Tapaaminen nro 63 / 26.1.2012

Paikka: Ravintola König, vastuuhenkilö JN
Aika: 26.1.2012 klo 12.30
Läsnä: JPOS, MLe, MP, OK, ELe, ToE, JN ja HJB

Uusi vuosi on taas alkanut. Me aloitimme vuoden tapaamiset komeasti Königissä. Meitä oli paikalla 8 henkilöä. Yksi oli hiihtämässä ja toisella oli muuten vain kiinnostavampaa tekemistä. Osa meistä jaksaa olla todella kiinnostunut maailman menosta ja uusista asioista. Taaskin oli käyty kuuntele-massa jos jonkin laista esitelmätilaisuutta. Tällainen TV:n katsoja käy aina välillä eteisessä nosta-massa hattua.


Meidän piti kokoontua kabinetissa, mutta sinne olisi pitänyt tilata ruuat etukäteen ja sehän olisi ollut vaikeasti organisoitavissa, kun jokaisella on omat mieltymyksensä tai rajoituksensa. Niinpä saimme paikan ravintolasalin nurkasta ja tilasimme kaikki päivän lounaan eli hernekeittoa, kampelaa ker-massa ja pannarin hillolla ja kermavaahdolla. Pannaria varten oli tosin vain mokkakupin lautanen. Tällä iällä piti siis taiteilla, ettei pino kaadu. Ravintolasalissa soi musiikki. Sitä hiljennettiin pyydet-täessä, mutta joku tarjoilijoista kävi aina kääntämässä volyymit kaakkoon. Joten pöydän toinen pää jutteli mistä jutteli. Tässä keskityn toisen pään keskusteluun.


Tapaaminen oli siis 63:s. Muistiinpanoja on kertynyt 113 sivua A4:sia ja kuvat vielä osittain päälle. Pääosa näistä löytyy blogista. Kuvia on jätetty julkaisematta, etteivät lapset pelästy. Alussa juttuja kommentoitiinkin, mutta nyt on jäänyt vähemmälle. Taitaa olla salasanat unohtuneet? Viimeisen kuukauden aikana sivuilla on käyty 44 kertaa, joista ulkomailta 11 kertaa. Erityisesti Brasiliassa ol-laan kiinnostuneita. Olisiko opiskelukaverimme ”Eetu Asikainen”, jolle jotkut (Kalle Ryynänen?) opetti oikein leveän Savon-kielen. Terveisiä Eetulle! Indonesiasta, Saksasta ja USA:ssa ollaan myös kiinnostuneita. Ehkä keskustelumme on liikkunut tasolla, joka kiinnostaa Stasia ja CIA:ta?


Keskusteluhan alkoi niistä esitelmistä ja aivokunnosta.  Laatuseniorit olivat kokoontuneet ja saaneet vieraakseen Aivokunto Oy:stä luennoitsijan Toni Toivasen. Laatusenioreiden sivut on suojattu, joten en pystynyt kopiomaan tähän linkkiä tai tekstiä.  Joka tapauksessa aivojen kunnossa neljä tärkeintä tekijää ovat uni, liikunta, ravinto ja stressinhallinta. Nämä kaikki on eläkeläisellä hallinnassa, tosin huonosti. Yö unia häiritsee kaamea painajainen työelämästä 7 vuoden takaa. Siinä olen unohtanut leimata kellokortin. Omien kokemusten mukaan näistä asioista kannattaa huolehtia ajoissa jo ennen eläkkeelle siirtymistä. Painonhallinta on tuossa varmaankin liikunnan ja ravinnon yhdistelmänä. Kannattaa reagoida ajoissa, noin 20-kymppisenä.

MLe: Laatuseniorit-blogi




Holmström (Bengt?) oli pitänyt esitelmän tästä nykyisestä kriisistä. Esitelmä on tulossa nettiin, joten ehkäpä MLe lisää linkin tännekin sivuille. 

MLe: Holmströmin esitelmä sekä tiivistelmänä, videona että kalvoina löytyy tästä.

Mehän opiskelimme 1991 kymmenessä päivässä ekonomeiksi ja silloinkin oli alkava kriisi eli likimain sama tilanne kuin Suomessa nyt. Professorimme Asko Korpela esitti silloin ratkaisuksi kotimaisen kysynnän lisäämistä. Kysyessäni, että onko se kansankielellä sitä, että kun ehdimme kotiin, niin kaikki tavarat kaatopaikalle ja uutta ostamaan. Juuri sitä, totesi Korpela. Talouden teorioiden kannalta näin on, vaikka maalla syntyneenä sitä voisi toisinkin ajatella.


Pankkien stressitesteistä oli myös puhetta. Oli joku (ehkä Holmström?) todennut, että niistä on enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Niinpä? Jos syytetään yleisellä tasolla, että muutama pankki on huonossa jamassa, niin taatelin tallaaja ei tiedä mikä pankki on huonossa jamassa ja käy varmuuden vuoksi ottamassa säästönsä pois. Kun riittävän moni tekee näin, niin pankkien rahat katoavat ja sil-loin ollaan todellisissa ongelmissa. Muisteltiin myös, että Suomessakin olivat lainakorot korkeimmillaan 1990 luvulla jopa yli 20 %, koska pankeilla ei ollut rahaa. Talletuksillekin maksettiin par-haimmillaan yli 14 %. Olivat siis 10 kertaa suuremmat kuin nykyisin eli ihan Kreikan luokkaa. Yksi pieni huhu voi olla erittäin vahingollinen. Sama koskee periaatteessa yrityksiäkin. Kun liikkeelle lähtee huhu yrityksen vaikeuksista, niin siitä seuraa todellisia vaikeuksia. Alihankkijat ja materiaalin toimittajat vaativat käteissuorituksia ja ostajat epäilevät toimituskykyä.


Kingisepp puhutti myös. Otsikoitiin isosti, että tehdas saastuttaa yhtä paljon kuin koko Suomi. Tehdas vastasi, että heidän mittaustensa mukaan päästöjä on tehtaalta vain 1 % suomalaisten mittaamasta. Seuraava uutinen oli, että tehdas mittaa päästöt tehtaan yläjuoksulta. Sitten näytettiin kuvia isosta kipsivuoresta, josta fosfori on peräisin. Tehdas vastasi, että kipsivuori ei kuulu tehtaalle. Sitten näytettiin, miten toimittaja kävi ottamassa näytteen noin metrin levyisestä purosta. Näyte tutkittiin ja todettiin, että Luga-jokea pitkin tulee aikaisemman tutkimuksen mukaiset päästöt. Varmaankin, jos koko leveydeltään satametrinen Luga-joki sisältäisi samat fosforimäärät litrassa kuin se pieni metrin puro, josta näyte otettiin.  Näyttää siltä, että tässä kaikki sotkevat ja vedättävät sen kuin ehtivät. Mikähän on asian totuus? Voi olla Ville Niinistölläkin vielä selittelyn paikka? Hesarissa oli asiasta pitkä artikkeli, mutta se vielä lisäsi sopppaa, koska näytti silti, että Venäjän ympäristöviranomaisillakin oma soppa kehitteillä.


Clas Andersson on kirjoittanut hienon kirjan ”Oton elämä”. Liekö saatavissa vain ruotsiksi? Otto ei ole professorimme Otto Wahlgren, joka juuri täytti 85 vuotta. Onnittelemme. Kirja taitaa olla An-derssonin omasta elämästä. Kaikki tietää Anderssonin olevan psykiatri, kansanedusta, ministeri ja jazzpianisti. Sen sijaan harvempi tietää, että hän oli nuoruudessaan sulkapallossa rankattu Suomen kolmanneksi. Jalkapalloilija hän taisi myös olla. Lahjakas mies.

MLe: Oton elämän arviointi Hesarissa

Presidenttikisasta keskusteltiin myös. Heitettiin ns. läppääkin, mutta en sitä tähän kirjoita. Joka ei muista, niin voisi Jani-Petterin tapaan todeta: ”Vitsi, vitsi, haitaak se?” Joka tapauksessa kaikki ää-nestämään.


Tonttikaupoista oli myös puhetta. Isot yritykset ilmoittavat siirtyvänsä muualle, jos ei löydy sopivaa tonttia. Ja löytyyhän se hyvin pian. Verkkoauppa.com on tästä hyvä esimerkki. Siitä muistui mieleen Siikaisten kalkkilouhos, joka avattiin joskus 1980-luvulla näyttävin menoin ja otsikoin. Niissä kerrottiin, miten kaivos työllistää paljon vaikeasta työttömyydestä kärsivässä Siikaisissa. Jo otsikoita seuraavan päivänä oli tehtaan johto TVH:ssa kertomassa, että tien huono kantavuus aiheuttaa tehtaalle vaikeuksia. Kevään lisäbudjettikin oli kai jo siinä vaiheessa tehty, joten rahaa ei tienparan-tamiseen ollut. Parin päivän päästä näimme uudet otsikot, jossa tehdas ilmoitti lomauttavansa kaikki 300 henkilöä ja sulkevan louhoksen ainakin toistaiseksi, kunnes tie on parannettu. Olin saanut teh-täväksi hoitaa suunnitelman teon jo tehtaan edustajien käynnin jälkeen. Piiri sen lupasi tehdä pitkin hampain, koska joutuivat pistämään jäihin jonkin toisen suunnitelman. Otsikoiden jälkeen hanke sai vauhtia ja ilmoitimme tehtaalle, että menee noin kolme kuukautta, niin tie on kunnossa. Ja oli myös. Tuskinpa Suomessa on mitään tietä rakennettu rauhan aikana yhtä nopeasti.


Toinen samanlainen hanke oli Mykoran sienikasvattamo Kiikaisissa. Siinäkin kuulin ongelmasta vas-ta noin kuukautta ennen kuljetusten alkamista. Väliaikainen liittymälupa oli annettu paikkaan, jossa olisi tullut pahoja onnettomuuksia vilkkaamman liikenteen aikana. Niinpä taas jouduttiin rakenta-maan pätkä uutta tietä ”ilman rahaa” eli siirrettiin joltakin toiselta hankkeelta. Suunnitelma oli ollut valmiina jo monta vuotta, koska oli kyseessä isohko uusi tiehanke. Tosin siitä toteutettiin aluksi vain noin 200 metriä pienehkönä hankkeena, joka oli TVH:n päätäntä vallassa.


SOK rakentaa Bastukärriin Sipooseen Suomen suurinta jakeluvarastoa. Varasto valmistuu kai jo kevään aikana. Vanhan Lahdentien vieressä korjattiin siltaa noin viisi vuotta sitten. Minusta jo silloin tiedettiin varaston tulosta. Sillan kaistamääriä ei silloin lisätty, joten jokapäiväiset ruuhkat jatkuivat ja jono taitaa seistä aina moottoritielle asti. Mikähän katastrofi syntyy, kun varaston toiminta alkaa. Varastosta lähtee ja tuleekin varmaan tuhansia kuormia päivässä Lahden moottoritien suuntaan. Suunnitelmat ovat tekeillä, mutta nyt pitäisi olla jo sillanrakentaminen käynnissä. Päin vastainen tapaus oli 1970-luvun alussa, jolloin sain käteeni kirjeen, että OyAb suunnittelee avaavansa uuden kaivoksen tietyssä paikassa. Lisäksi toivottiin, että asia pysyisi salassa, kunnes lopullinen päätös on tehty. Tieyhteydestä tehtiin suunnitelma ja jäätiin odottamaan sitä lopullista päätöstä. Nykyisin tie on jo parannettu, ehkä kahteenkin kertaan, mutta kaivosta ei ole avattu. Eli kirje on edelleen salainen. Tosin haudattu arkistoon, mikäli sellainen Liikennevirastossa vielä on. Marjatta oli eläkkeelle jäädessään asiasta hyvin huolestunut.


Sukututkimuksesta keskusteltiin myös. Joku kysyi, eikö siihen voi palkata sukututkijan. MLe vertasi sitä siihen, että palkkaisi toisen pelaamaan golfia puolestaan. Tietojen etsiminen ja erityisesti löy-täminen on se nautinto sukututkimuksessa. Sukuohjelmistoja on useita. Kaarlo Kaila kehitteli aikoi-naan Sukuohjelmiston, josta nyt on käytössä jo versio 11.0 FinFamily nimellä. Se on nykyisin il-maiseksi ladattavissa sukuohjelmistopalvelin sivulta. Linkki löytyy Sukututkimusseuran kautta.


Seuraava tapaaminen sovittiin 16.2.2012 kello 12.30 ja MP toimii vastuuhenkilönä.

HJB / 28.1.2012

HJB MUISTELEE 58 / TPO:N LAATIMINEN 1

HJB / 21.12.2011

Tienpidontoimenpideohjelmia oli silloin tehty jo muistaakseni 3 kappaletta kahden vuoden välein. Vuodesta 1972 alkaen niitä tehtiin vuosittain. VM antoi vuosittain ohjeet suunnitelmien laatimiseen. Ohjeiden mukaan tehtynä suunnitelma oli minusta yhtäältä puutteellinen ja toisaalta harhaan johtava. Niinpä me päätimme TVH:ssa tehdä ohjelmat omalla tavallamme.

Ensimmäinen asia oli lisätä suunnitelmaan seuraavan vuoden tiedot. Silloin vuosibudjetti oli niin luottamuksellinen, että sen tietoja ei saanut suunnitelmaan laittaa. Suunnitelman perusta oli siten salassa. Päätimme lisätä omin luvin budjettivuoden tiedot. Lähetekirjeessä todettiin, että suunnitel-ma ei kaikilta osin vastaa seuraavan vuoden käsittelyssä olevaa budjettia. Myös koko ohjelma oli aluksi salainen. Sitä ei edes talon sisällä jaettu kuin kuittausta vastaan ja numeroituina kappaleina. Kai siinä piti joku vakuutuskin antaa, ettei tietoja jaa muille ja ohjelma säilytetään lukitussa kaapissa? Me työsuhteisethan emme olleet vannoneet virkavalaa, joten meidän luotettavuus oli kyseenalainen. Tielaitoksessa taas pidettiin ohjelman julkistamista tarpeellisena, koska tietöillä ja niiden ajoituksella oli vaikutusta niin moneen asiaan.

Toiseksi minusta oli hyvä rekisteröidä johonkin toteutuneen vuoden tiedot. Viralliset tilastot sisälsi-vät kyllä paljon tietoa mm. silta- ja kanavatöistä, mutta toteutuneista tiehankkeista oli vain vuosira-hoitustietoa. Esimerkiksi Tarvon tien rakentamisen ajoittumisesta ei tahtonut löytyä mistään tietoa.  Toimenpideohjelma oli hyvä paikka sijoittaa toteutumatiedot siitä, mihin edellisen vuoden rahat oli käytetty. Ei virallista tilastoa ollut syytä laajentaa niin massiivisella määrällä tietoa.

Kolmanneksi hankkeiden kustannusarviot eivät olleet yhteismitallisia. VM:n ohjeiden mukaan raha-tiedot tuli esittää ao. vuoden todellisina markkoina. Kustannusarvio oli sitten näiden summa. Pitkä-aikaisemmissa hankkeissa kustannusarviosta oli siis aivan turhaa laskea kilometrihintaa, koska kus-tannusarvio ei ollut reaalihintana. Taas teimme ohjeiden vastaisesti ja sidoimme kustannusarvion seuraavan vuoden ennustettuun indeksiin, jolloin yksikkökustannuksiakin saattoi laskea. Muistan mm. Orivesi - Jyväskylä rautatien rakentamisen yhteydessä kerrotun, että rautatie maksoi vain 10 % vastaavan moottoritien rakentamisesta. Syynä oli se, että VR oli rakentanut rataa kai pari kymmentä vuotta ja laskenut kustannusarvion VM:n ohjeen mukaan summaamalla vuosittaiset rahat ilman indeksikorjausta. Meillä taas moottoritien kustannusarviot olivat ns. päivän hintaan. Laskin itse ta-kautuvasti Orivesi – Jämsän radan kustannukset samalla tavalla kuin tiehankkeet ja totesin radan tulleen vähän kalliimmaksi kuin moottoritien keskimäärin.

Oli niitä ongelmia omissakin hankkeissa jo ennen tuota ohjeista poikkeamista. Inflaatio oli 1970-luvun alussa jopa yli 20 % vuodessa. Tämä johti siihen, että meillä oli noin 10 isoa hanketta, jossa kustannusarvio kasvoi nopeammin kuin rahaa myönnettiin eli rahoittamatta oli joka vuosi aina entistä suurempi summa. Kyse ei ollut kustannusarvion reaalisesta noususta, vaan inflaation aiheuttamasta rahoitustarpeen kasvusta. Oli tuolla tavalla haittapuolensakin. Kun me ennustimme inflaatiota tienrakennusindeksillä, niin urakoitsijat käyttivät meidän ennustetta tehdessään tarjouksia. Käytäntö tavallaan ruokki hintojen nousua. Tosin me teimme ennusteet mieluummin alakanttiin, jotta vaikutus olisi mahdollisimman pieni. Silti meidän ennusteemme oli kysyttyä tietoa.

Yhtenä ongelmana oli myös se, että VM oli kiinnostunut vain rahoista, kun muita kiinnosti myös se, mitä tehdään. Niinpä aikaisemmissa ohjelmissa oli VM:n osuus ja hanketiedot eri papereilla ja siksi ohjelma oli vaikeasti luettavissa. Nämä tiedothan piti saada informatiivisempaan muotoon. Lomake suunniteltiin sen vuoksi 1970-luvun alussa uudestaan, niin että hanke- ja rahoitustiedot olivat sa-malla sivulla. VM varten tosin kirjoitettiin rahoituslomakkeet uudestaan. Jossakin vaiheessa oli ti-lanne, että me korjailimme jotain lomakkeeseen käsin, oli ehkä kuntakoodi. Tämä ei VM:n tallenta-jalle kelvannut, vaan lomakkeet piti kirjoittaa uudestaan. Ehkä he olivat ostaneet tallennuspalvelun ja luvanneet, että lähtöaineisto on koneella kirjoitettua? Joka tapauksessa paperit kirjoitettiin par-haimmillaan jopa kolmeen - neljään kertaan koneella. Yhtenä vuonna taisi LM kirjoittaa paperit myös kertaalleen, kun meidän toimittamat eivät olleet riittävän ”siistejä”.

Julkistamiseen ei saatu lupaa. Siinä taisi käydä niin kuin yleensä virkamieskoneistossa. Eli jos kysyy lupaa johonkin, niin helpointa on kieltää, jolloin asiaa ei tarvitse harkita sen enempää. Taisimme sitten seuraavana vuonna olla kysymättä. Monistaminen oli vielä 1970-luvun alussa ”alkeellista”. Ohjelmat taidettiin aluksi kirjoittaa pienifonttisella koneella suoraan A4 kokoon vahalle. Mo-nistaminen tehtiin sitten sivu kerrallaan käsin pyörittäen. Myöhemmin kirjoitettiin A3 kokoon ja sitten pienennettiin. Monistamoon tuli kunnon kopiokoneet 1970-luvun alkupuolella (Xerox) ja sen jälkeen asiat helpottuivat. Kerroksiin kopiokoneet tulivat noin vuonna 1975.

Ohjelmien laatiminen oli työlästä. Piirien työstä minulla ei ole omaa kokemusta, mutta valituksia kyllä sain kuulla eikä aina aiheetta. Piirit tekivät monenlaista taulukkoa suoritteista ja kustannuksista ja tietenkin rahoituksesta. Minä niitä sitten laskin yhteen. Myöhemmin se oli teekkarien hommia. Muistelen joskus käyttäneeni jopa kaksi viikkoa parin taulukon laskemiseen, kun en saanut nurk-kasummia täsmäämään. Kyse oli desimaaleista, mutta eihän minun luontoni sallinut tietoisesti vir-hettä. Aika pian tuli mieleen, että varmaan asiaan löytyy helpompiakin tapoja. MLe taisi olla en-simmäisiä ATK-käsittelystä kiinnostuneita jaostossamme ja niin asiasta sitten keskusteltiin ATK-yksikön kanssa.

HJB / 23.1.2012

HJB MUISTELEE 57 / OHJELMOINTIIN 1

Hyvää Uutta Vuotta 2012!


Lienee syytä muistuttaa taas kerran siitä, ihmisen muisti on lyhyt ja valikoiva. Kukaan ei tiedä kaikkea, joten asioista tehdään myös vääriä johtopäätöksiä. Näitä jorinoita on jo kuuden vuoden ajalta, joten en muista kaikkea, mitä olen aiemmin kirjoittanut. Saattaa siis olla toistoa. Tosin olen melko varma siitä, että ei niitä aikaisempia muista ainakaan molemmat lukijat.


HJB / 20.12.2011


Tiestötoimisto ja erillinen tili- ja tarkastustoimisto kävivät jonkinlaista vääntöä siitä, kenelle kuuluu keskipitkän ajan taloussuunnittelu. Tiestötoimiston mielestä tienpidon suunnittelun tuli olla taloussuunnittelun lähtökohtana. Tilitoimisto taas oli perinteisesti vastannut budjettiesityksestä ja katsoi taloussuunnitelman olevan sen jatke. Aluksi asia hoidettiin niin, että tiestössä laadittiin Tienpidon toimenpideohjelma ja tilitoimisto laati Toiminta- ja taloussuunnitelman, jonka liite toimenpideohjelma oli. Käytännössä tiestössä oli laadittu budjetin tieinvestointiosuus jo aikaisemmin. Tosin tienrakennustoimistolla oli tärkeä rooli selvitettäessä mm. keskeneräisten jatkorahoitustarvetta. Toinen tiepitoa ohjaava suunnitelma oli suunnitteluohjelma, jossa päätettiin, mitä teitä suunnitellaan. Siitä vastasi muistaakseni tiesuunnitteluosaston yleinen toimisto ja siellä ystävämme MP. Tiestössäkin asiat oli hajautettu, sillä ns. alueinsinöörijärjestelmä oli piirikohtainen ja kokonaiskoordinaatio sovittiin kai tapauskohtaisesti. Tiestössä taisi olla silloin talous-, liikenne- ja tieverkkojaosto. Koko tiestötoimistohan oli varsin nuori ja sen syntymisestä on jotakin muistelussa 28 toukokuulla 2008.


Samoihin aikoihin mietittiin koko Tie- ja vesirakennuslaitoksen uudistamista. Taisi olla KEHTO-projekti, joka asiaa mietti. Minä en ollut siinä mitenkään mukana ja siksi en siitä juuri mitään tiedäkään. Muistelkoot muut sitä. Minulle jäi käsitys, että KEHTO vaikutti vuoden 1975 uudistuksiin. Vuonna 1972 tiestössä tehty neljännen jaoston eli ohjelmointijaoston perustaminen oli askel uuden organisaation suuntaan. Minä heräsin koko ajatukseen vasta siinä vaiheessa, kun THnen ja MLe tulivat kysymään lähdenkö mukaan ohjelmistojaostoon. Kun selvisi, mistä on kyse, niin minähän lähdin. Uudessa jaostossa työt suunniteltiin ja organisoitiin ns. puhtaalta pöydältä. Aluksi taisin tehdä niitä asioita, joita käskettiin ja niin nuo laajemmat kuviot olivat muiden murheita.


Muistini mukaan suunnitteluohjelman koordinointi tuli tässä vaiheessa ohjelmointijaostoon ja kai minun vastuulle heti alusta alkaen. Olin siitä aiemminkin antanut yleiselle toimistolle lausuntoja, joten ei se aivan vieras ollut. MP taisi opastaa minua alkuun. Yleinen toimisto ja tietoimisto olivat tärkeitä yhteistyökumppaneita, joten sieltä löytyi apua myöhemminkin (MP, Esko Hämäläinen, Martti Mäkelä sekä erityisesti ilmakuvauksia hoitaneelta maanmittarilta xx Junttilalta). Suunnitteluohjelman peruste tuli tielaista ja -asetuksesta, joissa sanottiin, että suunnitelmien laatimisesta päättää tie- ja vesirakennushallitus. Näin niitä tulkittiin. Tosin niissä yleensä mainittiin vain TVH. TVL ja piirit olivat harvemmin mainittuja käsitteitä. Ei ollut järkevää tehdä hankekohtaisia päätöksiä silloin tällöin. Oli järkevämpää tehdä kunnollinen vuosisuunnitelma ja päättää kerralla suunniteltavista kohteista. Täydentää voi aina yksittäisillä päätöksillä.


Suunnitteluohjelma laadittiin piirien esityksistä, jotka sisälsivät kohteet, toimenpiteet ja rahatarpeen. Raha oli niukkaa, joten kai sitä aina jotain karsintaa piti tehdä piirien kanssa keskustellen. Piireilläkin oli halu tehdä enemmän, kuin mitä rahoitus mahdollisti.  Päätös sisälsi oikeuden suunnitella luettelossa olevat kohteet ja lisäksi tarvittaessa pieniä paikallisia kohteita (kustannusarviorajalla määriteltynä) sekä käytettävissä olevan suunnittelurahan. Ainakin aluksi suunnitteluraha kohdennettiin työohjelmassa vain TVH:lle. Rahaa jätettiin TVH:lle aina vähän myöhemmin tulevia kiireellisiä tarpeita varten.


Yksi vahdittava asia oli myös valmiiden suunnitelmien määrä. Ei ollut järkevää suunnitella liikaa, koska suunnitelmat vanhenivat nopeasti. Tämä sekä kootun tiedon tarve johtivat nopeasti siihen, että aloitettiin vuosittain myös valmiiden suunnitelmien luettelon laatiminen. Tiepolitiikkaa tehtiin myös rajoittamalla suunnittelua alueilla, joilla tiedettiin, että työllisyysperustein toteutetaan kaikki hankkeet, joista vain ovat valmiit suunnitelmat. Näihin kohteisiin odotettiin suunnittelurahoituksenkin tulevan työllisyysrahoista.


Museovirasto rahoitti kaivauksiaan jo silloin muiden rahoilla. Eli heillä oli halua kaivella tiesuunnittelunkohteena olevilla alueilla, jos oli vähänkin perustetta olettaa jotain löytyvän. TVH maksoi kaivaukset tai käytännössä piiri suunnittelurahoistaan. Muistan yhden tapauksen, jossa piiri pyysi kesken vuotta 4000 markkaa lisää rahaa, jotta erään hankkeen museokaivaukset voidaan tehdä. Minusta summa oli pieni verrattuna piirin 4 Mmk:n suunnittelurahaan. Olin juuri samaan aikaan nähnyt paperisodan, jossa eräältä piiriltä perittiin 19 penniä takaisin liikaa maksettua rahaa. Takaisin perintä monine muistioineen maksoi varmaankin 10000 kertaa tuon 19 penniä. Tilien on tietenkin täsmättävä. Siksi päätin ehdottaa, että piiri maksaa omista rahoistaan tuona summan, enkä kysele mitään lausuntoja. Lisäsin vielä perään, että mikäli piirillä ei ko. rahoitusta ole mahdollisuus järjestää, niin siirtäkää suunnittelun aloittamista. Ajattelin tämän toimivan myös ennakkotapauksena muille piireille. Toimihan se. Ko. piiri päätti siirtää hankkeen suunnittelun. Se oli jäissä noin 20 vuotta. Tosin asiaan vaikutti myös vuoden 1973 öljykriisi, joka vei rahoitusmahdollisuuden monelta muultakin hankkeelta.


Taisi olla hätätilahallituksen aikana, jolloin hallitus päätti selvityttää valtion työllistämismahdollisuuksia. Kyseli tuli myös minulle. Minulla oli valmiiden suunnitelmien luettelo käytettävissä, joten tunnissa pystyin kirjoittamaan vastauksen, että voimme aloittaa välittömästi 4 Mrdmk:n hankkeet, mikä vastasi tuolloin muistaakseni 3-4 vuoden investointirahoitusta. Meni johdosta läpi ja osasin jo odottaakin, että VM:stä tulee puhelu. Tulihan se ja kysyttiin heti, että mitä pelleilet vakavalla asialla. Enhän minä pelleillyt. Meillä oli valmiita suunnitelmia. Tosin olisi varmaan tullut muita resurssiongelmia, jos olisi todella aloitettu kaikki. Siinä vaiheessa minulle kuitenkin valkeni, että Kainuun piirissä oli valmiina 10 vuoden rahoitusta vastaavat suunnitelmat. Piti lyödä jarrua Kainuun suunnittelulle.


Työministeriön kanssa tuli riita yhden hankkeen suunnitelmasta joskus myöhemmin. Piiri oli usein esittänyt suunnitetavaksi erästä tiehanketta, joka ei ollut toimenpideohjelmassa eikä ollut edes PTS:n linjausten mukainen. Niinpä sen suunnittelun aloitusta oli jarrutettu. Piiri oli kuitenkin jotain suunnitelmia tehnyt. Niinpä kerran Työministeriö edellytti, että hanke alkaa työllisyysrahoin seuraavan kuukauden aikana. Me OA:n kanssa totesimme, että ei voi alkaa, kun ei ole lainvoimaista suunnitelmaa. Työministeriö ilmoitti, että he hoitavat meille työttömiä piirtäjiä sen verran, että saadaan paperit valmiiksi. Eihän se pelkkä piirtämisongelma ollut. Hanke jäi silloin aloittamatta. Kun sitä selvittelin, niin sain kuulla, että kyseessä oli erään ministerin nimikkohanke ja siksi piiri oli sitä suunnitellut. Totesin vain, että pistäkää nyt sitten paperit äkkiä kuntoon. Kun menimme neuvottelemaan koko seuraavan vuoden työohjelmasta, oli ensimmäinen lause muistutus siitä, että emme olleet suostuneet kyseeseen hankkeeseen. Piti äkkiä todeta, että emme voineet, koska lainvoimainen suunnitelma puuttui, mutta nyt se on kunnossa. Lause avasi koko solmun seuraavan vuoden työohjelmasta eikä meitä sen pahemmin rokotettu. Joskus kannatti antaa pienissä asioissa periksi saadakseen isompia läpi. Ministeri tosin putosi Eduskunnasta seuraavissa vaaleissa.


HJB / 2.1.2012