajoitin Helsinkiin ajon pahimpaan paluuruuhkan aikaan. Hyvinhän matka sujui vanhaa
tietä aina Levannolle asti. Siinä jono seisoi. Siitä madeltiin aina Mäntsälään
asti. Syytä ei näkynyt. Seuraavan päivän lehdessä oli juttu, että hirvi oli
ylittänyt tien ja siksi oli jonossa jarruteltu. Tiiviissä muodostelmassa se
johti pysähtymiseen, joka sitten siirtyi aina Lahteen asti. Yhden hirven tienylitys
aiheutti monen tunnin seisovan jonon.
Mäntsälässä oli paikallisten päästävä myös valtatie 4:n yli,
jos aikoivat vierailla naapurissa tien toisella puolella. Ruuhka-aikoina oli
kuulemma odoteltu pahimmillaan 1,5 tuntia tienylitystä. Tiesin hyvin, että
rahalla asiaa ei saada nopeasti ratkaistua, koska öljykriisi oli sanellut
rakentamisen minimiin. Silloin minulla välähti. Jospa ihmiset muuttaisivat
kulkuaikojaan, jos tietäisivät, koska on ruuhkia. Siltä istumalta siirryin
alempaan kerrokseen kertomaan ideastani Mairelle, että josko jo helluntairuuhkissa
kokeiltaisiin tiedotetta. Helluntaihin oli silloin reilu viikko aikaa, joten
Maire tokaisi, että ei ehditä, mutta pidetään mielessä.
Kesäkuun ensimmäisenä työpäivänä huoneeseeni ilmestyi tumma
teekkarityttö esittäytyen Anne Blombergiksi ja tokaisten jo ovelta, että
sinulla oli idea. Minä tietenkin reteesti kysyin, että mitähän niistä mahdat
tarkoittaa? Mairehan hänet oli lähettänyt. Juttelimme ruuhkatiedotteesta kymmenisen
minuuttia. Tavoite oli saada tiedote aikaiseksi ennen juhannusta. Anne lupasi
palata asiaan. Muutamaa päivää myöhemmin Anne ja Jaakko Pitkänen ilmestyivät
kuvien kanssa ja kertoivat, että oudolta näyttää.
Erityisesti Lahdentiellä liikennemäärät kasvoivat aina noin
kello 14 asti, jolloin määrä oli noin 1400 autoa tunnissa. Sen jälkeen
liikennemäärät laskivat alle 1000 autoon tunnissa kunnes sitten taas noin kello
18.00 alkoivat kasvaa kohti 1400 autoa tunnissa. Ruuhkat siis pienensivät
kapasiteettiä. Totesimme yhdessä, että jos tällainen kuva työnnetään
julkisuuteen, niin kaikki pyrkivät ajoittamaan matkansa kello 14 – 18 välille
ja silloinhan siellä pitäisi olla eniten autoja, koska liukuva työaika oli vain
harvoilla. Päätimme vetäistä viivan 1300 autoon tunnissa ja jättää sen
yläpuolelle ja väliin jäävän osuuden pois. Viivan päälle taisimme kirjoittaa,
että ruuhkaa, seisovia jonoja.
Kuvat julkaistiin juhannuksen alla lähes kaikilta
Helsingistä pois johtavilta teiltä. Oli siinä tiedotteessa vielä selittävää
tekstiäkin, jotka Anne ja Jaakko kirjoittelivat. Jälkeenpäin tuli poliiseilta palautetta,
että tiedote oli vaikuttanut ja ruuhkat aikaisempaa vähäisempiä.
Tiedotteita julkaistiin sen jälkeen lähes jokaisena
juhlapyhänä, jossakin muodossa vieläkin. Osittain asiaa hoitaa netin
reaaliaikainen tiedostus sekä Jorma Helin ennen eläkkeelle jäämistään liikenneradion
kautta. Nykyisin ajetaan kiltimmin jonossa eikä ohittelemalla häiritä sujuvaa
liikennettä, joten taitaa kokonaisuudessa olla seisovia jonoja vähemmän kuin
1970-luvulla.
Kuulinpa sellaisenkin tapahtuman 1970-luvulla, että Esko
Riihelä oli paluuliikenteen ruuhka-aikaan ollut Klaukkalan liittymässä ja
kertonut radiossa, että valtatiellä 3 liikenne sujuu hyvin ja tie on lähes
tyhjä. Hän ei liittymästä nähnyt, että mäen nyppylän takana oli onnettomuus,
joka tukki tien. Eli käytännössä liikenne seisoi Klaukkalan mäeltä aina
Hämeenlinnaan asti. Yhden suoran tilanne ei kerro kokonaisuutta.
HJB / 2.4.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti