HJB MUISTELEE 62 / RUUHKAUTUMINEN

HJB / 30.4.2011

Ruuhkautumisesta puhuttiin erityisesti 1970-luvun alussa, kun elintaso ja autokanta kasvoivat hyvää vauhtia. Omat kokemukset ruuhkista olivat kohtalaisen vähäisiä. Toki jonossa olin ajellut, mutta en juuri seisoviin jonoihin ollut joutunut. Porvoon tielläkin huomasin, että lukuisia vaarallisia ohituksia tehneet autot ehtivät ohittaa minut kahteen kertaan, kun kiersin Porvoon ruuhkat vanhan kaupungin kautta. 

Lahdentien ruuhkiin päätin perehtyä pääsiäisenä, muistaakseni vuonna 1974. Vein kummitätini Lahteen ja ajoitin Helsinkiin ajon pahimpaan paluuruuhkan aikaan. Hyvinhän matka sujui vanhaa tietä aina Levannolle asti. Siinä jono seisoi. Siitä madeltiin aina Mäntsälään asti. Syytä ei näkynyt. Seuraavan päivän lehdessä oli juttu, että hirvi oli ylittänyt tien ja siksi oli jonossa jarruteltu. Tiiviissä muodostelmassa se johti pysähtymiseen, joka sitten siirtyi aina Lahteen asti. Yhden hirven tienylitys aiheutti monen tunnin seisovan jonon.

Mäntsälässä oli paikallisten päästävä myös valtatie 4:n yli, jos aikoivat vierailla naapurissa tien toisella puolella. Ruuhka-aikoina oli kuulemma odoteltu pahimmillaan 1,5 tuntia tienylitystä. Tiesin hyvin, että rahalla asiaa ei saada nopeasti ratkaistua, koska öljykriisi oli sanellut rakentamisen minimiin. Silloin minulla välähti. Jospa ihmiset muuttaisivat kulkuaikojaan, jos tietäisivät, koska on ruuhkia. Siltä istumalta siirryin alempaan kerrokseen kertomaan ideastani Mairelle, että josko jo helluntairuuhkissa kokeiltaisiin tiedotetta. Helluntaihin oli silloin reilu viikko aikaa, joten Maire tokaisi, että ei ehditä, mutta pidetään mielessä.

Kesäkuun ensimmäisenä työpäivänä huoneeseeni ilmestyi tumma teekkarityttö esittäytyen Anne Blombergiksi ja tokaisten jo ovelta, että sinulla oli idea. Minä tietenkin reteesti kysyin, että mitähän niistä mahdat tarkoittaa? Mairehan hänet oli lähettänyt. Juttelimme ruuhkatiedotteesta kymmenisen minuuttia. Tavoite oli saada tiedote aikaiseksi ennen juhannusta. Anne lupasi palata asiaan. Muutamaa päivää myöhemmin Anne ja Jaakko Pitkänen ilmestyivät kuvien kanssa ja kertoivat, että oudolta näyttää.

Erityisesti Lahdentiellä liikennemäärät kasvoivat aina noin kello 14 asti, jolloin määrä oli noin 1400 autoa tunnissa. Sen jälkeen liikennemäärät laskivat alle 1000 autoon tunnissa kunnes sitten taas noin kello 18.00 alkoivat kasvaa kohti 1400 autoa tunnissa. Ruuhkat siis pienensivät kapasiteettiä. Totesimme yhdessä, että jos tällainen kuva työnnetään julkisuuteen, niin kaikki pyrkivät ajoittamaan matkansa kello 14 – 18 välille ja silloinhan siellä pitäisi olla eniten autoja, koska liukuva työaika oli vain harvoilla. Päätimme vetäistä viivan 1300 autoon tunnissa ja jättää sen yläpuolelle ja väliin jäävän osuuden pois. Viivan päälle taisimme kirjoittaa, että ruuhkaa, seisovia jonoja.

Kuvat julkaistiin juhannuksen alla lähes kaikilta Helsingistä pois johtavilta teiltä. Oli siinä tiedotteessa vielä selittävää tekstiäkin, jotka Anne ja Jaakko kirjoittelivat. Jälkeenpäin tuli poliiseilta palautetta, että tiedote oli vaikuttanut ja ruuhkat aikaisempaa vähäisempiä.

Tiedotteita julkaistiin sen jälkeen lähes jokaisena juhlapyhänä, jossakin muodossa vieläkin. Osittain asiaa hoitaa netin reaaliaikainen tiedostus sekä Jorma Helin ennen eläkkeelle jäämistään liikenneradion kautta. Nykyisin ajetaan kiltimmin jonossa eikä ohittelemalla häiritä sujuvaa liikennettä, joten taitaa kokonaisuudessa olla seisovia jonoja vähemmän kuin 1970-luvulla.

Kuulinpa sellaisenkin tapahtuman 1970-luvulla, että Esko Riihelä oli paluuliikenteen ruuhka-aikaan ollut Klaukkalan liittymässä ja kertonut radiossa, että valtatiellä 3 liikenne sujuu hyvin ja tie on lähes tyhjä. Hän ei liittymästä nähnyt, että mäen nyppylän takana oli onnettomuus, joka tukki tien. Eli käytännössä liikenne seisoi Klaukkalan mäeltä aina Hämeenlinnaan asti. Yhden suoran tilanne ei kerro kokonaisuutta.

HJB / 2.4.2012