HJB / 10.12.2011
Raportti valmistui vuonna 1972. Raportti hyväksyttiin tuolloin lähetekirjeellä, joten raportista ei löydy päivämäärää. Taisi olla joskus keväällä. Koska lähetekirje oli erillisenä, se yleensä kulki eripaikaan ja niin kirjeen ja raportin tiet erosivat. Raportti sisälsi 30 sivua tekstiä ja saman verran taulukoita ja erillisiä kuvia.
Todettakoon vielä, että jokainen piiri teki oman raporttinsa. Raportin käsittelyä varten tehtiin vielä erillisiä kuvia. Nämä erillisetkuvat johtivat siihen, että raportti taidettiin julistaa salaiseksi tai ainakin ne erilliset kuvat. Palaan niihin myöhemmin.
Johdannossa kuvailtiin, miten selvitys liittyy suunnittelujärjestelmään. Lisäksi valitut standardit a-c kuvattiin seuraavasti:
· Standardi A vastaa taloudellisten kannattavuuslaskelmien
perusteella määriteltyä palvelutasoa täydennettynä kuitenkin harkinnanvaraisilla
minimivaatimuksilla. (kommentti 2011: Tuohon aikaan vielä kannattavuuslaskelmia
arvostettiin kovasti. Pari vuotta myöhemmin niiden käyttö käytännössä loppui.)
· Standardi B on pyritty määrittelemään siten,
että se vastaisi tiestöllä nykyisin keskimääräisesti vallitsevaa palvelutasoa. Määrittelyssä
on aiheuttanut vaikeuksia em. alueittaisten eroavuuksien huomioonottaminen.
·
Standardi C vastaa nykyistä harkinnanvaraisesti
alennettua palvelutasoa.
Tarveselvityksen lähtötiedot todettiin sen verran puutteellisiksi, että uuden selvityksen tekoa suositeltiin jo 4-5 vuoden päästä paremmilla tiedoilla. Tiestön inventoiti taisi vielä vuonna 1971 olla kesken? Lisäksi todettiin, että tämänlaatuinen tarveselvitys soveltuu erityisen hyvin ATK:lla tehtäväksi ja siksi soveltuvan ohjelman tekeminen pitäisi aloittaa. Silloin ATK-ohjelmat tehtiin räätälöitynä jokaiseen tarpeeseen. Muistaakseni ohjelmointikieli oli Gobol?
Johdanto päättyi suositukseen: ”Johtopäätösten teko jätetään tiepolitiikkaa koskevan käsittelyn yhteyteen.” Tarveselvitys oli siis melko puhdas matemaattinen laskelma siitä, mitä pitäisi missäkin tehdä.
Tieverkko selvityksessä oli vuoden 1972 verkko täydennettynä harkituilla uusilla teillä. Tieluokitus harkittiin uudestaa neljään luokkaan. Harkintahan oli aiemmin tehty teiden numeroinnin yhteydessä. Luokat olivat seuraavat:
· I luokka vastasi valta ja kantateitä harkinnan
varaisin muutoksin. (2011: Numeroinnissa nämä olivat yksi tai kaksi numeroisia
teitä. Nykyisin käytetään edelleen nimitystä päätiet.)
·
II luokka yhdisti kuntien keskustaajamat
I-luokan teihin ja ylempiin keskuksiin sekä tärkeimmät keskustaajamat
toisiinsa. (2011: Numeroinnissa 3-numeroiset tiet, nykyisin seudulliset tiet.)
· III luokka yhdisti kuntien osa-alueita II ja
I-luokanteihin. (2011: 4-numeroiset tiet, kokoojatiet )
· IV luokka vastasi silloisia paikallisteitä. (2011:
5-numeroiset tiet, paikallistiet, yhdystiet ja nykyisin taitavat olla samassa
luokassa kokoojateiden kanssa?)
·
Riihimäki – Lahti
·
Kouvola – Heinola
·
Kangasniemi – Toivakka
·
Pieksämäki – Varkaus
·
Keuruu – Alavus
(ei ole rakennettu, aloitettu
Petäjävesi - Multian kautta)
·
Jalasjärvi – Seinäjoki
·
Kyyjärvi Viitasaari
·
Juurikkalahti – Kajaani – Kankari
( ns. Oulunjärven
ylitys rakentamatta)
Jatkuu osassa 7.
HJB / 10.12.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti