HJB / 28.3.2011
Aiemmin jo mainitsin, että suunnittelujänne oli ollut kovin lyhyt. Tieinvestointien pääasiallisin rahoitus tuli työllisyysrahoista, jopa suurimmillaan noin 70 %. Työllisyysohjelmia tehtiin joskus jopa viikoittain. Väitettiin huhuna, että aikoinaan, kun työmaalta rahat loppuivat, lähti projektipäällikkö tuttujen poliitikkojen luo Helsinkiin ja palasi illalla takasin jatkorahat salkussa. Legendana oli erityisesti jutut L.O. Vuorisesta, joka taisi myöhemmin toimia Olkiluodon rakennuspäällikkönä.
Muistini mukaan ns. Kallion komitea 1921 oli ensimmäisiä ajatuksia PTS:stä. Komiteahan sai aikaan ensimmäisen tielain. Vuonna 1954 oli uusi tielaitoskomitea, joka teki tieohjelman vuosiksi 1955–64. Löysin nipuistani VSk:,n arvion sen toteutumasta. Ehkäpä referoin sitä joskus erikseen? Vuonna 1964 valmistui NEDECO:n raportti teiden kehittämisestä. Heti perään TVH:ssa laadittiin uusi kymmenvuotissuunnitelman vuosiksi 1965–74. Tekijänä oli Väinö Skogström, jonka alaisuudessa minäkin ehdin muutaman vuoden työskennellä. Tämäkin suunnitelma löytyy hyllystä, sillä etsin sen, kun Touko Perko kirjoitti Suomen Teiden historiaa, eikä ko. paperia löytynyt mistään. LM:n arkistosta se löytyi. Muistaakseni lähetin siitä kopion sitten myös TVH:n arkistoon. Mitenkähän mahtoi arkistoille käydä uudistuksissa? Marjatta Berg oli niistä erityisen huolestunut eläkkeelle jäädessään.. Ainakin niitä kuljetettiin rekka-autoilla paikkakunnalta toiselle. Saattoi siinä jotakin hävitäkin?
Ensimmäinen tienpidon toiminta- ja taloussuunnitelma laadittiin vuosille 1968 – 72. Sen laati erillinen tili- ja tarkastustoimisto. Suunnitelman laatimisesta ja sisällöstä käytiin vääntöä talous- ja tiestöihmisten kesken. Ratkaisu oli, että TTS:n teki talousihmiset ja tienpidon osuudesta tehtiin sitten tienpidon toimenpideohjelma. Tiestössä katsottiin, että pelkät kokonaisluvut eivät ole riittävä tietomäärä suunnittelun pohjaksi. Tarvittiin myös piiri- ja tiekohtaista tietoa. Ensimmäiset suunnitelmat tehtiin minun ollessa asevelvollisuutta suorittamassa. Tekijöinä tiestössä oletukseni mukaan olivat ainakin MLe ja THnen. Joka tapauksessa syksyllä 1969 suunnitelma päätettiin myös monistaa. Siihen aikaan kaikki suunnittelu oli erittäin salaista. Niinpä kaikki monisteet numeroitiin ja niitä sai vain Kaisu Valkamalta kuittausta vastaan. Muistaakseni oma kappaleeni oli numeroltaan 68 ja seuraavan jo 19. Olikohan merkitykseni noussut?
TTS ja TPO laadittiin kahden vuoden välein eli seuraava koski vuosia 1970 – 74. Se laadittiin muistaakseni jo syksyllä 1969. Erityisesti minua harmitti näissä vanhemmissa suunnitelmissa se, että budjettivuoden tietoja niissä ei saanut esittää, koska oli vaara niiden lipasahtamisesta julkisuuteen. Niinpä suunnitelma ikään kuin roikkui ilmassa. Ei ollut rahoituksen nykytilaa, vain tulevaisuutta. Kun vielä työllisyysrahoituksen osuus oli suuri ja nopeasti suunnitelmia muuttava, piti jokaista suunnitelmaa tehdessä ensin kartoittaa nykytila, joka sekin oli levällään kymmenissä eri ohjelmissa. Siitä minulle syntyi ajatus, että yritän vaikuttaa niin, että suunnitelmaan saadaan dokumentoitua myös viimeinen toteutuma vuosi, niin löytyypä edes jostain.
TTS poiki myös erilaisia kaaviokuvia suunnittelujärjestelmistä. Päätieverkko suunnitelmassa vuonna 1971 kuvattiin järjestelmä oheisen kuvan mukaan. Kuva on laadittu päätieverkkosuunnitelma keskeisesti eli mihin kaikkeen se vaikuttaa ja mistä tulee vaikutteita. Noin vuotta myöhemmin järjestelmän kuvasivat R-muistiossa THnen ja MLe aika perusteellisesti. R-muistio oli VM:n suunnittelusihteeristön julkaisusarja.
Samoihin aikoihin aloitettiin myös suunnitteluohjelman laatiminen. Silloin voimassa olleen lain mukaan yleis- ja tiesuunnitelman laatimisesta päätti TVH. Eli joka ikisestä, pienestäkin parannuksesta piti tehdä TVH::n määräys laatia suunnitelma. Jotta kokonaisuus olisi edes jotenkin hallinnassa, päätettiin laatia yksi yhtenäinen tiesuunnitteluohjelma, joka toimi myös suunnittelumääräyksenä. Jossakin vaiheessa määräykseen lisättiin lause, että lisäksi piireillä on oikeus suunnitella pieniä paikallisia parannuksia. Silti vuoden sisällä piti antaa useita erillisiä määräyksiä, koska tuli uusia ”tarpeita”, joiden pääasiallinen syy oli työllisyystyöt.
Aluksi suunnitteluohjelma taidettiin laatia tietoimistossa ja tiestötoimisto antoi vain hankkeista lausuntoja, usein varmaan suullisiakin. Lähtökohdaksi tuli 1970-luvun alussa, että suunnitteluohjelmassa piti suunnittelu ajoittaa niin, että TPO:n hankkeiden suunnitelmat olivat valmiit hanketta budjettiin esitettäessä. Lisäksi piti varautua siihen, että työllisyystilanne voi edellyttää laajempaakin toimintaa. Muistan joskus Kekkosen jyräämän hätätilahallituksen nurkilla, että VM kysyi, paljonko tiehankkeita pystytään toteuttamaan, jos rahoitus ei ole esteenä. Muistan vastanneeni, että 4 mrd. markan edestä on valmiita suunnitelmia. Raha vastasi silloin noin 4 vuoden investointirahoitusta. Suunnitelma varasto oli silloin todella suuri. Ehkä juuri tuo havainto johti siihen, että suunnittelua päätettiin hidastaa niin, että se tapahtuisi mahdollisimman lähellä toteutusta. Suunnitelmat tietenkin vanhenivat ajan myötä, ainakin teknisesti. Silloin laki salli vahvistamispäätöksen jatkamisen lähes rajattomasti. Lisäksi oli epätaloudellista sitoa rahaa suunnitelmiin, jos niitä ei heti toteutettu.
Tosin siihen aikaan suunnittelu oli suhteellisen vaatimatonta. Myöhemmin selvittelin, että vuoden 1970-luvun alussa suunnittelurahat olivat vain 1,5 % rakentamisen rahoista. Kun viimeisiä erittelyjä tein joskus 1990, oli suunnittelun osuus noussut jo 10-kertaiseksi eli 15 %:iin. Nykyisin luku lienee jo lähempänä neljännestä. Silti vielä 1970-luvun alussa muistan erään Lapin piirin mestarin eläkkeelle jäädessään ihmetelleen suunnittelun paperimäärää. Kun hän oli aikoinaan rakentanut tien Rovaniemeltä Ivaloon, oli siihen tarvittu hänen mukaansa kaksi paperia. Ensimmäisessä luki: ”Tee tie” ja toisessa hän ilmoitti ”Nyt sen on valmis”. Liekö ollut sota-ajan hommia. Kyllä meille Koriallakin tiesuunnittelu opetettiin niin, että ensin käveltiin kartan mukaan linja läpi ja toisella kävelyllä iskettiin paalut maahan.
Toinen muistikuva liittyy Tuusulan moottoritiehen. Sehän suunniteltiin ainakin neljään kertaan. Entinen pomoni ETP haukkui minulle Pasilan raitilla TVH:n. Hän sanoi että jos ne rahat, jotka käytettiin tien suunnitteluun, olisi käytetty rakentamiseen, niin tie olisi ollut valmis jo kymmenen vuotta aikaisemmin. YVA-prosessi lisäsi suunnittelun määrää huomattavasti. Lisäksi demokratia yleensä lisäsi hallinnollista käsittelyä. Muistan nähneeni Vantaan lausunnon jostakin tiesuunnitelmasta. Siitä paljastui, että Vantaan sisällä oli lähes 30 eri yksikköä antanut suunnitelmasta lausunnon.
Silloisen käsityksen mukaan esimerkiksi moottoritien suunnittelu tuli aloittaa noin 15 – 20 vuotta ennen rakentamista. Kun rakennusaika oli noin 5 vuotta ja tien piti palvella noin 30 vuotta, piti löytyä näkemys noin 50 vuoden päähän. Oli siinä miettimistä, kun ei aina tiennyt mitä seuraavana vuonna rakennetaan. Muistaakseni Viatek laati silloin ”ohjekansion” nimeltä ”Tien synty”. vai oliko niitä kansioita useampikin?. Joka tapauksessa niissä kuvattiin, mitä kaikkea ja missä järjestyksessä pitää tehdä, jotta tie saataisiin asianmukaisesti rakennettua.
HJB / 21.04.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti